A) Laihia: Laihia (ruots. Laihela) on Suomen kunta Pohjanmaan maakunnassa Laihianjoen yläjuoksulla. Asukkaita Laihialla on noin 8 100. Kunnan halki kulkee valtatie 3, johon risteää keskustassa valtatie 18. Laihian rautatieasema on Seinäjoen–Vaasan rataosalla 23 kilometriä Vaasasta ja 51 kilometriä Seinäjoelta. Asemalta on kirkolle noin kaksi kilometriä. Laihian naapurikunnat ovat Ilmajoki, Isokyrö, Kurikka, Maalahti, Mustasaari ja Vaasa. Vuonna 2007 Laihia sekä Vähäkyrö käynnistivät terveydenhuollon yhteistyön Vaasan kanssa. Asutuksesta suurin osa on keskittynyt Laihianjoen varrelle, josta maatalojen palstat ulottuvat pitkinä, kapeina suikaleina latvamaille. Kunnassa on kaikkiaan 469 maatilaa ja peltoalaa on noin 10 000 hehtaaria. Keskeisiä maamerkkejä ovat kirkonkylän ja Yrjäälän halki virtaava joki, vanha vaaleasävyinen puukirkko sekä Vaasaan, Tampereelle ja Jyväskylään johtavat valtatiet. Laihian länsi- ja eteläosissa levittäytyvät harvaan asutut suot ja kankaat. Levaneva on 3 000 hehtaarin suojeltu suoalue, jolla on runsas linnusto sekä kasviharvinaisuuksia (rauhoitettu punakämmekkä ja kaarlenvaltikka). Kylät: Allinen, Aronkylä, Isokylä, Jakkula, Jokikylä, Jokiperä, Jokisalo, Kasinkylä, Keskikylä, Kirkonkylä, Kumaala, Kupparla, Kylänpää, Käyppälä, Lounaala, Lyyskilä, Maunula, Miettylä, Nikkari, Peltomaa, Perälä, Potila, Poola, Pukkala, Ratikylä, Ruto, Suorttila, Torstila, Tyllijoki, Valjoo, Vedenoja ja Yrjäälä. Laihian ensimmäinen, yksityinen kansakoulu avattiin vuoden 1867 syksyllä ja se oli toiminnassa kaksi vuotta. Ensimmäinen kunnan kansakoulu, nykyinen Isonkylän koulu, avattiin vuoden 1870 syksyllä. Nuorisoseuratoiminta samoin kuin muu yhdistystoiminta oli Laihialla vilkasta jo 1880-luvulta lähtien. Laihialaiset Juho Hietanen ja Santeri Alkio olivat 1880-luvulla mukana nuorisoseuraliikkeen alullepanemisessa, ja Alkiota pidetäänkin liikkeen aatteellisena oppi-isänä. Pari vuotta toiminut Laihian Nuorisoyhdistys perustettiin vuonna 1883 ja varsinainen Laihian nuorisoseura vuonna 1892. Vuosina 1890–1909 toimitettiin kunnassa isojaonjärjestely, jossa ympäriinsä pieninä palstoina olleita maatilojen viljelyksiä yhtenäistettiin. Tuloksena maatalouden tuotto moninkertaistui. Suomen sisällissodan alussa Laihialla käytiin Hulmin taistelu, jota Pohjanmaalla pidetään jopa koko sodan alkuna. Laihia on koko maassa tunnettu nuukuudestaan, josta kertovat jo vuosikymmeniä vanhat ja uudemmatkin laihialaisvitsit. Tämän vuoksi Laihiaa kutsutaan myös Suomen Skotlanniksi. Laihialaisuutta on käytetty myös positiivisessa mielessä jopa eräiden yritysten säästötoimenpiteiden projektinimenä. Laihialaiseen nuukuuteen liittyvät taide- ja koriste-esineet: Laihian euro, Laihian kukkaro, Laihian kuppi, Laihian markka ja Kynttilänjalka yksikin piisaa. Muistomerkkejä: Alkion hautapatsas, Alkion muistopatsas nuorisoseuramuseon edustalla, Napuen taistelussa kaatuneiden laihialaisten muistomerkki, Raivaajapatsas ja Vapaussodan aloituksen muistopatsas Hulmilla. Suojellut rakennukset: Alkionmäen rakennuksia, Kapteenin talo, Pukkalan tilan rakennukset ja Ylipotin luhti. Tunnettuja laihialaisia: Santeri Alkio, Maalaisliiton perustaja ja kansanedustaja ja Toivo Kärki, säveltäjä ja musiikintuottaja.

