Kokkolan rautatieasema: A) Kokkolan rautatieasema kuvattuna 21.8.2011 ('S&J'). (Wikipedia, 2009): Kokkolan rautatieasema (lyh. Kok, ruots. Karleby järnvägsstation) on Suomen rataverkon liikennepaikka Kokkolan kaupungissa Keski-Pohjanmaalla Pohjanmaan radalla. Rautatie Kokkolaan valmistui vuonna 1885 ja edelleen Ouluun 1886. Seinäjoen rautatieasemalle on matkaa 133,4 kilometriä. Kokkolan asemarakennus on niin sanottujen Oulun radan asemien tyyppipiirustusten mukaan rakennettu asema, jonka on suunnitellut Knut Nylander. Kokkolan rautatieasema on risteysasema, jossa Pohjanmaan radasta haarautuu sivurata Ykspihlajan satamaan ja teollisuusalueelle. Liikennepaikalla on runsaasti sekä tavara- että henkilöliikennettä. Kokkolan rautatieasema kuvattuna 21.8.2011 ('S&J'). 'RT' lähetti tämän Kokkolan rautatieasemakuvan 25.4.2011 - tarkemmat tiedot puuttuvat. 'RT' lähetti tämänkin kuvan 25.4.2011 - Kokkolan rautatieasema Isoltakadulta nähtynä joskus 19. vuosisadan alussa. Kokkolan rautatieaseman sisäkuvat kuvattu 21.8.2011 ('S&J'). Kokkolan rautatieasema kuvattuna 21.8.2011 ('S&J'). Kokkolan rautatieasemalla museohöyryveturina #1159 - kuvattu 21.8.2011 ('S&J'). Taustalla 'Yritystalo Evald'. Kokkolan veturitalli kuvattuna 21.8.2011 ('S&J'). Taustalla Prisman mainostorni. Kokkolan asemanseudun ratapihanäkymä ~ 21.8.2011 ('S&J').

Kokkolan puutalokaupunginosa ('Alakaupunki'): B) Helsingin Sanomat esitteli 3.4.2011 kirjan 'Rakennettu Suomi ilmasta' (Tammi), jonka tekijät olivat kuvaaja Hannu Vallas ja kirjoittaja Veikko Neuvonen. Antti Mannisen jutun yhteydessä julkaistiin lehdessä yllä oleva ilmakuva Kokkolan Alakaupungista, joka on Suomen parhaiten säilyneitä vanhoja puutaloalueita. Kaupuinginosan taloista suurin osa on 1800-luvulta, mutta muutama rakennus on tehty jo 1600-luvun lopulla. Kokkola on perustettu v.1620. Ilmakuva Kokkolasta 1950-luvulta - kirjasta 'Suomen kaupungit' (1958). Kuvaaja ilmeisesti Matti Poutvaara.

'Kokkolan Uusi hautaustoimisto' (toukokuu 1963): C) 'Kokkolan Uuden Hautaustoimiston' mielenkiintoisen näköinen yhdistelmäajoneuvo kuvattuna liikkeen laskussa päivämäärältä 21.5.1963. Arkku oli maksanut 200mk, kuljetus 14mk ja valkoiset kantoliinat 3mk. Lasku annettu käyttöömme 2000-luvun alkupuolella kangasniemeläisen perikunnan edustajalta.

Kokkolan synodaali- ja triviaalikoulurakennus (1950-luvulla): D) Kirjasta 'Suomen kaupungit' (1958) - kuvaaja Matti Poutvaara. Alkuperäinen kuvateksti: Kaupungin vanhin rakennus on synodaali- ja triviaalikoulurakennus. Piti ihan tarkistaa - 'synodaalijärjestys': presbyteerinen kirkkojärjestys, jossa ylin valta on seurakuntien edustajien muodostamilla synodeilla. Triviaalikoulu onkin tutumpi termi (oman ammatilllisen suuntautumisenkin vuoksi) - vuoden 1649 koulujärjestys jakoi koulut kolmeen eri ryhmään: pedagogiot, triviaalikoulut ja kymnaasit. Triviaalikoulun nimitys tuli trivium-sanasta; opetussuunnitelmat laadittiin kolmesta oppiaineesta: grammatiikka, retoriikka ja dialektiikka.

