77) Jussinkuja

(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 16.5.2020)

Etenemme Jussinkujaa ensin pohjoisesta etelään (kirkolta poispäin) seuraten järven eli itäpuolen rakennuksia. Palaamme takaisin länsipuolta eli uuden hautausmaan puolta vastaavasti etelästä pohjoiseen eli takaisin kirkonkylän suuntaan.

A) Kirkolta etelään Otto Mannisen tietä kuljettaessa erkanee hieman ennen uutta hautausmaata kuvan esittämällä paikalla vasemmalle järven puolelle Jussinkuja, joka noin 300 metrin mittaisena kulkee Otto Mannisen tien rinnalla samansuuntaisena alle sadan metrin etäisyydellä ja päättyy ennen Marjoniemeä suorakulmaisesti Jussinlahden rantaan kulkevaan poikkitiehen, mikä uuden hautausmaan eteläpäässä taas yhdistyy Otto Mannisen tiehen.
Jyrkän alamäkiristeyksen kuva Jussinkujan alusta on kuvattu 17.5.2007 (S&J). Risteysalueen vasemmasta reunasta on kuvan ulkopuolelle jääneet entiset Reino Varjon ja Taavi Tullan talot. Ensimmäisenä talona kuvassa puiden takaa pilkistää ent. Väinö Lukkarisen rakennus.

Jussinkujan aivan alussa sijaitsee järven puolella tämä entinen puuseppä Taavi Tullan talo, joka nyttemmin on uusien omistajien kesäviettopaikkana - kuvattu 19.11.2006 (S&J).

Pentti Pöyhönen asusteli nuoruusvuosinaan 60-luvun alussa Jussinkujan itäpuolella kaksi rakennusta Taavi Tullasta etelään. Hän muisteli 9.6.2015 sähköpostitse:
"Taavi Tullan yläkerrassa asui ainakin Lauri Lahtinen (Enso Gutzeitin miehiä) 50-luvun alkupuolella vähän aikaa. Hänen puhelimensa oli kytketty meidän (EG) linjaamme. Tulevat soitot tunnistettiin siten, että yksi soitto oli tarkoitettu meille Pöyhöselle ja kun kaksi soittoa kuultiin tavoiteltiin Lahtista. Sellaista silloin."

Samainen entinen Taavi Tullan talo kuvattuna järven puolelta 9.2.2008 (S&J). Taavi Tullan puuverstas sijaitsi Otto Mannisen tien toisella puolella ja purettiin vuoden 2006 tienoilla.
Taavi Tullan Elsa-vaimon kotimökki (Elsa oli Aati ja Hilma Arkon tytär) sijaitsi aivan lähellä, nykyisen Otto Mannisen tien ja Teollisuustien risteysalueen luoteiskulmauksessa uutta hautausmaata vastapäätä.
Taavin ja Elsan pojista Veikko Tulla rakensi myöhemmin Arkkojen mökin viereiselle paikalle uuden omakotitalon (vrt. sivu #74).

Taavi Tullan entinen rakennus kuvattuna 28.4.2009 (S&J).


Jussinkujan seutu edustaa vanhan Vihikankaan asutuksen ydinaluetta. Sen asukkaista monet saivat toimeentulonsa läheiseltä Santalan sahalta.
Marjatta Siitarin isovanhemmat Hilma ja Aati Arkko kuuluvat Vihikankaan historian keskuspaikalle, joten on mielenkiintoista saada heidän tyttärentyttärensä muisteluksia vuosikymmenten takaiselta Vihikankaalta, sen paikoista ja ihmisistä:

(Marjatta Siitari, sähköposti 5.11.2007): Vihikangas oli tiivis asuinyhteisö. Asukkaat olivat melkein kaikki sukua isovanhemmilleni Hilma ja Aati Arkolle. Vaikka perheet olivat isoja, silti voitiin vuokrata toinen asuinhuone jollekin sukulaiselle. Ajoittain joku asui saunakamarissakin.
Kioski oli tapahtumien polttopisteessä. Se sijaitsi Vihikankaan keskellä ruumishuoneesta parikymmentä metriä kirkonkylään päin, isovanhempieni Hilma ja Aati Arkon mökin ja Vihikankaan järvenpuolella olleen muurari Oskari Pynnösen asuttaman talon (Hilman veli) puolivälissä eli nykyisen maantien alla.
Talo ei ollut Oskari Pynnösen oma, vaan Attenbergien. Ida Attenberg os. Pynnönen (Hilma Arkon sisar ja Tyyne Virtakallion äiti) asui toisessa päässä taloa.
Taavi ja Elsa Tulla omistivat Vihikankaan ja alueen toisella puolella tietä (ei rannan puolella). He myivät alueen Matti Albrechtille, joka asui järvenpuolella. Vain yksi tontti lohkaistiin Veikko Tullalle. Veikko Tullan talon omistaja on nykyään Valkonen, jolle Tullan perikunta myi verstaan tontin.

