A) 'Toritie' kuvattuna 30.9.2007 ('S&J') lännestä Otto Mannisen tieltä rantaan alas rantatorille. Tieosuus ei ole pitkä ja kuvakin on siitä erikoinen, ettei siinä juurikaan näy ympäröiviä rakennuksia.

Tämä pikkukuva vuoden 1934 jälkeisiltä ajoilta kertoo havainnollisesti tämän sivun "tutkimusalueen". Toriaukealta noustaan apteekinnurkalta (vuodesta 1972 kerrostalo) ylös Osuuskaupalle.
Mainittujen tonttien välissä sijaitsi aikoinaan Vilho Pyykkösen rakennus ja pienehkö puutarha. Tällä sivulla keskitytään Osuuskaupan "historiikissa" vain 1970-luvun lopulle asti. Myöhemmät vaiheet esitellään seuraavalla sivulla #32. Osuuskaupan edessä - nopeasti katsoen kuin keskellä nykyistä "Toritietä" sijaitsee tässä kuvassa vielä 'Kassantalo' (="Osuuskassa" eli "Osuuspankin" ensimmäinen vaihe Kangasniemen kirkonkylässä). Torilla näkyy rinnakkain Eemil Seppäsen ja hänen äitinsä Iidan erilliset kioskit.

B) Satamatien ja Toritien risteysalue toriaukion länsireunalla kuvattuna 24.5.1981 ('S&J'). Kerrostalo oli valmistunut siis v.1972.
Keskellä näkyy Vilho Pyykkösen vaalea puutalo. Tässä rakennuksessa on Matti Hoviniemen muistamana (17.10.2006) asunut myös opettaja Niemimaan perhe.

Tällainen oli näkymä kerrostalon pihan kadunpuoleiselta osuudelta ylös Osuuskaupalle 21.9.1980 ('S&J').
"Vilho Pyykkösen talo" ei enää kauan aikaa saanut paikallaan olla, se purettiin muutaman vuoden sisään ja paikalle Osuuskauppa laittoi taimimyymälänsä.

(Paula Smeds-Pyykkönen, sähköposti 7.2.2009): En ole itse kangasniemeläinen, mutta olen naimisissa paljasjalkaisen kangasniemeläisen kanssa. Tästä kuvasta löytyi mieheni ensimmäinen auto, sininen Wartburg Tourist ~ kuvattuna vuonna 1980 As. Oy Puulantien pihalla. Hänen isänsä Albin Pyykkönen oli talonmiehenä siellä ja hän asuu edelleen kyseisessä talossa vaimonsa kanssa.

Vilho Pyykkösen talo ehti nähdä tällaisenkin vaiheen. Kuva on aikoinaan julkaistu "Kangasniemen Kunnallislehdessä" lokakuun 31. päivänä 1974 otsikolla "Ilosanoma kengänkuluttajille: SAADAAN SUUTARI"
Kahden palstan jutun kirjoittajaa ei ole mainittu. Alkuperäinen kuvateksti sisälsi paljon "elävää ajantietoa":
Suutari Pentti Karppinen avaa vastaanottonsa samoissa tiloissa, missä Esko Kokkonen aikoinaan meidän kenkiämme ja laukkujamme korjasi. Nyt kun kuukauden vielä tulemme toimeen, päästään jo asioimaan suutariin ihan Kangasniemelle.

Tekstin mukaan kyseinen Karppinen oli tulossa Hämeenkyröstä ja aiemmin hän oli toiminut mm. Valkeakoskella ja Kangasalla. Tampereella hän oli työskennellyt myös aiemmin kenkätehtaassa. Ikää hänellä oli kuulemma vähän yli 50 vuotta ja hän oli suutari jo kolmannessa polvessa. Karppinen oli ostanut Kokkosen aikaisemmin omistamat suutarinkoneet. Hän aikoi tehdä mahdollisesti tarvittaessa myös nahkahommiakin: turkis- ja valjastöitä.
Karppinen oli nähnyt Kangasniemen kunnan suutarinhakuilmoituksen tamperelaisessa lehdessä. Kuvassa kyltissä talon seinässä lukee muuten "Jalkinekorjaamo".
Valitettavasti näin jälkikäteen ei ole vielä löytynyt tietoa, kuinka kauan tämä suutari Karppinen tällä paikalla (tai yleensä Kangasniemessä) liikettään lopulta tuli pitäneeksi. Ilmeisesti ei kovin kauaa, koska hänen suutariaikaansa ei haastateltavamme ole juurikaan muistaneet.

C) Tästä rakennuksesta Kangasniemen Osuuskaupan tarina alkoi v. 1907. Rakennus sijaitsi nykyisen "S-Marketin" paikalla jo tuolloin.

Ennen vuotta 1906 Kangasniemellä oli toiminut jo tukku yksityiskauppiaita, osa heistä kohtalaisella menestyksellä - muutamien tarina oli jo ehtinyt päättyä konkurssiin.

