'Niirasentien ympäristö': A 'Nakertajantien' ja 'Joutsantien' risteyksestä näkymä suoraan länteen, siinä tämän kuvasivun lähtökohtia - kuvattu 11.11.2006. Vasemmalla ensin 'Perälän rautakauppa' ja mäen päällä entinen 'TB-asema', nykyinen teollisuusrakennus. 'Niirasentien' risteys odottaa jo runsaan 100 metrin päässä kulkijaansa (kuvassa olevan auton kohdilla). Ennen sitä tie kulkee kuitenkin pienen puro-ojan yli, vanha Niirasenlahden ja Kankaistenlammin välinen vesireitti ('Kankaistenjoki') on nykyisin katoamassa maisemasta. Aikoinaan paikasta kokat kohisten veneilivät kirkkomatkaajat, metsästäjät ja muut kulkijat. Purolinjan itäpuolen rakennuksia ja vanhaa muutettua tielinjaa purettuine siltoineen on käsitelty tarkemmin sivulla #60. Metsätyönjohtaja Heimo Manninen vietti lapsuuteensa (1926-1943) 'Liukkosenmäen' kupeessa (itäpuolella) sijainneessa 'Vuorenrinne'-nimisessä talossa. Tällä sivulla on käytetty hänen ystävällisesti käyttöömme antamia valokuvia ja muistikirjoituksiaan. Tämän sivun alkuun sopii Heimo Mannisen seuraava yleiskuvaus alueesta: (Heimo Manninen, 16.1.2007): LIUKKOSENMÄEN ALUE 1930-LUVULLA: Tiedot ovat ”fiktiota ja faktaa”. Koottu asiakirjoista ja muisteluista. Kuvaamani alue sijaitsee vanhan Mikkelintien ja Jyväskyläntien risteyksestä länteen. Kaikki asumukset oli rakennettu Jyväskyläntien välittömään läheisyyteen. Myöhemmin nykyinen 'Joutsantie' on rakennettu Papinkallion pohjoispäästä suoraan Liukkosenmäelle vanhojen rakennusten eteläpuolitse. Vanha Jyväskyläntie alkoi Nakertajan risteyksestä, Niirasen talon ja Törmälän välistä, jatkuen Kankaistenjoen yli Tyrväisen ja Pynnösen talojen välistä, nykyisen Albinintien kohdalta Liukkosenmäelle. 'Niirasentien' risteyksessä sijaitsee tämä Viljo Laitisen vihreä rakennus (kuvattu 11.11.2006). 'Kangasniemen kansalaisopiston ryhmätyö'-kirjanen vuodelta 1984 kertoo (s.58) Viljo Laitisen talon paikalla aiemmin olleen 'talonmies' Taneli Pynnösen rakennuksen. Rakennuksen haltijoina nykyisin sisarukset Mirjami ja Markku Laitinen, joista ensinmainittu valittiin verohallituksen johtoon äskettäin. Tielinja kulki aiemmin tämän nykyisen rakennuksen sijoilta, sillä paikalla aiemmin ollut rakennus sijaitsi hieman lähempänä 'Niirasentien' suuntaan (nykyisten kukkapenkkien luona). Tie kulki tuolloin talojen välistä. Laitisten talo kuvattuna 30.1.2009. 'Joutsantieltä' kääntyy 'Niirasentie' länteenpäin mennessä oikealle heti 'Nakertajan' jälkeen. Umpikujasta kertova liikennemerkki kertookin, ettei 'Niirasentieltä' ole enää "paluuta" (siis muita teitä pois). Kuvissa näkyy, miten 'Albinintie' kääntyy 'Niirasentiestä' heti muutamien kymmenien metrien päästä vasemmalle. Kuvattu 17.9.2006. 'Niirasentielle' käännyttyämme ensimmäisenä oikealla vihreän 'risteystalon' takaa pilkistää entinen poliisi Tyrväisen talo, jota nykyiset omistajat Tuula ja Harri Sallinen remontoivat (kuvattu 17.9.2006). Sama paikka kuvattuna 12.1.2008 hieman kauempaa 'Joutsantieltä'. Laitisten ja Sallisten talojen edestä kulkee 'Niirasentie'. Kuvasta pystyy vanhan tielinjan näkemään hyvin, sillä kuten sivullamme #60 jo tarkemmin on esitelty myös, tie Jyväskylään kulki aiemmin juuri Laitisten (vanhan) ja Sallisten talojen välistä. Sallisten talo kuvattuna 'Niirasentien' puolelta 18.1.2008. Tämän kuvan ottaja on kyseisen talon lukiolaispoika Henri Sallinen, joka tammi-helmikuun 2008 aikana suoritti kuvaamataidon '5'-kurssin oppilastyönään oman asuinrakennuksensa ja sen lähiympäristön valokuvauksen ja 'perinnetietojen' tallentamisen kirjojen ja varsinkin haastattelujen muodossa. Työ on kokonaisuudessaan katsottavissa klikkaamalla seuraavaa linkkiä: Henri Sallisen kuvaamataidon kurssityö: 'Kotitaloni ja sen ympäristön historiaa' (valmistunut 11.2.2008). Liisa Tyrväinen, poliisi Tyrväisen tytär, kertoi haastattelussamme 28.1.2008, että talon oli alunperin rakennuttanut kanttori Matti Radakko asuinrakennuksekseen. Liisa Tyrväinen muisti tielinjan muutoksesta sen yksityiskohdan, että heidän talonsa jäi uudessa mallissa 'mottiin' niin, että heidän oli lunastettava maata naapuri Taneli Pynnöseltä, jotta heille tuli tieyhteys uudelle tielle. Hän muisti vanhan alkuperäisen sillan kivetykset ja kertoi sen sijainneen heidän talonsa välittömässä läheisyydessä. Entinen poliisi Tyrväisen (nyk. Sallisten) talo ja Laitisten talo (vasemmalla) kuvattuna 'Joutsantien' puolelta etelästä 12.1.2008. Sallisten ja Laitisten talojen itäpuolella kulkenut 'Kankaistenjoki' on nykyisessä muodossaan supistunut melko vaatimattomaksi, mutta ennen siinä on käynyt melkoinen veneliikennekin. Vanha tielinja ylitti joen mainittujen talojen välimaastossa ja kulki (vanhojen) talojen välistä. Vanhan sillan paikka on ollut vain muutaman kymmenen metrin päässä tämän kuvan näkyvyysalueen ulkopuolella. Paikalla on nykyisin ilmeisesti vain viemäriputken suojaksi rakennettu betonirakennelma - toimii 'siltana' nykyisin vain alueen kissoille. Ylläoleva purokuva on näpätty aurinkoisena päivänä 24.11.2007 'Joutsantieltä' pohjoiseen (tietoisena kuvausryhmän varjojen mukaantulosta). Tässä 12.2.2008 otetussa kuvassa näkyy vanhaa 'Kankaistenjoen' uomaa, joka on käytännössä nykyisin siis kuivunut vaatimattomaksi ojaksi. Kuvassa näkyy entisen poliisi Tyrväisen (nyk. Sallisten) talon kohdalla entisen sillan paikka, jossa nykyisin (näkyy oksahaarautumien välissä tässä kuvassa) on vain betonien viemärisuojus naapuruston kissojen 'siltana'. Oikealla puron toisella puolella pilkistää I.Viinikaisen talo. Tämä jokilinjahan on historiassa ollut vanha puolustuslinja, jonka vanhoista 'venäläisojan' päivistä Martti Koponen 'Savonlinnan Maakuntamuseosta' kirjoitti sähköpostissaan 13.11.2006 seuraavasti: Vielä 1900-luvun alussa kaivannosta oli jälkiä nähtävillä. Nykyisin paikalla on tavallinen oja. Paikka on kirjan kartassa Niirasenlahden ja Kankaistenlammen välisellä kankaalla, jossa myös peruskarttaan on merkitty oja. Varustukset ovat olleet ojan itäpuolella. Tästä 'venäläisvarustuksesta' on kerrottu enemmän sivullamme #67. 'Niirasentien' tehdessä 45 asteen käännöksen länteen tien itäpuolella näkyy tämä viimeistelyvaiheessa oleva uudistalo (Lirkki) - kuvattu 17.9.2006. Samainen Lirkin talo kuvattuna 31.1.2009.