Kioskia piti yksi ja toinen. Se oli mm. Vilho Arkolla (Hilman ja Aatin poika), sitten Elsa ja Taavi Tullalla (Hilman ja Aatin tytär ja vävy).

Kioskin asiakkaiden koteja:
Mandi Lehikoisen mökin (paikalla nyt Eila ja Veikko Mannisen talo) alapuolella asui Pauli Jalavan 8-lapsinen perhe toisessa huoneessa ja toisessa Hilman sisar Hilda Laaksonen. Seuraavana oli Lyyli ja Urho Mannisen talo, joka on pystyssä edelleenkin (omistaa nykyisin Mikko Manninen).
Tien toisella puolella oli Hilman ja Aatin poikien, seppä Toivo Arkon ja Idan perheen koti ( omistaa nyk. tytär Mirja Kajander) ja paja ja Elli ja Vilho Arkon perheen koti (omistaa Toini Puttonen poikansa kanssa).
Elsa ja Taavi Tullan talon vieressä oli Varjon perheen talo, joka on yhä pystyssä. Tullan talon edessä oli hyvä hiekkaranta, joka on rehevöitynyt umpeen. Edustalla olevaan saareen meni silta, jossa asui Halttusia.

Vihikankaan miesten vapaa-aika meni kioskilla juopotellessa. Sama jengi pyöri siellä illasta toiseen. Aluksi oltiin iloisia, mutta yleensä aina tuli loppuillasta riita. Aina ei riittänyt paini ja käsirysy, vaan otettiin esille puukko, kirvestäkin käytettiin. Ainakin kerran välejä selviteltiin ampuma-aseella. Monissa kodeissa odotettiin sydän kylmänä isän tuloa kotiin, sillä usein vaimo ja lapset saivat lähteä hakemaan yösijaa naapurista.
Poliisia tietenkin tarvittiin Vihikankaalla. Kerran paikalle kutsuttu poliisi joutui sitomaan tappelupukarit eri puihin odottamaan autokuljetusta putkaan. Näitä riitajuttuja sitten setvittiin käräjillä, ja sakkoja tuli. Muutamilla oli useita lyhyitä vankilatuomioitakin.
Lapsia oli joka talossa 4-5. Ne pyörivät kioskin kulmilla. Oskari Pynnösellä oli viallinen jalka ja penskalauma aina ympärillä kiusaamassa. Välillä Oskari ajoi heitä kepillä, välillä heitteli kivillä.
Muistan, että joskus oltiin, niin yltiöpäisiä, että heitettiin kivellä ruumishuoneen oveen, vaikka meille oli kerrottu hurjia tarinoita vainajista, jotka saattavat herätä henkiin.

Vihikangas oli lapsuudessani vilkas paikka. Käydessäni Hilma-mummon luona seurasin silmät ymmyrkäisinä sitä touhua. Vihikankaan keskellä oli kioski, josta myytiin kaljaa, jota seudun miehet innokkaasti nauttivat. Arkon sukukirjassa olen kertonut osan heidän toilauksistaan (Marjatta Siitari, 5.11.2007).

B) Taavi Tullan naapurissa sijaitsee tämä entinen Väinö Lukkarisen asuintalo - kuvattu 19.11.2006 (S&J). Talon oli aikoinaan rakennuttanut "Amerikan Tilda", jonka Siiri Laitinen vielä hyvin muistaa asuttuaan itse tien toisella puolella Attenbergin asuinrakennuksessa 30-luvulla. Siiri vietti paljon aikaa kesäisin kasvimaalla rikkaruohoja kitkien ja muistaa vieläkin hyvin sen aikaisia Jussinkujan kulkijoita ja asukkaita. Amerikan Tildan rakennuttama kivitalo oli siihen aikaan vielä ilmeisen erikoista (Siiri Laitinen, 18.5.2007).