Osuuskaupan historiikkikirjasta 'Kangasniemen Osuuskauppa 1907-1947' löytyy seuraava Wiljam Sarjalan kirjoittama teksti:
(Wiljam Sarjala, 1948): Vielä 80 vuotta sitten oli Kangasniemen kirkonkylä pieni mitätön kyläpahanen. Ainoastaan n. 20-30 asuntoa. Kun elämä oli melkein kokonaan luontaistalouteen perustuvaa, oli kaupanteon tarvekin vähäistä. Varmuudella ei tiedetä, kuka on ensimmäisen kauppaliikkeen tänne perustanut, mutta ensimmäisten joukossa on ainakin ollut kauppias Pekka Rumbin, vienankarjalainen kauppamies, jonka tiedetään harjoittaneen kauppaa paikalla, jossa osuuskaupan nykyinen ruokatavaramyymälä sijaitsee (= v.1948 kirjoitettuna tarkoittaa siis museon läheistä silloista liikerakennusta).
Noin 70 vuotta takaperin ( =1870-luvun loppupuolella) on nahkuri Benjam Ikander pitänyt myös kauppaliikettä, sijaiten hänen kauppansa nykyisen osuuskassan talon kohdalla, missä silloin oli sotamiesten puustelli.
Kauppapaikkana on osuuskaupan nykyinen paikka ollut myös jo kauan. 1880-luvun alkupuolella on Mikkelistä kotoisin ollut kauppias G.Pylkkänen perustanut siihen puodin. Hänen tiedetään tuoneen tänne 'kaupunkilaishienouksia'.
Pylkkänen möi kauppansa Juho Roposelle, joka puolestaan möi sen sitten v. 1907 vastaperustetulle Kangasniemen Osuuskaupalle.
Vanhoja kauppiaita on ollut sysmäläinen kauppias Henzius, jolla tiedetään olleen täällä pienen kauppaliikkeen.

"Kangasniemen Osuuskauppa" perustettiin joulukuussa 1906 - osuustoimintaa oli tätä ennen paikkakunnalla harrastettu jonkin verran mm. maamiesseuran puitteissa.
Osuuskunta tarvitsi 300 jäsenen nimet, jotta kauppatoiminta saatettiin aloittaa. Ensimmäiseen hallitukseen "Pellervo"-seuran mallisääntöjen hyväksymisen jälkeen valittiin Albert Suuronen, Arvid Viinikainen, Aati Marttinen, Frans A.Salojärvi, G.Halttunen ja K.Topelius.

"Pellervo"-lehti kirjoitti maaliskuussa 1907 seuraavasti: Osuustoiminta on koko lailla hyvällä alulla Kangasniemellä. Parhaillaan on näet rakennuksen alaisena kuntaa käsittävä osuusmeijeri kirkon läheisyyteen, laajan Puulaveden rannalle. Niinikään on suuren osuuskaupan perustamishomma meneillään ja niin pitkällä edistynyt, että sillä jo on kuvernöörin vahvistamat säännötkin.
Kauppa avataan kirkonkylässä keväällä, heti avoveden tultua.

Kuvassa näkyvä ensimmäinen Osuuskaupan toimitilarakennus saatiin ostetuksi kauppias Juho Roposelta. Ensimmäiseksi liikkeenhoitajaksi valittiin 9.5.1907 C.G.Vilkman Miehikkälän Osuuskaupasta. Vanhempana apulaisena hänellä toimi Heikki Naukkarinen, joka siirtyi Juho Roposen "irtaimiston" mukana Osuuskaupan palvelukseen. Nuoremmaksi apulaiseksi valittiin Juho Kivi Kiikalasta - hän oli maatalousneuvojana paikkakunnalla tunnetun Kaarlo Kiven veli. Omasta pitäjästä valittiin myyjäksi nuorukainen Otto Suuronen, myöhemmin ansioitunut osuuskauppamies ja sittemmin oman kaupan perustanut kangasniemeläinen.

Liike avattiin yleisölle 16.7.1907 - luvatusta "avoveden ajasta" hiukan myöhästyttiin rakennuksen korjauksista johtuen. Avajaispäivänä kauppa oli asiakkaita täynnä aamusta alkaen. Ihmisiä tuli massoittain sisälle pelkästään jo uteliaisuudestakin.
Eräitä uteliaita oli koolla kaupan pihalla tutkimassa, mitä merkitsivät nimikirvessä kirjaimet "R" ja "L". Joku keksi siihen aitosavolaisen tulkinnan: "Roposen loppu". Sitähän se - rakennnuksen osalta ainakin - todellisuudessa olikin.
Kangasniemen yksityiskauppiaat katselivat "mielikarvaudella" asiakkaiden ryntäystä uuteen liikkeeseen, mutta vähitellen senkin asian kanssa heidän oli opittava elämään.

Osuuskaupan toiminta sai niin hyvän alun, että vuoden 1907 aikana perustettiin haaraliikkeet Kutemajärvelle ja Läsäkoskelle.