Halkokarin kahakan muistomerkki (1950-luvulla): E) Kirjasta 'Suomen kaupungit' (1958) - kuvaaja Matti Poutvaara. Alkuperäinen kuvateksti: Halkokarin kahakan muistomerkki, joka on pystytetty niiden kokkolalaisten kunniaksi, jotka Krimin sodan aikana torjuivat englantilaisten maihinnousuyrityksen ja kaupungin hävityksen. Halkokarin muistomerkki vanhassa postikortissa - tarkemmat tiedot puuttuvat. Halkokarin muistomerkki Kati Latva-Teikarin kuvaamana v.2009 (Yle.fi/Kokkola). Johan Knutsonin guassimaalaus Halkokarin kahakasta. Vaikka Kokkola oli Knutsonille tuttu, on esim. maiseman kuvausta määrännyt enemmän dramaattinen vaikutelma kuin todellisuus (K.H.Renlundin museo). (Kokkolan nettisivut, 2011): Kaatuneet englantilaiset saivat viimeisen leposijan Kokkolan Marian hautausmaalta. Englannin valtio on antanut vuosittain pienen määrärahan haudan hoitokuluihin. Vangiksi joutuneiden kohtelu oli täällä poikkeuksellinen. Heidät tuotiin kaupunkiin, ja kun voiton kunniaksi pantiin toimeen juhlat, heitä kestittiin parhailla ruuilla ja juomilla. Tanssin alettua englantilaiset upseerit pyörittivät kilvan Kokkolan kaunottaria tanssilattialla. Näin kertoo mukana olleen Kälviän nimismiehen tytär Lucina Hagman muistelmissaan. Myöhemmin vangit vietiin Helsinkiin, jossa heidät vaihdettiin englantilaisten vangitsemiin suomalaisiin ja venäläisiin sotilaisiin. Pysyvänä muistona Halkokarin kahakasta on taistelupaikalle pystytetyn muistomerkin lisäksi Englannin puistossa oleva hyökkääjältä vallattu barkassi. Englantilaiset ottaisivat mielellään menettämänsä aluksen sotamuseoonsa, mutta kokkolaiset eivät ole sitä luovuttaneet. Vielä seuraavana vuonna, syyskuussa 1855, englantilaiset yrittivät maihinnousua Kokkolaan. Höyryfregatit Tartar ja Porcupine lähestyivät Morsiussaarta ja yrittivät maihinnousua seitsemän veneen voimalla Davidsbergin luona. Jälleen kokkolalaiset olivat valmiina, ja hyökkäys torjuttiin. Ainoaksi vahingoksi jäi Elbassa tuleen syttynyt suolamakasiini, joka sai osuman englantilaisten käyttämästä räjähdeammuksesta.

Lohtaja (osaksi Kokkolaa 1.1.2009): F) Lohtajan Marinkarissa kylvetään turnipsia itse rakennetulla kylvökoneella vuoden 1925 tienoilla. Kuva on Singon Rantakarin tilalta. Vasemmalla seisoo Verner Sinko, mandoliinia näppäilee opettaja Sulo Tanninen ja Viljami Sinko on kylvökoneen aisoissa. Nauriin ja turnipsin kylvökoneita valmistettiin teollisesti 1900-luvun alussa. Ne muistuttivat suuresti tätä itse tehtyä mallia, jossa kylvösiemen putoaa säiliöstä yhteen riviin koneen vannaksen aukaisemaan vakoon (Perinnekuvasto, 1980). (Wikipedia, 11.1.2011): Lohtaja (ruots. Lochteå) on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Keski-Pohjanmaahan kuuluvassa Kokkolan seutukunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Lohtajan, Kälviän ja Ullavan valtuustot päättivät kuntaliitoksesta Kokkolan kanssa 3.12.2007, ja liitos astui voimaan 1.1.2009. Uuden kaupungin nimeksi tuli Kokkola, ja sillä on yli 45 000 asukasta. Lohtaja tunnetaan ennen kaikkea Vattajanniemellä sijaitsevasta Pohjoismaiden pisimmästä hiekkarannasta, josta tosin suurin osa on puolustusvoimien käytössä harjoitus- ja ampuma-alueena. Alueen säilyttämiseksi siviilikäytössä on perustettu yhdistys Pro Vattaja. Niemen kärjessä lyhyen pengertien päässä on Ohtakarin saari, missä sijaitsee vanha kalastajakylä kalastusmuseoineen, kalasatama, nykyään näkötornina toimiva pooki, vanha jatulintarha sekä Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen ylläpitämä leirikeskus. Saaressa kävijöiden rituaaleihin kuuluu kiven heittäminen leirikeskuksen alueella sijaitsevaan kivikasaan. Lohtajan merkittävimpiä tapahtumia ovat jokakesäinen Vexilla Regis -kirkkomusiikkijuhla sekä kalajuhlat, joista merkittävimmät pidetään Ohtakarissa. Lohtajan Viirretjoelta, Alaviirteeltä löytyi vuonna 1930 noin 70 cm pitkä mammutin reisiluun pala, joka on arvioitu yli 24 000 vuoden ikäiseksi. (YLE, Keski-Pohjanmaa, 8.9.2010): Vattajan mökkialueella on aavemainen tunnelma. Tuuli heiluttaa avoimia huviloiden ovia kun mökkiläiset ovat jättäneet alueen. Vattajan pakkolunastus vietiin keskiviikkona loppuun, kun puolustusvoimat maksoi lunastuskorvaukset Lahenkroopin mökkiläisille ja jakokunnille. Hannu Orjalan isovanhemmat asuivat tässä mökissä tullessaan laiduntamaan karjaa Vattajalle. Harjoitus- ja ampuma-alue perustettiin 1952, Karhin ja Lohtajan kylien jakokunnille jäi alueelle nautintaoikeuksia. Valtioneuvosto myönsi puolustusministeriölle lunastusluvan 2006, lunastus poisti jakokuntien oikeudet alueelle. Vattajan dyynit ovat olleet kiinteä osa Hannu Orjalan elämää pienestä pitäen. Alueelta löytyy edelleen isovanhempien 1940-luvun alussa rakentama mökki, se tosin on enää hädin tuskin pystyssä pysyvä hirsikasa. Hannu itse rakensi huvilansa isän rakentaman lautamökin viereen. Orjalan tarkoitus olisi siirtää oma mökki pois hiekoilta, mutta hän ei ole saanut vahvistusta, voiko hän sitä tehdä. - 'Tämän päivän jälkeen täältä ei saa siirtää irtaintakaan pois. Ja tätä mökkiähän ei voi siirtää ennen talvea, mikään kuljetuskalusto ei pääse näille hiekoille sulan maan aikana'.