Samainen Amerikan Tildan rakennuttama talo kuvattuna järven puolelta 9.2.2008 (S&J). Tunne kotikyläsi - tallenna tieto-kirjasen mukaan (Kangasniemen kansalaisopisto, 1984) osoitteessa Jussinkuja 6 on aikoinaan sijainnut jo purettu pieni mökki, jossa asui mm. Aati Pylvänäinen.

Pentti Pöyhönen asusteli nuoruusvuosinaan 60-luvun alussa Jussinkujan itäpuolella Lukaristen etelänaapurina. Hän muisteli 9.6.2015 sähköpostitse:
"Pohjoispuolella naapuritalon omisti Väinö ja Vieno Lukkarinen, tytär Marja-Leena. Heidän yläkerrassaan asui Jaakko Jung vaimoineen ja myöhemmin Tapio Rouhiainen vaimonsa kanssa."

C) Jussinkujan järven puolella (=itäpuolella) kolmantena rakennuksena sijaitsee tämä puutalo, jonka aikoinaan rakensi Jalmari "Jallu" Puttonen, jolla oli suurperhe huollettavanaan - vaimo Kerttu oli kuollut nuorena (Siiri Laitinen, 18.5.2007).
Talossa asui myöhemmin ainakin Gutzeit-pomo Pöyhönen, joka osti myöhemmin talon Gutzeitilta itselleen. Kuvattu 18.5.2007 (S&J).

(Pentti Pöyhönen, sähköposti 9.6.2015): "Me asuimme kolmannessa talossa järven puolella kirkolta päin. Talo oli ensin isän työsuhdeasunto, jonka myöhemmin lunasti omakseen."

Samaisen alkup. Jalmari "Jallu" Puttosen rakennus kuvattuna 9.2.2008 (S&J) järvenpuolelta rantapolulta.

Saman rakennuksen pihanäkymää, terassia ja järvinäkymää kuvattuna Jussinkujalta 28.4.2009 (S&J).

D) Aati Suurosen rakennus ja pihapiiri kuvattuna 9.2.2008 (S&J) järvenpuolelta idästä rantapolulta. Rakennus sijaitsee Mikkolan taloa vastapäätä Jussinkujan järven puolella. Suuroset tunnetaan innokkaina puutarhaihmisinä.
Tunne kotikyläsi - tallenna tieto-kirjasen mukaan (Kangasniemen kansalaisopisto, 1984) paikalla on aiemmin sijainnut Pauli Jalavan rakentama ja sittemmin Sunila-yhtiön ostama Jalavan torppa.

(Pentti Pöyhönen, sähköposti 9.6.2015): "Nykyisellä Aati Suurosen paikalla asui Sunila OY:n paikallispomo Mikko Rytkönen. Taisi asua jo 40-luvun loppupuolella. Hänen jälkeensä siinä asui myös Sunilan pomo Eino Nokelainen, vaimonsa Sulevin ja tyttärensä Eiran kanssa. He muuttivat muistini mukaan Karhulaan v. 1961-62. Ennen Suurosen Aatia paikalla asui sunilalainen perheineen, mutta nimi on unohtunut."

E) Aati Suurosen etelänaapurina sijaitsee tämä Veikko ja Aino Muinosen rakennus - kuvattuna 19.11.2006 (S&J). Punaisen päärakennuksen takaa pilkottaa harmaa sementtivalimo.

Muinosen sementtivalimo kuvattu Jussinkujan puolelta 14.9.2008 (S&J).

Muinosen sementtivalimo kuvattuna 6.4.2007 (S&J) järven puolelta idästä.

F) Tätä tiilitaloa asuttavat nykyisin Hokkanen & Pöysä - kuvattu 18.5.2007. Paikalla on ollut aiemmin Suuronen (verstaskin), jolta paikan sittemmin osti Puukko.

Tunne kotikyläsi - tallenna tieto-kirjasen mukaan (Kangasniemen kansalaisopisto, 1984) osoitteessa Jussinkuja 16 eli tämän tiilitalon paikalla on aikoinaan sijainnut myös jo purettu Alma Hokkasen (Erkki ja Aarne) asuintalo.

Siiri Laitinen muistaa (18.5.2007) paikalta jo puretun ensimmäisen talon rakennuttajina olleen ruumisarkuntekijä Felix Suurosen, jolla vaimo Hilma (?) ja tyttäret Salme ja Toini. Meeri ja Erkki Hokkasen ovat asuneet paikalla myöhemmin.