Kauppias Albin Niiranen B Nimet 'Niirasenlahti', 'Niirasentie' ja 'Albinintie' viitannevat Kangasniemessä jo 1860-luvun aikaan toimineeseen kauppiaaseen nimeltään Albin Reinhold Niiranen. Niirasten suku on ollut kauppa- ja maanviljelyssukua - 1800-luvun lopun historiikit mainitsevat Albin Niirasen lisäksi useita muitakin Niirasia - joista eniten esillä on ollut puuhamies Olof Ferdinand Niiranen. 'Kangasniemen historia 1'-kirjassa Antero Manninen kirjoittaa (1953) Niirasten osuudesta Kangasniemen varhaisessa kauppapuotihistoriassa seuraavasti: Ensimmäiset omat kauppaliikkeet Kangasniemi sai vasta vajaat sata vuotta sitten. Sellaisia voitiin näet maaseudulle perustaa vasta vuoden 1859 jälkeen, jolloin senaatin talousosastolle annettiin oikeus myöntää lupia kauppapuodin perustamiseen paikkakunnille, joilta oli vähintään 50 virstan matka lähimpään kaupunkiin. Kangasniemi täytti hyvin tämän ehdon. Ensimmäiset neljä luvan saanutta ja kaupan Kangasniemen kirkonkylään kauppansa perustanutta olivat: 1) Pitäjänkarvari B.Ikander (lupa 15.2.1861), 2) Läsäkosken sahan kirjanpitäjä B.F.Breitholtz (31.5.1861), 3) Sarvikosken sahan kirjanpitäjä J.A.Oxman (24.1.1862) ja 4) Läsäkosken sahan apulaiskirjanpitäjä Olof Ferdinand Niiranen (1863). Näiden annettujen lupien myötä pitäjänkokous kielsi itäkarjalaisten kulkukauppiaiden ("laukkuryssien") liiketoiminnan harjoittamisen Kangasniemellä, mutta kieltoa katsottiin yleisesti läpi sormien. Vuonna 1869 kauppiaat Albin ja O.F.Niiranen (ja monet muut kirkonkyläläiset 'yrittäjät') vapautettiin velvollisuudesta osallistua pitäjäntuvan rakentamiseen ja lämmittämiseen. Maakauppiaat Albin Niiranen ja Matti Ikonen olivat v.1883 puuhastelleet yhdessä anomuksen saada perustaa pitäjään oman viinanpolttimon. Lupa saatiinkin, mutta hanke ei kuitenkaan toteutunut. Kauppias Albin Niiranen toimi kuntakokousten varaesimiehenä kolmeen eri otteeseen: 1877-79, 1883-85 ja 1889-91. Vuonna 1880 Albin Niiranen oli mukana perustamassa Kangasniemelle 'Eläinsuojeluyhtiötä' - mukana puuhassa oli myös Olof (Olli) Fredrik Niiranen. Vuonna 1883 Albin Niiranen oli mukana anomassa Mikkelin lyseon opetuskielen muuttamista ruotsista suomeksi. Vuonna 1884 Albin Niiranen oli mukana kiivaana käyneessä keskustelussa hankkia Kangasniemelle oma kätilö. Vuonna 1898 Albin Niiranen oli mukana perustamassa Kangasniemelle 'nuorisoseuraa' ja aluksi seura piti kokouksiaan mm. kauppias Albin Niirasen talossa ('Pirtti' valmistui 1910). Vuonna 1901 Säästöpankin hallitukseen kuuluivat mm. apteekkari Ekelund ja kanttori Radakko. Pankin 'isäntiin' kuului puolestaan Albin Niiranen. 'Kankaistenlampi' - koulukeskusalueen länsipuolella nykyisin lähes umpeen kuivattu vesialue - oli aikoinaan 'oikea' lampi ja se oli yhteydessä kapeaa jokiuomaa pohjoisempaan 'Niirasenlahteen'. Tuo kapea yhteysoja kulkee nykyisinkin 'havaittavasti' muutamia kymmeniä metrejä yllä kuvissa näkyvän 'Niirasentien' risteyksen itäpuolella. Kangasniemen museossa on nähtävillä kirkonkylän 'asumuskartta' 1910-luvulta. Siihen on aikalaisten työryhmä (Oskari Kyroläinen, Vilho Svala jne...) merkinnyt juuri mainitun yhteysjoen ja nykyisen 'Joutsantien' leikkauskohdalle seuraavat rakennukset: 1) Orseliuksen talo 2) Kanttori Radakko 3) Koponen ja 4) Albert Niirasen kauppa. 'Nakertajantien' alussa sijaitsi jo 1880-luvulla Alfred Niirasen liikerakennus, mihin jo 1886 oli avattu Kangasniemen ensimmäinen posti (vrt. sivu #60). Mainittu 'Orseliksen talo' saattaa viitata samoihin sukuihin kuin Kangasniemessä v.1855 toiminut siltavouti Thomas Orselius, joka oli muuttanut asuntonsa kamarin vankituvaksi. V. 1859 Thomas Orselius oli ollut 14 muun henkilön mukana 'keisari-suuriruhtinaalta oikeutta perustaa säästökassa eli 'säästörahasto' Kangasniemen pitäjään. Pankki alkoikin - mutta vasta 1875. Siltavouti Thomas Orselius jäi vuonna 1841 aikakirjoihin käytyään niinkin kaukana kuin Mäntyharjulla 'virkansa puolesta tienkorjauksissa'.

