|
|
B) Orimattilan kirkko:
Orimattilan kivikirkko:
Orimattilan kivikirkko kuvattuna sunnuntaiaamuna 20.7.2014 (S&J) ~ Jean Wik (1866).
(Wikipedia, 2014):
Orimattilan kirkko on graniitista rakennettu ristikirkko, joka valmistui vuonna 1866. Sen suunnitteli Jean Wik. Empire-tyylinen kirkko on rakennettu 1862–1866. Kellotorni valmistui 1851, ja sitä korotettiin 1932. Kellotornissa on neljä kirkonkelloa, joista yksi on tornin pohjakerroksessa. Kirkko on Orimattilan evankelis-luterilaisen seurakunnan neljäs.
Kirkon seinäkivet louhittiin Niemenkylästä. Kirkko on kolmilaivainen. Keskimmäisessä laivassa on puinen tynnyriholvi ja reunalaivoissa tasakatot. Sivulaivoissa on ollut parvet,jolloin kirkossa oli 1 700 paikkaa, mutta parvet purettiin 1932, jolloin kirkosta tuli 1 200-paikkainen. Kirkon alttaritaulun Tulkaa minun tyköni on maalannut vuonna 1874 Erik Johan Löfgrenin.
Suomen sisällissota:
Myrskylän punakaarti koki suurimmat tappiot 13. huhtikuuta 1918 Orimattilan taistelussa Osasto Brandensteinia vastaan.
Orimattilan kirkon hautausmaalla käytiin 13. huhtikuuta 1918 taisteluita, joihin osallistuivat Lahden rykmentti, Orimattilan punakaarti ja Myrskylän punakaarti vastassaan osasto Brandensteiniin kuuluneen, kapteeni Heinz von Wilamovitz-Moellendorffin johtaman 5. polkupyöräpataljoonan jääkärit. Orimattilan kirkon länsipuolella olevan hautausmaan itäosassa on kolmen kaatuneen saksalaisen jääkärin harmaagraniittinen muistomerkki. Saman itäpuolisen haustausmaan etelämuurin pohjoispuolella on myös vakaumuksensa puolesta kaatuneiden hautakivi, jossa ei ole mainittu vainajien nimiä. Pennalan Pyssymäellä kaatuneet punakaartilaiset siirrettiin Orimattilan kirkon hautausmaalle 1951.
Jo yksin Myrskylän punakaarti menetti Orimattilan taisteluissa 13 sotilasta, minkä lisäksi Suomen sotasurmat-tietokannassa on lisäksi muita kaatuneita Suomen kansanvaltuuskunnan puolelta. Suuri kaatuneiden epäsuhde on herättänyt epäilyksiä, etteivät taistelun haustausmaalla voittaneet saksalaiset joukot ottaneet sotavankeja. Seuraavana päivänä 14. huhtikuuta 1918 saksalaiset lähestyivät Lahtea Pennalassa.
Orimattilan kivikirkko: 20.7.2014 (S&J) ~ Jean Wik (1866).
(Wikipedia, 2014):
Talvi- ja jatkosota:
Talvisodassa Orimattilan kirkon kellotorni toimi Orimattilan kirkonkylän ilmavalvonta-asemana. Valmistautuminen Orimattilan Lotta Svärdin ilmavalvontaan alkoi kesällä 1939, kun Toini Mattila ja Sirkka Laine olivat Orimattilassa syksyllä 1939 kolmipäiväisillä ilmavalvontakursseilla. Valvonta alkoi ylimääräisten harjoitusten aikana 6. lokakuuta 1939 ja jatkui Moskovan rauhan jälkeen 28. huhtikuuta 1940. Valvontavuorolla ilmavalvontatornissa oli kaksi lottaa kerrallaan. Kylmyyden vuoksi varusteina oli villavuorinen mantteli ja Ruhan kartanon omistajan lainaamat vuohipukinnahkaiset vartioturkit. Vartiointi tapahtui kahden tunnin vuoroissa, jonka jälkeen oli neljä tuntia vapaata kahden vuorokauden ajan, jonka jälkeen oli neljä vuorokautta kokonaan vapaata. Talvisodassa ilmavalvontalotat ruokailivat Orimattilan suojelukuntatalolla.
Jatkosodan aikana Orimattilan kirkonkylään perustettiin myös toinen, rinnakkainen, ilmavalvontatorni Orimattilan suojeluskuntatalon katolle. Näistä kahdesta paikasta pidettiin kirkontornia turvallisempana. ILmavalvontaa torneista suoritettiin jatkosodan ensimmäinen vuosi ja uudelleen toukokuusta 1944 jatkosodan loppuun saakka, kun ilmapommitusten mahdollisuus oli jälleen ilmaantunut. Jatkosodan aikana ilmavalvontalotat nauttivat omia eväitään.
Kulttuuriympäristö:
Orimattilan kirkonmäki, johon kirkon ohella kuuluvat seurakuntakoti, pappila, hautausmaa, pitäjänmakasiini ja kirkonkylän raitin ympärille ryhmittyneet asuin- ja liikerakennukset, on hyvin säilyttänyt 1900-luvun alkupuolen kirkonkylän ilmeen. Museovirasto onkin määritellyt Orimattilan kirkonmäen yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.
Sisäkuvat Orimattilan kivikirkosta sunnuntaiaamuna 20.7.2014 (S&J).
Orimattilan kirkkomaalla:
Vuoden 1918 sotamme vainajien muistomerkki orimattilan hautausmaalla - 20.7.2014 (S&J).
Orimattilan kirkkomäen juurella sijaitsee seurakuntakoti (20.7.2014 - S&J).
Seurakuntakoti on rakennettu vuonna 1929. Se on entisöity vanhaa kunnioittaen vuonna 2009. Seurakuntakoti on kokoontumispaikka monenlaisille seurakunnan tapahtumille, kuoroille, ryhmille ja kokouksille.
Yläsaliin mahtuu 120 henkeä ja alasaliin 60 henkeä.
Orimattilan sankarivainajien hautarivit (20.7.2014 - S&J).
Näkymä Orimattilan hautausmaalta - 20.7.2014 (S&J).
Orimattilan kivikirkko rakennettiin 1862-1866 lääninarkkitehti Jean Wiikin laatimien suunnitelmien mukaan. Ristikirkkoon liittyy 1851 rakennettu kellotapuli. Kellotapulin nykyasu perustuu arkkitehti Rafael Blomstedtin 1930-luvulla laatimiin suunnitelmiin. Kirkkoa ympäröi suurehko hautausmaa, jonka koillipuolella sijaitsee arkkitehtitoimisto Kiseleff & Heikelin suunnitelmien mukaan 1884 valmistunut pappila ja arkkitehti Ilmari Launiksen suunnittelema seurakuntakoti vuodelta 1929. Pappilan lähettyvillä sijaitsee Orimattilan kotiseutumuseo, jonne on siirretty rakennuksia pitäjän eri osista. Museo on perustettu tiilisen lainajyvästön ympärille. Lainajyvästö on 1800-1900 -lukujen vaihteesta. Vanha pappila jää vuonna 1979 valmistuneen kaksikerroksisen seurakuntaviraston taakse.
|