(Pentti Pöyhönen, sähköposti 9.6.2015): "Muinosten jälkeen juuri ennen Arvi ja Maire Aallon taloa asuivat Matti ja Elsi Honkanen sekä pojat Kari, Hannu ja Lasse. Taisi olla 50-lukua."

G) Taisto ja Toini Hännisen rakennus edellisen punaisen tiilitalon etelänaapureina Jussinkujan järven puolella - kuvattu 19.11.2006 (S&J).

Taisto Hänninen teki perunaa perjantaina 18.5.2007 ja Toini-vaimo työssä mukana taustalla. Työnsä lomassa Taisto kertoi rakentaneensa talon vuonna 1964. Tontilla oli aiemmin sijainnut leipurina toimineen Valeria Laitisen rakennus.

Tunne kotikyläsi - tallenna tieto-kirjasen mukaan (Kangasniemen kansalaisopisto, 1984) osoitteessa Jussinkuja 18 on aikoinaan sijainnut jo purettu Albert Hokkasen torppa.

H) Etualalla nykyinen Kim Aallon rakennus. Siiri Laitisen mukaan (18.5.2007) paikalla ollutta ensimmäistä rakennusta olivat asuttaneet Hilma ja Jussi (?) Friman, joiden Maire-tytär jatkoi paikalla asumista TVL-töissä olleen aviomiehensä Arvi Aallon kanssa. Heidän poikansa Arvo Aalto on Kim Aallon isä. Alkuperäinen vanha talo on matkan varrella purettu kokonaan, uuteen taloon on tehty muutos- ja korjaustöitä.
Taaempana kuvassa näkyy Paanasten talo. Kuvattu 19.11.2006.

Aallon etelänaapurina Paanasten rakennus kuvattuna 19.11.2006 (S&J). Paikalla olevan talon on alkujaan rakentanut Lauri Hokkanen.

(Pentti Pöyhönen, sähköposti 9.6.2015): "Aallon jälkeen oli Lauri Hokkanen vaimonsa Hilman ja poikansa Reijon kanssa."

Paanasen takanaapurina Walleniuksen talo (Allan ja Ritva). Aiemmin tämä rakennus kuului kunnan rakennuspuolen johtomies Koskiselle. Tontti on lohkaistu naapuri Aallon tontista aikoinaan - kuvattu 28.4.2009 (S&J). Jussinkuja alkaa jo lähestyä loppuaan.

I) Jussinlahden rannalla, Jussinkujan itäpuoleta löytyy tämä talas eli venevaja ~ kuvattu 9.2.2008 (S&J).

Edellisen venevajan viereltä löytyy tämä toinenkin, molempien kuvien taustalta näkyy mm. entinen meijerin rakennus (9.2.2008 ~ S&J).

J) Kohdassa, missä Jussinkuja eteläpäässään liittyy takaisin Otto Mannisen tiehen sijaitsee tämä mielenkiintoisen näköinen pikkuinen puutalo. Ylempi kuvattu 16.4.2006 ja alempi 18.5.2007 (S&J).
Paikalla on asunut ainakin Eino Möttö, jonka isä Otto hukkui jäihin läheisellä Suurolanlahdella (Oton vaimo Hilja). Talon päärakennus on vierestä purettu.

Samainen ent. Mötön mökki kuvattuna 28.4.2009 (S&J).

Tunne kotikyläsi - tallenna tieto-kirjasen mukaan (Kangasniemen kansalaisopisto, 1984) osoitteessa Jussinkuja 21 (eli aivan tämän Mötön mökin seutuvilla) on aikoinaan sijainnut jo purettu Mooses Marttisen rakennus.

Jussinkujaa on samansuuntaisena aivan Otto Mannisen tien vieressä uuden hautausmaan kohdilla myötäillyt turvallinen kevyen liikenteen väylä etelään Marjoniemen, Vihikankaan, Suurolan ja Levälahden asukkaille - kuvattu 19.11.2006.

K) Rahikaisten omakotitalo Jussinkujan eteläpäässä - kuvattu 17.5.2007 (S&J).

Tällä paikalla (Loisan tontin puolella?) on aiemmin sijainnut Hilja ja Heikki Häkkisen jo purettu rakennus. Tunne kotikyläsi - tallenna tieto-kirjasen mukaan (Kangasniemen kansalaisopisto, 1984) Loisan ja nykyisen Rahikaisen tontin kohdalla (Jussinkuja 15-17) on aikoinaan sijainnut myös jo purettu Otto Huiskosen torppa.