C 'Niirasentien' varrelle on rakennettu runsaasti toistensa kanssa lähes 'identtisiä' puurakenteisia rivitaloja. Tämä kuva on aivan 'Niirasentie' länsipäästä - kuvattu 17.9.2006. 'Niirasentien' keskivaiheilla siitä erkanee pohjoiseen kuvassa näkyvä 'Liukkosenkuja', joka päättyy Niirasenlahteen (17.9.2006). 'Niirasentien' länsipäästä oli aikoinaan liittymä Joutsantielle, mikä 70-luvun lopussa oli muuten vielä normaali tieväylä, mutta moottoriliikenne oli estetty puomilla. Kuten tästä 17.9.2006 'Joutsantien liittymäkohdasta' otetusta kuvasta näkyy, kyseinen tieosuus on saanut sittemmin kasvaa rauhassa umpeen, jäljellä on vielä pienoinen polku. Samalta suljetulta entiseltä liittymältä 24.3.2007 otettu kuva, jossa vuodenajasta johtuen 'näkyvyys' ympäristöön on parempi. Umpeenkasvaneelta liittymältä on jyhkeä näkymä ylös itäpuoleiselle 'Liukkosenmäelle', josta alempana tällä sivulle enemmän. Kuvattu 17.9.2006. (Jukka Kiljunen, sähköposti 15.11.2006): Tuo Liukkosenmäen länsireunassa oleva jyrkkä rotko - se ei kokonaisuudessaan näy tuossa kuvassa. Kuten näkyy, puunavetta oli ihan sen partaalla. Onko rotko koko pituudeltaan luonnollinen vai näkyykö siinä louhinnan jälkiä ? Minua jäänyt askarruttamaan tuo kivisillan ja kymmenien kivinavettojen raaka-aineasia. Varmaankin ollut useinmiten niin, että vauraammat talolliset teettivät navetan kivestä, jos raaka-ainetta kätevän lähellä. Mahtaako olla tiedossa louhintapaikkoja maastossa näkyvinä ? Samaa näkymää kuvattuna ylös 'Liukkosenmäelle' - kuvattu 24.11.2007.

'Liukkosenmäki': D 'Joutsantien' pohjoispuolella - noin 200 metriä 'Niirasentien' risteyksen jälkeen länteen - alamme lähestyä 'Liukkosenmäki'-nimellä tunnettua uudisrakennusaluetta, joka mataline rivitaloineen nousee maastoltaan merkittävästi ympäristöään korkeammalle. Kuvattu 17.9.2006. 'Liukkosenmäkeä' kuvattuna 10.6.2007 'Joutsantien' eteläpuolella sijaitsevan 'Myrskylyhdyn' myymälän ikkunoiden edustalta. 'Liukkosenmäen' asuinympäristö on viihtyisän luonnonläheistä - kuvattu 17.9.2006. Nimet 'Liukkosenmäki' ja lähellä Niirasenlahtea oleva 'Liukkosenkuja' ovat saaneet nimensä paikalla asuneesta 'liikemies' Reino Liukkosesta (hänen vaimonsa oli Laura, os. Pekkola - kutemajärveläisen opettajan tytär). Liukkoset asuivat nykyisten rivitalojen paikalla olleessa 'Uudistalossa'. Ylläoleva valokuva on juuri Liukkosten päärakennuksesta ja navetasta. Edessä kulkeva tie on silloinen 'Joutsantie' (tielinja ei aivan samalla kohtaa kuin nykyinen) ja kuva on otettu nykyisen 'Puulankoneen' suunnalta pohjoiseen. Kuvan ottamisajankohta ei ole tiedossa. Talot valmistuivat jo ennen sotia. Navetan tiloissa toimi myöhemmin autokorjaamo (Vaittinen) ja automaalamo (Laitinen). Metsätyönjohtaja Heimo Manninen (s.1927) vietti lapsuutensa 'Liukkosenmäen' kupeessa kirkonpuolella ('Vuorenrinteestä' alempana tällä sivulla vielä tarkemmin). Heimo Manninen muisteli (22.1.2007) 'Liukkosenmäen' asioita seuraavasti: 'UUDISTALO' LIUKKOSENMÄELLÄ: 'Uudistalo' on kantatila N:o 2 Pylvänälän kylässä. Tilaa on omistanut ainakin 1920-luvulta Edvard ja Matilda Liukkonen perillisineen. Talon rakentamisaikaa enkä rakentajaa tiedä, mutta kuulemieni puheiden perusteella oletan, että sen omistivat ennen Liukkosta Pylvänäiset. Liukkoset olivat ostaneen Uudistalon entisten omistajien taloudellisten vaikeuksien jälkeen. Kolmekymmenluvulla oli useimmilla kirkonkylän ja lähi alueen asukkailla pienehköt tontit. Kuitenkin pidettiin lehmää ja pienkarjaa. Omia heinämaita ja karjanlaitumia ei ollut. Heinää korjattiin vuokramailta, rantaniityiltä, tienvarsien joutomailta sirpillä leikaten ja tietenkin ostaen. Kuulinpa joskus Toivakan Ruuhimäessä Kangasniemeä sanotun “sirppiheinän pitäjäksi“. Karjan kesälaidun oli hyvin monilla Liukkosen maalla. Liukkosella oli Kangasniemellä kolme muuta tilaa 'Tanelinmäellä' Kiertokallion takana, Pylvänälänmäellä tila mihin kuului 'Tampian' niittypelto, sekä Synsiön rannalla 'Rantala'. Uudistalo, Tanelinmäki ja Tampia lähekkäin olevina tarjosivat laajat laidunmaat. Siihen aikaan karjaa laidunnettiin yleensä metsälaitumilla. Syksyisin syötettiin lypsylehmiä heinäpellon äpäriköissä. Liukkosella oli tapana, koska siihen aikaan peltotyöt tehtiin melkein yksinomaan hevos- ja ihmistyönä, periä korvaus laitumesta ja muista saatavistaan vuokratyönä kuten torppariaikaan. Se sopi monille varsin hyvin, sillä kaikilla ei rahaa ollut. Myöskin me lapset kelpasimme moniin töihin pelloille ja puutarhaan. Syksyinen lehmien paimentaminen olikin lähes