Tampereen Pellavatehtaanmäki (=Massunmäki)
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 26.2.2016)

Tampereen Pellavatehtaanmäki eli Massunmäki - äitini lapsuudenkoti.

A) Tampereen Pellavatehtaanmäen eli Massunmäen työläisperheiden taloista numero 23, jonka kuvan oikeassa kulmahuoneistossa (ovi #1) sijaitsi äitini lapsuudenkoti - vaarini Frans Hjalmar Liljeroos työskenteli vuosikymmenet läheisellä Tampellan veturitehtaalla.
Tämän kirjoittajalle Tampereen Pellavatehtaanmäki on sikäli läheinen muistojen paikka, että 50- ja 60-luvuilla tulin usein vierailleeksi kyseisellä tehtaantyöntekijöiden asuntojen alueella äitini mukana Porista lapsuudenkodilleen tekemillä vierailureissuilla . Junamatkat taisivat itselleni olla se suurin reissujen houkutin, mutta kyllä Pellavatehtaanmäki ja sen paikatkin ja historia kiinnostivat (Tampereen muiden nähtävyyksien lisäksi). Äitini oli syntynyt v. 1912 Kymissä, mutta oli vuoden 1919 tienoilla muuttanut isänsä työpaikkavaihdoksen vuoksi Pellavatehtaanmäelle. Äitini isän isä oli asunut samassa työsuhdehuoneistossa Pellavatehtaanmäellä jo aiemmin.

Tämä kuva on otettu Pellavatehtaan Liljeroosien asunnon kulmalta kesällä 1967 (kuva: J.Joutsi). Rakennus paloi purkuvaiheessaan vuonna 1971.

Äitini isä Frans Hjalmar Liljeroos.

Äitini isä Frans Hjalmar Liljeroos (s. 3.8.1879, Tampere - k. 22.11.1962, Tampere ) oli viettänyt ns. kuljeskelevaa elämää nuorempina vuosinaan. Hän oli ollut mm. uittohommissa Kymi-yhtiöllä Jyväskylän seudulla ja siellä hän oli tutustunut myös tulevaan Lyyti-vaimoonsa (Rauha Lyydia Liljeroos os. Kettunen , s.30.6.1884, Jyväskylä mlk - k. syyskuussa 1952 Tampere).

Nuoripari Frans Hjalmar (=Jallu) ja Lyydia olivat muuttaneet Kymiin Kotkan lähelle paperitehdastöiden perässä. Äitini oli syntynyt juuri Kymissä v.1912. Vuonna 1919 perhe oli palannut Tampereelle vaarin saatua työpaikan Tampellan veturitehtaalta. He muuttivat asumaan Massunmäen taloon #23 ovi 1. Ei ollut ihan sattumaa, että he siihen muuttivat, sillä huoneistoa oli jo aiemmin asuttanut vaarin isä, August Liljeroos, joka oli kuollut juuri vuoden 1919 aikana.
Vaari asui kyseisessä huoneistossa melkein elämänsä loppuun asti. Pienessä asunnossa eläneeseen perheeseen oli kuului kaikkiaan kaksitoista lasta, joista osa oli syntynyt siis jo ennen Tampereelle tuloa. Lisäksi kaksi vauvaa oli menehtynyt varhaisessa iässä.

Pienen eteisen ja keittiökamarin lisäksi asunnossa oli vain yksi muu huone, jossa lapset olivat lattialla äitini kertoman mukaan nukkuneet miten olivat kulloinkin mahtuneet.
Sisarusparvesta vanhimpia alkoi ajallaan muuttaa maailmalle ja avioituakin - 30-luvulla vaarin ensimmäisiä lapsenlapsia alkoi ilmestyä arkiseen elämänmenoon mukaan.
Liljeroosin perheen postiosoite oli ollut Pellavatehtaanalue 23 (myös Lapintie 1 oli ollut käytössä).

Kävin äitini mukana usein Porista vierailuilla (50-luvun loppupuolelta 60-luvulle) kyseisessä huoneistossa, missä vielä tuolloin eli vakituisesti äitini siskoista yksi ja melkein loppuun asti myös mainittu Frans-vaari. Vaari joutui elämänsä illassa sairaalan kautta vanhainkotiin, josta kotiinpääsy ei enää ollut odotettavissa. Tampellalle tuli nyt kiire - tehdasyhtiö irtisanoi kirjeellä työsuhdeasunnossa vielä asuneen vaarin yhden tyttären (vaarin siis vielä eläessä vanhainkodissa) - vaari kuoli marraskuussa 1962.
Frans Hjalmar Liljeroosin poika Erkki kirjoitti Tampella Tänään-lehdessä tammikuussa 1963 julkaistun muistokirjoituksen viimeisestä (muutto)päivästä perheensä asuintalosta Massunmäessä:

(Erkki Johannes Loimuneva, Tampella Tänään-lehti, tammikuu 1963): MUISTOJEN MASUNINMÄKI:
Muuttokuorma oli valmiiksi lastattu, oltiin valmiit lähtemään uuteen asuinpaikkaan. Täytyi vielä kerran käydä tyhjennetyssä huoneistossa tarkastamassa, oliko nyt sitten kaikki tullut mukaan, ettei mitään jäisi tulevien asukkaiden harmiksi.
Kuinka raskaalta tuntuikaan, mieliala oli matalalla, ajatukset siirtyivät taaksepäin vuoteen 1919 ,jolloin olimme Masuninmäkeen muuttaneet, isänisämme kuoltua ja jätettyä asuntonsa ikäänkuin perinnöksi pojalleen. Olihan poika perinyt isänsä ammatinkin, jatkaen sitä samassa tehtaassa kuin isänsäkin oli aikoinaan palvellut. Samaa tehdasyhtiötä palvelee parhaillaan jo neljäs polvi.
Miten paljon tuo huoneisto onkaan nähnyt, kuullut ja myötäelänyt siinä elämässä mukana, jonka tämän perheen äiti ja isä 12 henkisen lapsilaumansa kanssa on siinä vuosikymmenet asunut ja elänyt ja josta nyt neljänteen polveen asti ehtinyt on pois muuttavien mukana.
Samassa huoneistossa on isänisä perheensä kanssa elänyt ja päivätyönsä loppuun tehneenä ummistanut silmänsä viimeiseen uneen. Siinä on poika varttunut itse mieheksi ja tuonut sitten myöhemmin oman perheensä lapsuuskotiinsa. Siinä ovat hänen omat lapsensa kasvaneet ja varttuneet aikuisiksi. Saman huoneiston kamarin lattialla ovat perheen kaksoispojat syntyneet. Siinä on perheen tytär ja perheen äiti nukkunut viimeiseen uneen.
Nyt on kaikki vain muistojen kirjassa, sillä viimeinen päivä tässä asunnossa on eletty, ovet ovat ikuisiksi ajoiksi suljetut siellä asuneilta, koska perheen isä on vanhuuden heikentämänä maannut jo monta kuukautta sairaalassa ja lapsi ja lastenlastenlapsi, jotka siinä ovat vielä asuneet , saivat eräänä päivänä ilmoituksen, että olisi muutettava pois, koska isä ei varmaan enää sairaalasta kotiin tule, vaan viettää vanhainkodissa viimeiset jäljellä olevat elinvuotensa.
Tämä on maailman muuttuvaisuuden laki, sen tiedämme jokainen ja sen tiesimme mekin, jotka olemme, kuka syntymästään asti, kuka suurimman osan elämästään, asustaneet tätä huoneistoa, että kerran on meidän jätettävä tämä muistorikas Masuninmäki, jossa olemme suuren lapsiperheen jäsenenä eläneet ja kasvaneet.
Nyt kun jätämme tämän huoneiston ja tämän lapsuusajan leikkitantereen, muistorikkaan Masuninmäen, tulemme muistoissamme elämään ne ajat varmaan useasti. Kulkiessamme Masuninmäen ohitse heräävät ne muistot varmaan vielä kovempina, aina sielun sisintä pusertaen.
Hyvästi siis Masuninmäki. Kiitos sinulle lapsuus- ja vanhuudenkin ajoista. Emme unohda valkoisia asuntorivejäsi. Muistosi elää. Rakennus 23, ovi 1 - asukkaat”.

Tässä kuvassa oikealla isoisäni Frans Hjalmar Liljeroos ja äitini hänen vasemmalla puolellaan. Edellisen Masuninmäen muistokirjoituksen kirjoittanut Erkki-enoni on kuvassa takarivissä kolmas vasemmalta. Kuvan tytöt ovat hänen tyttäriään. Itse olen eturivissä, kolmesta pojasta oikeanpuoleisin. Kuva on otettu 1950-luvun lopussa tätini juhlissa (kukkien takana juhlija). Kuvassa on kaikkiaan isoisäni lapsista viisi - kaksi heidän puolisoitaan ja neljä serkkuani. Kuvaa ei kuitenkaan ole otettu Pellavatehtaanmäellä.

Isoisäni Frans Hjalmar Liljeroosin kuoltua 22.11.1962 julkaistiin Kansan Lehdessä seuraava muistokirjoitus, jonka kirjoitti mahdollisesti Arvo Auvinen, joka oli Fransin tyttären eli Sinikka-tätini aviomies:

TUONEN VIITA ~ Frans Hjalmar Liljeroos poissa:
Eilen kuoli Tampereella pitkällisen sairauden uuvuttamana työväenliikkeen veteraani, sorvaaja Frans Hjalmar LI LJEROOS lähes 84 vuoden ikäisenä. Liljeroos oli syntyperäisiä tamperelaisia ja täällä hän myös suurimman ajan elämästään työskenteli.
Työläisperheen lapsena joutui Frans Liljeroos ajan vaatimusten mukaisesti elatuksen hankintaan varsin nuorena. Ensimmäinen työpaikka hänellä oli Tampellan pellavatehdas, josta pian kuitenkin siirtyi konepajan puolelle sorvarin oppiin. Saman konepajan palveluksesta hän muutama vuosi sitten siirtyi eläkkeelle.
Nuorempana Liljeroos kierteli lukuisissa kotimaisissa konepajoissa ja eri teollisuuslaitosten korjauspajoissa, hankkimassa lisää ammattitaitoa ja kokemusta siirtyen jälleen vuonna 1918 Tampellan konepajan palvelukseen, jossa sitten sorvailikin yhtäjaksoisesti eläkkeelle siirtymiseen saakka.
Toveri Liljeroos tunnettiin ennen kaikkea suuren perheen huoltajana ja kasvattajana, mutta kuitenkin häneltä riitti aikaa ja kiinnostusta myöskin kansanvaltaista työväenliikkeen toimintaa kohtaan. Hän osallistui nuorempana hyvinkin aktiivisesti niin sosialidemokraattisen työväenliikkeen kuin myöskin ammattiyhdistysliikkeen toimintaan ollen mukana perustamassa lukuisia perusjärjestöjä ja toimi niiden virkailijana useimmiten rahastonhoitajana.
Ammattiyhdistysliikkeen riveihin hän liittyi jo v. 1906 ja siitä saakka oli uskollisesti mukana yhtäjaksoisesti ollen viimeksi Tampereen Metallialan Työntekijäin Ammattiosaston jäsen. Lisäksi hän oli pitkäaikainen jäsen Tampereen Metallityöntekijäin sos.-dem. Yhdistyksessä, jonka kunniajäseneksi hänet muutama vuosi sitten kutsuttiin. Myöskin edistysmielinen osuusliike sai Liljeroosista uskollisen työntekijän. Hän toimi vuosikymmenet Osuusliike Voiman hyväksi mm. myymäläneuvoston jäsenenä.
Vainajaa jäivät suremaan lähinnä lapset perheineen sekä työ- ja järjestötoverit.