Roposelta v.1907 käyttöön ostettu liikerakennus täytti tehtävänsä jokseenkin sellaisenaan pari vuotta. Vuosina 1908-09 purettiin talon pohjoispää, ts. myymäläpuoli ja sen tilalle rakennettiin uusi hirsinen myymälä konttoreineen, muun osan rakennuksesta jäädessä entiselleen. Valmistuttuaan tämä uusi myymälä oli kangasniemeläisille "hienous" alallaan, niin tilava ja uudenaikainen se oli. Rakennustyön suoritti urakoitsija Kasper Partti. Ylläoleva kuva on kirjasta 'Kangasniemen Osuuskauppa 1907-1947'.

Ilmeisesti ollaan vielä 1910-luvulla, Osuuskaupassa nyt kulmaovi ja pääraittia reunustaa vielä aita (kuva: Mikko Halmeslahti ~ 14.11.2007).

Tässä vielä Mikko Halmeslahden (14.11.2007) käyttöömme antamasta edellisestä kuvasta osasuurennos.

Tämä kuva on ollut jo pidemmän aikaa sivullamme #5 esillä 'mystisten rakennusvalokuvien' yhteydessä. Tämän kirjoittaja esitti alunperin varovaisen arvelun, että kyseessä voisi olla kirkonkylän Osuuskaupan tietty remontivaihe, jossa eteläpäädyn vanhempi ja kapeampi hirsiosa olisi juuri purettu.
Ossi Halttunen lähetti 3.3.2010 oman teoriansa tämän kuvan tiimoilta. Hänen mielestään tämä kuva voisi hyvinkin esittää Tahkomäen Osuuskaupan vaihetta, jolloin paikalla ollut aiempi ja kapeampi hirsirakennus olisi juuri purettu.
Jouko Laitinen lähetti 24.4.2010 oman kannanottonsa asiaan ja hänen mielestään kuvassa on nimenomaan kirkonkylän Osuuskauppa.
Olemme nyt siirtäneet tämän kuvan ympärillä olevat spekulaatiot sivulle #5:

D) Tämä kuva on otettu Osuuskaupasta. Kuvaan on taakse kirjoitettu asiakkaan olevan Vihtori Reinikainen ja myyjistä toisen oikealta olevan Valeria Hämäläinen, joka toimi liikkeenhoitajana vuosina 1913-14. Onko kuva otettu juuri hänen "johtajakautenaan" - vaikea sanoa? Liikkeen "puotipuksun" kasvot näkyvät juuri ja juuri tiskin yli asiakkaan edessä.
Tarjolla ollut astiavalikoima näyttää olleen yllättävänkin "edustavaa" (niitähän asiakaskin ilmiselvästi tutkii).

C.G.Vilkman (Miehikkälän Osuuskaupasta) toimi liikkeenhoitaja vain 1.5.1909 asti, häntä seurasivat nopeassa tahdissa J.Pulkkinen (1909), Teuvo Heinonen (1909-10), K.E.Muuri (1910-11), O.Piekiäinen (1911-13), Valeria Hämäläinen (1913-14), Otto Ursin (1914-15), V.Leivo (1916-17), August Nygren (1917), V.A.Halme (1917-18 ja myöhemmin 1922-23), Pekka Kuittinen (1918-1920) ja Otto Maaranen (1920-22).
Nopeat vaihdokset kertovat ilmiselvästi liikkeen alkuaikojen "menestymisvaikeuksista".
Vasta Lauri Lappalaisen tulo liikkeenjohtajaksi v.1923 aloitti Osuuskaupan "vakaan menestymisen kauden". Sama suku jatkoi hänen jälkeensäkin: Urho Lappalainen (1940-46) ja Pauli Lappalainen (1946-51). Heidän jälkeensä jatkoi vuodesta 1951 alkaen Vilho Karhu.

