A) Tämä kuva on peräisin kangasniemeläisen Seppo Virtasen kuvakokoelmasta, jossa hänen omat otoksensa ovat peräisin 1950-luvun lopusta ja 1960-luvun alusta. Tämä nimenomainen kuva on kuitenkin nimetty 'Suku'-otsikon alle, joten kuva ei ilmeisesti ole Seppo Virtasen oma otos. Kuva lienee siis huomattavasti vanhempi verrattuna hänen omien kuviensa ajoituksiin. Kyseessä on 'Stockfors VII'-niminen alus. Lisätietoja kaivataan. ('JH', 24.3.2012): Kuva varmaan ennen sotia veikkaan hyvin laivan syntyajoilta (vaatetus miehillä) sekä ulkonäkö. Runko ym. hyvin samanlainen kuin nykyisessä Halla XVII. (Elma.Elka, 2012): Oy Stockfors Ab 1903-1997: Pyhtään Stockforsin puuhiomon ja sen voima-aseman perustivat Halla-yhtiön palveluksessa olleet norjalaiset konsuli Olav Bülow ja insinööri Ole Nerdrum vuonna 1902. Hyödyntääkseen koskemattomat Kymijoen läntisten koskien voimavarat he olivat ostaneet vuonna 1897 Stockforsin vanhan säteritilan. Vuonna 1906 puuhiomon yhteyteen rakennettiin saha. Samoihin aikoihin aloitettiin laajat maa- ja metsäkiinteistöjen hankinnat raakapuun saannin turvaamiseksi. Siten puunhankinta voitiin ulottaa Saimaan vesistöalueelle saakka. Yrityksen taloudellisen vakauden varmistamiseksi se muutettiin Aktiebolaget Stockfors –nimiseksi yhtiöksi vuonna 1903. Tästä huolimatta yhtiön taival alkoi vaikeuksien saattelemana. Markkinat olivat ajoittain kireät ja vesioikeusriidat aiheuttivat päänvaivaa omistajille. Myös usein esiintynyt vedenpuute hankaloitti toimintaa, minkä vuoksi vuonna 1907 ryhdyttiin rakentamaan uutta voimalaitosta Klåsarön koskeen. Sen valmistuminen mahdollisti tuotannon lisäämisen. Lennart (Leonard) Baumgartnerin tultua tehtaan isännöitsijäksi vuonna 1909 aloitettiin yhtiön tervehdyttäminen. Uudisrakennuksia valmistui, Klåsarön voimalaitosta laajennettiin, kiinteistöomaisuutta kasvatettiin, tuotantoa rationalisoitiin ja hiokkeen laatua parannettiin ulkomaalaisten ostajien toiveita vastaamaan. Baumgartner osti perustajilta yhtiön osake-enemmistön ja tuli yhtiön toimitusjohtajaksi ja johtokunnan puheenjohtajaksi vuonna 1917. Tuotannon uudistamista jatkettiin sotien välisellä kaudella. Ennen talvisotaa sekä sahatavara että hioke myytiin 95 %:sti ulkomaille, etupäässä Etelä-Amerikkaan, Yhdysvaltoihin, Espanjaan, Ranskaan, Englantiin, Balkanin maihin, Belgiaan, Hollantiin, Saksaan ja Tanskaan. Stockfors osti 1930-luvun puolivälissä Ab Svartå Bruk Oy:n osake-enemmistön. Karjaalla sijainnut Svartå tuotti puuhioketta vuoteen 1966 saakka, jolloin hiomon tilalle rakennettiin metallituotetehdas. Tytäryhtiö Svartå sulautettiin Ab Stockforsiin vuoden 1974 lopussa. Oy Stockfors Ab:ksi nimensä vuonna 1975 muuttaneen yhtiön toiminta käsitti 1980-luvun alussa puuhiomon, metallituotetehtaan, voimalaitoksia (Klåsarö, Edisfors, Åkerfors ja Fabriksfallet), metsäosaston ja myllyn. Tytäryhtiöitä oli kaksi: oviautomatiikkaan erikoistunut Ovitor Oy (Helsinki)ja palo- ja äänieristeovia laivateollisuudelle valmistanut Oy Fi-Do Ab (Lohja). Vuonna 1984 Enso-Gutzeit Oy osti Oy Stockfors Ab:n. Se ei ollut kiinnostunut pienestä hiomosta vaan yhtiön 5 500 hehtaarin metsäomaisuudesta ja voimalaitoksista. Enso-Gutzeit jatkoi jonkin vuoden hiomon toimintaa Pyhtään hiomo-nimellä. Mustion metallituotetehtaan Enso-Gutzeit myi tehtaan toimihenkilöille ja Mustion voimalaitokset Imatran Voimalle. Nimenä Oy Stockfors Ab katosi yritysmaailmasta helmikuussa 1997, jolloin se rekisteröitiin Tornator Oy:ksi. Enso Oy:n omistaman tytäryhtiön toimialaksi mainittiin vuonna 1999: ”omistaa ja hallita kiinteistöjä sekä harjoittaa maa- ja metsätaloutta sekä muita siihen liittyvää toimintaa”.

