A) Lapuan miehet lähdössä sotaan v.1918: Lapuan miehet kerääntyneet lähtöparaatiin vuoden 1918 sotaan. Valkoisia kaatui sodassa vajaat 4000, punaisia nykyisten tietojen mukaan vajaat 6000 (kuva: Museovirasto, tiedot: Heikki Ylikangas: 'Tie Tampereelle' - 1993).

B) Vihtori Kosolan talo Lapualla: Vihtori Kosolan talo Lapualla. Lähetyksen kirjakauppa muuttunut Kipa-kirjakaupaksi (Jarmo Pyytövaara 9.6.2011). Vihtori Kosolan talo Lapualla kuvattuna 15.6.1974. Mainostekstinä nyt 'Herättäjä' (Jarmo Pyytövaara). Samainen talo Lapualla kuvattuna vuonna 1951 (Valokuvaamo Aarne Pietinen Oy). Toiminnassa Yhdyspankki. Samainen Kosolan talo Lapualla vuoden 1930 tienoilla (lähde: Wikipedia/Jussi Niinistö, 1930). (Wikipedia, 2011): Iisakki Vihtori Iisakinpoika Kosola (10.7.1884 Ylihärmä – 14.12. 1936 Lapua) oli suomalainen talonpoika, joka muistetaan jyrkän oikeistolaisen Lapuan liikkeen johtajana ja keulakuvana sekä IKL:n puheenjohtajana. Joidenkin aikalaisten mielestä hänestä kaavailtiin jopa fasistityyppistä Suomen diktaattoria. Puoluetaustaltaan Kosola oli maalaisliittolainen. Vihtori Kosolan vanhemmat olivat Iisakki Kosola ja Maria Filppula. Ennen hänen syntymäänsä hänen isänsä oli viettänyt 11 vuotta vankilassa pikaistuksissaan tehdystä miestaposta. Kosolan synnyinkoti Ylihärmässä paloi v. 1888, ja perhe muutti Lapualle ostaen Huhtalan talon Liuhtarinkylästä. Hänen isänsä osti Kosolan talon vuonna 1890. Keskellä Lapuan kirkonkylää sijainnut talo oli suuri ja vauras ja siinä toimi kievari. Vihtori Kosola joutui isännäksi jo 15-vuotiaana isänsä kuoltua. Hänen nuoruusvuotensa kuluivat lähinnä maanviljelijänä. Hän oli myös mukana maamiesseuran toiminnassa. Vuonna 1915 Kosola ryhtyi auttamaan jääkäriliikettä ja hänen kotitalostaan tuli yksi etappi Ruotsin rajalle johtavan salaisen reitin varrella. Sen kautta ehti kulkea noin 250 värvättyä ennen kuin santarmit pääsivät vihille toiminnasta ja vangitsivat Kosolan helmikuussa 1916. Hän virui Pietarissa Špalernajan vankilassa "kalterijääkärinä" toista vuotta. Hänen sellitoverinaan oli niinikään jääkärivärväyksestä vangittu Esko Riekki. Vapauduttuaan Helmikuun vallankumouksen jälkeen maaliskuussa 1917 hän palasi Lapualle, jossa osallistui suojeluskunnan perustamiseen. Sisällissodassa Kosola toimi aluksi konekiväärimiehenä, sitten joukkueenjohtajana. Hän otti osaa muun muassa Tampereen taisteluun. Hän kuului niihin, joille sota oli ehdottomasti Suomen vapaussota. Sodan jälkeen Kosola jatkoi suojeluskuntatoiminnassa, ja oli "Pihkalan kaartina" tunnetuksi tulleen Yhtymä Vientirauha -nimisen lakonmurtoliikkeen asiamiehenä Etelä-Pohjanmaalla. Hänen tehtävänään oli värvätä vapaaehtoisia "valkoisia työmiehiä" vapaaehtoiseksi rikkurityövoimaksi kommunistien johtamia satamalakkoja murtamaan. Kosola pysyi kuitenkin Suomen kansalle täysin tuntemattomana vuoteen 1930 asti. Kun antikommunistinen Lapuan liike lähti käyntiin vuoden 1929 lopulla, esiintyi Kosola jo ensimmäisessä kansalaiskokouksessa 1. joulukuuta ja kuului sieltä maan hallituksen puheille lähetettyyn lähetystöön, mutta häntä ei vielä pidetty liikkeen johtajana. Aluksi hän edusti Kustaa Tiitun ja Artturi Leinosen tavoin liikkeen maltillisempaa siipeä, mutta kun maaliskuussa 1930 tapahtuneen Työn Äänen kirjapainon tuhoamisen jälkeen jyrkkä siipi alkoi ohjata liikkeen suuntaa, siirtyi myös Kosola virran mukana väkivaltalinjan tukijaksi. Liikkeen jyrkän linjan johtona toimi Kosolan "esikunta", joka piti majaa