B) Ragnar Ekelund maalasi tämän rantamaiseman 1910-luvulla juuri työväentalon "takaa" eteläpuolelta kohti sataman makasiinilaitureita ja "Pirttiä".
Kuvassa erottuu 'ilmeisesti' tyylitelty ihmishahmo, joka "perimätiedon" mukaan olisi yhdistetty tarkastuskarjakkoon, assistentti Martta Hokkaseen (Haukilahden tytär Hokasta), joka Ragnarin maalaushetkellä olisi puuhastellut jotakin kyseisellä paikalla rannassa.
Ekelund ei tunnetusti maisemakuviinsa ihmisiä ottanut mukaan, joten Martta Hokkasen läsnäolo olisi saanut taiteilijan tekemään "piristävän" poikkeuksen. Olen aikaa myöten alkanut kuitenkin epäillä, onko kyseessä kuitenkaan ollenkaan 'ihmishahmo' rannalla, taiteilija on jättänyt kyseisen kohdan maalauksestaan hyvin pelkistetyksi ja jopa jollakin tavalla 'keskeneräisen' oloiseksi. Mene ja tiedä.

C Työväentalon sijainti aivan järven vesirajassa käy hyvin ilmi tästä vuoden 1934 jälkeen otetusta valokuvasta.
Koska rakennuksessa ei kuvan "A" mukaan näytä olleen minkäänlaista kivijalkaa, rakennuksen alimmat puurakenteet lienevät kärsineen melkoisia "kosteus- ja routavaurioita" sijaintipaikkansa vuoksi?

Vilho Manninen kirjoitti kirjassaan "Kotipuolen raitit" (1978) kuvatessaan 1920-luvun ranta-aukion näkymiä ja tapahtumia:
Rantakentän pinta-ala oli noin 120 x 60 metriä hiekka-aukeaa, rajana oli rantaviivaa, apteekki tontteineen, kansakoulu ja rakennuksia pohjoispuolella. Eteläpuolella kasvoi muutamia jykeviä käkkärämäntyjä ja järvenpuolella oli kauppiaiden rantamakasiinit.
Pitäjän työväentalo sijaitsi kentän eteläpäässä, miltei rannassa kiinni. Työkansan enemmistö oli sosiaalidemokraatteja ja muut riippumattomia. Työväestö oli ahkeria, rehellisiä ja rauhallisia kansalaisia. Ei kahtiajakaantumisaikanakaan paikkakunnalla sattunut mitään rähinöintiä eri puolten tahoilta. Oli sellaisia, jotka kävivät puolin ja toisin työväen- ja nuorisoseurantalolla, oltiin oikealla ja vasemmalla, äkkijyrkkiä ei oltu.
Pitkäaikaisena vahtimestarina työväentalolla toimi meijerin koneenkäyttäjä Otto Tissari.
Joskus ennen vuotta 1925 suoritettiin rantakentällä yleisurheilukilpailuja, kun ei parempaa kenttää silloin vielä ollut. Palkintoja kahmivat eniten Lappalaisen veljekset. Veljeksistä Pauli hyppäsi pituutta ja hänen koivistaan putosivat housut ilmalennon aikana. Suorituksestaan hän sai katsojilta naurut ja ihailuhuudot.
Vuoden 1925 paikkeilla alkoi Suomessa sementtitiilien käyttö vallata alaa. Kirkolla ehti ensimmäisenä valmistaa sementtitiiliä Oskari Pynnönen poikineen. He tekivät tiiliä käsin jopa myytäväksi. Pynnönen valitsi tiilien tekopaikaksi kauppiaiden makasiinien läheisyyden järven rannassa. Sementin sai makasiinista, veden järvestä ja hiekan kuljetti kuorma-auto kauempaa. Kun silloi nei ollut sementtimyllyjä, niin täytyi sekoittaa rautalapiolla hiekkaan maassa puulavan päällä.
Oskari Pynnönen piirsi pahvilevylle ilmoituksen sementtitiilien valmistuksestaan ja kiinnitti mallikappaleen rautalangalla ilmoituksen puhelinpylvääseen. Ilmoituksessa luki: "Maamies tietä tupasi haeku pippu sementtitiilistä. On halapa ei uo kallis, Oska Pynönen (Kukko-Oskari)".
Varsin ikävää tapahtui rantalaiturilla. Erään kodin pieni poika lähetettiin hinkillä hakemaan meijeristä maitoa. Kun poikaa ei kuulunut aikanaan kotiin, alettiin häntä hakea. Poika ei ollutkaan mennyt suoraan meijerille, vaan oli poikennut järvenrantaan laiturille ja leikkiessään jostain syystä pudonnut järveen. Hänet löydettiin, mutta ei saatu virkoamaan. Pojan kädestä löydettiin maitorahat, jotka hän oli pusertanut nyrkkiinsä suojellakseen niitä katoamiselta. Poika oli säikähtänyt putoamistaan ja pusertanut rahansa nyrkkiin eikä sen vuoksi voinut tehdä uintiliikkeitä, vaikka ehkä olisi voinut pelastua.

