|
|
Kauvatsan rautatieasema:
E)
Kauvatsan toinen, vuonna 1922 palanut rautatieasema Mika Vähä-Lassilan piirtämänä.
Kauvatsan ensimmäinen asema oli Porin radan alkuperäisiä asemarakennuksia. Se poltettiin sisällissodan aikana v.1918. Tilalle rakennettu toinen asema syttyi v.1922 kekäleestä palamaan ja paloi käyttökelvottomaksi.
Kolmas asema valmistui uusin piirustuksin seuraavana vuonna 1923. Uudella asemalla oli erityisesti tavaraliikenne vilkasta 1930- ja 1940-luvuilla - aseman läheisestä tehtaasta lähti tiiliä ympäri Suomea ja Kauvatsanjoesta nostettuja tukkeja lastattiin juniin kuljetettavaksi erityisesti Rauman tehtaille.
Liikennepaikka muutettiin miehittämättömäksi seisakkeeksi v.1968, tavaraliikenne lopetettiin v.1973, ja viimeinen vaihde purettiin v.1983. Liikennepaikka lakkautettiinhenkilöliikenteen loppuessa v.1989. Asemarakennus myytiin v.1994 kutomoksi.
Kauvatsan uusin, kolmas asema v.1979 - kuvaaja T.Keränen.
Reino Kalliomäki kuvasi elokuussa 1985: "Kauvatsan entisen asemarakennuksen maalaus menossa pitkän viikonloppujunan ohittaessa paikan vauhdilla." (käyttölupa 2015-11-B, kiitos).
Reino Kalliomäki kuvasi 12.8.1984: "Juna H462 lähdössä Kauvatsasta. Kun lättähatut korvattiin veturijunilla, kävin niitä kuvaamassa." (käyttölupa 2015-11-B, kiitos).
Kauvatsan muita näkymiä:
Markku Ilari Manninen kuvasi Kauvatsan kirkon 19.8.2017 (kiitos * käyttölupa 2017-6-A).
Kauvatsa oli Satakunnassa sijainnut Suomen kunta. Kauvatsan naapurikunnat olivat Huittinen, Keikyä, Kiikoinen, Kokemäki ja Kullaa.
Kauvatsa perustettiin vuonna 1892 erottamalla alueita Huittisten kunnasta. Kauvatsan kunta liitettiin 1969 Kokemäkeen. Pinta-alaltaan Kauvatsa on 127,3 neliökilometriä, sisältäen alueelleen yhteensä 15 kylää.
Kauvatsan asukasmäärä on vaihdellut runsaasti historian aikana: parhaimpina vuosina asukasluku oli vajaa kolme tuhatta, viimeisenä itsenäisenä vuotena 2 133 henkilöä ja vuonna 2005 vähän alle tuhat.
Kauvatsan kirkot:
Kauvatsan ensimmäinen kirkko rakennettiin vuonna 1646 Rutunan kylään. Tämä oli kuitenkin pikemminkin vain julkinen tupa kuin kirkko, ja se purettiinkin epäkäytännöllisyytensä vuoksi vuonna 1689. Tilalle rakennettiin uusi kirkko. Kirkko sijaitsi 80 kyynärän, noin viidenkymmenen metrin, päässä Rutunan talosta. Ison vihan jälkeen kirkko laudoitettiin ja tervattiin. 1740-luvulla rakennettiin sakasti.
Vuonna 1781 pidetyssä piispantarkistuksessa otettiin esille uuden kirkon rakentaminen. Osa kappelin asukkaista jätti piispalle kirjeen, missä he pyysivät kirkon siirtämistä Rutunasta Yttilän kylään. Rutunan kirkon sanottiin olevan kaukana kylistä ja ajoteistä, ja oli se myös käynyt ahtaaksi. Hanke kuitenkin lykkäytyi, koska Huittisten emäkirkkoa piti laajentaa, ja isännillä, jotka eivät halunneet näitä työtaakkoja yhtä aikaa, oli manttaalienemmistö äänestyksessä. Lisäksi rovasti Nils Idman nuoremman mielestä Rutunan kirkko oli toistaiseksi riittävä sekä kunnoltaan että tiloiltaan.