Kosolan talossa Lapualla. Sieltä ilmeisesti annettiin määräyksiä useisiin muilutuksiin ja sinne tuotiin vangeiksi muun muassa perustuslakivaliokunnan istunnosta siepatut kansanedustajat Eino Pekkala ja Jalmari Rötkö, jotka kuitenkin luovutettiin pian viranomaisille. Lapuan liikkeen kolmihenkinen johto eli triumviraatti kahvilla kesällä 1930. Kuvassa pankinjohtaja Iivari Koivisto, maanviljelijä Vihtori Kosola ja maanviljelijä Vihtori Herttua. (lähde: Wikipedia/Jussi Niinistö, 1930). Kosola työhuoneessaan Kosolassa kesällä 1930 (lähde: Wikipedia/Jussi Niinistö, 1930). (Wikipedia, 2011): Kosola kohosi aallonharjalla Lapuan liikkeen johtajaksi ja keulakuvaksi, mikä vahvistui Lapualla 20.–21. kesäkuuta pidetyssä valtakunnallisessa kokouksessa ja tuli koko Suomen kansan tietoon viimeistään talonpoikaismarssin myötä 7. heinäkuuta 1930, jolloin hän johti "maakunnan miesten" paraatin Helsinkiin presidentti Relanderin ja kenraali Mannerheimin luo. Puhuessaan Senaatintorilla hän vaati kommunismin poistamista "viimeistä piirtoa myöten" ja sai runsaat suosionosoitukset. Noste oli todella voimakas. Lapuan kirkkoherra K. R. Kares julisti Kosolan olevan Jumalan valitsema johtaja Suomen kansalle; kirjailija Sulo-Weikko Pekkola kutsui häntä (ihaillen) "Pohjolan Mussoliniksi". Vastustajat näkivät hänessä Mussolinin kaltaisen ehdokkaan Suomen tulevaksi diktaattoriksi – jotkut kannattajat hänestä sellaista toivoivatkin – mistä juontui pilkkanimi Kosoliini. Heinäkuussa 1930 Lapuan liikkeelle ja Kosolallekin tarjottiin ministerinpaikkoja uuteen hallitukseen, mutta he kieltäytyivät välttääkseen "panttivangiksi" (epämieluisaan vastuuseen) joutumisen. Monien mielestä Kosola toimi Lapuan liikkeessä vain keulakuvana eikä hänellä ollut todellisia johtajanominaisuuksia. Liikkeen ollessa voimakkaimmillaan kesällä 1930 Kosola hermoili tilannetta ja vetäytyi välillä sairaalaan. Kosolan yleissivistystä ja taktista älyä on myös epäilty; hänen on kerrottu kysyneen maineensa huipulla ollessaan erään ravintolaillan aikana tukijaltaan Kai Donnerilta: "Kuulkaa, sanokaa nyt minkälainen semmoinen tiktaattori oikein on? Onko hän sellainen, että hänen ei tarvitse noudattaa lakeja?" Kosolan tärkein rooli oli siinä, että hän myötäili fanaatikkoja ja liikkeen johtajan auktoriteetilla "antoi luvan" muilutuksiin ja kyydityksiin, jotka käsistä karattuaan lopulta sitten vesittivät liikkeen kannatuksen. On sanottu niinkin, että liikkeen sisällä hänellä oli valta sallia ja käskeä, mutta ei kieltää. Syksyllä 1930 Lapuan liike järjestäytyi Lapuan liike ry -nimiseksi yhdistykseksi, mutta sen tähti oli jo pahasti laskussa; perustavoitteet oli toisaalta saavutettu ja äärilinjan kaappaama liike toisaalta mennyt jo useimpien mielestä liian pitkälle. Lapuan liikkeen taival päättyi Mäntsälän kapinaan helmi-maaliskuussa 1932. Kosolalla ei ilmeisesti ollut osuutta kapinan aloitukseen, mutta hän liittyi vielä siihen keulakuvaksi ja joutui kapinan epäonnistuttua tutkintovankeuteen. IKL:n johto vastaanottamassa Italian valtion lahjoittamaa Mussolinin rintakuvaa 7.6.1935 ravintola Mustassa Karhussa. Kosola on runsaimmilla arvomerkeillä varustettu mies, takana hänen vasemmalla ja oikealla puolellaan puolueen todelliset johtajat Vilho Annala ja Bruno Salmiala. Kuvassa mukana myös IKL-jäsenistöstä Juhana Malkamäki ja Eino Tuomivaara (lähde: Mikko Uola: 'Sinimusta Veljeskunta', 1935). Vihtori Kosolan talon seinässä muistolaatta (Jarmo Pyytövaara ~ 27.7.2011).

