Merikarvian kirkko: A) Merikarvian hautausmaata ja kirkkotapuli. Kuva on kirjasta Jumalan puistot (WSOY, 1927). Merikarvian kirkko * 1894 (kuvapostikortti - jälkipainos). (maisa.fi, 2011): Pohjoismaiden suurin ympärivuotisessa käytössä oleva kaunis puukirkko vuodelta 1899. Sen on suunnitellut arkkitehti Johan Nordstrand. Kirkon rakentamiseen tarvittavat puut saatiin pääasiassa seurakunnan omista metsistä, mutta myös talolliset lahjoittivat paljon puutavaraa. Puutavarakauppias Norrgård sanoi antavansa puuta niin paljon, ettei seurakuntalaisten tarvitse kärsiä ahtaudesta kirkossa. Vaikka edelliset kirkot oli purettu juuri ahtauden takia, uusi kirkko ei ole koskaan käynyt liian ahtaaksi merikarvialaiselle kirkkokansalle. Puukirkossa on penkkejä 979 metrin verran, ja istumapaikkoja riittää noin 2400 hengelle. Siunaustilaisuus Merikarvian kirkossa - kuvausajankohta ei tiedossa (Disa). Kirkkokansaa Merikarvian kirkossa. Saarnatuolissa rovasti Raitala (Disa). Merikarvian kirkko * nimimerkki "Yule" kuvasi joulukuussa 2010 * (Wikipedia * CC BY 3.0). Ikivanha kuvapostikortti - Merikarvian kirkko hallitsi matalaa maisemaa. Merikarvian kirkko ja "Merikino". (Wikipedia, 2024): Merikarvian kylät ja kulmakunnat: Merikarvialla on 17 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1973): Alakylä (Nederby), Etelämaa, Filppula (Filpula), Honkajärvi (Svansby), Kangasniemi, Kasala (Kasaböle), Köörtilä (Gördböle), Lammela, Lankoski (Långfors), Lauttijärvi, Pappila (Prästgården), Peippu, Pooskeri (Bogaskär), Riispyy (Risby), Saari, Tuorila (Torsby) ja Ylikylä (Överby). Kulmakuntia Merikarvialla ovat: Harvala (Langsluk), Timmerheidi (Timmerheiden) ja Trolssi (Trolls), Koittankoski, Kuvaskangas ja Pohjansaha (Norrsågen).

Merikarvianjoki: B) Merikarvianjoki - kuvannut nimimerkki Hamartolos 28.6.2009 (public domain). Pyykinpesua jokirannassa - Uudentalon riihi ja saha (Disa).

Vuoden 1918 sodan valkoisten uhrien muistokiven paljastustilaisuus: C) Muistomerkin paljastustilaisuus Merikarvian kirkkomaalla vapaussodan uhreille vuodelta 1918. Kaatuneet: Pirttijärven taistelussa Toivo Vuorenmaa, Mouhijärven taistelussa A.N. Pohjola, F.J. Nordlund ja Eero Huhtinen. Murhatut Pirttijärvellä: J.W. Södergård, A.A. Tornikokski ja V.J. Mäntylä ('Disa').

Merikarvian limonaditehtaalla: D) Merikarvialla toimi aikoinaan limonaditehdas - tarkemmat tiedot valitettavasti puuttuvat ('Disa').