'Venla' - myöhemmin 'Iso-Sipe' ja 'Hitsi' B) 'Isoisän laivat'-kirja (2000) kertoo Kangasniemellä tutuksi tulleesta 'Venla'-laivasta tarkempia tietoja. Kirjassa on myös laivasta uudempi valokuva ajalta, jolloin alus oli saanut nimekseen 'Hitsi': Kuva on otettu Kuokkalassa vuonna 1997. Kuvaajan nimeä ei ole kirjassa täsmennetty. Aluksen kansirakenteet ovat merkittävästi muuttuneet sitten Kangasniemen 'Venla'-vuosien. 'Isoisän laivat'-kirja (2000):ms Hitsi - mitat: 12,50 x 3,30 x 1,40 m. Rakennusaika ja -paikka eivät tiedossa. Omistaja alunperin Enso-Gutzeit Oy, Savonlinna, hinaajana nimellä 'Savo'. Aiemmin mahdollisesti Puulavedellä Antti Kuitusella, joka olisi tilannut aluksen Onkilahden konepajalta Vaasasta. Myöhemmin muutettiin asuntoparkaksi. 1960-luvulla alus myytiin Gutzeitin työnjohtajalle. Upposi ja myytiin Heikki Partille Kangasniemelle, tuotiin v.1971 Puulavedelle huvialukseksi ja asennettiin uusi moottori (47 hv Volvo). Nimeksi tuli 'Venla'. 'Venla' myytiin v.1986 Jyväskylään ja edelleen Äänekoskelle, jonka jälkeen alus liikkui Keiteleellä nimellä 'Iso-Sipe' (kotipaikkana Äänekoski). Myytiin - Jussi Hiitola & Kari Kemppainen, Jyväskylä, ja tuotiin Päijänteelle. Myytiin 1989 - Marko ja Sirkka Ahlström, Jyväskylä, nimeksi 'Hitsi'. Vuonna 1994 asennettiin uusi moottori, 75 hv Bedford. Kangasniemi-sivullemme #26, missä lisää 'Venlasta'. * * * * * * * * Edellisessä kirjantekstissä esiintyneiden erikoistermien selityksiä: PARKKA, SPARKKA, KIVIPARKKA = rakennustöissä maa-aineksen ja kivien kuljetukseen käytettyjä proomuja, jotka sopivat mm. Saimaan kanavaliikenteeseen. Proomun pituus oli noin 16 syltä. Venäjän jokireiteillä ja Laatokan kanavilla purjehti jauhoja kuljettavia leipäparkkoja ja halkolastissa seilaavia halkoparkkoja. Parkalla on saatettu tarkoittaa myös saimaa. SAIMA, SOIMA, JAUHOSAIMA, SOUTUSAIMA, KALASAIMA (Laatokka) = Rungot 9-12 metrin pituisia, 2,5-3 metrin levyisiä ja 1,2-1,3 metrin korkuisia kaksimastoisia, katettuja tai avoimia. Tasapohjaisissa aluksissa oli ainoastaan keulaosassa lyhyt ja matala köli. Keula- ja peräranka nousivat jyrkästi. Ylin lauta partaassa kaartui ulospäin. Soutusaimoissa ei ollut takilaa (tietolähde: Meriarkeologinen seura ~ laivatyypit / Hannu Konttinen). (Jouni Arjava, 18.3.2012): Ollaan tekemässä artikkelia Puulan laivalikenteestä ja osui silmään netistä juttua Venla-laivasta. Tekstin lopussa on termien selityksiä. SAIMA-sanan selityksessä on eräs epätäsmällisyys, joka liittyy sitkeään ja pitkäaikaiseen sekaannukseen. Olen Laatokan kalastajien jälkeläisenä ja laatokanveneitä 75 v.käyttäneenä laivanrakennusinsinöörinä vuosikymmeniä tutkinut Laatokan veneitä ja julkaissut tieteellisä artikkelita niistä. Näissä yhteyksissä olen törmännyt lukuisiin lähteisiin, joissa on sotkettu toisiinsa kaksi aivan erityyppistä saimaa. Jopa samassa kirjoituksessa on saatettu sanoa, että saimat olivat kömpelöitä huonosti purjehtivia ja että ne olivat nopeita ja hyviä luovimaan. Saima- ja soima-sanat ovat