Kurkimäen rautatieasema (lyh. Krm) on rautatieliikennepaikka Savon radalla Kuopion Kurkimäellä noin 17 kilometriä Kuopiosta Pieksämäen suuntaan. Asema avattiin liikenteelle lokakuussa 1889 ja sen on suunnitellut Knut Nylander Oulun radan pysäkin piirustusten mukaan.
Kurkimäen asema sijoittui keskelle vaurasta maaseutua, lähelle Vehmasmäen ja Pellesmäen kyläkeskuksia. Vehmasmäki oli vanhastaan maanteiden solmukohta, josta lähtivät tiet Kuopioon, Leppävirralle ja Suonenjoelle. Kylässä oli myös kestikievari. Kurkimäen asemarakennukseen vuonna 1906 lisätty poikkipääty on Bruno Granholmin käsialaa. Kurkimäestä tuli myös karttulalaisten käyttämä rautatieasema, sillä radalla oli Karttulan puolella vain Airakselan pysäkki vaatimattoman kärrypolun päässä. 1800-luvun lopulla tutkittiin mahdollisuuksia uuden ratayhteyden rakentamiseksi Kurkimäestä Ylivieskaan tai Sieviin, mutta rata linjattiin lopulta Iisalmesta.
Rautatien ansiosta Kurkimäestä kehittyi Kuopion maalaiskunnan eteläosan tärkein asutuskeskus, jossa oli 1960-luvulla liki 400 asukasta. 1970-luvulla tehdyn rataoikaisun myötä asema on jäänyt hieman sivuun radasta. Vanhaa rataa käytettiin tämän jälkeen puutavaran kuormausraiteena 1990-luvun lopulle saakka, jolloin se purettiin ylikulkusillan rakentamisen yhteydessä. Uusi kuormausraide rakennettiin radan itäpuolelle. Kurkimäki muutettiin miehittämättömäksi liikennepaikaksi vuonna 1983.
Aseman henkilöliikenne lakkautettiin kesäkuussa 2002 Savon radan paikallisliikenteen kanssa. Nykyisin liikennepaikalla on puutavaran kuormausta sekä junakohtauksia (Wikipedia, 2017).

Jukka Martio kuvasi Kurkimäen asemalla marraskuussa 1984 (käyttölupa 2016-1-G, kiitos). Henkilöliikennettä oli vuoteen 2002 asti. Tässä kuvassa asemarakennus on jo jäänyt vähän syrjään, mutta ylikäytävä ratapihalla on vielä jäljellä.

("Antti", 2013): Tuo lätän taakse johtava raide kuvassa oli muistini mukaan sellainen lähinnä rataosaston käytössä oleva pätkä, en muista oliko siellä puunkuormaustakin. Lättä on pääreiteella.Entinen pääraide oli aseman edessä näkyvän laiturikiveyksen reunassa ja jatkui Kuopioon päin lätän takaa näkyvän kuusikon vasemmalta puolelta. Kuopion suuntaan oli laskua useita kilometrejä. Rinteessä olivat Korsumäen ja Pihlajamäen seisakkeet. Vanhemmat kuljettajat kertoivat että Pitkälahdesta Kurkimäelle noustessa piti monesti pysähtyä Korsumäessä keittämään höyryä lisää, sitten lähdettiin loppukoetokseen Kurkimäelle pääsemiseksi. Vanha ratalinja kiertää tuon lätän takana näkyvän kuusikon ja kaartaa nykyiselle radalle. Pihlajamäki on pari kilometriä Kurkimäeltä Kuopion suuntaan, lähellä missä vanha ja uusi rata kohtaavat. Vanha ratalinjaus näkyy Kansalaisen Karttapaikassa vielä hyvin. Pitkälahden ja Kuopion väli muuttui aika paljon uuden tunnelin myötä, vanha rata kiersi Neulamäen länsipuolelta. Joskus peruuteltiin EP:llä Kurkimäen ratapihalta eteläpään vaihteen taa, mentiin toista raidetta läpi ja käytiin nykäisemässä apuna vaihteelle pysähtynyt juna kakkosraiteelle, taas eteläpään vaihteen taa ja ykköstä kohti Kuopiota. Homma nopeutui kun pidettiin EP:n runko mukana, jää jarrunkoettelut ym. pois. Matkustajillekin vähän vaihtelua.

Kurkimäen asema: Rautatiellä on ollut keskeinen merkitys Kurkimäen kylän kehitykselle. Jo vuosisadan alussa se mahdollísti tuolitehtaan tuotteiden kuljettamisen perinteistä markkina-aluetta laajemmalle. Myös Syvänniemeltä Kurkimäen asemalle tuodut hiili ja rullat kuljetettiin edelleen rautateitse. Syvänniemen Sourun rautaruukilta vedettiin talvella rautaharkkkoja Kurkimäen asemalle. Sourulta tulevan liikenteen loputtua Kurkimäen asema alkoi kehittyä vilkkaaksi puutavaraliikenteen lastauspaikaksi jo ennen sotia. Varsinainen kukoistuskausi alkoi sodan jälkeen 1940-luvulla ja on jatkunut aina nykypäivään saakka. Parhaina aikoina saattoi lähteä junissa puutavaraa päivittäin 30 vaunua. Sotien jälkeen Kurkimäki olikin Suomen tärkein puutavaran lastauspaikka.
Vesitorni: Kurkimäen vesitorni tunnetaan ennemmin maamerkkinä kuin historiansa ansiosta. Monia kuitenkin askarruttaa tuon kauniin rakennelman alkuperäinen tarkoitus. Kurkimäen ratapihalla sijaitsi vesitorni, johon pumpattiin vettä Laukaanjoen takana sijainneesta pumppuhuoneesta. Vesitornista vettä syötettiin ratapihalle ja edelleen vetureiden tenderiin. Vettä tarvittiin höyryvetureiden höyryn kehittämiseen. Talvella asemamiesten tuli lämmittää tornissa ollutta vesisäiliötä, ettei vesi jäätyisi pakkasella (Tietopankki, 2016).

Kurkimäen rataoikaisun myötä hieman radasta sivuun jäänyt vesitorni Jukka P.T. Ruuskasen kuvaamana 30.7.2003 (käyttölupa 2016-1-H, kiitos): "Kurkimäen kylätoimikunta kunnosti vesitornin viime syksynä, jolloin se sai uudet maalit pintaan ja enin aluskasvillisuus raivattiin pois. Radan varteen kun saisi vielä viskurinkin.

1.

2. 3.

4.