B) Laihian kirkko: Santeri Viinamäki kuvasi Laihian kirkon kesäkuussa 2017 (lisenssi, OK ~ CC BY-SA 4.0.). Laihian kirkko on Tukholman yli-intendentinvirastossa 1797 päivättyjen piirustusten mukaan 1803-1805 Laihialle rakennettu tyyliltään varhaista uusklassismia edustava suuri puinen tasavartinen ristikirkko. Kirkon rakennutti vaasalainen raatimies Herman Höckert , se on järjestyksessä Laihian kolmas kirkko. Vuonna 1642 valmistunut edellinen kirkko purettiin 1809 ja sen hirsistä rakennettiin Ylipotin luhtiaitta Laihian Potilan kylään. Kirkon läntiseen sakarapäätyyn liittyy korkea suorakulmainen torni lyhtyineen, tornin kellot ovat vuosilta 1724 ja 1869 ja tornin huipulla on kukko. Kirkon ristikeskustassa on pieni kattoratsastaja. Tornissa on kaareutuva kupu. Kirkkosalin sisäkatteena ovat päädyistään pyöristetyt puuholvit, jotka yhtyvät ristikeskustassa. Sisäseinät ovat hirsipinnalla. Sakasti on sijoitettu kirkon kuorisakaraan, poikkisakaroita käytetään seurakuntatiloina. Kirkon pinta-ala on 800 neliötä ja siellä on istumapaikkoja 1200 hengelle. Kirkon alttaritaulun Lasaruksen herättäminen on maalannut Lennart Segerstråle 1956, kirkossa on lisäksi veistoksia 1400-luvun alttarikaapista. Kirkon urut valmisti Kangasalan urkutehdas alun perin vuonna 1943 ja laajensi niitä 49+2 -äänikertaisiksi vuonna 1957. Kirkon pohjoisen ristivarren päässä on kirkkomuseo, jossa on muun muassa kirkon alkuperäinen vaasalaisen Immanuel Almin 1807 maalaama alttaritaulu. Kirkkoa on korjattu 1913, 1956 ja 1978. Ensin mainittuna vuonna toteutettiin suuria korjaus- ja muutostöitä Vaasan lääninarkkitehti Alfred Wilhelm Stenforsin suunnitelman mukaan. Torniin tehtiin korkea lyhdynmuotoinen katto, kuorin takainen sakaristo purettiin ja uusi sakaristo erotettiin väliseinällä itäisen ristivarren päästä. Muutkin poikkisakarat katkaistiin väliseinillä. Kirkkotarhan sankaripatsaan on suunnitellut Kalervo Kallio. Patsas sijaitsee Matti Visantin Suomen sisällissodan Iäisyyden portti -muistomerkin edustalla. Raivaajapatsaan vuodelta 1956 on taas veistänyt Veikko Leppänen. Laihian kirkko kuuluu Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin (Wikipedia, 2018).

C) Laihia rautatiepaikkakuntana: Jukka Haaramo kuvasi Laihian rautatieaseman ennen remonttia 14.12.2002 (kiitos - käyttölupa 2016-1-E). Jukka Haaramo kuvasi Laihian rautatieaseman remontin jälkeen 8.7.2003 (kiitos - käyttölupa 2016-1-E). Laihian rautatieasema (lyh. Lai) on Suomen rataverkon liikennepaikka rataosuudella Seinäjoki–Vaasa. Se sijaitsee Laihialla noin kaksi kilometriä kunnan keskustasta pohjoiseen. Nykyisin asema toimii kauko-ohjattuna kohtauspaikkana sekä tavaraliikenteen liikennepaikkana. Laihian asemarakennus rakennettiin vuosina 1881–1883 Vaasan radan pysäkin tyyppipiirustusten mukaan. Liikennepaikka otettiin käyttöön 22.11.1882 väliaikaiselle matkustaja- ja tavaraliikenteelle. Virallisesti asema avattiin pysäkkinä syyskuussa 1883 samaan aikaan Vaasan radan vihkimisen kanssa ja vuonna 1888 se kohotettiin asemaksi. Vuonna 1905 sitä laajennettiin molemmin puolin Bruno Granholmin Ylistaron rautatieasemaa varten suunnittelemilla poikkipäädyillä. Asemarakennuksen lisäksi asema-alueella on samaan aikaan rakennettu makasiinirakennus. Vähitellen aseman ympäristöön syntyi pienteollisuutta ja asutus levisi kirkonkylältä kohti asemanseutua. Vuonna 2007 asemarakennukset siirtyivät Senaatti-kiinteistöjen omistukseen ja ne myytiin edelleen maaliskuussa 2008. Henkilöliikenteen pysähdykset Laihialla lopetettiin 20. kesäkuuta 2016. Vuosina 2004–2009 aseman kautta kulki noin 23 000 – 27 000 matkustajaa vuodessa (lähtevät ja saapuvat yhteensä) (Wikipedia, 2018). Laihian rautatieasema heinäkuussa 2010 Vaasan suunnasta katsottuna. Etualalla 2000-luvulla rakennettu katos. Taustalla alkuperäinen asemarakennus sekä punainen makasiinirakennus. Kuvaaja nimimerkki "Tmn" (lisenssi OK ~ CC BY-SA 3.0).