Vuonna 1923 saatiin kaupan johtoon Lauri Lappalainen, joka nosti liikkeen vaikeuksista ja kehitti sen paikkakunnallista mittapuuta käyttäen suurliikkeeksi, kirjoitti Wiljam Sarjala v.1948 kirjassa 'Kangasniemen Osuuskauppa 1907-1947'.
Samassa kirjassa Lauri Lappalainen muisteli itse kautensa alkua Kangasniemellä seuraavasti:
Kun allekirjoittanut vuoden 1923 alkupuolella valittiin Kangasniemen Osuuskaupan toimitusjohtajaksi oli se näin jälkeenpäin (1948) ajatellen uhkarohkea teko. Olinhan silloin vasta 23 vuotias ja verraten 'nuoren näköinen', joten ei ihmettelemistä jos Haapalahden Topias sanoikin ensi kerran tavatessa, että 'tuommoinen poikakos se tänne lähetettiin konkurssia tekemään!' johon samaan hengenvetoon vastasin, etteivät vanhemmat uskaltaneet tulla.
Mieliala paikkakunnalla oli tosiaan synkkä, olihan vuosi 1922 tuottanut pyöreästi 100.000 markan tappion ja hallintoneuvoston kokouksessa oli jo otettu puheeksi liikkeen lopettaminen. Jatkaminen ilman takeita menestymisestä olisi ollut varapuheenjohtaja tuomari N.J.Langinkosken mukaan 'konkurssin viivyttämistä' - minulta kysyttiin takeita, kun olin ollut paikkakunnalla vasta kaksi viikkoa! Mieliala kokouksessa oli kumminkin matala ja aprikoitiin mitä tehdä, jatkaako liikettä vai jättää se vararikkoon.
Istui siinä penkin päässä myös Suonmäen Albert, joka siihen mennessä ei ollut sanonut mitään, istui kumarassa, melkein kaksinkerroin, kuten hänen tapa usein oli, nosti päänsä ja sanoi 'jos koetettaisiin vielä'. Näissä sanoissa lasken osittain olleen osuuskaupan uusien syntysanojen. Yleinen huumori pääsi valloilleen ja jokainen sanoi, että jatketaan vaan, sittenpähän näkee minkä se tekee.
Olin neljästoista johtaja ja ensi töikseni sain järjestellä liikkeen 15-vuotisjuhlaa mainituissa olosuhteissa. Lupasin olla kaupassa ainakin kymmenen vuotta ja yrittää parhaani. Enempää en voinut luvata.
Elämää alettiin jatkaa näissä merkeissä ja kovaa se oli. Ainoa iltalukeminen oli maksupäiväkirja ja alkoi jo tuntua, että vekselit lankeavat maksettaviksi yöllä ja päivällä, pyhänä ja arkena. Piti joskus valjastaa hevonen ja ajaa Tintolle pyytämään nimeä apuvekseliin, jonka nimen Tinton Fabian aina hymyillen vasemmallaan raaputti. Ihmisiltä oli mennyt kaikki usko osuuskaupan menestymiseen paikkakunnalla ja suuri työ oli uskon takaisin voittamisessa.
Kun elämä lopulta alkoi tuntua varmemmalle, niin alettiin uumoilla jo uuden keskustoimipaikan rakentamista, koska entinen oli kuin 'harmaa varis' siinä kirkkokankaalla. Jos rakennettiin v.1908 komeasti, niin ei napilla pelattu 1929 vuonnakaan. Talon pituus oli runsas 30 metriä ja leveys 12 metriä, kaksikerroksinen ja kellarikerros kolmas. Urakoitsijaksi vain sattui sellainen, joka toi liikkeenhoitajalle enemmän huolta kuin aikaisemmat vaikeat vuodet yhteensä ja talosta ei tahtonut tulla valmista millään. Lopulta osuuskunta otti talon rakennuksen kokonaan omiin käsiinsä ja niin se lopulta valmistui ja kaunis oli katsella ja siihen aikaan seutukunnan komeimpia liiketaloja.
Muistan erään ratkaisevan päätöksen, joka oli kauaskantoinen Kangasniemen kauppaelämässä. Henkilökunnan kokouksessa esitetty alustus johti siihen, että liike 11.3.1939 tehdyllä päätöksellä siirtyi tinkimättömiin hintoihin. Se oli melkein yhtä suuri tapaus Kangasniemen kauppaelämässä kuin aikoinaan huntujen poistaminen Turkin naisilta. Puoli vuotta päätöksen käyttöönoton jälkeen syttyi toinen maailmansota, eikä senkään annettu systeemiämme järkyttää!

E) Vuonna 1928 Lauri Lappalaisen ollessa Osuuskaupan toimitusjohtajana alettiin hänen aloitteestaan suunnitella uuden liikerakennuksen tekemistä. Uusi rakennus valmistui v.1930.
Tämä "Osuuskaupan risteystä" esittävä kuva on otettu melko pian vuoden 1930 jälkeen. Kuvassa näkyy "Osuuskauppa" nimittäin siinä asussa, mihin se "Roposen" hirsitalosta vuonna 1930 valmistuneessa muutostyössä valmistui.
Entisestä rakennuksesta jätettiin jäljelle myymäläpuoli, muu osa purettiin. Talo tehtiin nyt kokonaan kaksikerroksiseksi ja rakennusaineena käytettiin puuta. Rakennustyön aloitti urakalla K.R.Myllykoski, mutta urakoitsija ei selvittänyt annettuja vaatimuksia ja niin Osuuskaupan johdon oli teetettävä työt päiväpalkalla. Urakoitsijaa vastaan nostetut oikeudenkäynnit Osuuskauppa hävisi.
Valmiina talo oli "avarine kellaritiloineen ja keskuslämmityksineen ajanmukainen ja käytännöllinen sekä juhlisti osaltaan kyläkuvaa" (lähteenä "Kangasniemen Osuuskauppa 50 vuotta (1907-1957)", Martti Väinölä).
Kuvassa vanha hirsinen "Roposen kauppa" on pohjoispäädystä vielä tunnistettavissa ikkunastaan ja onpa "Osuuskauppa R.L."-tekstikin melkein samalla alkuperäispaikallaan kuin kuvassa "E".
"KOK"-logon vasemmalla puolella oven yläpuolella (=vuonna 1930 valmistunutta uutta osaa) lukee "Kangasniemen kahvila". Kahvila sijaitsi toisessa kerroksessa.
Kirjan 'Kangasniemen Osuuskauppa 1907-1947' mukaan Osuuskaupan kahvila-ravintolan emännöitsijänä oli toiminut ajalla 1.11.1930-12.12.1946 (tulipalopäivä) neiti Anna Korhonen, joka sittemmin oli siirtyinyt henkilökunnan ruoanlaittajaksi.