Tampella Tänään-lehti muisti Frans Hjalmar Liljeroosia seuraavalla muistokirjoituksella (kirjoittaja ei tiedossa):

VAINAJIA ~ FRANS LILJEROOS (Tampella Tänään-lehti, 1963):
Marraskuun 22 p:nä 1962 nukkui pois Tampellan konepajan eläkeläinen entinen sorvaaja Frans Hjalmar Liljeroos.
Hän oli syntynyt Tampereella elokuun 3 p:nä 1879 Jussinkylän Mattlinin talossa. Jo 13-vuotiaana oli Frans Liljeroos tullut ensi kerran Tampellan palvelukseen aloittaen nk. kura-kolmosella, mistä parin vuoden työskentelyn jälkeen oli siirtynyt konepajan puolelle. Aluksi oli hän työskennellyt apumiehenä siirtyen myöhemmin vähitellen sorvin tuntumaan. Konepajan eri sorvit läpikäytyään ja kolmen oppivuoden tultua täyteen oli Frans Liljeroos saanut vastaanottaa sorvaajan paperit.
Tämän jälkeen oli hänen matkansa suuntautunut Mikkeliin, missä oli työskennellyt Sjöströmin pajalla, mistä jälleen siirtyi takaisin Tampereelle, tällä kertaa Sommerin konepajalle sorvaajaksi.
Vajaan vuoden työskentelyn jälkeen oli Liljeroos suunnannut askeleensa kohti Helsinkiä, missä oli kartuttanut taitojaan yhdessä Helsingin vanhimmista konepajoista J.D. Stenbergillä. Taas seurasi puolen vuoden poikkeaminen kotipaikkakunnan tutussa konepajassa Tampellassa, josta siirtyi kolmeksi vuodeksi edelleen Äänekoskelle Hammarenin tehtaille. Lakon alettua paikkakunnalla hakeutui Liljeroos Kotkaan . Hallan selluloosatehtaalla oli kulunut sorvaajana ja korjausmiehenä kolmisen vuotta.
Tällaista kiertokulkua jatkui sitten vielä jonkin aikaa, kunnes Frans Liljeroos isänsä kuoltua sitten vihdoin oli vakiintunut ja jäänyt asustamaan rakkaaksi muodostuneeseen ”Masuuninmäkeen ”.
Huhtikuun 14. päivästä lähtien vuonna 1919 seurasi hänen elämässään pitkä ja monivaiheinen työrupeama Tampellan konepajan suojissa, josta hän 9.10.1953 oli siirtynyt eläkkeelle. Siihen aikaan oli sisältynyt paljon iloa ja murhetta. Lapsijoukko oli kasvanut 10-päiseksi, mikä oli vaatinut perheen isältä yhä suurempaa yritteliäisyyttä ja niinpä oli kehittynyt ammatissaan erittäin hyväksi sorvaajaksi. Hänen elämänsä eräänä ohjenuorana olikin ollut isänsä antama elämän viisaus: ”Koeta olla nöyrä, niin opit kaikkein eniten.”
Vainajaa jäivät lähinnä kaipaamaan lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset sekä entiset työtoverit ja ystäväpiiri.

Pellatehtaanmäen rakennuksen #23 lopullinen tuho v.1971:

Rakennus paloi purkuvaiheessa moottorisahan kipinästä - terä oli osunut seinähirren naulaan.

B) Pellavatehtaanmäen Liljeroosien asuinhuoneisto eli äitini lapsuudenkoti (rakennus #23) tuhoutui lopulta purkuvaiheessa v. 1971 syttyneessä tulipalossa. Moottorisahan terä oli osunut seinähirressä olevaan naulaan ja kipinä oli sytyttänyt koko asuinrakennuksen tuleen. Palomestarin mukaan nauloja oli rakennuksen seinähirsiin kertynyt vuosien mittaan mahdoton määrä.
Kuvassa pyykkiplaanin takana Liljeroosien vuoteen 1962 asti asuttama reunahuoneisto jo ilmiliekeissä. Kuva on Veikko Viitasen kokoelmista.

Pellavatehtaanmäen rakennuksen #23 rauniot purkuvaiheessa syttyneen tulipalon jäljiltä v.1971. Kyseistä reunahuoneistoa asuttivat Liljeroosit vuoteen 1962 asti. Tulipalo säästi kuulemma paljon vaivaa purkamishommissa.