Merikarvian muita näkymiä: E) Grinnilän pihassa auto (TR - kiitos). Itäkylä ja silta (TR - kiitos). Ahlströmin koulu (TR - kiitos). (Wikipedia, 2024): Merikarvialla toimi 1800-luvulla useita sahoja. Puutavaraa kuljetettiin laivoilla, mistä tulee myös Merikarvian vaakunan fregatti. Merikarvian varhaisen teollisuuden tunnetuin nimi on Antti Ahlström. Ahlström toimi laajalti eri aloilla suurimmassa osassa Suomea. Ahlströmillä oli suuri merkitys Merikarvian kansansivistykselle, sillä hän maksoi 1874 kunnan ensimmäisen kansakoulun, joka on sittemmin purettu. Kunnassa toimivat kansakoulut ovat saaneet oman koulutalon seuraavassa järjestyksessä: Ylikylän koulu 1897, Alakylän koulu 1902, Köörtilän koulu 1904, Riispyyn koulu 1907, Honkajärven koulu 1908, Lauttijärven koulu 1910, Lammelan koulu 1914, Tuorilan koulu 1918, Sataman koulu 1924, Kasalan koulu 1930, Koittankosken koulu 1934, Kuvaskanaan koulu 1939, Peipun koulu oli 1956 vuokratiloissa. Merikarvian sairaalarakennus.

F) Merikarvian shakkielämää 1950-luvulta: (Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1957): Shakkikerho perustettiin (1956) Ylikylässä ravintola Kajavassa, jossa aloitettiin pitää peli-iltoja maanantaisin. Shakkiottelu 11.5.1956 Siikainen-Merikarvia päättyi tasatulokseen 5-5. Merikarvialaisista voitti Pertti Kohvakka ja U. Uusitalo ja Esko Cajander. Tasapeliin yltivät A. Viertola, R. Vuorela ja Robert Kohvakka ja Tauno Hallikainen. Shakkiottelu Merikarvia-Siikainen pelattiin 6.1.1957 Siikaisten uudessa keskuskoulussa 10-miehisin joukkuein, joista viisi ensimmäistä pöytää kisasi samalla karsintasarjaottelun mestaruussarjaan pääsystä. Merikarvian shakkikerho voitti pitäjäottelun 6-4 ja karsintasarjan 3-2 ja nousi siis ensi syksynä alkavaan mestaruussarjaan. Pertti Kohvakka voitti Joonas Talasterän 1-0. Jouko Stenvall voitti niinikään J. Mikkolan 1-0. M. Lähteenmäki voitti H. Vanhatalon 1-0. Merikarvian shakkikerhon vuosikokous pidettiin Ravintola Kajavassa 27.1.1957, jonka puheenjohtajaksi valittiin apulaisnimismies Tauno Hallikainen. Peli-illat ovat olleet maanantai-iltaisin. Seuran puheenjohtajaksi valittiin uudelleen Hallikainen ja johtokuntaan R. Kohvakka, R. Vuorela, M. Lähteenmäki, P. Salmi ja Kuvaskankaan edustajana A. Ahola. Jaettiin syysturnauksen palkinnot. A-sarjan paras oli Pertti Kohvakka 7 pisteellä, toinen Robert Kohvakka ja M. Lähteenmäki 6 pist. ja seuraavina A. Viertola ja T. Hallikainen. B-sarjan paras oli Matti Koskenkorva 9 pist., toinen H. Henriksson 8 ja kolmas Eira Koskenniemi 7,5. Kuvaskankaan sarjan paras oli A. Ahola 7 pist., toinen Pauli Peltola 6,5 pist., kolmas R. Palomäki ja neljäs J. Kunnasmaa. Shakkiottelu Merikarvian- Kankaanpää välillä oteltiin 16.12.1957 9-miehisin joukkuein, joista viisi ensimmäistä pöytää pelasivat karsintaottelun samalla Satakunnan mestaruussarjaan pääsystä. Lähes viisituntisen kamppailun jälkeen Merikarvia voitti pistein 6,5,-2,5 ja karsintasarjankin 3-2. P. Kohvakan ja L. Kuutin välillä, joka päättyi