L) Meeri ja Reino Loisan rakennus kuvattuna 28.4.2009 (S&J). Siiri Laitisen mukaan (18.5.2007) vanhemmassa rakennuksessa oli ensin asunut Linda Laukkarinen, jonka sukulainen Meeri Loisa (os. Kyröläinen) ja miehensä Reino olivat paikkaa asuttaneet ja sittemmin uuden rakennuksen tehneet.

(Pentti Pöyhönen, sähköposti 9.6.2015): "Seuraavana Reino ja Meeri Loisa ja lapset Margareetta (?), Jorma ja nuorin tytär, nimeä en muista."

Loisan rakennukset yhteiskuvassa - 16.5.2009 (S&J).

M) Hännisten taloa vastapäätä Jussinkujan länsipuolella sijaitsee tämä alkujaan Yrjö Mannisen rakennus. Asukkaina ovat olleet mm. Yrjön veljet Eino ja Lauri "Lasse" Manninen, joka ammatiltaan oli rakennusmaalari - myöhemmin vanhainkodissa hän innostui vielä taidemaalariksi. Yrjökin kunnostautui myös taidemaalarina. Rakennus kuvattu 19.11.2006.
Jussi Svala muistaa (18.5.2007) käyneensä kyseisessä talossa aikoinaan leikkuuttamassa hiuksiaan.

Siiri Laitisen mukaan Yrjö, Eino ja Lauri olivat kaikki Manta Mannisen lapsia, joiden pikku asumus aikoinaan oli ollut Teollisuustien alkupäässä uutta hautausmaata vastapäätä. Talon oli rakentanut Yrjö, jonka kävelytyylistä kyläläiset olivat yleisesti käyttäneet ilmaisua kuin uni ja varjo. Lauri (Lasse) oli välillä asunut Helsingissä, mutta palattuaan kotikonnuilleen asettui kyseiseen taloon ja tunnettiin yleisesti taiteilijana.

N) Mannisten etelänaapurina samalla Jussinkujan hautausmaan puolella sijaitsee tämä entinen rakennusmaalari Frans Frimanin ja tämän Elma-vaimon talo - kuvattuna 19.11.2006 (S&J).

Siiri Laitisen mukaan (18.5.2007) Frans Friman oli maalari ja vaimo Elma oli arvostettu ateljeeompelija. Frans Frimanin sisko Saima oli naimisissa postinkuljettaja Adolf Attenbergin pojan Aatin (nuorempi Adolf) kanssa ja Mikko Halmeslahti on heidän poikansa. Frans Friman oli siis Mikon eno ja häneltä Mikko myös maalarikoulutuksensa aikaan myöten sai. Frans Frimanin isä oli Kalle Friman, joka oli asustellut Karhuvuoren juurella sijainneessa talossa.

(Pentti Pöyhönen, sähköposti 9.6.2015): "Frans Friman ja ompelijavaimo Elma, joka oli äitini hoviompelijatar."

Entisessä Frimanin talossa oli 28.4.2009 meneillään julkisivuremontti (kuva: S&J).

Frimanin piharakennus kuvattuna 19.11.2006 lännestä Otto Mannisen tien puolelta. Taustalla pilkistää naapuri Mannisen tiilirakennuksen katto.

O) Jussinkujan länsipuolella samoilla kohdilla edellisen kanssa sijaitsee tämä Mannisen (Saima ja muurari/rakennusmies Väinö) tiilitalo - kuvattu 26.12.2006. Valokuvaaja Rauha Tarjanti (Kirkkoniementieltä) vietti tämän rakennuksen yläkerrassa eläkevuotensa.

Samainen piharakennus kuvattuna 18.5.2007 (S&J) lännestä Otto Mannisen tien puolelta. Talo on edelleen vuokrakäytössä.

Siiri Laitinen muistaa (18.5.2007) Väinö Mannisen vanhemmilla olleen tämän piharakennuksen eteläpuolella pieni asuintalonsa, joka nyttemmin on purettu. Väinö rakensi uuden talon alemmaksi Jussinkujan varteen ja kuvan piharakennus toimi myös kunnostettuna vuokratalona, missä käytössä se vielä nykyäänkin on ollut.

Mannisten piharakennus kuvattuna Jussinkujan puolelta 28.4.2009 (S&J).