(Jussi-Pekka Kilpeläinen, sähköposti 6.6.2015): "Armonkallion puolella (nykyisin tyhjänä oleva tontti) oli aikoinaan ns. ratavahdin asunto eli omakotitalo ja siihen kuuluva saunarakennus. Radanvarressa oli myös resiinatalli. Rakennukset purettiin 70-luvun polivälin paikkeilla. Kävin jokin aika sitten katsomassa, kun vanha Massunmäen perunakellari oli hävityksen kohteena. Perunakellari oli siis massunmäen puolella ja sisäänkäynti radanpuolella.
Kävin oikein katsastamassa, että mitä ratatöitä ja louhintoja siellä nyt juuri ollaan tekemässä. Kyllä se niin on, että vanha perunakellari sieltä on kaivettu pois. Ratavahdin tontilla ei siis tehdä mitään (Porin radan armonkallion puolella). Kaivuutyöt ei tapahdu ratapihalla vaan Massunmäessä. Jotain antureita sinne on tekeillä ja kun katsoin asemakaavaa niin siihen tulee autokatos uudelle asuinrakennukselle, joka tulee Lapintie 9 ja Lapintien väliin. Myös vanha kivisilta on remontissa eli siihen tulee uusi silta."

Tampereen Pellavatehtaanmäki eli Massunmäki (Masuninmäki).

C) Tämä kuva on Pellavatehtaanmäeltä on Tammerkoski-lehden vuoden 1944 numerosta #6. Liljeroosin perheen asunto oli kahden samansuuntaisen puurivitaloketjun oikealla puolella (etelälounaasta katsottuna) viimeisenä ennen rautatien kallioleikkausta (rakennus #23 - vrt. kartat alempana tällä sivulla) eli jos tämä kuva on otettu kyseiseen suuntaan, niin Liljeroosien rappu oli taaimmaisena. Kartan mukaan mainitussa rakennuksessa #23 olisi ollut kuusi erillistä porstuaa, joten tässä kuvassa ei taida näkyä kyseinen talo?

Tässä kuvassa on varmasti vasemmalla talo no.20 ja oikealla no.32 eli kuvaussuunta on mainitsemastani Liljeroosin asuinpaikan porstuasta kohti välipihan toisen puolen vastakkaisia asuinrakennuksia (kuva: V.Viitanen).

Tämä kartta on nettisivulta Tampere - Pirkanmaan teollisuushistoria. Kuvasta näkyy havainnollisesti muistamani samansuuntaiset kolmen puutaloasunnon rivit, joiden portaikot olivat samalle välipihalle. Liljeroosien perhe asui rakennuksen #23 viimeisessä asunnossa alueen koilliskulmassa.
Mainittakoon, että äitini oli jo sotavuosiksi muuttanut aviomiehensä (=isäni) työpaikan mukana pysyvästi Poriin. Äitini vierailumatkoille Porista Tampereelle ruinasin itseni usein mukaan (varsinkin kouluaikoina!) - matkat sujuivat rattoisasti silloisilla junilla. Höyryveturien jyskyttäessä Tampereen esikaupunkeihin äitini jo kurkki 'menosuuntaan oikealle ylös - Pellavatehtaanmäen lapsuudenkotiaan katseellaan taas hakien.
Pellavatehtaan kaikki puutalot purettiin kerrostalojen tieltä jo 70-luvulla. Äitini kuoli vuonna 2002 Porissa - runsaslukuisesta sisarusparvestaan viimeisenä. Näistä Massunmäen sivun aiheista olisi nyt häneltä paljon kysyttävää.

Pellavatehtaan työväin asuntoalueen rakennus numero 19 rakennepiirustukset. Näistä piirustuksista saa oikean kuvan asuntohuoneistojen pienuudesta - keittiökamari oli n. 3x5 metriä ja olohuone 5x5 metriä.

Keskirivistä - työnjohtajien rakennus etualalla. Seuraava talo, jonka edessä on vaalea pikkuauto, on Pitkä talo eli talo #20 (kuva. V.Viitanen).

Tämä kuva on otettu Tampellan höyryvoimalaitoksen savupiipun hoitotasolta 1950-luvulla (n. 100m maanpinnasta). Etualalla ovat vasemmalta lukien rakennukset 21, 28 ja 24. Keskirivissä ovat rakennukset 20, 29 ja 30, joista viimeiseksi mainittu on pesutupa. Takarivissä ovat rakennuksen 23 kaksi länsipuoleista rappua, sitten talot 18 ja 19. Taustalla on Lapintien rakennuksia (kuva: T.Mäkinen & S.Vänni).

D) Tämä Tampellan aluekartta on vuodelta 1937, se julkaistiin Tammerkoski-lehdessä v.1944, numerossa 6. Isoisäni asuinhuoneisto sijaitsi kartalla äärimmäisessä koilliskulmassa - Masunninmäki-sanan viimeisen I-kirjaimen yläpuolella.
Kartassa kirjainkoodi A merkitsee Ristipytinkiä, mikä on esitelty seuraavassa kuvaruudussa. Kirjainkoodi C kartassa on Massunmäen koulu, joka on tällä sivullamme esitelty tarkemmin alempana kuvaruudussa D.
Kartassa numerolla 8 on merkitty Yläpuuhiomo, joka sivullamme on esitelty kuvaruudussa E.

Paikalla oli ollut siis alkujaan myös masuuni, josta paikka oli saanut nimimuodokseen Masuninmäki (tai harvemmin Masuuninmäki tai jopa Maas-uunin mäki). Tästä sanasta varsinkin pikkuväki oli massu-sanan (=maha) mukaan muotoillut sanan käyttömuotoon Massunmäki. Äitini muistan kuitenkin useimmiten vanhoilla päivillään puhuneen lähinnä vain Pellavatehtaanmäestä.
Alue oli otettu tehdas- ja asuntolakäyttöön vuoden 1892 aikoihin, jolloin paikalla oli kasvanut kolme tupsulatvaista mäntyä - siksi aikalaisista varhaisimmat olivat kutsuneet paikkaa tuolloin nimellä Kolmen männyn mäki. Myös termi Tehtaanmäki on ollut alueesta käytössä tamperelaisten puheissa.