C) Lapuan patruunatehdas: (Yle.fi, 2009): Patruunatehtaan lataamon räjähdys 13. huhtikuuta 1976 on yksi rauhanajan tuhoisimmista onnettomuuksista Suomessa. Turman jälkeen kiertäneiden huhujen mukaan räjähdys olisi tuhonnut koko Lapuan kaupungin. Alueen puhelinverkko tukkeutuikin tuntikausiksi, kun ihmiset yrittivät selvittää Lapualla asuvien tuttaviensa ja sukulaistensa tilanteen. Lapuan kaupunki ei luhistunut, mutta patruunatehdas tuhoutui perustuksiaan myöten. Onnettomuuden syytä ei saatu koskaan selville. Todennäköisesti räjähdys sai alkunsa kipinästä, joka sai ilmassa leijuneen ruutipölyn syttymään. (Wikipedia, 2011): Tutkintaselostuksessa todetaan onnettomuuden syystä seuraavaa: "Suorittamansa tutkimuksen perusteella tutkijalautakunta toteaa, että räjähdyksen todennäköinen lähtökohta oli pulttipistoolin patruunoiden latauskoneen (robotti) ruudittajan annostelusylinterin tiivisterengasura. Syttymisen syytä ei ole tutkimuksissa voitu varmuudella osoittaa." Onnettomuuden syytä ei koskaan varmasti saatu selville, mutta epäilyt kohdistuivat (mahdollisesti staattisen) kipinän sytyttämään ruutipölyyn. Tällöin käytössä olleessa suuressa ja avoimessa lataamossa riski siihen oli suurehko, koska käytössä oli matalissa rakennuksissa tehoton painovoimainen ilmanvaihtojärjestelmä. Räjähdyksen aiheuttajaksi epäiltiin myös latausrobottia, joka oli mahdollisesti ylikuumentunut ja/tai syttynyt palamaan. Ruudin annosteluvirhe ja siitä seurannut liika-ahtaminen saattoi herkistää ruudin itsesyttymiselle ja lisätä ruutipölyn määrää ilmassa. Annosteluvirheen aiheuttajana saattoi olla latausrobotin virhetoiminta tai väärät säädöt. Ruudin syöttölaitteen tukkeutumista paakkuuntumisen vuoksi pidetään vähemmän todennäköisenä selityksenä, koska Lapua oli tunnettu laadukkaista ruutisekoituksistaan. Vanha tiilirakennus tuhoutui lähes perustuksiaan myöten, mikä vaikeutti tutkintaa, mutta räjähdysjälkien perusteella räjähdys alkoi latausrobotin sijaintipaikasta. Onnettomuutta pahentaneena seikkana pidettiin liian monen työntekijän ja työvaiheen keskittämistä samaan rakennukseen. Lisäksi rakennuksessa oli liian paljon syttymisherkkiä materiaaleja ja vanhanaikaiset sähköjärjestelmät. Lataamorakennuksen ja sen naapurirakennusten välillä ei ollut modernien säännösten mukaisesti räjähdykseltä suojaavia maavalleja eikä varoetäisyyksiä. . Valtion patruunatehtaan henkilökunta 21.8.1929 (kuva: Lapuan kaupunki). (Marko Laitala, 13.4.2006): Lapuan patruunatehtaan lataamon tuhosta 30 vuotta: Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä on kulunut tänään torstaina 30 vuotta. Patruunatehtaan lataamon ruutiullakko räjähti 13.4.1976 aamulla hieman ennen kahdeksaa. Räjähdyksessä kuoli 40 ja loukkaantui 60 ihmistä. Vanhempansa menetti 76 lasta. Onnettomuuden syytä tutkittiin yli kaksi vuotta ja täydellistä varmuutta syystä ei saatu. Syyksi epäiltiin muun muassa ruutipölyn räjähdystä staattisen sähkön kipinästä, latauskoneen huonoa tiivistettä sekä vieraan esineen joutumista patrunointikoneeseen. Onnettomuuden selvittämiseksi tehtiin muun muassa 6 000 erilaista analyysiä ja tutkittiin kahdeksan autokuormallista onnettomuuspaikalta kerättyjä metallinäytteitä. Onnettomuuden tutkijalautakunnan puheenjohtaja, teollisuusneuvos Olli Ollila arvioi lokakuussa 1978 Insinööriuutisissa (nykyinen Tekniikka&Talous), että räjähdyksen todennäköinen aiheuttaja oli jonkin esineen