Tunne kotikyläsi - tallenna tieto-kirjasen mukaan (Kangasniemen kansalaisopisto, 1984) osoitteessa Jussinkuja 9 olisi aikoinaan aivan nykyisen Otto Mannisen tien varressa sijainnut Manta Mannisen jo purettu torppa.
Siiri Laitinen kuitenkin muistaa (18.5.2007) Attenbergin asumuksessa 30-luvulla (aivan Jussinkujan alussa) asuneena Manta Mannisen mökin sijainneen Otto Mannisen tien länsipuolella heti nykyisen Teollisuustien alussa uutta hautausmaata vastapäätä, missä Mantalla ei mökillään ollut kuitenkaan omaa tonttia (vrt. sivu #74). Siiri muistaa Mantan hyvin vielä niiltä myöhemmiltäkin ajoilta, jolloin Manta oli ollut asiakkaana Virtakallion kaupassa, jossa Siiri oli pienestä pitäen toiminut kauppa-apulaisena. Mantan kuudesta lapsesta pojat Yrjö, Eino ja Lauri (Lasse) asustelivat myöhemmin (Hännistä vastapäätä) Jussinkujan varteen Yrjön rakentamassa asuintalossa.

P) Paappasen etelänaapurina samalla puolella Jussinkujaa sijaitsee tämä mielenkiintoisen näköinen mansardikattoinen rakennus (Mikkola - Paavola). Kuvattu 18.5.2006 (S&J).

(Anita Konttinen os. Husso, sähköposti 2.2.2011): Asuin ensimmäiset vuoteni (1946:sta eteenpäin) torin laidalla olleessa Husson talossa. Kukaan tarkkaan muistava ei ole enää kertomassa minä vuonna muutimme Vihikankaalle Mikkolan taloon. Siinä asui jonkin aikaa Eero, Siiri, Anita ja Raija Husso. Sieltä on jäänyt mieleen mukavia muistoja, vaikka olin alle 5-vuotias, kun muutimme kesällä 1951 Mikkeliin. Esimerkiksi pyykinpesu rannassa keittopatoineen oli perheitten yhteistä puuhaa. Suihkuna saunassa toimi kastelukannu. Viime kesänä kävin talon nykyisen kesäasukkaan kanssa vaihtamassa muutaman sanan. Iso koivu pihalla on entinen. Sen juurella oli kellari, jonka katolta ei saanut hypätä. Terv. Anita Konttinen os.Husso.

(Pentti Pöyhönen, sähköposti 9.6.2015): "Väinö Mannisen kakkostalossa asuivat ainakin Kauko ja Hilma Mikkola ennenkuin hankkivat seuraavan talon itselleen. Ennen Kauko Mikkolan perhettä tässä talossa asuivat Paavo ja Anni Borovikoff sekä lapset Esko Hoppendorff sekä Pekka ja Katri Borovikoff, myöhemmin Ahtilinna."

Samainen rakennus kuvattu Jussinkujalta 26.12.2006 (S&J).

Kaksi 16.4.2006 otettua kuvaa Mikkolan talosta siten, että kuvaaja etääntyy Jussinkujaa pitkin etelään. Mikkolan talon takana näkyy Teuvo Paappasen tiilitalo.

Tunne kotikyläsi - tallenna tieto'-kirjasen mukaan (Kangasniemen kansalaisopisto, 1984) tällä Hilma Mikkolan tontilla on aikoinaan sijainnut jo purettu Aati (Ananias) Skarpin torppa aivan nykyisen Otto Mannisen tien varressa. Kirjassa on Skarpin torpasta suora viittaus purettuun Aadi Marttisen taloon.
Siiri Laitinen puolestaa muistaa (18.5.2007) paikalla olleen Iita Marttisen asuintalon. Iitan poika oli Siirin mukaan näytellyt Tukkijoella-näytelmän teatteriesityksessä niin hyvin Rättärin roolia, että poika oli siitä saanut pysyvän lempinimen Rättäri.

Mikkolan taloa kuvattu Otto Mannisen tien puolelta lännestä - 26.12.2006 (S&J).

Ruuhkaa Mikkolan talon kulmilla Jussinkujalla 28.4.2009 (S&J).

Mikkolan talon piharakennus tontin länsipuolelta kuvattuna 28.4.2009 (S&J).

Q) Jussinkujan länsipuolella sijaitsee ent. "Jallu" Puttosen rakennusta vastapäätä tämä Teuvo Paappasen tiilitalo - kuvattu 17.5.2007 (S&J).