Netissä Pellavatehtaanmäen 30-luvun oloja muistellessaan Kalevi Lumio on saattanut osua tekstissään juuri Frans Hjalmar Liljeroos-vaariini:
(Kalevi Lumio, marraskuu 2009): Eräs konepajan vanha sorvari, jolla oli itsellään neljätoista lasta, oli meidän poikien mielestä hauska mies. Hän kyöhäsi meitä takaa kun huusimme "anna parransiementä". Kiinni saatu pikkupoika sai sitten tuntea kovan parransängen hinkkauksen poskessaan. Se teki mojeeta.

Samaisessa Kalevi Lumion muistelussa on muutakin mielenkiintoista ajankuvaa:
(Kalevi Lumio, marraskuu 2009): Asumiseni alkoi Tampellan suojissa viisivuotiaana vuonna 1929. Silloin isäni sai talon vuokra-asunnon Massunmäestä, osoitteesta Pellavatehtaanmäki 32 ovi 1. Tämä olikin osoitteeni miltei 25 vuotta, naimisiin menooni asti.
Massunmäkeen muutimme Hatanpään Valtatie 14:ssä olleesta asunnostamme, joka pantiin vuokralle ja myöhemmin myytiin kun vuokralaiset eivät lama-ajan vuoksi kyenneet maksamaan vuokriaan.
Massunmäen talot olivat hirsirakenteisia lautaverhoiltuja taloja. Yhdessä rakennuksessa oli tavallisesti kuusi asuntoa, jossa oli keittiö ja kamari. Vintti, johon kuljettiin keittiön nurkassa olevasta komerosta jyrkkiä portaita, toimi varastona ja pyykin kuivauspaikkana.
Taloja oli kaikkiaan noin 13 ja lisäksi alueella oli tiilinen rakennus, jossa oli kolme pesutupaa ja mankeli. Aiemmin mankeli oli leivinpakarina ja mankeli oli sijoitettu rakennuksen yläkertaan, jossa oli käsin väännettävä suuri kivilaatikko.
Tiilisen pesutuvan vieressä olivat lautarakenteiset pikkulat, joissa oli erillisiä koppeja, yksi kahta perhettä kohti. Kaikkiaan alueella asui tehtaalaisia perheineen noin 150 - 170 henkeä. Kotini alakerrassa oli kellari, jossa säilytettiin perunat ja muut vihannekset, hillot ja mehut. Kellarin ympäröivä tila oli lämmityspuiden säilytystilana.
Joissakin taloissa kellaria ei ollut, joten niiden päätyihin oli rakennuttu puiset liiterit. Näitä taloja varten rakennettiin 1930-luvun lopulla yhteinen betoninen kellarirakennus maan alle. Yhteinen kellari oli runsaan 100 m2:n kokoinen ja sisus oli jaettu neliön koppeihin, joita oli muistaakseni neljässä rivissä.
Kellarirakennuksen tekeminen olikin oiva ratkaisu, sillä jo vuoden, parin päästä sitä tarvittiin pommisuojana talvisodan pommituksissa. Erään pommituksen aikana kellarin viereen tulikin yksi tai kaksi pommia kellarin ollessa täynnä Massunmäen naisväkeä. Kellarista meni tuolloin sähköt poikki ja täräykset olivat valtavat, samoin pelko. Kellari pysyi kuitenkin ehjänä ja naisväki hengissä.

Rouvat Iris Kuusela ja Esteri Rantanen juttusilla parakin rappusilla. Rakennus oli muistitiedon mukaan alunperin tarkoitettu tehtaan kauppamatkustajien tilapäisiksi asunnoiksi, mutta siinä oli purkamiseen asti jatkuvasti vakituiset asukkaat (kuva: V.Viitanen).

Tästä kuvasta on tunnistettu ainoastaan istuvista naisista oikeanpuoleisin, huivipäinen ratavartija Herman Helmisen tytär Maria. Ajoitukseksi on ympäripyöreästi arvioitu 1900-luvun alkupuolta. Huomaa ryhdikkäin poseeraaja keskimmäisen istujan sylissä (kuva: A.Hyppönen).

Tämä Vilho Rajasillan kuva on 'Massunmäki'-kirjasta: Vilho Rajasillan nuoremman ristiäiset kesällä 1939, taustalla Lapintie 11, ns. 'Laivatalo'. Vilho Rajasillan puoliso on ollut Anna ja vanhemmat Jussi ja Ida.

'Södermanin pytinki' Massunmäellä - talot #35 ja #22. En löydä noita talonumeroita ylläolevista kartoista (Tampereen museot).