Vasemmalle rantaanpäin mentäessä näkyy kymmenellä ikkunalla varustettu pieni rakennelma. Sen kulmalla seisoo valkoisessa esiliinassaan nainen ja torilta puuskuttaa mies ylämäkeen pyörällään. Mainitun kopin ikkunoiden edessä "jalkakäytävällä" pitkiä tynnyreitä.

Kuvan vasemmassa reunassa näkyy "Osuuskassan" rakennus (= "Kassantalo") ... ensimmäinen "Osuuspankin" rakennukseksi kutsuttava siis.
Kuvan oikeassa reunassa näkyy puolestaan valkoisen puutalon pääty, joka kuuluu rakennukseen, mikä sijaitsee ent. "Lahtosen apteekin" (nyk. Reinikainen) paikalla. Puurakennuksessa ehti aikoinaan toimia mm. "Roposen kauppa", kunnankirjasto ja eläinlääkärin (Veikko Rajas) asunto.

Tämä alempi kuva on otettu melkolailla samaan aikaan 1930-luvun puolella kuin ylempikin, mutta talvisaikaan.

Vilho Manninen on muistellut kirjassaan "Kotipuolen raitit" lapsuutensa välillä yksinäistäkin aikaa 1920-luvun alkupuolella Kangasniemen kirkonkylässä sijoituslapsena:
Kesäpäivä oli meneillään. Olin kasvatusäidin kanssa mökkiä lähellä suuren petäjän puolella. Samalla kohtasimme Osuuskaupan johtajan Lauri Lappalaisen, hänen vaimonsa ja heidän kolmen vuoden ikäisen poikansa. Siitä ensi kohtaamisesta, pienen aurinkoisen, punaposkisen pojan juoksusta vanhempiensa luota minun luokseni petäjän suojaan, alkoi kahden eri-ikäisen ja erilaisen pojan välinen ystävyys. Hän huusi minulle iloisena "ystävä". Myös hänen vanhempansa säteilivät valoa ja hymyä. Tuonnempana aloin käydä heidän kotonaan Aimo-pojan leikkitoverina. En koskaan huomannut perheen kotielämässä pilvistä päivää enkä riitasointuja. Hyvät naapuruus- ja ystävyyssuhteet Lappalaisten kanssa ovat säilyneet tuoreessa muistissa vielä kymmenienkin vuosien kuluttua.
Ystäväni Aimon luona koin muutakin hauskaa, sillä heillä oli tuhlaavaisen vieraanvaraista. Sain nauttia ruoka-aterioita ja muuta hyvää. Luin pojalle satuja ja viihdytin hänet unten maille. Oli satukirjoja ja muuta Buffalo Billistä Veli Giovannin piirroksiin, Kiljusen poikiin ja Anni Swaniin saakka. Heiltä kiiruhdin Riikka Mannisen punaiseen tupaan takaisin, siellä jatkui toinen maailmani, uunin nurkassa vakkasen kannella miettiminen tai pienten palveluksien tekeminen.
Tämä kauppiasperhe oli reilua kansallistuntoista väkeä. Johtajalla oli kolme komeaa veljesmiestä, jotka olivat kaikki herrasmiehiä ja liikealalla. Osuuskaupassa heidän työkumppaneinaan palveli herra Thompson puolisoineen, he olivat mittavia, hauskoja ihmisiä. Toimistossa oli neiti Törmä kirjurina ja myymälän puolella palvelivat miesapulaiset Hautalampi ja Hokkanen. Helmi-rouva ja johtajan sisar Anni hoitivat perheen taloutta. Perheen lappalaiskoira oli viisas ja sillä oli leveä selkä kuin possulla, sitä kelpasi taputtaa.
Jos en olisi elänyt siinä ympäristössä, en olisi valmis uskomaan, että niin tosionnellisia ihmisiä olisi olemassa. Olin nuori poika ja iloinen siitä, että he hyväksyivät minut seuraansa. Uskon vieläkin heidän aitoon onnellisuuteensa missä lienevätkin.

Ritva Peltola lähetti (16.11.2008) tämän kuvan korkeuksissa poseeraavista Osuuskaupan kahvilan silloisista tarjoilijoista.
(Ritva Peltola, sähköposti 16.11.2008): Tässä kuvassa ovat Osuuuskaupan kahvilan tarjoilijat parvekkeella pihan puolella. Kuvassa ovat Siiri Manninen nyk. Heiskanen, Martta Tarvonen, Helvi Innanen. Olisikohan vuosi 1940?