D Ylemmässä kuvassa on Kangasniemen ensimmäisen apteekin julkisivu nykyisen "Toritien" suuntaan (pohjoiseen). Kadunpuoleisista ovista oikeapuoleinen johti keittiötiloihin, vasempi vierashuoneisiin. Varsinaiseen apteekkiin mentiin sisäpihalta (kyltti oven yläpuolella).
Alemmassa kuvassa (Mikko Halmeslahdelta uusi kopio 14.11.2007) apteekki näkyy kuvattuna lännestä nykyisen Osuuskaupan suunnalta ilmeisesti 1910-luvulla (tai jopa aikaisemmin). Vasemmalla näkyvä puutalon kulmaus on "Kassantaloa" - tieuran puuttuminen sen ja apteekin väliltä vielä "hämää" tunnistamista. Taustalla makasiinilaiturilla näkyy ainakin seitsemän pojan uimariporukka (osasuurennos alla).

Osasuurennos ed. kuvan poikien uimariporukasta makasiinilaiturilla.

Kangasniemen ensimmäinen apteekkari oli Alfred Ekelund vuodesta 1897 alkaen. Hänen pojistaan Ragnar varttui myöhemmin arvostetuksi taidemaalariksi ja runoilijaksi, toisesta pojasta Hildingistä tuli merkittävä arkkitehti Helsinkiin.
Ekelundien (eteenkin Ragnarin) elämänvaiheita on kerrottu tarkemmin erikoissivullamme:

Apteekkari Alfred Ekelund ja pojat Ragnar (taidemaalari) sekä Hilding (arkkitehti)

Apteekkari-Ekelundia arvostettiin paikkakunnalla, koska "hän oli käyttäytynyt kohteliaasti kuntalaisia kohtaan sekä supistanut alkoholia sisältävien lääkkeiden myynnin niin vähään kuin mahdollista". Ruotsinkielisyyskään ei savonkieleen tottuneita kyläläisiä Ekelundin kohdalla tuntunut häiritsevän, hän korvasi sympaattisella käyttäytymisellään kieliongelmista syntyneet ongelmatilanteet.