(Liisa Koski, sähköposti 11.1.2013): Et ollut löytänyt kartasta asuntonumeroita #22 ja #35. Kyllä ne siellä ovat. Pääosa taloista oli kolmessa rivissä siellä mäen päällä, mutta nämä kaksi olivat mäen alla lähellä sitä varastorakennusta ( kartassa numero 8).
Asuin itse lapsena vuosina 1950-1954 Massunmaäellä ja osoite oli juuri Pellavatehtaanmäki 22 as. 2. Talo oli pitkä punainen ns. rivitalo ja meillä oli iso veranta nikkarityyliin. Ja ainoa veranta koko alueella: ylpeytemme.
Sekin näkyy kartassa pienenä kohoutumana talo 22 kyljessä siellä Näsijärven puoleisessa sivussa. Siinä kuvassa on edessä vielä katto leikkimökistäkin, joka oli samoin ihana tila. Pihassa oli puuliiteri, kartassa se näkyy kapeana soirona.
Olin unohtanut niin täysin jo kaiken, kun alue oli muuttunut tunnistamattomaksi kerran siellä käydessäni 1980-luvulla. ja yrittäessäni tunnistaa vanhoja kotipaikkoja. Nyt tämä artikkeli avasi kuin oven tai kannen muistoissani ja kaikki tulvahti mieleeni hajuja myöten.
Massunmäki oli lapselle oikea seikkailupaikka asua. Opin uimaan siinä Näsijärven rannassa Porin radan takana, luistelin ohuelle jäällä Siilinkarille. Kävin kansakoulun 4. luokan Johanneksen kansakoulussa, sunnuntaisin jumalinen äitini vei Johanneksen kirkkoon Simbergin kuvia katsomaan.
Tapio Rautavaara lauloi isoisän olkihatusta Tampellan juhlasalissa. Tehtaan piippu oli valosormuksineen ihan vieressä. Isäni oli töissä putkiasentajana Tampereella ja osti osakehuoneiston Nekalasta. Muutto oli haikea. Kaivovesi ja ulkovessa eivät haitanneet lasta ollenkaan. Pesutupa, mankeli ja käymälät mäellä olivat ihan jännät paikat.
Yritän muistella ihmisten nimiä noilta vuosilta ja paikoilta, mutta heikosti se sujuu näin 60 vuoden jälkeen. Johanssonin Eeva ja Vuoren Tuula ja pienet kaksoset, jotka itkivät aina ja Suomelan pappa, mutta kaikki aistikuvat valtasivat mieleni. Kiitos tuhannesti että herätit sellaisen mieluisan tunnekuohun ja nostit Massunmäen menneisyyden esiin. Luulin, että se aika oli kadonnut enkä sitä enää etsinyt, mutta tallessahan tuo olikin ja nousi esiin. Kiitos vielä kerran.


Edellisen kuvan talojen takaa näkyi osa tämän höyryvoima-aseman kulmaa, joten tämä kuva sijoittaa edellistä otosta numero-ongelmista huolimatta paikalleen. Tämä kuva on otettu 7.2.1952 (Tampereen museot). Tampella rakensi höyrykattilan omaan voimalaitokseensa vuonna 1951. Voimalaitosta laajennettiin v.1960. Se sijaitsi Porin radan ja Tampellaan menevien raiteiden välisellä alueella.
Omilla 50-luvun Pellavatehtaanmäen seikkailuretkilläni pujahtelin joskus veljien ja serkkujen opastamina myös mäeltä alas rautatiealueille - mieleen on jäänyt jonkinlainen vartijoiden uhka, mikä lisäsi tietysti jännitystä. Varoiteltu oli myös, ettei Massunmäen vakituiset poikaporukat perinteisesti juurikaan hyvällä silmällä vieraita alueellaan katsele.

Kuvassa Pellavatehtaanmäen punainen pytinki (Matti Hakuri).

Veturi #1206 menossa Porin radalla länteen - taustalla näkyy Massunmäeltä Piikalan pääty, joka ylemmissä alueen kartoissa erottuu aivan Porin radan vierellä ääripohjoisreunalla (kuva: O.Rantanen).

Ristipytinki:

E) Tämä Pellavatehtaanmäen Ristipytinki on ollut alueella kuuluisa rakennus, mutta en muista sitä omilta vierailuiltani mäellä enkä myöskään äitini muisteluista. Kuva on Tammerkoski-lehdestä v.1944, numerosta 6.
Lehden mukaan (kirjoittaja Eetu Murros) rakennus oli tuotu paikalle Hatanpäästä ja se olisi ollut tällä alueella ensimmäisiä rakennuksia. Samaisessa lehdessä (1944) mainitaan insinööri Heiniön pitäneen sitä Tampereen ihmeellisimpänä rakennuksena. Jokaiselle neljälle yhtä pitkälle sivulle oli tehty jyrkät päädyt, joiden harjat muodostivat tasavartisen ristin. Massunmäki-kirjan mukaan Ristipytinki oli pystyssä vielä ainakin 1970-luvun alussa.

(Jussi-Pekka Kilpeläinen, sähköposti 6.6.2015): "Olen asunut massunmäellä vuodesta 1966 aina siihen asti kun viimeisetkin rivitalotalot saivat purkutuomion. Ristipytinki oli olemassa vielä 1974 (ehkä jopa 1975), koska muistan, että talossa asui kaksi perhettä eli Siippaset ja Rinteet. Talossa oli kaksi asuntoa. Siippaset asuivat Kukka- tai Hukkamäen puolella eli ikkunat olivat puutarhalle päin (Lapintielle) ja Rinteet toisella puolella eli Tampellan puolella. Hieman oli taloa muunneltu, koska Siippasilla oli iso ikkuna keittiössä, josta näkymä oli viereiseen autotalliin / puuvajaan. Rinteen tyttärien isältä veljeni osti minulle pappamallisen Solifer Speedin hintaan 700 markkaa ja luonnollisesti olin tuolloin 14-vuotias, koska olen syntynyt 1960. Me olimme tuolloin jo muuttaneet siihen uuteen kerrostaloon (1973). Siippaset muuttivat Pekolaan ja Rinteet vissiin Lapinniemeen. Tämmösiä muistoja.
Tähän loppuun voisin kertoa millaisen legendaarisen aineen Petteri Honkakorpi kirjoitti (Honkakorvet asuivat palaneen talon toisesssa päädyssä vuoteen 1970). Aine meni sanatarkasti näin: "Autan Äitiä. Autan Äitiä joskus. Vien likaämpärin joskus."
Ei tullut kymppiä.