samaa juurta kuin seimi, ja niillä on suomessa ja venäjässä tarkoitettu hyvin monenlaisia aluksia. Laatokalla se yleisesti tarkoitti suurta venettä tai pientä lastialusta. Jälkimmäiset olivat tasapohjaisia, raskaita ja huonosti purjehtivia. Esimerkiksi jauhosaimat toivat Laatokan kaakkoiskulmasta Sääsjoen suusta viljalasteja Suomen puolelle. Ne joutuivat aina odottamaan myötäisiä tuulia. Laatokan kalastajat taas harjoittivat avomerellä koukkupyyntiä pitkillä yli 10-metrisillä 2-mastoisilla nopeilla ja hyvin luovivilla veneillä, joita pohjoisrannikolla sanottiin saimoiksi ja Kannaksen rannikolla kokka- (=koukku) veneiksi. Parhaat purjehtijat rakennettiin vanhan rajan ja Käkisalmen välillä, ja niitä ostettiin Sortavalaankin. Niissä oli keulaosassa korkeahko köli, eivätkä ne olleet tasapohjaisia. Lause: "Tasapohjaisissa aluksissa oli ainoastaan keulaosassa lyhyt matala köli." olisi hyvä muuttaa muotoon: "Jauhosaimat olivat tasapohjaisia, kalasaimoissa oli sulavat linjat ja keulaosassa korkeahko köli."

M/s Sisko ~ ennen s/s Sisko ja m/s Puumala. C) M/s Sisko ~ kuvattuna Kangasniemen satamalaiturissa 28.10.2007 ('S&J'). M/s Siskon nykyinen kippari, kangasniemeläinen Jukka Seppänen antoi käyttöömme 29.10.2012 laivansa historiaa käsitteleviä tietoja, joista seuraavassa yhteenveto: Kyseisen aluksen alkuhistoria vie Joutsaan. Sikäläinen vuonna 1903 perustettu Osuusmeijeri oli puutteellisten tieolojen vuoksi hankkinut oman laivan, koska maidon ja kerman kuljettaminen veneillä oli osoittautunut liian hankalaksi. Joutsan meijerin ensimmäinen laiva oli kauppias Hietalan 'Tähti'-alus vuosien 1906-12 vlisenä aikana. Parantaakseen kuljetusoloja Joutsan meijerin hallitus päätti hankkia Angesselälle oman uuden laivan. Mikkelin Konepaja Oy valmisti höyrylaivan nimeltä 'S/s Sisko', joka hoiti tavara- ja henkilöliikennettä Joutsan meijerin 'käskyläisenä' vuosina 1913-22. Aluksen mitat: 13,25 x 3,20 x 1,50 m. Höyrykoneen teho 12 ihv, alus oli katsastettu 45 matkustajalle. Laivan päällikkönä toimi Wasili Uljanoff ja koneenkäyttäjien nimet olivat Kyllönen, Karlsson, Nieminen ja Huttunen. Metallirahan puutteen vuoksi leivonmäkeläisten maidot maksettiin vuosina 1917-18 Sisko-laivan biljeteillä (ns. Jullen seteleillä), jotka Joutsan Osuusmeijeri sitoutui lunastamaan. Setelit olivat käypää valuuttaa Joutsan maakaupoissa. Laivaliikenne kuitenkin loppui osaksi uuden merilain ankarien määräysten johdosta. Laivaliikenteen loputtua palkatut venekuskit hoitivat maidon kuljetusta kuten ennen 'Siskon' aikaa. Sisko-laiva myytiin v.1922. ostaja oli kangasniemeläinen liikemies/tehtailija Viktor Topelius, joka siirsi laivan Puulavedelle. Aikakirjoista käy ilmi, että Sisko-laiva oli katsastettu 20.6.1925 Otavassa ja omistajaksi oli merkitty 'Puulaveden Puutavara Oy'. 