aina nuorien tyttöjen ja poikien puuhaa. Aluksi ison lehmikarjan ajaminen yli kolmen kilometrin etäisyydelle oli työlästä, mutta muutaman päivän opettelun jälkeen lehmät kulkivat jonossa kuin sotamiehet. Joskus päivät tuntuivat pitkiltä, mutta useimmiten siellä oli jopa hauskaa. Siiri Laitinen oli myös joskus nuoruudessaan "lehmipaimenena". Nyt vuosikymmenten jälkeen olemme niitä aikoja hauskoina muistelleet. Sodan jälkeen Liukkonen antoi talot lapsilleen. Reinosta tuli Uudistalon omistaja. Aini rakensi talonsa Tanelinmäelle. Elsa muutti perheineen Rantalaan ja Sulo Pylvänälänmäelle rakentamaansa uuteen taloon. Kuitenkin Sulo mentyään naimisiin ja lunastettuaan vaimonsa Ainon kotitilan Pösönniemen itselleen, luovutti tilansa pika-asutustilaksi. Aikaisemmat Uudistalon omistajat asuivat jo kaksikymmenluvulla tien eteläpuolella, Kiertokallionmutkassa olevassa vanhassa talossa. Talossa asuivat Hilma Lahikainen (ent. Pylvänäinen) poikiensa Erkki Lahikaisen ja Lauri ja Veikko Pylvänäisen kanssa. Talossa asui vuokralaisena myös Laitisen perhe. (Jukka Kiljunen, sähköposti 15.11.2006): Reino Liukkosen tilan nimi oli Uudistalo. Reinoa sanottiin erotukseksi muista Reinoista ja myöhemmin myös vaatekauppias Reino Liukkosesta Uudistalon Reinoksi. Uudistalon navetassa piti 1960-luvun alussa pari kolme vuotta autokorjaamoa Toivo Kuronen. Hänen jälkeensä mm. Teuvo Puukko. Tämä kuva Liukkosenmäen 'Uudistalosta' löytyi kesäkuussa 2009 Svalan vanhojen perhekuvien joukosta. Kuvassa on vasemmalta vanhempi naisihminen, viiksekäs aikuinen mies, valkoleninkinen nuorinainen, kissa sylissään istumassa tummassa leningissä nuorehko nainen ja taustalla kolme nuorta poikaa. Lienevätkö Liukkosia vai ennen heitä paikkaa isännöineitä Pylvänäisiä? Kuvaan ei löydy minkäänlaista ajoitusta, kääntöpuolelta löytyy kangasniemeläisen valokuvaajan O.Karjalaisen merkkileimaus. (Heimo Manninen, sähköposti 11.6.2009): Kuvassa oleva valkopukuinen nainen on hyvin luultavasti Elsa Liukkonen ja pojat oikealla Reino ja Sulo Liukkonen. Kasvonpiirteistä olen heidät tunnistavinani. Omat muistoni Liukkosen pihamaalta alkanevat kolmikymmenluvun alkupuolelta. Talon ja maantien välissä oli jo silloin omenapuutarha, mikä oli tien puolelta aidattu verkkoaidalla, joten kaksi alempaa kuvaa ovat selvästi kaksikymmenluvulta tai vielä vanhempia. Ensimmäisen kuvan oikeassa laidassa näkyykin jo omenapuun oksa. Samainen Liukkosenmäen 'Uudistalo' kuvattuna talvella vielä paljashirsisessä ulkoasussaan. Kuva on löytynyt kesäkuussa 2009 Svalan vanhojen perhekuvien joukosta. Kuvasta ei löydy minkäänlaisia ajoitusta helpottavia merkintöjä. Heimo Mannisen mukaan (11.6.2009) tämä kuva on 20-luvulta tai vielä varhaisemmilta ajoilta. Liukkosenmäen 'Uudistalo' nyt lautavuoratussa ulkoasussaan ja vasemmalla näkyy navetta. Tämäkin kuva on löytynyt kesäkuussa 2009 Svalan vanhojen perhekuvien joukosta ilman minkäänlaisia merkintöjä. 'Liukkosenmäen' rakennuksia kuvattuna 'Joutsantien' eteläpuolelta 1.1.2006 - kuvaa on mielenkiintoista vertailla edellä olleisiin vanhojen Liukkosten 'uudistalo'-kuvien kanssa. Näkymä 'Liukkosenmäeltä' itään kirkon suuntaan. Oikealla alhaalla nykyinen Reinikaisen rakennus, jota lähellä aikoinaan sijaitsi metsätyönjohtaja Heimo Mannisen lapsuudenkoti. Heimon isä Eemil Manninen oli ostanut mökin konstaapeli Mustoselta. Kuvattu 17.9.2006. Männyn rungon takana näkyy 'Albintien' varrella olevat punaiset talot ja niiden takana 'Niirasentien' ja 'Joutsantien' risteyksessä oleva Viljo Laitisen vihreä puutalo. Entisen tielinjan kulku on tästä kuvasta kerrottavissa: tie tuli taustalla näkyvän vihreän talon vasemmalta puolelta ja jatkui nykyistä Albinintietä pitkin kuvan punaisten talojen oikeaa puolta kohti etualan valkoisen uuden omakotitalon paikoilla ollutta Mustosen/Mannisen taloa ('Vuorenrinne') ohittaen sen eteläpuolelta (oikealta) ja nousi sen jälkeen Liukkosenmäelle (...'näinhän se meni?'). Vilho Manninen kirjoittaa kirjassaan 'Kotipuolen raitit' (1978) seuraavasti 1920-luvun muistojaan juuri ylläolevan kuvan maisemista: Alkumatkalla Jyväskylään johtavan tien varrella oli muutamia omakotitaloja. Niistä kaksi oli poliisimiesten Tyrväisen ja Pynnösen talot. Kylän syrjältä löytyi eläkkeelle jääneen konstaapeli Mustosen talo jyrkän kallion rinteen alapuolelta. Talossa oli poikajoukkoa mihin laatuun tahansa ja minkänimistä hyvänsä, Antista Aapeliin saakka. Isännän saatua muuton ikuisuuteen alkoivat jälkeläisetkin hajota kuin akanat tuuleen pois paikkakunnalta.

