Postikonttori lähti talosta jo v.1995 "Matkahuollon" taloon, mutta tähän rakennukseen jäi yhä toimiva postinjakelukeskus. Postin lähdettyä konttorin paikalla on toiminut lähinnä kirpputorityyppistä myymälätoimintaa ja myös hetken Jari Peterin kukkakauppa. 2010-luvulle tultaessa virastotalo oli siirtynyt yksityisomistukseen ja sen vuokratiloissa toimi lukuisia eri liikeyrityksiä.

Vaikka Kangasniemi on "nimismiehensä ja poliisiasemansa" menettänyt muille maille, jonkinlaista konttoripalvelua rakennuksesta vielä saa esim. passiasioissa. Ulosottomies toimii virastotalossa myös yhä. Verotoimisto sen sijaan on lähtenyt pois. Ylempi kesäkuva otettu 11.6.2006 ('S&J'), alempi talvikuva 1.1.2006 ('S&J').

Kuvaushetkellä 2.12.2007 ('S&J') Kankaistentien puoleisen sisäänkäynnin yhteydessä vielä poliiis'n ja ulosoton 'mainontaa'. Metsäliiton logokin löytyy. Ikkunassa mainostavat 'Teippiheikki' ja Matilaisen 'AudioShop'.

Poliisikyltti vielä virastotalon sisäpihalla 5.4.2009 (kuva: 'S&J'), mutta käytännössä Kangasniemen poliisipalvelut olivat siirtyneet jo 'kaukosäätimelle'.

Rakennuksen pohjoisosissa ovat entiset poliisi- ja putkatilat. Virastotalon suojissa toimi kirjoitushetkellä 'Metsäliiton' ja 'AM Database Marketing'-firman (ent. 'Eniro') konttori- ja liiketiloja. Tässä kohdassa 'Kankaistentiestä' erkanee alas itään 'Kappalaisenkuja'. Kuvattu 11.12.2005.

Alkuvuoden 2009 aikana uutiset kertoivat Eljas ja Simo Hokkasen ostaneen 'virastotalon' - tarkemmista suunnitelmista he eivät ole julkisuuteen tietoja antaneet. Tässä kuvassa virastotalo kirpistelee aamupakkasen kourissa 4.1.2009.

'Kangasniemen Kunnallislehdessä' (31.3.2010) virastotalon nykyinen omistaja Simo Hokkanen kertoili, että 'saman katon alta entisestä poliisitalosta oli jo löytynyt tilat viidelletoista eri vuokralaiselle. Virastotalo oli muuttunut siis eräänlaiseksi yritystaloksi.
Lehtijutun (Aki Heinonen, 31.2.2010) mukaan entisen poliisiaseman katon alta löytyi vielä vapaita putkatiloja - suuri juoppoputka oli tosin jo vuokrattu paikalliselle yritykselle. Muita jykeväseinäisiä vierashuoneita oli vielä vapaina. Simo Hokkasen mukaan ne eivät ole varsinaisia maisemahuoneita, mutta sopisivat hyvin esimerkiksi hierojille ja fysioterapeuteille.
Virastotalon oston syyksi Simo Hokkanen mainitsee siinä sijaitsevan väestösuojan, sillä hänen yhtiökumppaninsa kanssa omistamansa talot Meijeriniemessä tarvitsivat oman väestösuojansa.

Huoltoasema rakennettiin tälle paikalle 1960-luvulla 'Esso'-asemana, jota vuosina 1966-71 piti P.Putkonen veljensä Alhon kanssa ('Huoltoasema ja Auto-Baari P.Putkonen').
Kangasniemeläiset muistavat tämän huoltoaseman lähinnä 'Kärkkäisen Essona' ja baaritilatkin 'Esson baarina'. Baaritilat huoltoasemalla ovat "Esso"-aikojen jälkeen olleet 'Myrskylyhty'-yhdistyksen hoidossa.

Nykyisellä "ST1"-asemalla toimii 'Kangasniemen Varaosa OY'-niminen liikeyritys. Kari ja Kaarina Laitinen perustivat 'Kangasniemen Varaosa Oy:n' vuonna 1992 ja muuttivat näihin tiloihin kirkonkylän keskustasta vuonna 2002. Rakennuksen omistajaksi on mainittu (vuoden 2003 tiedon mukaan) 'Greeni Oy'. Ylempi kuva otettu 11.12.2005 ('S&J'), alempi 30.7.2006 ('S&J').

Huoltoaseman baari 'Myrskylyhdyn' hoidossa - kuvattu 2.12.2007 ('S&J').

"ST1"-piha-alueen itäreunassa, aivan naapuritontin seinustalla sijaitsee tämä 'varmuusvarasto lääkkeellisille kaasuille'. Kuvattu 30.7.2006 ('S&J').

