|
|
Liljendal ~ liitettiin Loviisan kaupunkiin 1.1.2010:
D)
Liljendal on Suomen entinen kunta, joka sijaitsi Itä-Uudenmaan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä.
Liljendalin naapurikunnat olivat Lapinjärvi, Myrskylä ja Pernaja ennen kuntaliitosta vuoden 2010 alussa Loviisaan yhdessä Pernajan ja Ruotsinpyhtään kanssa.
Loviisan–Vesijärven rautatie:
Kunnan alueita halkova Lahti-Loviisa-rata oli alun perin Loviisan–Vesijärven rautatien kapearaiteinen rataosa, joka avattiin väliaikaiselle liikenteelle vuonna 1900 ja yleiselle liikenteelle vuonna 1904. Liljendalin kunnan alueella junat pysähtyivät Umpalan (ent. Michelspiltom) ja Eskelinkylän (ent. Eskilom) asemilla. Henkilöliikenteen lisäksi rautatie välitti runsaasti rahtia, joista suuri osa oli Vesijärveltä ja Päijänteeltä tullutta puutavaraa. Vähitellen kannattamattomaksi ajautunut rautatie myytiin Valtionrautateille vuonna 1956 ja rata leveäraiteistettiin vuonna 1960.
Kunnassa asui 1 472 ihmistä. Kunta oli kaksikielinen: enemmistö eli 77 prosenttia asukkaista puhui ruotsia ja 20 prosenttia suomea.
Nähtävyyksiä: Liljendalin kirkko.
Liljendalin pinta-ala oli 119,64 km².
Merkittävin vesialue oli Hopjärvi (ruots. Hopomträsk, alkuperäiseltä nimeltään Haapajärvi), joka pääosin sijaitsi Liljendalin kunnan alueella. Järvi kuuluu Koskenkylänjoen vesistöön. Järvenlaskut ovat pienentäneet sen pinta-alaa alkuperäisestä koosta.
Kirkonkylän maisemassa sen länsipuolella on Sävträsk, joka on pitkälti umpeenrehevöitynyt. Se on kuitenkin vesilintujen pesimäpaikka, ja laitamilla on rakennettuja lintuhavaintopaikkoja.
Kylät:
Anteronkylä (Andersby), Embom, Eskelinkylä (Eskilom), Garpom, Hopom, Huomanninkylä t. Huomaninkylä (Hommansby), Kuckubacken, Kvarnbacken, Reimansbacken, Rumpila (Drombom), Sporrasbacken, Sävträsk, Söderby, Umpala (Mickelspiltom).
Jussi Liimatta kuvasi 4.10.2015 Michelspiltomin asemarakennuksen (julkaisulupa 2015-12-N). Seinässä ilmoitetaan Mickelspiltom - suomeksi ollut ikivanhoissa seurakunnan tiedoissa joskus muodossa "Umpala".
Jukka Voudinmäki kuvasi Michelspiltomin asemarakennuksen joko kesällä 2001 tai 2002 (julkaisulupa 2015-12-L).
(Jukka Martio, 14.3.2015): "Liikennepaikan nimi oli Michelspiltom, mutta paikkakunnan oikea kirjoitusasu lienee epävarma. Tuon asemarakennuksen seinään oli myöhemmin kiinnitetty kyltti, jossa luki Mickelspiltom. Keskustelin rakennuksen omistajan kanssa, ja hän myönsi, että kirjoitusasu oli asemaa ajatellen väärin. Omistaja arveli myöhemmin poistavansa päätyyn laittamansa kyltin, en tiedä, miten on käynyt."
Michelspiltomin asemarakennus sijaitsee Loviisa-Lahden välisellä rataosuudella Myrskylän ja Lapinjärven välissä. Muita pieniä entisiä pysähtymispaikkoja ovat olleet kyseisellä välillä Porlammi (Porlom), Pakkala (Backas), Pajamäki (Smedjebacken) ja Eskelinkylä (Eskilom). Niistä olivat (Michelspiltomin lisäksi) Pakkala, Pajamäki ja Eskelinkylä entisen Liljendalin kunnan alueella. Tietolähde: Radan varrella, 2009.
Michelspiltomin rautatieseisake (Loviisa, Uusimaa):
Kuvaus:
Michelspiltomin seisake on ainoa alunperin yksityisen, kapearaiteisen Loviisa-Vesijärvi (Lahti) -radan entinen rautatieasema-alue, jonka rakennuskanta pihapiireineen säilynyt rakentamisvaiheen aikaisessa asussa.
Yksityisin varoin rakennetun radan rautatierakennusten tyyppipiirustukset noudattavat Valtionrautateiden rakennusten perusmallia, mutta poikkeavat niistä mittasuhteiltaan. Punamullattu seisakerakennus käsittää kolme perättäistä huonetta, odotussalin, keittiön ja huoneen. Michelspiltomissa on asemarakennuksen lisäksi myös talousrakennus ja kellari.
Michelspiltomin seisake kuuluu valtakunnallisesti merkittävien asema-alueiden suojelusta solmitun sopimuksen piiriin.
Historia:
Vuonna 1898 perustetun Loviisa - Vesijärven rautatieyhtiön rakennuttama rata avattiin liikenteelle 1900. Hämeen vesistöjen tavaraliikenteen yhteyksiä merisatamiin oli suunniteltu jo 1870-luvulla. Satamapaikaksi kaavailtiin joko Porvoota tai Loviisaa tai jopa molempia.
Kaikkiaan 17 eriasteisesta asemasta 14 toteutettiin tyyppipiirustusten mukaan. Yhdysliikenne Valtionrautateiden kanssa alkoi 1904. Lahden saha osti huonosti kannattavan radan osake-enemmistön 1943.
Rautatie myytiin Valtionrautateille 1950-luvun lopussa ja vuonna 1960 valmistui Loviisan ja Lahden välinen leveäraiteinen rautatie, jolloin myös rautatieyhtiö lakkautettiin lopullisesti.
Lisätietoa:
C.E. Holmberg, Lovisa-Vesijärvi jernväg 1905.
Kaarlo Nieminen, Lahden kauppalan historia. 1920.
Anders Allardt, Liljendal sockens historia. Lovisa 1935.
Aimo Halila, Lahden historia. Lahden kaupunki 1958.
Einar Auer, Loviisan rata leveäraiteiseksi : Uusi ajanjakso alkoi 60-vuotiaan vaiheissa, Hollolan Lahti 2, 1960.
Pertti Kesäläinen, Loviisan radan alkuvaiheista, Hollolan Lahti 1980-1983.
Loviisan-Vesijärven rautatie, Resiina 2/1992.
Sopimus valtakunnallisesti merkittävien asema-alueiden suojelusta (YM, päätös 9.12.1998 diarionro 2/562/96).
Kohteeseen sisältyy: liikenteenrakennus, pihapiiri, talousrakennus, ympäristön nykyluonne ja agraarimaisema.
Michelspiltomin rautatieseisake, Loviisa. Michelspiltomin seisakerakennus. Kuva: MV/RHO Mira Vierto 2003 - Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY (Museovirasto).
|