putoaminen patrunointikoneen hylsyelementin päälle. Reunasytytteisen hylsyn sytytysnallimassa syttyi, kun kanta sai iskun hylsyelementin ja pöytälevyn välissä, arvioi Ollila. Todennäköisesti pudonnut osa oli joku robottipatruunakoneen toimiessa tarvittava osa tai robottikoneen ruutiputken sulkemiseen tarvittu jakoavain. Nalliin räjähdyksen paineisku räjäytti ruuditussuppilossa olleet 300 grammaa ruutia ja suppilosta räjähdys levisi yläpuoliselle ruutiullakolle. Siellä räjähti noin 680–770 kiloa ruutia, joka tuhosi koko tehdasrakennuksen. Kyseinen patruunakone oli kehitetty Lapuan patruunatehtaalla eikä niitä ollut muualla maailmassa käytössä. Ollilan mukaan kone seisoi onnettomuushetkellä. Sillä oli tehty noin neljä miljoonaa patruunaa. Kone oli viranomaisten hyväksymä, mutta eräiden lataamossa käytettyjen ruutilaatujen, kuten Nitro-Nobel CK-4:n palamisominaisuudet olivat Ollilan mukaan sellaiset, että ne käyttäytyivät onnettomuustilanteessa kuin dynamiitti. Ominaisuus ei ollut lataamojen tiedossa, kun Lapuan lataamo suunniteltiin ja hyväksyttiin käyttöön. Uusi lataamo suunniteltiin niin, että kerralla syttyvä ruutimäärä saattoi olla vain 200–300 grammaa ja sekin Ollilan mukaan lujan suojakaiteen takana. Räjähtäneen lataamon korvannut rakennus valmistui keväällä 1978. Patruunatehtaan koko linjaorganisaatio sai syksyllä 1978 onnettomuudesta syytteen. Lapuan patruunatehdas on nykyään osa pohjoismaista ampumatarvikeyhtiö Nammoa. Sen vanha tehdasalue on kulttuurikäytössä. Lapuan patruunatehtaan entisiä rakennuksia (Jarmo Pyytövaara ~ 27.7.2011).

D) Lapuan rautatieasemalla: Lapuan rautatieasema Jarmo Pyytövaaran kuvaamana 9.6.2011. Lapuan rautatieasema Jarmo Pyytövaaran kahdesti kuvaamana 27.7.2011. Lapuan rautatieasema postikorttikuvassa vuoden 1921 aikoihin (Jarmo Pyytövaaran kokoelma). Lapuan ratapihaa, taustalla OK:n viljavarasto (kuva: Jarmo Pyytövaara ~ 9.6.2011).

E) Lapuan tuomiokirkko: Lapuan tuomiokirkko Jarmo Pyytövaaran kuvaamana 9.6.2011. Lapuan tuomiokirkko ja kellotapuli (kuva: Jarmo Pyytövaara ~ 9.6.2011). (Wikipedia, 2011): Lapuan tuomiokirkko sijaitsee Lapualla ja on yksi Suomen yhdeksästä tuomiokirkosta. Se on Lapuan hiippakunnan tuomiokirkko. Kirkko on rakennettu vuonna 1827, ja se on Carl Ludwig Engelin suunnittelema. Kirkon vierellä on kellotapuli, joka on tiettävästi Lapuan vanhin edelleen toiminnassa oleva rakennus. Kirkon pihalla on muun muassa Karjalaan jääneiden muistomerkki, jääkärien muistomerkki, Yrjö Liipolan veistämä enkelipatsas sekä vuoden 1918 sodassa kaatuneiden muistomerkki. Kirkon katto- ja lasimaalaukset ovat taidemaalari Paavo Leinosen tekemiä. Kirkon urut ovat Suomen suurimmat, äänikertoja on 85+6. Lapuan tuomiokirkko kuvattuna v.2008 (Heidi Koivula / 'Panoramio'). Lapuan tuomiokirkon urkuparvi Jarmo Pyytövaaran kuvaamana 9.6.2011. Lapuan tuomiokirkon alttari Jarmo Pyytövaaran kuvaamana 9.6.2011. Paavo Leinosen lasimaalauksia Lapuan tuomiokirkossa - Jarmo Pyytövaara 9.6.2011. Lapuan tuomiokirkko kuvattuna kesällä 2005 ('Wikicraft' - public domain).

F) Lapuan kaupungintalo: Lapuan kaupungintalo (Matti Visanti, 2924) - kuvannut Jarmo Pyytövaara 27.7.2011.

G) Muita Lapuan mielenkiintoisia rakennuksia: Lapuan entinen pankkitalo (Yhdyspankki) - kuvannut Jarmo Pyytövaara 27.7.2011. Lapuan nuorisoseuratalo - kuvannut Jarmo Pyytövaara 9.6.2011. Lapuan entinen meijeri - kuvannut Jarmo Pyytövaara 27.7.2011.