Hiirolan rautatieasema piirtyi Suomen kulttuurihistoriaan vuonna 1953, kun Ville Salminen ohjasi elokuvan Lentävä kalakukko.
Siinähän konnat kuljettavat murtosaalistaan (vuoden 1946 sodan jälkeiseen mustan pörssiin aikaan sijoitettuna) Helsingistä Savoon ja tarkoitus oli, että Hiirolan asemalla pääkonna Ramperi (Leo Lähteenmäki) luovuttaisi saaliin odottavalle autolle. Junaetsivä Samuli Saastamoinen (Esa Pakarinen) konduktööriksi soluttautuneena ilmoittaa kuitenkin, ettei Lentävä kalakukko enää Hiirolan asemalla pysähdy. Ramperin on vedettävä hätäjarrusta Hiirolan kohdalla ja niin Leevi Lindroos eli "Läski-Leevi" (Masa Niemi) kapsäkkeineen livahtaa Hiirolassa odottavaan autoon.
Mikkelin asemalla junasta ulos asemaravintolaan eksytetty elokuvan nuoripari (Kullervo Kalske ja Mai-Brit Heljo) oli ottanut junasta jääneenä taksin ja he kohtasivat Pieksämäelle junan perässä kiiruhtaen maantielle rengasrikon vuoksi jääneen Läski-Leevin saaliineineen. Proosallista, eikö totta?
Hiirolan asema vilahtaa (ilmeisesti autenttisena kuvauksena) lyhyessä kohtauksessa, missä Läski-Leevi rientää junasta lumisen asemapiha poikki Hiirolan asemarakennuksen nurkalla odottavaan mustaan umpiautoon.

PETRI P. PENTIKÄINEN: "Tarkemmin katsoen kuvassa ei olisi Knut Nylanderin 1800-luvulla piirtämä Hiirolan asema. Elokuvan rakennus on matala ja vaatimaton. Siinä on viisto kuistin katos, kun taas Savon radan Nylander-asemissa on korkealla sisäänkäynnin yläpuolella harja. Sisäänkäynti on elokuvassa rakennuksen pohjoispäädyssä, kun Hiirolassa se on keskellä. Elokuvassa Hiirola-kyltin alta paistaakin toinen, matalampi kyltti.
Erään arvailun mukaan kohtaus olisi kuvattu Airakselan piskuisella asemalla Kuopion eteläpuolella. Siellä oli samanlainen rakennus kuin elokuvassa. Mutta pohjoisseinä ei täsmää. Juuri tällaisia rakennuksia oli vain muutama, ja niistä ainoa, jonka 1950-luvun asussa mikään ei sulje mahdollisuutta kuvauksesta pois, on Palopuron asemarakennus Järvenpään pohjoispuolella. Tämä olisi sikäli loogista, että myös 1950-luvulla viihdeteollisuus majaili Helsingissä, ja oli helpointa kuvata lähiympäristössä. Varsinkin, kun elokuvia suollettiin ulos tuohon aikaan pikajunan vauhdilla. Suuri osa Lentävästä Kalakukosta on muutenkin lavastettua. Esimerkiksi iso osa vaunukohtauksista kuvattiin studioon kyhätyssä vaunussa. Mikkelin asemalla sentään ollaan.

Talvinen Hiirolan rautatieasema kuvattuna v. 1924 viistosti oikealta radalta päin. Asemarakennus valmistui 1889 Oulun radan pysäkin piirustusten mukaan. Kokoelma: Suomen Rautatiemuseon kuvakokoelma. Julkaisulisenssi OK: CC BY-NC-ND 4.0.

(Länsi-Savo, 6.3.2016): Hiirolan vanha rautatieasema sijaitsee Savon radan varrella Mikkelissä. Siellä ei enää myydä junalippuja eikä kahvia, rakennus on kuvataiteilija Marja de Jongin koti.
— "Pidän tästä rakennuksesta todella paljon. Se on elegantti ja mittasuhteet ovat kauniit. Aseman julkisivu on vuoden 1889 asussa, vain ovet on vaihdettu jälkeenpäin", de Jong kuvailee kotiaan.
Hiirolan asema on yksi monista Savon radan ja sen risteävän Jyväskylä-Elisenvaara -radan varrella olevista asemakiinteistöistä, joka on nykyään yksityiskäytössä. Esimerkiksi läheisen Kalvitsan aseman ostanut Petri P. Pentikäinen on kerännyt asemalleen kulttuurihistoriallisesti arvokasta aineistoa. Rautatieromantiikkaa kaipaavan kannattaa kuitenkin suunnata Pieksämäelle, sillä siellä sijaitsee Savon radan museo.