kokeneemman Kuutin voittoon 62 siirtoisessa loppuun saakka tasaväkisessä ottelussa. Jouko Stenvall puolestaan 2. pöydässä voitti A. Niemelän. Merikarvian shakkikerhon vuosikokous pidettiin ravintola Kajavassa 26.1.1958. Kerhon puheenjohtajaksi valittiin Tauno Hallikainen ja sihteeriksi Erkki Näsi sekä varapuheenjohtajaksi Robert Kohvakka ja rahastonhoitajaksi Eira Koskenniemi. Pertti Kohvakan muistelmia Merikarvian Shakkikerhosta: MERIKARVIAN SHAKKIKERHO (Pertti Kohvakka - Muistoja Merikarvialta - koottu 2002-2015): Shakkia harrastettiin pääasiassa kaupungeissa missä oli omat kerhonsa ja klubinsa. Viisikymmenluvun alussa muistan Satakunnan Kansassa huomanneeni ensi kerran shakkipalstan jota muuten toimitti silloin leipuri Aarne Dunder Porista. Ehkä Suomessa pidetyt ”Shakki olympialaiset” 1952 myöskin innosti maaseudulla pelaavia perustamaan omia kerhoja. Ainakin muistaisin harrastuksen virinneen lähes samaan aikaan kuin Merikarviallakin, Siikaisiin, Kankaanpäähän, Laviaan, Vammalaan, Nakkilaan ja ehkä muuallekin. Vanhoja shakkikerhoja oli Porissa ja Raumallakin ollut jo kauan. Perustava kokous Merikarvialla pidettiin 29.1.1956 klo 12.00 , paikkana oli Ravintola Kajava jota myös ”Yönsilmäksi” kutsuttiin. Nimi ”Yönsilmä” oli kyläläisten keksimä ja johtui siitä kun sen oven päällä paloi aina ulkovalo matkustavaisten opastuksena. Siitä tuli pelipaikkamme. Ensimmäinen pitkäaikainen puheenjohtajamme oli apulaisnimismies Tauno Hallikainen. Vuoden 1956 johtokunnan kokoonpanossa olivat mukana: Robert Kohvakka varapuheenjohtajana, Reijo Vuorela rahastonhoitajana + sihteerinä , Pekka Salmi oli kalustonhoitajana ja muina jäseninä Matti Lähteenmäki ja A.Ahola. Kerholla oli 1956 myös alaosasto johon kuului 11 pelaajaa Kuvaskankaalta, Lauttijärveltä ja Honkajärveltä. Jäseniä oli vuoden vaihteessa ollut 54 joista koululaisia 25. Pelimiehiä olivat : Tauno Hallikainen, Matti Koskenkorva, Reijo Vuorela, Heikki Henrikson, Pentti Koskela, Eelis Haanpää, A. Ahola, P. Peltola, Esko Haukijärvi, Antti Viertola, Heimo Salo, Erkki Näsi, E. Koskenniemi, E. V. Lehtonen, Jouko Stenvall, Matti Lähteenmäki, Esko Kajander, R. Palomäki ja oli siellä kolme Kohvakkaakin, isäni Robert, veljeni Jorma ja minä Pertti. Yhtään naista ei joukossamme ollut! Merikarvian Shakkikerho pelasi Satakunnan Shakkiliiton alaisena joka taas vuorostaan oli Suomen Shakkiliiton alaisena. Pelasimme erilaisia turnauksia keskenämme joissa saattoi olla avausteemana ja tietenkin Merikarvian mestaruudesta. Merikarvian mestari olin kerhon perustamisesta vuoteen 1960. Muistaakseni! Pelasimme myös joukkueena ensin karsintasarjassa 1956 josta nousimme joukkuemestaruussarjaan 1957. Uudelleen karsintasarjaan 1958. Menestystä oli vaihtelevasti. Satakunnassa pelattiin shakkia ainakin seuraavilla paikkakunnilla: Merikarvian SK, Porin Shakinystävät, Rauman Työväen Sk, Kokemäen Shakkimiehet, Vammalan SK, Friitalan Sk, Pihlavan SK, Peipohjan SK, Kuparitehtaan SK, Kankaanpään SK, Lavian SK, Siikaisten