Ylin 'voikukka'-ajan kuva on otettu 11.6.2006, keskimmäinen risteyskuva ja alin 'mainoskuva' molemmat 30.7.2006.

Kirjassa 'Kangasniemen Työväenyhdistys 1905-2000' kerrotaan uuden työväentalon syntyhistoriasta seuraava tarina:
Tontti piti hankkia jälleen seurakunnan maalta. Uusi paikka oli ns. Ainolanhaassa, mutta koska se sijaitsi silloista kappalaisen pappilaa lähellä, oli pastori Oiva Kojo sitä mieltä, ettei se soveltunut niin lähelle pappilaa. Silloin tuumi Tossavaisen Antti, joka oli yhtenä paikan kysyjistä, että "siellähän sen pitää olla papin, missä on perkelekin"!

Lupa saatiin ja talo rakennettiin suurelta osin talkootöinä iltaisin ja sunnuntaisin - silloin ei ollut vapaita lauantaita.

Tämä kuva on otettu 11.6.2006, jolloin pikkuväki odotti sirkusta paikkakunnalle.

Työväentalolla pidetyissä tansseissa yleisömäärät olivat alkuaikoina valtaisat ja Kangasniemessä vieraili säännöllisesti ajan suomalaisia huippuartisteja. Seuraavassa muutamia "huippuiltoja" - komeaa esiintyjälistaa kerrassaan: Tapio Rautavaara & Olavi Virta (9.3.1958), Erkki Junkkarinen (5.10.1958), Viljo Vesterinen & Henry Theel (9.11.1958), Lasse Liemola (22.11.1959), Taito Vainio & Eila Pienimäki (13.3.1960), Reino Helismaa (25.9.1960), Ragni Malmsten (27.11.1960), Pirkko Mannola (31.12.1960), Sacy Candin latinalais-amerikkalainen show (6.1.1962), Eino Grön (26.1.1962), Ann Christine (2.9.1962), Monica Aspelund (13.10.1963), nyrkkeilevä pop-tähti Pertti Purhonen (28.11.1964), Markus Allan (31.1.1965), Irwin Goodman (18.11.1967), Fredi (26.11.1967), Esa Niemitalo (26.12.1967), Aarno Raninen (30.12.1967), Seitsemän seinähullua veljestä (15.2.1969), Pasi Kaunisto (17.9.1969), Markku Suominen (15.11.1969), Paula Koivuniemi (Olli Niemen yhtye) (16.9.1970), Kisu & Seppo Hanski (5.10.1974), Lea Laven (19.10.1974), Eugen Malmsten (26.10.1974), Kai Lind (9.11.1974), Markku Aro (16.11.1974), Tapani Kansa (21.12.1974), Danny (8.2.1975) ja Kirka (5.4.1975).
Viimeiset tanssi-iltamat työväentalolla pidettiin 7.2.1976, jolloin esiintyjinä olivat 'Repe ja Vesku' sekä Voitto Salmisen yhtye. Orkesterit ja muut esiintyjät hankki aina Martti Lukkarinen.

Iltamien suosion hiipumiseen oli suurimpana syynä televisio, mutta 'sisäpiiriläisten kertomana' yhtenä syynä saattoi olla sekin, että iltamiin tuli ns. 'sisälläolopakko': Kun ravintola Puulanhovi avattiin, jotkut iltamissa kävijät halusivat kesken tanssin käydä siellä ryypyllä. Ulos nämä halukkaat kyllä laskettiin, mutta lähtijän käteen lyötiin leima. Tämä leima näkyi lampulla, kun ryypyllä käynyt sitten palatessaan näytti kättään. Ilmeisesti tämä ei miellyttänyt ihmisiä.
Järjestyshäiriöitä sattui joitakin. Muuan poika heitti kerran keitetyn kananmunan eteisen seinään, hän sai tästä 200 markkaa sakkoa. Mitään suuria järjestyshäiriöitä, kuten ampumisia tai puukotuksia ei tapahtunut koskaan. Kerran tuli eräs mustalainen ja iski puukon seinään lippukopin viereen ja pani hattunsa siihen 'naulaan' roikkumaan. Hän ei kuitenkaan ollut humalassa ja häntä ei poistettu talolta, puukko kuitenkin otettiin seinästä pois. Mustalainen selitti vain, että hän iski puukon naulaksi hatulleen, kun muuta naulaa ei ollut. Mustalaisia oli sen illan tansseissa paljon, koska romani Markus Allan yhtyeineen tanssitti yleisöä. ('Kangasniemen Työväenyhdistys 1905-2000'-kirja, sivu 67).