"Vuorenrinne" (Manniset) E Edelläkuvatun 'Liukkosenmäen' juurella, sen itäpuolella - kirkon suuntaan siis - sijaitsi vuodesta 1910 alkaen tämä puinen asuinrakennus nimeltään 'Vuorenrinne'. Rakennus sijaitsi kuistisivu eteläänpäin melko tarkalleen edellä kuvatun Reinikaisen valkotiilitalon kohdalla. Kuvassa taustalla ylhäällä mäellä näkyy Reino Liukkosen piharakennuksen kattoa. Talo on ollut metsätyönjohtaja Heimo Mannisen lapsuudenkoti ja hän on ystävällisesti antanut käyttöömme tässä kuvaruudussa olevat neljä vanhaa valokuvaa ja hän on myös kirjannut ylös omia lapsuudenmuistojaan rakennuksesta ja sen lähiympäristöstä. Heimo Manninen syntyi v.1927 ja lähti Kangasniemeltä 17-vuotiaana Luhankaan metsähommiin ja palasi kotikylälleen eläkevuosiensa rauhalliseen viettoon. Hän on antanut mielenkiintoiset muisteluksensa käyttöömme (16.1.2007). (Heimo Manninen, 16.1.2007): Olen saanut hyvää aivojumppaa kaivaessani esiin omia muistikuvia lapsuuteni maisemista. Olen viimeaikoina kerännyt tietoja isäni nuoruudesta ja hänen suvustaan, sekä asiakirjojen että muistitietojen perusteella. Siinä yhteydessä on tullut esille myös asutushistoriaa, lähinnä Pylvänälän ja Liukkosenmäen tienoilta. Liukkosenmäen itärinteellä on minun syntymäkotini 'Vuorenrinne'. Talon on rakentanut poliisi Herman Mustonen vuonna 1910. Talo oli rakennettu sen ajan kaunista tyyliä noudattaen ruusukuvioin koristelluin ovien ja ikkunoiden kamanoin. Alkuperäiseltä väriltään talo oli valkoinen. Ulkonäöltään talo oli lähes muuttumaton purkamiseen 1980-luvulle asti. Mustoselta talon osti v. 1924 A. H. Marttinen, hän ei ole asunut koskaan talossa, vaan hän myi sen vanhemmilleni Emil ja Hilja Manniselle maaliskuussa 1926. Herman Mustonen asui edelleen talossa ja jäi hänelle kauppakirjan mukaan asumisoikeus kesään asti . Talo oli kohtalaisen kookas, joten siinä oli runsaasti tilaa viisihenkiselle perheelle. ( perheemme kasvoi muutamien vuosien jälkeen taas kolmella, me vanhemmat lapset: Kirsti, Hilkka ja Heimo saimme nuoremman sisarussarjan Pekka, Jorma ja kuopus Pirkko, joka oli kaksikymmentä vuotta Kirstiä nuorempi). Talo oli kohtalaisen tilava - siinä oli keittiö, kolme kamaria ja iso sali, sekä kaksi sisäänkäyntiä. Kangasniemellä oli kolmekymmentä luvun vaihteessa tulirokkoepidemia. Epidemian takia oli pitäjässä eristyssairaala tarpeellinen. Kotimme oli sijaintinsa ja kokonsa puolesta siihen sopiva, joten talo oli epidemian ajan vuokrattuna sairaala käyttöön. Perheemme asui sen ajan äitini vanhempien luona Hokan Haukilahdessa. Äitini isä oli suutarimestari Antti Hokkanen. Isämme Emil Manninen toimi piirityönjohtajana 'A. Ahlström osakeyhtiön' Karhulan metsäosaston palveluksessa. Yhtiön toimisto oli asunnossamme, joten työnjohtajat toivat sinne tilityksiään, usein he myös yöpyivät. Metsätalojen isännät kävivät metsäkauppa-asioilla, hakkuumiehet ja hevosajurit poikkesivat asioillaan. Talvisin oli meillä vuokralaisina yhteiskoulun oppilaita ja rippikoululaisia Niinpä elämme oli vilkasta ja virikkeitä antavaa jo ennen sotia. Voisin toistaa Vilho Mannisen kirjassaan samaa pihamaata koskevan huomion “siellä oli joukkoa mihin lähtöön tahansa.” Talvisota toi muutoksen kaikkien suomalaisten elämään. Sotapakolaisia majoitettiin taloihin, mihin suinkin mahtui. Meillä asui syksystä 1939 kesään 1940 terijokelaiset mummo ja pappa Virolainen. Syksykesällä muutti meille Nikolai Sorvalin kuusihenkinen perhe Raudusta. Meiltä he muuttivat 'Kankaistenjoen' itärannalla olevaan taloon. Jatkosodan aikana asui meillä myös Hoikkalan perhe. Meistä “Karhulan Mannisen” lapsista ei kukaan jäänyt pysyvästi Kangasniemelle. Hilkka oli muutaman vuoden opettajana yhteiskoulussa ja Pekka metsäasiantuntijana Säästöpankissa. Omalta kohdaltani lähtö Kangasniemeltä tapahtui jo seitsemäntoista ikäisenä. Olin 'Enso-Gutzeit OY:n' metsäharjoittelijana, kunnes piiriesimies Sulo Selin eräänä lauantaina sanoi: “ Laitahan poika maanantaiaamuna reppusi lähtökuntoon vien sinut uudelle työmaalle Luhankaan.” Siitähän se reissumiehen ura alkoi, jatkuen sotaväki- ja opiskeluaikoja lukuun ottamatta Keski-Suomessa lähes viisikymmentä vuotta. Puulaveden Matalasaaressa on perheemme viettänyt kesälomiaan jo vuodesta 1950 alkaen. Vuonna 1995 muutimme vaimoni Pirkon kanssa tänne Kangasniemelle viettämään eläkepäiviämme. Tässä kuvassa on Heimo Mannisen lapsuudenkoti 'Vuorenrinne' kuvattuna 30-luvulla. Heimo mainitsi tästä valokuvasta (puhelu 16.1.2007) erityisesti mielenkiintoisen yksityiskohdan. Tässä kuvassa näkyy nimittäin vielä pääsisäänkäynnin ovi alkuperäisessä muotomallissaan, myöhemmin oven mallia hieman muutettiin remontin yhteydessä (vrt. muut kuvat). Talon länsipäädyssä oli toinen sisäänkäynti - 'keittiön eteinen'. Tässä kuvassa on Heimon pikkuveli Pekka 'Vuorenrinteen paraatiportaiden' valuhommissa. Heimon pikkusisko 'Pipa' (Pirkko) kuvattuna 'Vuorenrinteen' edessä