F) Vuonna 1935 rakennuksen vierelle rakennettiin siipirakennuksena varastorakennus sementtitiilistä. Varastopuoli näkyy tässä kuvassa aivan oikeassa reunassa. Sen edessä kaupan eteläpäädyssä näkyy myös "Esso"-jakelupiste.
Kuvassa näkyvä rakennus muistuttaa hämmästyttävän paljon sitä "Osuuskaupan" uutta kivitaloa, joka jouduttiin rakentamaan vuoden 1946 tulipalon jälkeen. Tulipalossa säilyi vain varasto-osa, joka ei ollut hirsistä rakennettu.

Vuonna 1938 Osuuskauppa osti leipuri Yrjö Laurikaiselta kirkonkylän keskeisimmältä paikalta liiketalon (nykyisen "Osuuspankin" kohdalta), jota remontoitiin sodan syttymisen vuoksi tavattoman hitaasti - vasta v.1940 pystyttiin remontoituihin tiloihin avaamaan ruokatavaramyymälä, kahvilaravintola ja kirjakauppa.
Tästä rakennuksesta lisää sivuillamme #38-39.

Joulukuun 12. päivänä vuonna 1946 joutui kuvamme "Osuuskaupan" keskustoimipaikka tulen tuhoamaksi. Tulen huomattiin keskipäivällä olevan irti talon pohjoispään yläkerrassa ja pian oli koko puinen rakennus liekkien vallassa. Paloavun viipymisenkin takia ei tulen valtaa voitu rajoittaa, vaan rakennus paloi perustuksiaan myöten. Kirjassa 'Kangasniemen Osuuskauppa 1907-47' mainitaan kunnan vapaaehtoisen palokunnan saapuneen apuun vasta n. 40 minuutin kuluttua hälytyksen jälkeen, jolloin koko hirsinen yläkerta oli jo tulimerenä. Palokunta olikin keskittynyt kirjan mukaan lähinnä vain lähistöllä olleitten puisten rakennusten suojeluun.
Palon syyksi jälkeenpäin suoritettujen tutkimusten mukaan arveltiin savupiipussa ollutta halkeamaa. Kun tämä halkeama oli ollut hirsisessä yläkerrassa ja vielä erään komeron kohdalla, olivat tulipalon 'edellytykset' olleet hyvät.
Tärkeintä irtaimistoa saatiin hieman pelastetuksi ja sivurakennukset suojelluksi palolta.

Tämä kuva 12.12.1946 palaneen Osuuskaupan raunioista on kirjasta 'Kangasniemen Osuuskauppa 1907-47'. Taustalla vasemmalla erottuu Osuuskassan puinen rakennus ('Kassantalo').

Salme Olmala (ent. Wikström - o.s.Lappalainen) oli aloittanut koulunkäyntinsä Kangasniemen yhteiskoulussa toisella luokalla syksyllä 1946. Hänen isänsä Pauli Lappalainen oli juuri aloittanut työnsä Osuuskaupan liikkeenhoitajana ja perhe asui liikerakennuksen asuntotiloissa.
Salme on kirjoittanut "Kangasniemen Yhteiskoulu 1925-50"-kirjassa seuraavan muisteluksen tuosta dramaattisesta Osuuskaupan tulipalopäivästä:
Kangasniemen Osuuskauppa paloi 12. päivänä joulukuuta 1946. Silloin keskipäivän aikaan oli kaunis ilma ja meillä oli kaksi tuntia ruoka-aikaa koulusta. Olin Tiittasen Pirkon kanssa kävelyllä, koulukirjat kainalossa muodinmukaisella kumilenkillä sidottuina.
Palopilli alkoi soida, muttei savua eikä tulta vielä näkynyt. Joku heitti kengät Osuuskaupan ikkunasta alas tielle. Tajusin silloin ,mistä oli kysymys. Heitin koulukirjat ojaan ja juoksin niin paljon kuin kintuista ikinä lähti kotiani kohti. Perille ehdittyäni huomasin oranssinvärisen savun leijailevan keittiössämme, enkä uskaltanut mennä poimimaan kummilusikoitamme vesilautasilta. Niin vain kävi, että kaikki vaatteemmekin paloivat päällä olleita lukuunottamatta. Saimme avustusta heti: Punainen Risti antoi villapuserolangat ja kyläläiset keräsivät meille lakanoita ja astioita.
Osuuskaupan uusi rakennus valmistui kuitenkin syksyllä 1947. Monista tavaroista oli vielä pulaa ja koti-irtaimiston hankinta kävi hitaasti. Isäni säästi yli puoli vuotta tiettyjä myyntiartikkeleita kaupan avajaispäivää 12.7.1948 varten. Jonot olivat tuona päivänä satoja metrejä pitkät.