SK, Karkun SK. Nakkilkan SK. Vammala oli paras ainakin 1957 – 58. Pelasimme vuosien varrella melkein kaikkien kanssa. Karsinta pelattiin viisi miehisin joukkuein, eli viisi ensimmäistä ratkaisivat ottelun mutta hyvin usein oli kymmenen miehen pöydät kerrallaan.Ensimmäisen ottelun pelasimme Siikaista vastaan 11.5.1956. Tässä ottelussa joka oli ensimmäinen pitäjien välinen kisa oli kymmenmiehinen joukkue ja siinä tasatulos 5-5. Haastoimme Kankaanpään Shakkikerhon kolmanneksi tähän ”pitäjäotteluun”. Seuraava ottelumme oli Kankaanpäätä vastaan 16.12.1956 jolloin pelattiin myös yhdeksällä miehellä pitäjien välinen koska Kankaanpäällä ei ollut täyttä miehitystä. Karsinta pelattiin viidellä ensimmäisellä pöydällä. Voitimme ottelun 6,5- 2,5 ja karsinnan 3-2. Sitten pelattiin karsinta Siikaista vastaan 6.1.1957 voitimme koko ottelun 6-4 ja karsinnan 3-2. Näilla voitoilla nousimme joukkueellamme 1957 SATAKUNNAN MESTARUUSSARJAAN. Tällöin vastustajinamme olivat: Porin Shakin Ystävät, Rauman Työväen SK, Vammalan SK, Kokemäen Shakkimiehet eli viisi kerhoa. Karsintasarjassa olivat kahteen lohkoon jaettuna : Rauman SK, Lauttakylän SK, Nakkilan SK, Pihlavan SK, Kankaanpään SK, Lavian SK, Siikaisten SK, Nämä kaikki olivat jossain vaiheessa vastassamme. Muistan vastustajistamme pelaajina eri seuroista nimet: Kirkkoherra O. Nevanko, Joonas Talasterä, Heikki Vanhatalo Siikaisista, Pentti Palmo Raumalta, Pekka Ahonen Vammalasta, Voitto Särkijärvi, Pauli Santanen, Kalle Haapanen, Aarne Dunder ja Risto Pohjonen Porista ja Lauri Kuutti Kankaanpäästä, Elias Peltomaa Nakkilasta. Nämä olivat omilla paikkakunnillaan kärkinimiä. Viimeksi olin mukana 1959-1960 kun olin armeijassa, silloin pelattiin lokakuussa Lavian SK vastaan, minkä voitimme. Luokkapelaajiksikin nousi porukkaa. Ensimmäisenä keväällä 27.5.1956 Pertti Kohvakka III-luokkaan ja seuraavana keväänä nousivat R. Kohvakka ja M. Lähteenmäki. Toiseen luokkaan nousi turnausten tulosten perusteella 1958 Pertti Kohvakka. Lähteenmäen Matti oli innokas pelaaja ja silloin hän myös oli yhdistyksemme tukipilareita kun piti jonnekin lähteä kilpailemaan. Matin auto, BMV, oli yksi millä mentiin ja Hallikaisen Taunon, kupla volkkari, auto, oli toisena! Porissa pelattiin suurottelu ”Kaupungit- Maaseutu” shakinpäivänä 20.1.1957 jossa oli Merikarvian SK edustus mukana muistaakseni kahdella autolla oltiin matkassa ! Meillä kävi myös simultaania pelaamassa silloinen Porilainen huippu nimittäin Aarne Dunder. Hän innosti myös allekirjoittanutta jatkamaan pelaamista. Perustavassa kokouksessa 29.1.1956 hän voitti simultaanissa meidät kaikki. Vuosikokouksessamme 27.1.57 voittajia olivat Antti Viertola, Matti Lähteenmäki ja E.V.Lehtonen sekä tasan pelasivatTure Lindström ja Pertti Kohvakka kaikkiaan tässä simultaanissa oli 18 pelaajaa Aarnea vastassa. Voitin hänet siinä simultaanissa joka pelattiin 26.1.1958. Kevät talvella 1958 pelattiin Porissa Satakunnan nuorten (alle 20 v) mestaruudesta ensi kertaa ja Aarne Dunder soitti ja tarjosi