Kun Huittisten emäkirkko oli laajennettu, kauvatsalaiset päättivät syyskuussa 1798 pidetyssä kappelinkokouksessa, että kirkko rakennetaan Yttilään sille mäelle, joka vuonna 1781 pidetyssä katselmuksessa oli sopivaksi havaittu. Muurarimestari Johan Ahlström oli vuonna 1796 laatinut piirustukset Kauvatsan puukirkoksi, mutta Tukholman intendenttikonttori ei hyväksynyt Ahlströmin suunnitelmaa. Intendenttikonttorin konduktööri P.W. Pahlmrooth piirsi vuonna 1797 oman suunnitelmansa, jonka pohjalta työ tehtiin. Kirkko edusti 1700-luvun loppupuolen kuivahkoa virastotyyliä ja oli malliltaan pitkäkirkko. Tornirakennus kirkkohuoneen laajennukseksi muodostettuine alakertoineen liittyi eteläisen pitkän sivun keskeen. Poikkipäisen pyhäkön toisella pitkällä puolella oli alttari ja alttarin takana sakasti. Kirkossa ei ollut lehtereitä.
Rutunan kirkko purettiin vuonna 1800 ja sen kelvollinen aines käytettiin Yttilän pyhäkköön. Uusi kirkko ympäröivine kiviaitoineen oli valmis vuoden 1801 syksyllä. Kirkkoherra Daniel Idman vihki sen 31. lokakuuta 1802. Kirkkoa korjattiin tiuhaan. Jo vuonna 1852 ehdotettiin, että kirkko rakennettaisiin uudestaan, harmaakivestä tällä kertaa. Ehdotus voitti äänestyksen kappelinkokouksessa, mutta lopulta päädyttiin kuitenkin kunnostamaan vanha kirkko vuonna 1855. Samalla lyijyiset ikkunanpuitteet vaihdettiin puisiin. Vuonna 1861 tehtiin tulisija sakastiin.
Vuoden 1879 keväällä kirkko lopulta purettiin uuden tieltä, ja Kauvatsan nykyinen kirkko valmistui samalle paikalle vielä saman vuoden aikana.
Kauvatsan puukirkon on suunnitellut C. J. von Heideken vuonna 1879 ja se onkin alueen tärkeimpiä historiallisia kulttuurikohteita. Kirkkoa on ehostettu vuonna 2006 kirkon alkuperäistä ulkonäköä ja perinnettä on vaalien. Muita merkittäviä historiallisia ja luontokohteita sekä maisemia ovat mm. Kauvatsanjoki, Hautausmaat (Rutuna), Sääksjärvi, Lievijärvi: Lievikoski, Marttilan kivisilta: mylly, maalaistalot ja Seuratalo.
Ehkä tunnetuin nähtävyys on kuitenkin Puurijärven ja Isonsuon kansallispuisto, joka perustettiin vuonna 1993. Pinta-alaltaan 27 km² kokoinen kansallispuisto koostuu kansainvälisestikin arvokkaana lintujärvenä tunnetusta Puurijärvestä ja viidestä kermikeidassuosta: Aron-, Iso-, Kiettareen-, Korkea- ja Ronkansuosta. Järvellä pesi vuonna 1993 yli 30 lajia kokonaisparimäärän noustessa yli 1500 pariin. Runsaimmat pesimälajit olivat nokikanan lisäksi naurulokki, ruokokerttunen ja pajusirkku. Myös suot ovat linnustoltaan runsaita. Yleisimmät lajit ovat niittykirvinen ja keltavästäräkki, mutta myös kiuruja, pensastaskuja ja monia muita avomaalintuja pesii runsaasti. Merikotka ja Kalasääksi ovat puiston uljaimpia nähtävyyksiä (Wikipedia, 2017).
Markku Ilari Manninen kuvasi Kauvatsan Gulf-huoltamon 19.8.2017 - "brändin ainut asema Suomessa" (kiitos * käyttölupa 2017-6-A).
Markku Ilari Manninen kuvasi Kauvatsan katunäkymän (Yttiläntie) 19.8.2017 (kiitos * käyttölupa 2017-6-A).
|