vuonna 1949. Heimo muistaa, että taloon tehtiin uusi pärekatto vuonna 1948 ja samalla uusittiin ulko-ovi. Heimo Manninen kertoo silloisen Jyväskyläntien kulkeneen noin 20 metrin etäisyydellä heidän kuististaan eli hieman lähempänä kuin nykyinen 'Joutsantie'. Tiedustelin (toukokuussa 2008) 'Kiertokalliontien' varrella vuoteen 1953 asti asuneelta Olavi Marttiselta hänen muisteluksiaan Mannisten 'Vuorenrinteen' tiimoilta: (Olavi Marttinen, sähköposti 27.5.2008): Mannisista tunsin Eemelin ja Pekan, hänet tapasin usein meidän konttorin (Steveco) käytävillä, sillä hän oli tekemisissä E-G:n laivauksien kanssa. Olavi Marttisen muisteluksia omilta 'kotinurkiltaan' lisää hieman alempana tällä sivulla. "Vuorenrinteen" sijaintipaikalta nykyisin: 'Vuorenrinne' sijaitsi Heimo Mannisen kertoman mukaan melko tarkalleen tämän kuvassa näkyvän rakennuksen (Reinikainen) ja osin sen pohjoispuolen naapuritalon kohdalla. Tämä kuva on otettu 17.9.2006 'Liukkosenmäeltä' etelään ent. 'Tele-talon' suuntaan. 'Joutsantieltä' kuvattuna (17.9.2006) 'Vuorenrinteen' paikalla melko tarkalleen nykyisin oleva rakennus (Reinikainen). Mannisten talon kuistijulkisivu oli siis juuri kuvaussuuntaa kohden. Edelläkuvatun rakennuksen (Reinikainen) pohjoisnaapurina sijaitsee tämä toinen valkotiilinen talo, joka sekään ei kaukana ole 'Vuorenrinteen' alkuperäispaikasta. Kuvattu 17.9.2006. Taustalla punaiset rakennukset sijaitsevat 'Albinintien' varrella. Tässä kuvassa vielä 'Albinintien' varrella olevat rakennukset kuvattuna 31.1.2009. Näiden talojen omistajina olivat monet vuodet veljekset Ari ja Raimo Marttinen - ennen heidän isänsä 'Karkea' Veikko Marttinen asusti paikalla idänpuoleisemmassa talossa. (Heimo Manninen, sähköposti 29.1.2008): Kangasniemellä ja myös laajemminkin Savossa oli paljon samoja sukunimiä, kuten Laitisia, Hokkasia, Marttisia ja monia muita, myös monet etunimet toistuivat hyvin usein. Tästä johtuen on erotukseksi toisista samannimisistä annettu ko. henkilön jotain erityispiirrettä kuvaava liikanimi. Esimerkiksi Otto Hokkasia oli “Iso-Otto", "Torpan-Otto", "Punanenä-Otto" j.n.e. Veikko Marttinen sai liikanimen “Karkea-Veikko" puhetapaansa perusteella, mikä oli matalaääninen ja aika kova. Veikko Marttinen osti Tauno Mikkolalta ko. talon 1954 tai 1955. Muistini mukaan hän työskenteli Kangasniemen kunnan palveluksessa. Hänen poikansa asuivat tontilla olevissa taloissa sittemmin. 'Albinintien' alkuristeyksessä sijaitseva talo kuvattuna kahdesti talviauringon paisteessa 24.11.2007 (Raimo Marttinen). Nykyisten 'Joutsantien' ja 'Albinintien' välissä, Ari Marttisen nykyistä taloa vastapäätä, sijaitsi aikoinaan poliisi Edvard Pynnösen asuinrakennus, jonka yhteydessä oli myös laaja kanala (kuva: Esko Pylvänäinen). Kuvausajasta ei ole tietoa. Kuvan ottoaikoihin tielinja kulki nykyistä 'Albinintietä' pitkin eikä 'Joutsantietä' ollut vielä lainkaan. Viereinen 'virkapotretti' poliisi Edvard Pynnösestä on vuodelta 1949 (vrt. sivu #36). Jussi Svala muistelee (12.11.2006) Edvard Pynnösen varsinaisen asuinrakennuksen olleen vaaleanvihreän puutalon. Pynnösen kanalaa Jussi ei muistaisi 'noin suureksi kuin kuvassa'. Tämä kuva Edvard Pynnösen talosta on kirjasta 'Suomen omakotiasutus - Mikkelin lääni' (1972). Valitettavasti kuvan koko kirjassa on vain 3x4cm, joten siitä ei hyvälaatuista suurennuskopiota saa. Talo sijaitsi ennen purkamistaan 90-luvun alussa 'lähes kulma kiinni nykyisessä Joutsantiessä' Ari ja Raimo Marttisten talojen kohdilla. Kirjan mukaan Edvardin ja hänen Anna-vaimonsa perheeseen kuuluivat lapset Sinikka ja Heikki. Talon nimi oli ollut 'Koivula'. Talo oli rakennettu v.1928 ja tontti oli lohkaistu Liukkosen maista. Peruskorjaus oli tehty v.1960. Kirja kertoo (1972) Edvard Pynnösestä: Edvard (s. 1902) on poliisikonstaapeli. Hän on ollut säästöpankin hallituksen jäsen yli 10 vuotta. Sampo-yhtiön asiamiehenä hän on ollut vuodesta 1929 lähtien. Vapaa-aikaansa hän käyttää kalastamiseen. Anna Pynnönen on kotirouva. Hänen harrastuksiaan ovat kirjallisuus ja käsityöt. Heikki-pojalla on autokoulu Pieksämäellä. Nämä kaksi kuvaa päivämäärältä 26.8.1990 ovat Edvard Pynnösen rakennuksen hirsikehikosta - purkutyöt ovat siis alkaneet. Rakennus on todellakin sijainnut 'kulma kiinni nykyisessä Joutsantiessä'. Kuvat ovat tuon ajan videonauhoilta siepattuja (RSJ&JJ).

F 'Joutsantietä' kirkolta länteen edelleen - 'Kiertokalliontie' kääntyy vasemmalle, Osmo ja Hilkka Löppösen kauppapuutarha toimi tässä rakennuksessa kuvaushetkellä (19.2.2006). Osmo ja Hilkka Löppönen pitivät ennen muuttoaan näihin tiloihin "Kangasniemen Puutarhaa" runsaat 17 vuotta (1982-2000) vanhan hautausmaan eteläpuolella 'Kirkkoniementien' varrella. Kuvattu 24.2.2009 ~ Löppöset ovat muuttaneet rakennuksesta pois.

G Kiertokallion kohdalla 'Joutsantien' eteläpuolella sijaitsee tämä 'tielaitoksen hiekka-asema' (kuvattu 3.7.2006).