20.6.1931 Sisko-laiva oli katsastettu ja omistajaksi oli merkitty nyt 'Puulaveden Höyrylaiva Oy' Mikkelistä. Alus oli merkitty hinaajaksi, mitat silloin 13,25 x 3,20 x 1,50 m. Vuonna 1933 alus oli siirretty Puumalaan, missä se oli merkitty matkustajalaivaksi uudella nimellä 'Puumala' - omistajana oli I.Markkanen (mitat edelleen 13,25 x 3,20 x 1,50 m). Seuraava arkistomerkintä aluksesta on löytynyt vuodelta 1960 - edelleen Puumalassa, missä omistajaksi oli merkitty Aarne Salo (Puumala). Tässä alus m/s Puumala-nimisenä. Vuonna 1964 Puumala-nimisen laivan omistajaksi oli merkitty Viljo Kuuva, Lappeenrannasta. Vuonna 1979 laiva oli kokonaan poistettu rekisteristä. Vuodelta 1984 löytyy seuraava merkintä, alus oli palannut rekisteriin ja omistajaksi oli merkitty Viljo Kuuva, nyt kotipaikkana Joensuu. Vuonna 1984 Viljo Kuuva oli tuonut aluksensa Puulavedelle ja piti sitä omistuksessaan siellä vuoteen 1996 asti, jolloin aluksen osti sen nykyinen kippari, kangasniemeläinen Jukka Seppänen. Hän kunnosti aluksen nykymuotoonsa uudella sisäpaneloinnilla, sekä uudella ulkomaalauksella. Höyrykone oli poistettu jo aikaisemmin ja nyt alusta kuljetti Fordin 6-sylinterinen teollisuusmoottori, kytkin oli hydraulinen 3:1 alennuksella. Nykyisin aluksessa on diesel-moottori. Seppänen on palauttanut aluksen nimeksi jälleen alkupäisen 'Siskon' - nykyisin siis kuitenkin muodossa 'M/s Sisko'. M/s Sisko talviteloilla Kangasniemen Luotsirannassa 25.10.2012 ('S&J'). Tämä 'Laivakortti #290' löytyi 'Suomen kauppalaivastotietokannasta' 1.11.2012 nimen 'M/s Puumala' kohdalta. ________________________ Tämän kirjoittaja muistaa päässeensä vuoden 1996 tienoilla kippari Seppäsen kutsusta tutustumaan M/s Sisko-laivan lähes valmistuneisiin kunnostustöihin, kun alus oli 'telakalla' Kangasniemen Luotsirannassa. Sittemmin 'M/s Sisko' on joka kesä suorittanut tilausristeilyjä Kangasniemen torirannan satamalaiturista. M/s Siskon nykyinen kippari Jukka Seppänen antoi käyttöömme 28.10.2012 myös mielenkiintoisen kopion asiakirjasta päivämäärältä 20.2.1927. Kyseessä on S/s Siskon silloisen päällikön kirjoittama työtodistus. Päällikön nimikirjoituksesta ei saa ihan selvää, mutta nimi lienee ollut lähellä muotoa 'Otto Nastolin' (?). Työtodistus on kuitenkin kirjoitettu Oskari Luokkaselle ja sen sanamuoto on seuraava: TYÖTODISTUS ~ Täten todistan, että Oskari Luokkanen on purjehduskauden 1926 palvellut Puulaveden Puutavara Oy:n hinaajalaivassa 'Siskossa' lämmittäjänä, sekä myöskin ottanut osaa koneen käyttämiseen, ja on käytöksensä ollut kiitettävä, ja työtaitonsa hyvin edistyvä, minkä hänelle suositukseksi mainitsen. Kangasniemellä 20/II/1927, S/s Siskon päällikkö - Otto Nastolin (?). Suomen Majakkaseuran 'kummelibongaajat' M/s Siskon kannella 17.6.2012. Lisää kuvia M/s Siskosta Kangasniemen erikossivustollamme. Tässä kuvassa vasemmalla ilmeisesti edellä mainittu TÄHTI-alus - oikealla muita valkokylkialuksia Puumalan satamassa ehkä 1950-luvulla. Voisikohan m/s Puumala - eli samainen m/s Sisko - olla kuvassa mukana, keskimmäisen isomman laivan edessä? Tässä kuvassa Puumalan satamarannassa matkustajalaivoja ehkä 1950-luvulla. Voisikohan alkupäässä pienin olla m/s Puumala - eli samainen m/s Sisko?