Tämä kuva on kirjasta 'Kangasniemen Osuuskauppa 1907-47'.
Kirjan 'Kangasniemen Osuuskauppa 1907-47' mukaan heti tulipalon jälkeen (12.12.1946) oli ryhdytty kiireellisiin toimenpiteisiin toiminnan jatkamiseksi ja jo seuraavana päivänä (13.12.1946) Osuuskassalta oli vuokrattu viereisestä 'Kassantalosta' huoneisto sekatavarakauppaa varten. Tulipalosta säilynyt keskusvarasto sijaitsi aivan lähellä tien toisella puolella. Kahvila-ravintola lopetettiin ja sen huoneisto muutettiin vähäisillä korjauksilla kangas- ja jalkineosastoiksi.
Uuden rakennuksen suunnittelussa haluttiin hyödyntää tulipalossa säilynyttä entisen rakennuksen lujaa kellarikerrosta ja siksi uuden talon paikaksi, asennoksi ja kooksi muotoituikin 'taloudellisista' syistä edellisen rakennuksen 'formaatti'. Eräät johtohenkilöt olivat voimakkaasti ajaneet läpi ehdotusta, missä uusi rakennus olisi suunniteltu siten, että julkisivu olisi auennut suoraan kirkollepäin, mutta siihen ei kannatus ja talous ollut riittänyt.

G) Palon jälkeen alettin palovakuutusrahoilla suunnittelemaan heti uutta toimitaloa. Myyntipaikat saatiin tilapäisesti sijoitetuksi, osa toiseen omaan kiinteistöön ja osa Osuuskassalta vuokrattuun huoneistoon.
Uusi rakennus valmistui heinäkuun alkuun 1948 ja ensimmäisen myyntipäivän tulot (12.7.1948) olivat ennätykselliset: 1.114.000 markkaa. Kuva rakennuksen valmistumisen ajoilta on kirjasta 'Kangasniemen Osuuskauppa 1907-47'. Vasemmalla näkyy Osuuskassan puinen rakennus.

Salme Olmala (ent. Wikström - o.s.Lappalainen) muisteli em. Yhteiskoulun "seniorikirjassa" hyvin elävästi myös uuden myymälärakennuksen avajaispäivää:
Jono avajaispäivänä oli satoja metrejä pitkä. Ensimmäiset olivat saapuneet oven taakse jo kello kolme aamulla. Kaupan avajaiset oli suunniteltu huolellisesti etukäteen. Ovesta päästettiin pätkä jonoa sisälle ja he saivat tehdä ostoksensa kaikessa rauhassa ja poistuivat sitten takaovesta. Raskaana olevat naiset saivat tulla takaovesta sisään jonottamatta. Joku ehdotti, että Salmehan voisi vahtia takaovea, ettei muita pääse kävelemään sisään. Joku sanoi, ettei 13-vuotias Salme tiedä varmaan, kuka on odottava äiti. Ilmoitin itse tunnistavani odottavat äidit ja seisoin koko päivän takaoven vahtina. Koulusta oli silloin järjestetty vapaapäivä.

Uuden myymälärakennuksen rakennustöissä Martti Vihonen Mikkelistä toimi ylivalvojana ja paikallinen valvonta oli annettu urakoitsija Eemil Tiihosen huoleksi.

Tässä kuvassa uusi v.1948 valmistunut liikerakennus jo toiminnassaan. Kuva on otettu vuoden 1956 jälkeen, koska Osuuskassan uusi kivirakennus on valmistunut Osuuskaupan pohjoispuolelle.

H Nämä kaksi "ajanpatinoimaa" kuvaa "Osuuskaupan" myymälätiloista lienevät otetut melko pian tulipalon jälkeisen uuden myyntirakennuksen valmistuttua vuonna 1948. Tilat ovat silloisen "Hokantien" (nyk. "Otto Mannisen tien") puoleisen katusivun alakerran myymäläosastoilta. Kuvissa erottuu mm. sen ajan muodikkaat lastenvaunut.

Kirja 'Kangasniemen Osuuskauppa 1907-47' antaa Wiljam Sarjalan kirjoittamana paljon mielenkiintoista tietoa Osuuskaupan varhaisvuosista.
Mielenkiintoista ajan kuvaa henkilöstöpuolelta antaa seuraava luettelo Kangasniemen Osuuskaupan henkilökunnasta vuoden 1947 lopussa (suluissa vuosiluku, jolloin kyseinen henkilö oli tullut Kangasniemen Osuuskaupan palvelukseen:
Konttori: toimitusjohtaja Pauli Lappalainen (1943), kirjanpitäjä Martta Saksa (1946), kirjanpitäjän apulainen Eevi Luokkanen (1946) ja konttoriapulainen Taimi Siitari (1947).
Keskusvarasto: keskusvarastonhoitaja Sulo Hanttu (1943), apulainen Adi Malinen (1945) ja apulainen Armas Sepponen (1947).
Keskusmyymälä: myymälänhoitaja John Telatie (1926), myymälänhoitaja Matti Manninen (1937), apulainen Viljo Lestelä (1939), apulainen Aili Pulkkinen (1940) ja apulainen Elna Pylkkö (1947).
Kangas- ja jalkineosasto: osastonhoitaja Elna Kainlauri (1947) ja apulainen Aune Pynnönen (1947).
Ruokatavaraosasto: osastonhoitaja Unto Pokela (1946), apulainen Alina Hokkanen (1944) ja apulainen Helvi Mäenpää (1947).
Kirjakauppa: myymälänhoitaja Kerttu Telatie (1942).