Vuonna 1899 Kangasniemen apteekkitalon tiloissa koettiin "historian havinaa", sillä ulkomaailmasta kuuluneet uutiset olivat saaneet ihmiset Kangasniemelläkin huolestumaan. Kenraali Nikolai Bobrikov oli nimitetty Suomen kenraalikuvernööriksi 1898 ja hän oli heti ryhtynyt ajamaan Suomen erikoisaseman hävittämistä. Kun keisari-suuriruhtinas oli vielä helmikuussa 1899 allekirjoittanut "helmikuun manifestin", jolla valtiopäivien oikeuksia tuntuvasti supistettiin, kansalaisissa oli herännyt välttämätön tarve kerätä Venäjän keisarille vetoomus eli "suuri kansalaisadressi".
Filosofian kandidaatti (runoilija/kääntäjä) Otto Manninen oli lähetetty kotipitäjäänsä Kangasniemelle järjestämään nimienkeräystoimintaa.
Kangasniemen Ekelundin apteekkirakennuksessa pidetyssä kokouksessa valittiin Otto Mannisen johdolla paikalliset asiamiehet, joiden verkko saatiin tehokkaaksi, ja Kangasniemestä kirjoitti nimensä adressiin lähes 3800 pitäjäläistä.
Antero Manninen (=Oton poika) kirjoittaa "Kangasniemen historia 2"-kirjassaan, että muistitiedon mukaan nimismies Lang oli saatuaan tiedon hankkeesta pannut innokkaan asiamiehen, kiertokoulunopettaja (Hen)Riikka Mannisen lujille tästä valtiollisesta puuhasta, mutta Langin omakin nimi esiintyi allekirjoittajien joukossa, joten hän ei ainakaan pitempään vastustanut adressihanketta.
"Suurta adressia" Pietariin viemään lähteneessä lähetystössä oli mukana Kangasniemen kauppias Matti Ikonen - hallitsija ei suostunut ottamaan lähetystöä vastaan, mutta välitti heille kuitenkin "lohduttavan tiedon", että "hän ei ole asiasta vihainen".
Kangasniemen Unnukkalan kylän eräs torppari (edelleen Antero Mannisen tiedon mukaan) oli ristinyt kurjan hevosluuskansa "Poprikohviksi". Kun kaakkiparka kerran sattui putoamaan perunakuoppaan, riemuitsivat kaikki näkijät ääneen, kun muka nyt oli päästy itsestään kenraalikuvernööristä.
Kesäkuussa 1904 kymnasisti Eugen Schauman ampui Senaatin portaikossa Bobrikovin (siis sen "oikean") - tieto teosta levisi "ilouutisena" pian - varmasti Unnukkalaankin. Murhaa seurasi Suomessa vapaammat ajat.

Aluksi vain "Toritien" suuntaisena rakennettuun apteekkitaloon rakennettiin myöhemmin eteläsuuntaan uusi lisärakennus, jonne pihapuolelta sisäänkäynnin kautta pääsi myös varsinaisiin apteekkitiloihin.
Ragnarin ja Hildingin onnistui salakuunnella vanhempiensa puheista suljettujen ovien läpi, että lisärakennusosa oli tulossa. Pojat pakkasivat tavaroitaan jo samana iltana muuttoa varten valmiiksi. Uusiin tiloihin pojat pääsivät kuitenkin vasta lähes vuoden kuluttua silloisten hitaiden rakennustöiden lopulta alettua ja valmistuttua.

Alfred Ekelund kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen vuonna 1921.
Mainittakoon Ekelundin perheen ruotsinkielisyyteen liittyen seuraava tieto: 'Suomenmaa, osa VI - Mikkelin lääni'-kirjassa ('Tietosanakirja-osakeyhtiö', 1924) on luettavissa seuraava mielenkiintoinen fakta Kangasniemen 'kielikysymyksiin' liittyen noilta 20-luvun alkuajoilta:
Asukasmäärä kirkonkirjojen mukaan (1922) 11,427 henkeä, asukastiheys 11,4 neliökilometrillä, asukkaista 1920 oli läsnäolevia 11,415, joista suomenkielisiä 11,413 ja ruotsinkielisiä 2..