'Hepolammentie': H Tässä näkymä helmikuiselta maantieltä hieman ennen sankkaa lumipyryä. 'Hepolammentien' risteys näkyy jo kuvassa. Joutsaan johtava risteys etelään on vielä kilometrin matkan takana edessäpäin (kuvattu 19.2.2006). Tässä ollaan jo metsän siimeksessä, vanha kaatopaikka on jo jäänyt taakse ja vasemmalla metsän takana jossakin on pieni 'Hanhilampi'. Tällä tiellä on kovin hiljainen liikenne. Kuvattu 19.2.2006. Samaa kuusimetsää - auringonsäde hiipinyt loppusyksyn lokakuiseen maisemaan - kuvattu 8.10.2008. Tämä mielenkiintoisissa violetin ja ruskean värisävyissä näkyvä puurakennus sijaitsee pellon laidassa Hepolammen tien länsipuolella, kuvattu 10.5.2009 ('S&J'). 'Hepolammentien' puolivälin paikkeilla sijaitsee tämä Veijo Hämäläisen omistaman maatilan päärakennus. Kuvattu 19.2.2006. (Kuvateksti Timo Hämäläisen 15.10.2009 sähköpostilla täsmentämä). Samainen Hämäläisten maatilan päärakennus kuvattuna 10.5.2009 ('S&J'). Kuvassa on Lammintalon navettarakennus. Sen omistavat Reijo ja Eevi Laitinen. Kuvattu 8.10.2008. (Kuvateksti Timo Hämäläisen 15.10.2009 sähköpostilla täsmentämä). 'Hepolammintiellä' Hämäläisen ja Laitisen talojen paikkeilla satunnaisia ohikulkijoita toivotti 10.5.2009 tervetulleeksi tämä ylväs ja ystävällinen pystykorva. 'Hepolammentie' oli koululaisten patikkaretken reittinä 8.10.2008 ('S&J') ~ myöhäissyksyn tunnelmaa peltoaukealla. Puijatsalmen sillan tultua ylitetyksi - ennen liittymistä Jyväskylän 'pikitielle' - noustaan vielä tämäkin ylämäki. Kuvattu 10.5.2009 ('S&J'). 'Hepolammentie' liittyy ensin 'Puijatsalmentiehen', joka kuvassa olevassa risteyksessä vuorostaan littyy Jyväskylän ja Mikkelin valtatiehen. Risteyksessä sijaitsee kuvassa näkyvä maatalo (Ursin). Kuvattu 19.2.2006.

'Puijatsalmen silta': I Jokelan suunnalta - Tissarinkylästä ja varsinkin Emäpajulta saavuttiin ennen vanhaan upeilla kirkkoveneillä sunnuntaisin jumalanpalveluksiin tämän 'Puijatsalmen' sillan kohdalta kapeaa väylää, josta vielä vanhan pappilan kivisillan alitettua aukesikin suora näköyhteys kirkonkylälle. Kuvattu 10.5.2009 ('S&J'). Tästä Puijatsalmen kohdasta on kuvassa oikealle jatkettaessa vielä noin 500 metrin matka nykyiselle Mikkeli-Jyväskylä-tielle. Tämän tien risteyksestä päätiellä ei ole kuin noin sata metriä paikkaan, josta oikealle kääntyy Salmelantie kirkonkylää kohti. Toukokuussa 2009 ainakin Puijatsalmen 'kevätkunto' oli niin huono, että tarvittiin jo kuvan osoittamia radikaaleja toimenpiteitä (10.5.2009 - 'S&J'). Sillan painorajoitukset ja ajokiellot taitavat koskea tukirakenteiden kiviosia lähinnä - kuvattu 10.5.2009 ('S&J'). Tässä näkymä Puijatsalmen sillalta etelään kirkonkylälle mentäessä - kuvattu 10.5.2009 ('S&J'). Tässä sama näkymä Puijatsalmen sillalta etelään kirkonkylälle mentäessä - kuva on vanhasta postikortista, kaikki tarkemmat tiedot kuvaajasta ja kuvausajankohdasta puuttuvat. Kuva on kuitenkin 'kirkkoveneiden ajalta', jolloin salmessa kävi vilkas liikenne kirkkopyhien aikaan. Tietyt maastomerkit salmensuulla ovat säilyneet, laituripaikkakin on pysynyt kohdillaan. Veden korkeuskaan ei ole merkittävästi muuttunut. Puijatsalmen kupeella - länsipuolella - sijaitsee tämä asuinrakennus (Rissanen) - kuvattu 10.5.2009 ('S&J').

'Kiertokalliontie' (3.7.2006): J 'Kiertokalliontie' on noin puolitoista kilometriä pitkä säilynyt osa vanhan Jyväskylän tien alkuosasta. Nykyisin 'Joutsantieksi' kartoissa virallisesti kutsuttu tie kulkee 'Kiertokalliontien' rinnalla muutamien satojen metrien etäisyydellä lähes yhdensuuntaisesti 'uudemman' tien kanssa. Tie Joutsaan kääntyy etelään noin kahden kilometrin päässä Kangasniemen 'kirkolta' ja suoraan jatkettaessa päästään 'vanhaa Jyväskylän tietä' Toivakkaan. 'Kiertokalliontien' varrella on harvakseltaan asuinrakennuksia (uusia ja vanhoja). Alkupäässä sijaitsevat 'Suur-Savon Sähkön' ja 'Tielaitoksen' rakennusalueet. Kuljemme 'Kiertokalliontietä' takaisin kirkonkylän suuntaan - seuraavassa kuvien 'kavalkadia' matkan varrelta aurinkoisena hellekesän päivänä 3.7.2006 (myös ylempi kuva). Antaa kuvien puhua puolestaan: 'Tanelinmäki' - Aini Liukkonen. (Olavi Marttinen, sähköposti 26.5.2008): Olen syntynyt Kangasniemellä, asunut Pylvänälässä vuoteen 1953, nykyisin asun Haminassa. Aini Liukkosesta kirkolle päin seuraava on minun entinen kotini - kuvassa katolla sammalta. Isäni oli kirvesmies Alho Marttinen, äitini Tyyne Marttinen ja veljeni Heikki Marttinen. Minä olen ollut Haminan Satamassa korjaamopäällikkönä ja tekniikan ostajana yhteensä 38 vuotta. Veljeni Heikki samassa yhtiössä (Steveco Oy) trukkiasentajana. Sittemmin setäni Vilho Marttinen, vaimo Aino Marttinen ja tytär Anneli Järvinen asuttivat tätä mökkiä. Silloiset naapurit oli vaatturi Innanen vastapäätä tietä, vieressämme Tilta Tuukkanen - hänen jälkeensä samassa mökissä asuivat Lopperit. Otto ('Han Otto') Laitinen, Vilho Laitinen ja Hilja Laitinen asuivat meiltä tien yli etuviistoon vasemmalle olevassa mökissä. "Han Oton" lisänimi juontaa Hanhimäestä, jota hänen isänsä Otto Laitinen isännöi joskus 1800-luvun lopulla, oli niin ikään "Han Otto", muuten kaikkien näiden sisaruksien kutsumanimen edessä oli 'han' (taitaa olla japaniksi 'ystävä'?). Nyt Hanhimäkeä omistaa tietojeni mukaan Hugo Kuneliuksen tytöt. Lyyli Pylvänäinen oli myös naapureitamme. Tilta Tuukkasen mökki - myöhemmin Lopperit. Lopperin ulkorakennus.