D) Saimaa ~ KIVIMAA II ~ Rannikkoliikenne. Nimihistoria: Saimaa, Kivimaa II, Kivima, Kivimaa II, Landskrona, Torvald. s/s Kivimaa II ~ Aurajoessa ennen Suomen itsenäisyyttä, TSA. -rakennettu 1905 ~ Lehtoniemi & Taipale, Joroinen (Varkaus), - tilaaja mikkeliläinen kauppias ja kauppaneuvos Albin Westerholm, sai nimen Saimaa. -29.0 x 6,4 x 2,9 m, - 160,5 brt, 91,7 nrt, - 375 indik.hv, 11,5 s (tavoitteena oli ollut 13 s). -30.09.1910 tehtailija ja vapaaherra Carolus Wrede osti Saimaan pakkohuutokaupassa Mikkelissä hintaan 37600 mk ja toi Turkuun. -29.03.1911 Ångbåts Ab Kuusisto osti tämän komean aluksen hintaan 82500 mk, kunnosti sen saaristoliikenteeseen sopivaksi. Se sai uuden höyrypannun, yläkansi uudistettiin rakentamalla sinne tupakka- ja naistensalongit. Se sai nimeksi Kivimaa II. -1912 keväällä laitettiin Turku - U:ki linjalle s/s Kivimaan tilalle ajamaan s/s Kuusiston kanssa. -1915-18 I maailmansodassa venäläisten käytössä nimellä Kivima, toimi vartiolaivana ja miinanlaskijana. Venäläisten lähdettyä Suomesta 1918, laiva palautui omistajalleen saksalaisten kautta, nimeksi Kivimaa II. -laiva oli palautettaessa niin siivottomassa kunnossa, että sen kunnostaminen tuli maksamaan varustamolle 78000 mk yli venäläisten arvioiman summan. -1919 ainakin ajoi Raumalle saakka -04.10.1922 myytiin Ruotsiin Landskronan kaupungin satamahallinnolle Kööpenhaminan liikenteeseen, nimeksi Landskrona. -1930 myyty Västeråsiin varustamolle Westerås Torshälla Ångbåts AB, nimeksi Torvald. -1937 myyty romutettavaksi G.S.Petterssonille Vätö:ön (Tietolähde: Turkusteamers ~ rannikkoliikenne: Saimaa/Kivimaa II).

E) s/s HEINOLA: Vääksyn (1871) ja Kalkkisten (1878) kanavien valmistumisen jälkeen höyrylaivaliikenteestä tuli Heinolalle tärkein matkustajien ja tavaroiden kuljetusmuoto. Vuosisadan vaihteessa kaupunkiin liikennöi kolme laivaa, joista suurin oli Heinolan Laiva Oy:n omistama, 1878 rakennettu Heinola. Venäjän lippu liehuu asianmukaisesti laivan perässä vuosisadan alun postikorttikuvassa. Albin Eklundin tuottama kortti n:o 9820 (kirjasta 'Rakkaudesta Heinolaan' (2011). Vuonna 1917 perustettu Höyryvene Osakeyhtiö Kymi osti seuraavana vuonna Heinola-laivan. Myös yhtiön Lahti-laiva liikennöi Heinolaan. Albin Eklundin Kirjakauppa, Lahti (kirjasta 'Rakkaudesta Heinolaan' (2011).