Vilho Manninen kertoo kirjassaan "Kotipuolen raitit" apteekissa 1920-luvulla tapahtuneesta traagisesta tapauksesta:
Tapaus sattui apteekissa, jossa henkilökunnan lisäksi tarvittiin pullojen pesijää. Vakituinen pullojen pesijä oli naishenkilö, joka oli erehtynyt juomaan pullon huuhdontaveden alkoholina, jota aine ei sillä kertaa sattunut olemaan. Pesijä oli kuollut myrkyn aiheuttaessa kovia tuskia. Hän oli ennemminkin juonut pullojen huuhdontavettä, mutta hänellä oli ollut onnea ja siihen hän oli yhä luottanut.

E Apteekkirakennuksen järvenpuoleista pihanäkymää Ekelundien aikana. Alemmassa kuvassa Ekelundien perhettä kuvattuna v.1894 silloin vielä "virallistamattoman" apteekin verannalla. Ragnar oli syntynyt v.1892 ja pikkuveli Hilding v.1893. Paikalla ovat kuvaushetkellä olleet myös apteekkarin vaimon vanhemmat.

Apteekin lännenpuoleisella pihalla oli sijainnut turvekattoinen maakellari, jossa säilytettiin lukittuina apteekin vaarallisimpia "myrkkyjä". Apteekkari teki useimmat lääkesekoitukset paikan päällä itse.

Jussi Svala muistaa yhden apteekkireissunsa 30-luvun lopun pikkupoikavuosiltaan - hän oli vanhemmiltaan saanut käskyn juosta ostamaan apteekista "pärekorintippoja". Outoa sanaa piti yrittää muistaa, Jussi kertoo hokeneensa sanaa "pärekorintipat" koko Satamatien matkan apteekille ja avatessaan lopulta apteekkimyymälän oven - sana oli unohtunut!
Aikalaiset muistavat muitakin mielenkiintoisia lääkesanoja kuten "halvausvesi", "mustanparrantipat", "hermotipat" ja "vaaleat ruusuntipat" (useimmat nimityksistä lienevät tarkoittaneen yhtä ja samaa lääkettä).

(Paula Dierig, o.s. Pesonen, sähköposti 21.3.2008): Mainitsen apteekista sen, että muistan, että veimme lapsena 50-luvulla sinne tyhjiä pulloja ja saimme niistä vähän rahaa. Pettymys vain oli suuri joskus, kun apteekkari Lahtosen mielestä emme olleet kaikkia kokoon haalimiamme pulloja pesseet tarpeeksi puhtaiksi. Ja me kun olimme nähneet niin paljon vaivaa hölskyttämällä niissä hiekkaa ja vettä.
Muistan myös, että saimme ostaa sieltä joskus salmiakkipussin. Ja aivan ihanaa oli, jos äiti kävi hakemassa meille levyn kalkkisuklaata, sellaista valkoista, jota jaettiin meille vain pieni pala kerrallaan lääkkeenä.

Yllä kuva apteekilta 1930-luvulta. Takana silloinen apteekkari Max Sandelin ja hänen Saima-rouvansa.
Keskellä Marja-Liisa Saranko (nimismies Johannes Langinkosken - ent. Lang - tyttären Sirkku Sarangon tytär) ja apteekin sisäkkö Tyyne Häkkinen, joka oli tunnettu pitojenlaittaja pitäjässä.
Kolme muuta henkilöä kuvasta (mies vasemmalla keskellä ja neitoset edessä istumassa) ovat toistaiseksi jääneet tunnistamatta. (kuva: MH ~ 22.10.2006).

(Jukka Kiljunen, sähköposti 12.6.2007): Alakuvan tuntemattomat "tyttöset" saattaisivat olla vas. opettaja Tuulikki Miettinen ja oik. 3. ja 4. luokalla opettajanani ollut Helmi Romo. Vrt. Romoa Mertasen kirkkokuorolaisten kuvaan. Kovasti on Helmi Romon oloinen tuo toinen ja poikamaisen tyyppinen Miettinen olisi saattanut olla tuon näköinen. Opettajanani v.57 Helmi R. oli jo hyvässä keski-iässä, joten ajoituskin saattaisi olla kohdallaan?