Tämä kuva, missä Ristipytingin edessä tuomi on kukassa, on 1960-1970-lukujen vaihteesta. Ristipytinki lienee ollut yksi Hatanpään kartanon vanhimpia rakennuksia (kuva: V.Viitanen).

Mäkipaja, takana Ristipytinki. Ennen masuunin rakentamista Masuuninmäellä oli jo pieni mäkipaja, joka säilyi pitkään masuunin rinnallakin. Olen näkevinäni aivan kuvan etualareunalla kapearaiteisiet kiskot.
Masuuni sijaitsi kosken rannalla, sen vieressä oli konepaja ja pohjoiseen päin mentäessä oli hiilivaja, josta kulki hiilirata masuunille, kerrotaan Massunmäki-kirjassa.

Massunmäen koulu:

F) Isoisäni perheeseen oli kuulunut kaiketi neljätoista lasta ja alueella riitti lapsia muissakin huusholleissa - jopa niin paljon, että mäelle oli rakennettu oma koulurakennus. Kuva on vuoden 1944 Tammerkoski-lehden numerosta 6, jolloin rakennus oli jo tullut puretuksi (1938).
Äitini kouluajoista en tietoja juuri ole saanut. Muistan hänen iäkkäänäkin vielä kuitenkin usein kertoilleen, miten häntä oli suututtanut kansakoulun alkutarkastuksessa, kun tohtori oli sanonut: Sinä se olet vielä niin pieni, että olisit voinut vielä yhden vuoden viettää lastentarhassa. Sekös oli koulutulokasta sisuunnuttanut näyttämään pärjäämistään koulussa. Äitini muisti vielä painonsakin tuon tilaisuuden punnituksesta, mutta se on mielestäni jo kadonnut - todella 'vähäisen' sen kuitenkin muistan olleen.
Tässä koulurakennuksessa äitini ei ole voinut käydä, sillä tämä v.1872 aloitettu koulu lakkautettiin jo v.1911. Koulu oli rakennettu em. Ristipytingistä lounaaseen sijainneelle tasannemaalle.

Eetu Murros muistelee vuoden 1944 lehtikirjoituksessaan koulussa toimineen mm. seuraavia opettajia: Paul Keckman, Ella Asp, Olga Gustafsson (myöh. Haavisto), Sandra Hellman ja Vendla Lundelin.
Koulun lakkauttamisen (1911) jälkeen rakennus oli toiminut kahdeksan vuotta pellavavarastona ja sen jälkeen mm. tilapäisasuntolana. Rakennus oli purettu v.1938. Keskiosan toisessa kerroksessa oli sijainnut opettajien asunnot.

Yläpuuhiomo:

G) Kuvassa yläpuuhiomo 1920-luvulla Arthur Laurentin kuvaamana. Yläpuuhiomo rakennettiin ilmeisesti vuonna 1873. Viimeiset pahviarkit valmistuivat tässä talossa 15.10.1956. Rakennus muutettiin toimistotiloiksi vuonna 1960. Talo purettiin 1990-luvulla, jolloin tilat olivat Legioonateatterin sekä kuvataiteilijoiden ja bändien käytössä.

Vaikka kyseinen yläpuuhiomo on purettu vasta 1990-luvulla, tämän kirjoittaja ei omilta 50- ja 60-luvun vierailuiltaan muista siitä kerrassaan mitään. Rakennuksen tornin malli on kuitenkin tuttu useista alueen vanhoista valokuvista maamerkkinä.

Puuhiomon liitereitä ja raide oli niin sanottu paalirata (kuva: Tampereen museot).

Työntekijät pahvikoneella 1950-luvulla (kuva: V.O.Kanninen).

Puutarhurin asunto ja kasvihuone:

H) Puutarhurin asunto rakennettiin vuonna 1898 ja kasvihuone vuonna 1912. Rakennukset purettiin 1960-luvulla. Tampellan oma puutarhuri hoiti Massunmäen rinteessä olleita kasvimaita ja kasvihuonetta.

Tämän kirjoittajan muistissa ei ole säilynyt omilta 50- ja 60-luvun vierailuilta juurikaan mielikuvaa näistä puutarhurin asunto- ja kasvihuonealueista, vaikka Pellavatehtaalle noussut tie näkyykin kartan mukaan kulkeneen aivan vierestä.
Kyseisestä mäelle nousevasta tiestä muistan äitini ja tätini (talon #23 ikkunasta kyseisen tien suuntaan katsellessamme) muistelleen, miten tienpuolelle antavien talojen ikkunat olivat myöhäöihin asti olleet (varsinkin lauantaiehtoisin) eukkojen päivystyksessä, olihan näkymä tielle esteetön - piti tietää, kuka miehistä tuli milloin, missä kunnossa ja kenen kanssa.

Tässä kuvassa näkyy etualalla puutarhurin kasvihuoneet ja taustalla Ristipytinki.

Tällaisena näkyi puutarhurin asunnon ja kasvihuoneen taitse Lapintieltä ylös Pellavatehtaanmäelle nouseva tie talojen ikkunoihin. Kuva on kirjasta Massunmäki - Tampellan kylä kaupungissa (Timo Johansson-Leena Ekroos, 2005). Takana vasemmalla näkyy Tammerkosken koulu (kuva: L.Kokko).