R) Jussinkujan ensimmäisenä länsipuolen rakennuksena sijaitsee tämä Albrechtin tiilirakennus - kuvattu 16.4.2006 (S&J). Pieni Muumi-talo puutarhassa erottuu mielenkiintoisena yksityiskohtana.

Rakennuksessa asui 80-luvulla Reinikaiset. Paikalla on Tunne kotikyläsi - tallenna tieto-kirjasen mukaan (Kangasniemen kansalaisopisto, 1984) ennen sijainnut Ida Elon pieni torppa, syltä leveä ja toisen pitkä.
Siiri Laitinen muistaa (18.5.2007) Ida Elon olleen Väinö Mannisen tädin, joka oli käynyt myös Amerikassa asumassa. Väinö Mannisen talo sijaitsi kolme taloa eteenpäin samalla puolella Jussinkujaa. Väinö omisti heti Attenbergin tontin eteläpuolelta teiden välisen kapean tontin, johon hänellä oli aikomus rakentaa uusi asuintalo, mutta elinaikaa ei ollut riittävästi.

(Pentti Pöyhönen, sähköposti 9.6.2015): "Sitten oli länsipuolella kirkolta ensimmäisenä vielä Ida Elon mökki, jossa asui äitinsä kanssa."

Siiri itse asui 30-luvulla tällä kuvan tontilla sijainneessa Attenbergin rakennuksessa.
Tontti on aiemmin kauan sitten kuulunut Attenberg-suvulle ja heillä on ollut paikalla ainakin pari rakennusta.

Samainen asuinrakennus kuvattuna 28.4.2009 (S&J).


Postinkuljettaja Adolf Attenberg kuvattuna vuosien 1915-17 aikaan hevospelinsä kanssa (kuva: Esko Pylvänäinen). Adolf Attenbergin vaimo oli Ida. Heillä oli kaikkiaan kahdeksan lasta, joista Adolf (Aati Attenberg) avioitui Saima Frimanin kanssa. Heidän poikansa on Mikko Halmeslahti. Tyyne Virtakallio oli yksi vanhemman Adolfin ja Idan lapsista.

Mikko Halmeslahti (ent. Attenberg) antoi (2.12.2007) käyttöömme tämän valokuvan, jossa on menossa Mikon mummon Ida Attenbergin (myöh. Aatonen ~ o.s. Pynnönen) hautajaiset. Sukunimi oli todella suomennettun' muodossa Aatonen, ei Aaltonen ~ vahvisti Marjatta Siitari (12.12.2007): Ida ja Adolf ottivat 1.7.1935 sukunimekseen Aatonen, ei Aaltonen.
Idan kuolinpäivä oli ollut 27.6.1937.
Pienet pojat etuvasemmalla ovat Mikko (lyhyempi) ja hänen veljensä Matti.
Mikon kertoman mukaan isän veljet ovat arkkua kantamassa. Takana näkyy Attenbergin talo nykyisen Jussinkujan ja Otto Mannisentien risteyskulman välirinteen päällä - paikalla, jossa nykyisin sijaitsee tämän kuvaruudun punainen tiilitalo. Kuvassa näkyy rakennuksen pohjoispääty (Siiri Laitinen, 12.12.2007).

Osasuurennos edellisestä - Siiri Laitinen kertoi (12.12.2007) olleensa mukana kyseisissä hautajaisissa ja lupasi heti (kuvaa vielä katsomatta) tunnistaa kuvasta kaikki henkilöt - minkä hän tekikin!
OIKEALTA:
** oikeanpuoleisimpana seisoo Kalle Pynnönen, vainaja Ida Attenbergin veli.
** Arkkua kantamassa vainaja Idan kuusi poikaa (valkoiset kantoliinat) - arkun oikealla puolella kuvassa - oikealta edestä vasemmalle: Vilho Alme (Attenberg), Eelis Attenberg ja Adolf Attenberg (Aati ~ Halmeslahti ~ kuvan antaneen Mikon isä).
** Kantajien välissä kolme naista - oikealta: Hilda Laaksonen (vainajan sisko), Tyyne Virtakallio/Attenberg (vainajan tytär) ja Reino Attenbergin entinen vaimo (eronneet, asuneet Kotkassa).
** Kolme kantajaa arkun vasemmalla puolella - edestä vasemmalle: Sulo Attenberg, Reino Attenberg ja Albin Attenberg (Sulon ja Reinon takaa osin näkyvä mieshenkilö tunnistamatta).
** Kantajien jälkeen vasemmalle takaa jatkaen: Vilho Arkko, Saima Halmeslahti/os. Friman ~ Mikon äiti, Aatin puoliso ja Veikko Virtakallio (Tyyne Virtakallion tuolloin 17v. poika).
** Edessä pikkupojat ~ oikealla Mikko Halmeslahti ja vasemmalla Matti Halmeslahti (Aatin ja Saiman pojat).
** Poikien takana oikealta: Lyyli Manninen, nokikolari Oskari Pynnönen (vainaja Idan veli), Kalle Dyster/Kivikorpi (Malvinan, vainaja Idan siskon, aviomies) ja Malvina Dyster/Kivikorpi/Attenberg (Kallen vaimo ja vainajan sisko).
** Osasuurennoksen ulkopuolelle jäi pienemmässä kuvassa puiden takana vasemmalle jäänyt naishenkilö, joka Siirin näkemästä kuvasta siis puuttui ja jäi toistaiseksi siten tunnistamatta - saattaisi olla Malvinan, vainaja Idan ja Hildan sisko Albertina?).
Kuvassa ei näy vainajan aviomies Adolf Attenberg, joka kuoli seuraavan vuoden (1938) kesäkuussa.