Työväentalolla järjestettiin torstai- ja lauantai-iltaisin myös suosittuja bingoja, joiden tuotoilla työväenyhdistys myöhemmin pystyi ostamaan mm. vanhan pappilan haltuunsa. Kyläläisten mieliin ovat jääneet erityisesti ns. "kellobingot", jolloin samana iltana palkintoina jaettiin yksitoistakin kelloa - herätyskellosta aloitettiin ja päädyttiin kultakelloon. Työväenyhdistys oli ostanut palkintokellot Jouko Pulkkisen liikkeestä yli sadan kellon erissä. Muissa bingoissa palkintoina oli mm. moottorivene, voittajan korkeus kahvipaketteja, vuodesohvia (Veikko Laitiselta), kinkkua ja kokonaisen joulupöydän antimet.
Bingoinnostus meni kuitenkin Kangasniemessäkin nopeasti ohi ja tilaisuudet lopetettiin palkintojen arvon jäädessä tuottoa suuremmaksi.

'Työväentalon' tiloja on merkittävässä määrin viimeisten vuosikymmenten aikana vuokrattu myös koulutuskäyttöön (mm. työllistämiskurssit sekä kansalaiskoulu ja -opisto). 'Pieksämäen moottorikerholle' työväentalon tilat olivat usein vuokrattuna iltamista vapaina iltoina, samoin Kalskeelle, maamiesseuroille ja uskonnollisillekin järjestöille.
Kun bingo ja iltamat olivat tulleet kannattamattomiksi, talo vuokrattiin Pieksämäen ammattikoulun käyttöön.

Vuodet 1960-68 olivat talolla kiireistä aikaa oman yhdistyksen näyttämötoiminnalle. Näytelmäkerho harjoitteli valmiiksi seitsemän kokoillan näytelmää, joista etenkin 'Täällä Pohjantähden alla' (Pauli Holmin ohjaus v.1968) muistetaan aikalaisten keskuudessa vielä hyvin. Räätäli Halmeen vaativassa roolissa esiintyi Lauri Tissari, Jussi Koskelana Arvo Laitinen ja hänen Akseli-poikanaan Mikko Manninen.

Vuodesta 1964 alkaen työväenyhdistyksen urheilutoiminta 'jäi urheiluseura Kangasniemen Valon huoleksi' ja työväentalolla Valon voimistelijat ja muut liikuntaryhmät kokoontuivat usein.

'Työväentalolla' kiertävät huonekalumyyjät pitävät erityisiä 'sohvamyyjäisiään' yhä säännöllisesti.

Työväentalolla toimi kunnan elokuvateatteri "Kangastus" 80-luvun alkupuolelta alkaen aina uuden kunnantalon valmistumiseen asti.
Elokuvateatteri "Kangastuksen" ensimmäisessä kutsuvierasnäytöksessä työväentalolla esitettiin Alan J.Pakulan v.1982 ohjaama elokuva "Sofien valinta". Sittemmin tämän kirjoittaja muistaa nähneensä työväentalon 'Kangastuksen' karuilla puupenkeillä mm. sellaisia elokuvia kuin 'Tuntematon sotilas' (Rauni Mollberg), 'Vaarallinen romanssi' (A.Hitchcock), 'Mies joka tiesi liikaa' (A.Hitchcock), 'Linnut (A.Hitchcock) , 'Todistaja' (Peter Weir) ja 'Blues Brothers' (John Landis).
Elokuvan 'Paris, Texas' näytäntö jäi kesken, kun projektorista paloi lamppu kesken kaiken ja koneenkäyttäjä oli livahtanut läheiseen Esson baariin kahville.
Veikko Kerttulan v.1983 ohjaaman 'Iso Vaalee'-elokuvan katselutilanne työväentalon 'ensi-illassa' on jäänyt myös pysyvästi mieleen: yhtä taaemmalle penkkiriville asettui viiden miehen ryhmä, jotka kaikki olivat ostaneet elokuvaa varten erimerkkisen perunalastupussin, puolentoistatunnin ajan nuo viisi rapisevaa pussia liikkuivat koemaistiaisten ja kovaäänisten kommenttien merkeissä selän takana miesrivissä edestakaisin - siinä tuotevertailuissa, rapinassa ja rouskutuksessa Veijo Meren oivaltava dialogi hieman kärsi.
Mieleen on jäänyt myös samasta salista erään lyhytelokuvafestivaalin palkittujen elokuvien koottu esitystilaisuus, jossa katsojia oli paikalla alussa kolme, lopussa tasan kaksi. Paikkakunnan toimittaja ei kestänyt kuin ensimmäisen vartin - myöhempi lehtijuttu kattoi kuitenkin sujuvasti kaikki illan lyhytfilmit!