'Kiertokalliontie' (24.2.2009): K 'Kiertokalliontie' oli edellisessä kuvaruudussa katselmuksessaan 3.7.2006. Tässä kuvaruudussa samaa 'Kiertokalliontietä' kuljetaan noin 2½ vuotta myöhemmin talvisaikaan 'kirkolta tulosuuntaan' länttä kohti (25.2.2009). Kuvat samaan tapaan kuin edelläkin kavalkadina: Olavi Marttisen entisen lapsuuskodin piharakennus. Olavi Marttisen entisen lapsuuskodista kaksi edellistä kuvaa.

L) Tämä kuva on otettu 1930-luvulla Kiertokallionmäellä olleella suojeluskuntalaisten ampuraradalla. Suhonen seisoo edessä keskellä, taustalla lottien parakkimainen kanttiinirakennus. Kuva on 'Perinnealbumista'. Vilho Manninen kirjoittaa kirjassaan 'Kotipuolen raitit' (1978) seuraavasti 1920-luvun muistojaan: Tie nousi 'Kiertokallion' mäkeä ylös, oikealla puolella metsässä oli suojeluskunnan rakentama ampumarata. Tien laidassa mäen alla kohosi hirsimökkejä, muiden joukossa Otto Vilenin ja Albin Kuitusen mökki. Mökeissä oli runsaasti alkavaa polvea. Mökkien isät olivat tunnetusti ahkeria työmiehiä. Perheitä hallitsi ja vallitsi köyhyys ja tilanahtaus. Ei vielä toiminut sosiaaliturvajärjestelmä. Näin köyhän väen elämän kovettamia kasvoja, lasten vähemmän iloisia ilmeitä. Puisevan karua oli mökkien elämä ottamatta huomioon muutamia pelakuita ikkunoilla. Ei tauluja seinillä, siihen ei ollut varaa. Paras paikka oli oma sauna. Puoli kilometriä etäämpänä tienvarressa asui räätälipariskunta Innaset mökissään. Ammatin perusteella heillä oli paremman toimeentulon mahdollisuus kuin jollain raa'an työn raatajalla. Räätälin perheen jäsenet olivat vaatimattoman kansanomaisia ja hiljaisia oloissaan. Eräänä harrastuksena he olivat seurakunnan kuorossa mukana. Lapset, Martta ja Sulo olivat koulutovereitani. (Olavi Marttinen, sähköposti 27.5.2008): Kysymykseesi 'minun aikaisestani' (ennen 1953) talojärjestyksestä Kiertokalliontien varrella olen saanut aikaiseksi seuraavan listan (tietojani vahvistivat Asta Pyykkönen, Heikki Marttinen ja Matti Pynnönen): Tien pohjoispuolella oli ensin ampumarata, sitten Albin Kuitunen, Lestelä, Tyyne Hokkanen, "Han Otto" Laitinen, Innanen, Tilta Tuukkanen, tanssilava, Kärkkäinen, samalla alueella Kalle Pylvänäinen, Hanhimäki (Kunelius), Oskar Marttinen, kauppias Laitinen (hänellä kauppa kirkolla lähes Ikosta vastapäätä) ja Synsiön tienhaaran jälkeen Aati Malinen. Tien vasen (etelä)puoli: TVH, Anni Pulliainen, Tuomen Manta , Tyyne ja Matti sitten Hiski (en muista sukunimeä), Lopperi, Tyyne Pylvänäinen, Alho Marttinen (kotini), Aini Liukkonen, Tanelinmäki: Sanni Postaref, Aune Loisa, Immonen, Saloranta, Jalmari Pylvänäinen, Armas Laitinen - enempää en muista tai tiedä, ja näissäkin on virhemahdollisuus. Heimo Manninen muistelee (22.1.2007): Jatkettaessa nykyistä 'Kiertokalliontietä' Jyväskylän suuntaan oli mäen päällä oikealla suojeluskunnan ampumarata ja mäen takana Albin Kuitusen talo. Vasemmalla puolen tietä oli Manta Tuomen talo. Viime mainitut talot on jo rakennettu uudelleen, mutta seuraava, Taavetti Reinikaisen rakentama 'Niittylä' on vielä alkuperäisessä asussaan. Seuraavalla mäellä oikealla olevan aukean Hansuon laitaan kalliokumpareelle rakensi SKDL tanssilavan. Muutama vuosi siellä tanssittiin. Ennen Kiertokalliontien ja 13. tienristeystä olikin vain Malisen talo ja yksi talo sen lisäksi. Tässä kuvassa ovat Hiski ja Iida Suuronen, jotka olivat antaneet tämän kuvan 30.4.1950 Siiri Laitiselle tämän kuva-albumiin liitettäväksi. Siiri muisteli pariskunnan asustaneen tuolloin Kiertokallionmäellä. Iidan poika oli ollut jossakin vaiheessa naimisissa Martta Lopperin kanssa. 1930-luvulla Kiertokallionmäellä olleen suojeluskuntalaisten ampuraratavalokuvan sijaintipaikkaa kuvattuna 24.2.2009 ('S&J'). Edellisestä kuvasta sata metriä enemmän länteen ja paikalla isännöi nykyisin 'Suur-Savon Sähkö' - kuvattuna 24.2.2009 ('S&J').. 'Suur-Savon Sähkön' virityksiä kuvattuna nyt (24.2.2009 - 'S&J') Joutsantien suunnalta pohjoisesta. Kovasti ovat maisemat muuttuneet mainittujen ampuraradan ja tanssilavan päiviltä.

Entisaikojen TVH Kiertokalliontien varressa: M) Seppo Virtanen oli ollut isänsä mukana TVH:n Kiertokallionmäen tontilla joskus 50- tai 60-luvulla kuvaamassa tämän hienon aikansa dokumentin. TVH:n kuorma-auto oli merkiltään Jyry-Sisu (rekisterinumero MI-158). Jussi Svala tunnisti (29.4.2011) miehistä yhtä lukuunottamatta kaikki - oikealta alkaen: Naumanen (etunimi ei tullut vielä mieleen), Eino Laitinen, Bruno Virtanen, Otto Marttinen, Reino Makkonen, Otto Valkonen, Paavo Moilanen ja tunnistamaton mies äärivasemmalla.