Höyrylaivoja Kangasniemellä: F) Roposen ja Mikkelin Työväen Osuuskaupan (myöh. Savonseutu) rantamakasiinien luona kesällä 1919 höyrylaiva "Puulavesi" (keula pohjoiseen) ja kolme hinaajaa: "Lokki", "Sulka" ja "Läsäkoski". Elettiin Kangasniemen sataman vilkkainta aikaa - kuvassahan on laivoista suoranaista ruuhkaa. Vilho Manninen muistelee kirjassaan "Kotipuolen raitit" 1920-luvun laivaliikennettä Kangasniemen satamassa seuraaavsti: Laivojen vielä purjehtiessa Puulalla oli kansalaisten, eteenkin meidän kylän nuorten tapana rientää satamaan laivoja odottamaan jo silloin, kun laivan sireeni ulvaisi noin kilometrin päästä valkoisen kummelin luota. Alkoi arvausleikki, mihin kolmesta laiturista ensiksi laiva kiinnittyisi. Vaikka laivaa ei ollut näkyvissä, opimme sen tuntemaan äänen perusteella. Kolmen laiturin kylkeen oli rakennettu neljä tilavaa makasiinia kauppiaiden tavaroille. Kun kylään ei ollut vielä valmistettu uimalaa, niin laivalaiturit olivat uimarien käytössä. Niistä ajoista on runolaulukin: "...Oli kaks` niin kaunista laivaakin, Ilmari ja Puulavesi, Otavan ja Kangasniemen reittiä ne kulki ja paljon kansaa syliinsä sulki, kun Ilmari halkoi Puulaveden pintaa, niin Puulavesi pesi Ilmarin rintaa... Erkki Riimalan piirros Puulalle v. 1892 valmistuneesta höyrylaiva Ilmarisesta - kauppias Matti Ikonen oli tilannut laivan Wahlin konepajalta Varkaudesta. Ikosen uusi Ilmari(nen)-laiva oli kilpailija Puula-laivalle, jota Ikonen oli myös omistamassa.Erikoista kyllä, Ikonen oli jo entuudestaan ollut Puula-laivan omistavan yhtiön osakas (Kangasniemen Höyrylaiva-Osakeyhtiö) - hänellä oli kaksi osaketta eli 4 prosenttia yhtiön osakkeista. Muista Kangasniemen Höyrylaiva-Osakeyhtiön jäsenistä aktiivisimpia olivat kangasniemeläiset maanviljelijät Adolf Fredrik Suuronen ja Julius Jung sekä kauppias Olof (Olli) Fredrik Niiranen. Merkittävä osakas oli myös mikkeliläinen kauppias Hiskias Kirjalainen. Oman uuden laivansa kauppias Ikonen katsoi tarvitsevansa Otavan asemalta suoriin tavaratoimituksiin Kangasniemelle, olihan hänellä ollut jo kesällä 1891 järvellä kauppatavaroiden kuljettamista varten oma proomu, jota Puula-laiva oli hinannut perässään (Mikkelin Sanomat, 2.2.1892). Samainen Roposen ja "Mikkelin Työväen Osuuskaupan" makasiinilaituri kuvattuna v.1920 siten, että oikealta näkyy myös "Osuuskaupan" varastolaituria. Laiva on samainen "Puulavesi" - keula nyt etelää kohti. Vuoden 1919 marraskuussa Suomessa järjestetty suurlakko, mikä eri puolella Suomea sai hyvinkin rajuja piirteitä, sujui Kangasniemessä hyvinkin rauhallisesti. Kiihkeimmät lakon kannattajat olivat yrittäneet saada kauppoja pysymään kiinni, mutta lakkovahteja ei kuitenkaan löytynyt riittävästi. "Länsi-Savo"-lehti raportoi ainoana suurlakon vaikutuksena Kangasniemessä olleen sen, että "Puulavesi"-matkustajalaiva jätti yhden vuoronsa ajamatta. Laivaliikenteessä tarvittin luotsia ajoväylien merkitsemiseen ja niiden valvomiseen. Yhtenä heistä toimi luotsi Siiskonen poikansa Laurin kanssa. Heidän kotitalonsa sijaitsi nykyisen 'Puulavedentien' varrella olevan Haikaraisen talon (silloin Pihlgrenin veljesten isännöimä) etelänaapurina. Vilho Manninen muistelee kirjassaan Siiskosten perhettä kohdannutta tragediaa seuraavasti: Eräänä päivänä oli sattunut niin onnettomasti, että Siiskosen Laurin nuorin veli Artturi oli noin kymmenvuotias ja sattui kulkemaan rantakatua ja kohtasi opettaja Aina Reinbergin karanneen, vihastuneen lehmän. Artturin ehtimättä väistää lehmän hyökkäystä se oli puskenut Artturin suurta lehtikuusta vasten kuoliaaksi. Saman kuusen lähelle oli aloitettu rakentaa 1921 vapaakirkollista rukoushuonetta. 1920-luvun alussa suojeluskuntalaiset pitävät harjoituksiaan toriaukiolla satamassa, kyläläiset seuraavat ylempää uteliaina. Kuva Perinnealbumista. Kangasniemen Kunnallislehti uutisoi kuvan kanssa 22.7.1976 s/s Läsäkosken lähtöä Päijänteelle. Puulavesi Oy (Manu Pennala) oli myynyt aluksen jämsänkoskelaisille Kaipajärven veljeksille.