(Wikipedia, 2011): Metsäpirtti on entinen Suomen kunta Karjalankannaksella Neuvostoliittoon 1944 liitetyllä alueella. Pinta-ala oli 186,9 km² ja asukkaita 5 083 (1939). Nykyään alueella on Leningradin alueen Käkisalmen piiriin kuuluva Metsäpirtin maalaiskunta eli Zaporožskoje, jonka keskustaajama on entisen Koselan kylän paikalla. Viipurin läänin Metsäpirtin pitäjä ulottui Laatokan rantaa pitkin vanhalta Venäjän rajalta Taipaleenjoen pohjoispuolelle. Alueella on lentohiekkakenttiä rannikon suuntaisesti melkein katkeamatta Taipaleenjoen suulle asti. Paikoin lentohiekkavalleja erottavat toisistaan jopa 300 m leveät suokaistat. Yksittäiset kinokset kohoavat tavallisesti 1–2 m yli ympäristön, joskus jopa 5 m. Pitäjän alueelta on löydetty kolmatta sataa kivikauden esinettä, niistä huomattava osa Suvannon vesijätöistä. Metsäpirtin alueella on säilynyt Laatokkaan pistävä aallonmurtaja Arkuntanhuan kylän lähellä. Metsäpirtin Taipale ja Terenttilä tunnetaan talvisodan taisteluista, joiden aikana Suomen armeija torjui puna-armeijan hyökkäykset koko sodan ajan. Alueesta on tullut suosittu matkakohde, ja siellä on jonkin verran venäläisten kesämökkiasutusta. Metsäpirtin väestö sijoitettiin jatkosodan jälkeen seuraaviin kuntiin: Hinnerjoki, Kalanti, Karjala, Kodisjoki, Laitila, Lokalahti, Mynämäki, Pyhämaa, Pyhäranta, Uudenkaupungin mlk, Uusikaupunki, Vehmaa ja Yläne. Kylät (1939): Arkuntanhua, Haapasaari (Haapsaari), Hatakkala, Joentaka, Korholanjaama, Kosela, Koukunniemi, Lapanainen, Malakki, Martinkorhola, Metsäpirtti, Neusaari, Paloniemi, Raaju, Saaroinen, Sunikkala, Taipale, Terenttilä, Vanhajaama ja Viisjoki.

Taipaleenjoki - talvisodan 1939-40 sankarillisten puolustustaistelujen näyttämö: A) Taipaleen kylä - ylempi kuva alkuperäisen kuvan vasenosa - alempi oikea jatko-osa. Kuva kirjasta 'Sillan patteristo Taipaleen taisteluissa 1939-40' (Kimmo Sorko): Taipaleen kylä YH:n (=ylimääräisten kertausharjoitusten eli käytännössä liikekannallepanon) aikana lokakuussa 1939. Sillan patteriston esikunta majoittui Laulajaisen taloon, mutta alkanut sota pakotti sen kilometrien päähän pohjoiseen Metsävartijan seudulle. Taipaleen lohkon talvisodan puolustustaisteluiden alueiden kartta. Taipaleen kylä sijaitsi Taipaleenjoen suulla juuri ennen Laatokkaan liittymistä. Kartassa Taipaleen kylä sijoittuu numeroiden 1-4 alle oikeassa reunassa. Niiden pohjoispuolella kartalla sijaitsivat Linnakankaalle sijoitetut Siltasen I/KTR7:n patterit ja Järisevän patteri (yksitykkinen 21.12.1939 lähtien). Linnakankaan alalohkon tykistön muodosti 'Sillan patteristo', jolla oli kolme tulenjohtopaikkaa - kaksi Taipaleenjoen jokiharjanteella ja yksi Laatokan rannalla. Taipaleenjoen eteläpuolella oli korkeaa mäkiseutua, jonka neuvostoliiton sotajoukot onnistuivat valtaamaan. Neosaaren harjalta punajoukolla oli suorat näkyvyydet Terenttilän suuntaan - 'Kansakoulunmetsään', 'Pärssisenmetsään', ainoalle Taipaleenjoen 'viralliselle ylityspaikalle' eli lossille sekä tietysti myös Taipaleen kylään joen pohjoisrannalla. Talvisodan aikana puna-armeija ei kuitenkaan onnistunut Taipaleenjokea 'Sillan patteriston lohkolta' eli Taipaleen kylän kohdilta ylittämään. Tykistön sijoitus, tulenjohto ja ampumatarkkuus oli ylivoimaista vihollisen vastaavaan verrattuna, mikä kompensoi esimerkiksi ammuksien vähyyden tuomat ongelmat. Yhtenäinen musta viiva kuvastaa puolustuslinjaa, joka pysyi lähes koko talvisodan ajan samoissa kohdissa. Hetkelliset murrot pystyttiin yleensä nopeasti vastahyökkäyksin valtaamaan takaisin. Punasotilaat pystyivät valtaamaan Taipaleenjoen länsirantoja kauttaaltaan pääpuolustuslinjan suunnalla, mutta tykistön keskitetty tuli teki armotonta tuhoa joen ylittäneiden punasotilaiden keskuudessa. Paniikki aiheutti usein venäläisten sotilaiden joukossa joukkopakoja joen länsipuolen aukeille maastoille, joissa tykistö ja jalkaväki tuhosi kaoottisesti säntäilevät viholliset helposti. Vihollinen kärsi uskomattomia tappioita monista eri syistä johtuen. Tykistöään he alkoivat oppia käyttämään vasta talvisodan loppuvaiheissa suomalaisilta lainattujen systeemien mukaan. Hyökkäyksiä ei suunniteltu realistisesti - luotettiin joukkovoimaan. Uusia reservejä kuitenkin tuli aina tilalle loputtomasti. Naapuri käytti jopa kiinalaisia sotamiehiä 'pakkojoukoissaan'. Taipaleenjoen taistelualueiden seutukartta. Vasemmalla kapteeni Aarne Niemi - oikealla kapteeni Tauno Siltanen (SA-kuvat). Nämä patteristojen komentajat hoitivat Taipaleenjoen tykistöpuolustusta koko talvisodan ajan 1939-40. Heidän patteristonsa jäivät Suomen sotahistoriaan nimillä 'Niemen patteristo' ja 'Sillan patteristo'. Niemi oli jämsänkoskelainen ja Siltanen oli kotoisin Jyväskylästä. Tällaisesta 'tykistä' nälkäiset miehet tykkäävät ~ 1. Patterin kenttäkeittiö eli soppatykki YH:n aikana (kuva: Mauno Salojärvi). Taisteluiden tauottua asuinolosuhteet paranivat - oikealla alhaalla Mikko Halinen (kuva: Sauli Korhonen). 'Veli venäläisen' pikatykki (=45 mm pst-tykki) länteen suomalaisiin linjoihin suunnattuna (kuva: Gennadi Petrov). Talvisodan jälkeen suomalaiset palasivat Taipaleen taistelupaikoille jatkosodan alkuvaiheissa - rannaton Laatokka kiinnosti (kuva: Veikko Hyytiäinen). Kuva on mitä ilmeisimmin otettu juuri Taipaleenjoen 'suistokohdilta' laajalle Laatokalle.