Pellavatehtaanmäki kesällä 2010:

I) Tämän kirjoittaja suoritti perjantaina 2.7.2010 tutkimusmatkan Pellavatehtaanmäelle. Edellisestä käynnistä oli ehtinyt kulua yli 40 vuotta. Silloin maisemat olivat viimeisiä aikojaan olleet sellaisia, mitä tämän sivun ylläolevat vanhat valokuvat meille esittelevät.
Toki olin ollut tietoinen, että koko Massunmäen puutaloasutus raivattiin kerrostalojen tieltä jo 70-luvulla, mutta silti ensimmäinen vierailu mäelle kaikkien noiden vuosien jälkeen oli silti outo kokemus. Yhtään varmaa maamerkkiä en onnistunut löytämään vanhoista muistikuvistani ja esim. tämän sivun aiemmista valokuvien esittämistä rakennuksista.
Ylläoleva valokuva esittää Massunmäen pohjoisreunaan eli Porin radan varteen poikittain vanhojen kahden työläisasuntojen rivin äärimmäisten talojen päätylinjojen pohjoispuolellekin rakennettua kerrostaloa.

Jossain portaittain alenevan kerrostalon kuvassa näkyviltä keskikohdilta oikealle muutamia kymmeniä metrejä on suunnilleen sijainnut äitini lapsuudenkoti eli rakennus #23. Kuvattu 2.7.2010 (S&J).

Ylempi kuva on otettu kahden työlaisrakennusten rivin kaupunginpuoleisen suuntaisesti pohjoiseen. Uusi kerrostalo sijaitsee siis poikittain entisiin taloriveihin nähden. Molemmat kuvat otettu 2.7.2010 (S&J).
Tämän sivun kuvaruudun 'A' ensimmäinen kuva näyttää äitini lapsuuskodin nurkan ja sen edessä näkyy matala avokallio. En tiedä, haluanko vain uskoa, että tässä 'nykypäivän' kuvassa voisi näkyä vielä samat avokalliot?

Tämä pihatasanne sijaitsee melko tarkalleen entisten työlaisasuntojen kaupunginpuoleisen rivin päätykohdilla. Edellä mainitut avokalliot näkyvät vasemmalla puiden siimeksessä (2.7.2010 ~ S&J).

Lapintie ylittää yhä Porin radan juuri Massunmäen äärimmäisessä koilliskulmassa - kuvattu 2.7.2010 (S&J). Tämän sillan länsikulmasta erkani ennen hiekkatie ylös äitini lapsuuskodille (talo #23), joka näkyikin kaupunginpuoleisen rakennusrivin etukulmassa hyvin jo sillalle. Silta on sama, mutta mäki on täytetty noilla valkoisilla laatikoilla umpitäyteen.
Muistan tämän rautatiesillan hyvin omilta vierailuiltani silloin kauan sitten 60-luvulla - silloisten höyryvetureiden puuskuttaessa sillan alle piti pää laittaa sillankaiteen aukosta mustanharmaaseen, noenkatkuiseen savuun. Enää ei selkä taipunut noin alas edes kokeilemaan, vieläkö pää olisi mahtunut.

Tämä kuva on otettu (2.7.2010 ~ S&J) varsinaiselta Massunmäeltä alas länteen, jossa Porin radasta eteläpuolelle risteytynyt rata kaarsi Tampellan tehtaille. Nyt paikka on umpitäynnä kerrostaloja.

Kun mainittuna kuvauspäivänä, perjantaina 2.7.2010 entisen Massunmäen maisemia olin paikalla haikailemassa, tuli paikalla liikkuneiden nykyasukkaiden kanssa keskusteltua käyntiini liittyvistä asioista. Ensimmäinen havaintoni oli, että arviolta alle 50-vuotiaiden ikäluokka ei todellakaan osannut asuinpaikkansa vanhemmista asiosta kertoa mitään - eivätkä näyttäneet haluavankaan tietää.
Vanhimmista pihaihmisistäkin olivat kaikki muuttaneet vasta 2000-luvulla tälle rauhalliselle alueelle. He eivät tienneet paikan aikaisemmista ajoista mitään. Ilmeisesti alueelle ei todellakaan ole jäänyt jäljelle mitään konkreettista ajalta ennen 1970-lukua - eikä kai edes perinnetietoa. Niin se sitten elämä kai kulkee kourussaan kaikkialla muuallakin.

(Nimim. "Massunmäen tuore asukas", sähköposti 19.2.2011): Etsin tietoa nykyisen asuinpaikkani historiasta ja kuinka ollakaan, päädyin suoraan internet-sivulle, josta sain lukea Massunmäen vaiheista ennen nykyistä kerrostaloasutusta. Olin aivan varma, ettei Massunmäen (tai Pellavanmäen, kuten olemme paikkaa paremman tiedon puutteessa kutsuneet) kaltainen alue ole voinut olla rakentamaton ennen näitä taloja. Paljon kiitoksia tiedon jakamisesta. Yst. terv. 'Massunmäen tuore asukas'.

Laitetaan tämän sivun päätteeksi kuvakavalkadi Massunmäen maisemista 2.7.2010 (kuvat: S&J). Valkoisia kerrostaloja sikin sokin mäki täynnä. Vierailevalle entisaikojen etsijälle ei mitään tarjolla. Tampellan savupiippu kauempaa pilkistää esille sentään talojen väleistä.

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin 'Tampere'-sivulle #2.

Takaisin etusivulle.