Vilho Manninen muistelee pitäjän postinkuljettaja Adolf Attenbergiä seuraavasti Kangasniemen 1920-luvun muisteluissaan (Kotipuolen raitit, 1978):
Kirkonkylän liepeellä Hokkaan johtavan tien varrella Vihikankaalla oli pitäjän postinkuljettaja Attenbergin koti, josta käsin hän suoritti postinkuljetusta hevosajoneuvoilla. Hänen kotinsa oli honkapunaiseksi maalattu, kuusiaidan ympäröimä ja järvenrantaan johtavan kujan varrella oli sauna.
Postinkuljetusmatkat olivat pitkiä Joutsaan, Jyväskylään, Pieksämäelle ja Mikkeliin. Postimies oli suorittanut vaativaa elämäntehtävää kymmeniä vuosia kauaksi laajalla alueella. Viikoittain melkein jokaisena vuorokauden aikana oli postin oltava taipaleella menossa tai tulossa. Ei sitä samalla hevosluuskalla neljääkymmnetä vuotta rahdata paikkakuntien välejä, olipa kesä tai talvi. Oli siinä tullut toinenkin polle puikkoihin vaihdettua.
Kyllä sitä miehelle jos hevosellekin matkamuistoja mieleen kertyi summa- ja kilometrikaupalla. Olivat teiden varsilta kivet, kannot, puut, talot, töllit, mökit ja muutkin paikat tutuiksi tulleet, kun öin päivin oli samoja jälkiä edestakaisin mennä viuhtonut. Oli täytynyt sonnustautua taipaleelle, oli yö tai päivä, vilu tai helle, satoi tai paistoi. Kyllä sitä akan ja lastenkin oli opittava suhtautumaan niin menevään mieheen.
Postinkuljettajalla oli huomattava vastuu jokaisen matkan onnistumisesta erikseen. Silloinkin oli teiden varsilla monenlaista peukalokyytiläistä pyrkimässä kyytiin ja mukana oli arvopostia ja tavaraa. Ei niistä kaikenlaisista ollut uskomista mukaan postin rattaille, eikä ollut luvallista ottaa mukaankaan. Sen vuoksi oli mukana pidettävä kättä pitempää, eikä yksin hevospiiskaa, sellaista, jolla sai huitaista ympäristönsä siistiksi kertaheitolla näköalaa pilaavista tyypeistä jos siksi sattui.
Uskollisena kansan palvelijana oli postimies ehtinyt hoitaa toisenkin tärkeän leiviskänsä. Oli hän postireissujen välillä ehtinyt kylvää jos niittääkin lähes tusinalla ihmisalulla. Tavallisesti miesten virvoitusjuomat ovat miestä väkevämpiä, mutta niihin aineisiin oli tyytyminen kohtuuden määrin. Sellaisen ammatin harjoittajalla oli oltava kotiapteekki olosuhteiden pakosta. Mutta ei sopinut niillä aineilla matkoilla leikkiä. Olisi saattanut nukahtaa pollen kyytiin, hevonen joutua vieraiden käsiin ja postimiehelle koittaa tien ohesta ankea herätys tyhjiltä reen sijoilta, korven keskeltä, luonnon armoilta.

seuraavalle sivulle #78

Sivuluettelo 1-107

etusivulle