Osuuskauppa perusti v.1955 kirkonkylän keskustaan kahvila-ravintolansa välittömään läheisyyteen autohuoltoaseman - ns. "Esso-huollon". Huoltoaseman hoitajana toimi tuolloin Olli Manninen.

Toisessa rakennuksessa palvellut kirjakauppa ja osin ruokatavaraosastokin kaipasi lisätiloja ja niin v.1956 valmistuneesta Osuuskassan uudesta toimitalosta vuokrattiin kirjakaupalle edustava myymälä ja entinen kirjakaupan huoneisto sisustettiin ruokatavaraosastoksi.
Kirjakaupan hoitajana toimi vuoden 1954 alusta neiti Pirkko Lantta.

Uudesta Osuuskassan toimitalosta vuokrattiin edellisen vierestä toinenkin myymälä, johon sijoitettiin uutta alaa edustava kemikaliomyymälä. Sen ensimmäisenä hoitajana toimi Eila Siiskonen.
Osuuskaupalla käytössä olleet muut toimitilat esitellään sivuilla #38-39 tarkemmin.

'Kangasniemen Osuuskauppa' täytti 50 vuotta v.1957 - juhlan kunniaksi julkaistiin 'Osuuskaupan 50-vuotishistoriikki', jonka kannesta ylläoleva kuva on.
Kirjan lainasi käyttöömme toukokuussa 2008 Liisa Pilves - saatesanoilla: Löysin isäni peruja vanhan Osuuskauppahistorian vuosilta 1907 - 1957.

I "Osuuskaupan" kaksi uutta ajopeliä ylväästi parkkeerattuna liikerakennuksen julkisivun eteen - varmaankin joskus vuoden 1957 tienoilla (kuva kirjasta 'Osuuskauppa 1907-57').
Kirja 'Kangasniemen Osuuskauppa 1907-47' mainitsee tuolloisista (1948) Osuuskaupan autonkuljettajista Olavi Mannisen (tullut 'taloon' 25.10.1940) ja Eino Orasen (alk. 10.5.1948). Autonapumiehinä olivat toimineet Esko Partti (alk. 3.7.1947) ja Olavi Pylvänäinen (alk. 10.7.1947).

Kuva kirjasta 'Osuuskauppa 1907-57', missä Martti Väinölä kirjoittaa;
Kireän pääomapulan helpottamiseksi alettiin maassamme 1920-luvulla perustaa osuuskauppojen yhteyteen säästökassoja. Osuuskunnan varsinaisessa syyskokouksessa 17.10.1926 käsiteltiin ensi kerran kysymystä säästökassan perustamisesta Kangasniemen Osuuskaupan yhteyteen. Sopimus allekirjoitettiin kuitenkin vasta 30.4.1932 ja toiminta on jatkunut hyvässä yhteistoiminnassa siitä asti (1957).

Kuva kirjasta 'Osuuskauppa 1907-57', alkuperäinen kuvateksti kertoo kuuden naisen nimet. Naistoimikunta oli perustettu osuuskaupan yhteyteen v.1942. Ensimmäisen naistoimikunnan olivat muodostaneet Laila Lappalainen, Hilda Tyrväinen, Elsa Tenhola ja Ida Tyrväinen.

Jonkun 'osuuskauppanaisen' kotona ilmeisesti ollaan, seinällä Mannerheimin kuva, yksitoista naista perehtymässä ehkäpä tekniikalta haiskahtavien tuoremehumyllyjen toimintaohjeisiin - kuva kirjasta 'Osuuskauppa 1907-57'.

J Nämä kaksi kuvaa on otettu ilmeisesti molemmat 1950-luvulla pohjoissuunnasta "Hokantieltä" siten, että ylemmässä taustalla näkyy Virtakallion kauppa ja siitä oikealle "Mikkelin Työväen Osuuskauppa".
Alemmassa kuvassa on siirrytty tien toiselle puolelle ja uudesta kulmasta näkyy nyt Osuuskaupan ja edellämainittujen kauppojen välissä "Säästöpankki". Näihin muihin liikerakennuksiin palataan sivustollamme myöhemmin.

K Tämä kuva on otettu v.1980, jolloin "Osuuskauppa" oli saanut jo uuden lisärakennuksensa itäänpäin "Toritien" suuntaisesti.
Lisärakennuksessa oli katutasolla elintarvikeosasto ja alakerrassa rautakauppaosasto. Entisessä "päärakennuksessa" oli vielä talous- ja tekstiiliosastot ja pieni kahvila asiakkaille.

"Osuuskaupan" myöhemmät vaiheet nykypäivään asti on esitelty seuraavalla sivulla #32.