minulle majoitusta jos tulisin mukaan. Menin ja olin pari yötä Aarnen kotona. Kävi niin että voitin ensimmäisen mestaruuteni 1958. Seuraavana vuonna olimme veljeni Jorman kanssa turnauksessa ja voitin silloinkin. Kerran voitin myös (1959) PSY: ssä Porissa ”Teematurnauksen” ja ”Norsu” turnauksessa tulin toiseksi. Olin vierailevana pelaajana mukana, edustin edelleen MSK:ta. Hotelli Otava oli silloin pelipaikkana Porin Shakin Ystävillä. Tarkemmin vielä Otavan näyttämö. Voitte varmaan kuvitella kuinka ravintolasalissa naamat ällistyivät kun kello 22-23 astui näyttämöltä verhoja raottaen muutama tavallisissa vaatteissa oleva mies ja poika saliin poistuakseen saman tien. Muistan kuinka sinne tarjoiltiin verhojen taakse jos jotain tilattiin. Kahviakin sai mutta myös teräviä. Sain pelata PSY: n porukassa ollessani puutarhaharjoittelijana Porissa kaksi vuotta. Sen jälkeen pelasin minäkin muutaman simultaanin Merikarvialla, kaksi ainakin ja menestyin hyvin. Nousin Suomen Shakkiliiton II-luokan pelaajaksi. Tein myös shakkitehtäviä Satakunnan Kansaan ja Apu-lehteen. Merikarvialla oli innostunut porukka joka harrasti shakkia. Se on peli jota koulupojatkin pelaavat! Merikarvian SK hankki shakkikelloja ja joku tuli lahjoituksenakin. Pikapelit olivatkin hyvin suosittuja. Isäni osti yhden kellon minkä lahjoitti MSK:lle. Lähdin Merikarvialta muualle 1960 ja shakkikerhon toiminnasta en tiedä enää enempää muuta kuin että se jatkui ainakin muutamia vuosia varmuudella. Ainakin 1968 oli ottelu Siikaisten Shakkikerhon kanssa, sen muistan. Shakin peluu varsinaisesti kilpailumielessä loppui kohdaltani voitettuani Niinisalon Aliupseerikoulun mestaruuden 1960 ja Lepaan Puutarhaoppilaitoksen mestaruudet 1960 ja 1961. Siirrot osaan vieläkin. Shakkiin liittyen isäni opetti minulle suuren totuuden todetessaan: Ensin on opittava häviämään, vasta sitten oppii voittamaan! Häviö opettaa enemmän kuin voitto! Se on yksi tärkeimpiä oppeja mitä elämässäni olen koskaan saanut! Vasta häviämällä oppii jotain, ei ainakaan tee samaa virhettä uudelleen! Shakki kirjallisuutta oli suomen kielellä vain muutama, Eero E. Böökin kirjoittama alkeiskirja vuodelta 1936 taisi olla ensimmäisiä. Yleensä shakkikirjat olivat venäläisten kirjoittamia ja siellä painettuja. Shakki on siitä hieno peli ettei välttämättä tarvitse osata kieltä kun siirrot merkitään samalla tavalla. Suurmestarit kirjoittivat omista peleistään kuten mm. Paul Keres, 1952, ”Theorie der schacheröffnungen” jonka sain palkintona 1959. Tämä oli saksankielinen käännös josta ymmärsin perusteluitakin olihan meillä Yhteiskoulussa saksa pakollisena kielenä. Näitä kirjoja ei siihen aikaan saanut kirjakaupoista yleisesti, vain tilaamalla erikseen Helsingistä. Näin kuitenkin opit levisivät ympäri suomen. Minusta juuri 1950-luku oli shakin läpimurron aikaa harrastuksena varsinkin maaseudulla ja koko kansan pelinä. Olihan shakkia pelattu suomessakin kauan ja varsinkin kaupungeissa, missä vanhimmat kerhotkin tai klubit toimivat.