F Tämä kuva on otettu ilmeisesti 30-luvun lopulla. Työväentalo näkyy oikealla alhaalla, samoin neljä kauppiaiden rantamakasiinia. Apteekki puutarhoineen ja piharakennuksineen erottuu myös hyvin.
Apteekilta ylöspäin näkyy Vilho Pyykkösen talo puutarhoineen. "Kassatalo" ja Osuuskauppa ylempänä hallitsevat risteysaluetta.
Huomattakoon, että nykyisen "Puulavedentien" osuus kuvan etualareunassa näyttää vielä olleen kokonaan asumatonta.

Alfred Ekelundin jälkeen Kangasniemen apteekkarina toimi 20-luvun puolivälissä Hedman, jonka pojat kävivät v.1925 toimintansa aloittanutta Kangasniemen yhteiskoulua (Vilho Suhosen talossa Suurosen kauppaa vastapäätä).
Katri Viinikainen kirjoitti "Kangasniemen yhteiskoulu 1925-50"-teoksessa seuraavasti:
Kangasniemellä oli apteekkarina Hedman, jonka vanhin poika tuli kouluumme kolmannelle luokalle, hän oli aloittanut keskikoulun muualla. Apteekkarin pojista Atso oli alusta alkaen meidän luokallamme. Hänestä tuli aikanaan metsänhoitaja ja Eero toimi apteekkialalla. Apteekkari järjesti illanviettoja myös meidän luokallemme. Lauloimme yhdessä ja salissa saimme tanssia apteekkarin huolehtiessa musiikista.

G "Ekelundien" aikaan apteekkikotinsa ikkunasta heille avautui kaunis näköala Puulalle työväentalonkin suuntaan.
Tämä tammikuussa 1997 ('S&J') otettu kuva näyttää samaisen näkymän 80-90 vuotta myöhäisemmässä asussa.

Työväentalo sijaitsi 1917-57 melko tarkalleen kuvassa näkyvän paloaseman asuntosiiven kohdalla rannassa.

H Tämä kuva on apteekkirakennuksen "elinajan" loppuvaiheilta. Artturi Lahtonen oli Kangasniemen apteekkarina v.1960 rakennuttanut Otto Mannisen tien varteen (vastapäätä silloista Osuuspankin kulmataloa) uuden apteekkirakennuksen liike- ja asuintiloineen.
Apteekin lähdettyä Toritien talosta pois rakennuksessa asui ainakin Ilmo Ylönen perheineen. Sittemmin rakennuksen tiloja käytettiin Osuuskaupan varastoina. Ennen v.1972 tapahtunutta apteekkirakennuksen purkamista talon irtaimisto huutokaupattiin. Varsinaisesta huutokaupasta "myöhästynyt", tuolloin 12-vuotias paikkakunnan tyttönen muistaa rakennuksen tyhjennetyistä tiloista vielä myöhemmin illalla löytyneen Osuuskaupan myynti-ikkunoissa käytettyjä muovisia huulipunapuikkojäljitelmiä.

Toritien päässä näkyy v.1951 rakennettu KOP:in pankkitalo. Vasemmalla taustalla näkyy vuonna 1966 valmistunut "Säästöpankin" rakennuksen asunto-osakkeiden itäsiipi. Puretun apteekin tilalle rakennettiin kerrostalo ("As.Oy Puulantie").
Tämän valokuvan ottamisajankohta määriytyy siis aikavälille 1966-72.

I Puretun apteekkirakennuksen tilalle rakennettiin kerrostalo "As. Oy Puulantie" vuonna 1972. Tämä kuva on otettu elokuussa 1984, jolloin talon eteläpuoleisella tontilla kasvoi vielä kauniit omenapuut kunnaneläinlääkäri Syrjälän entisten toimitilojen ajoilta.

J Mainittu eläinlääkärin toimitilarakennus Toritien kerrostalon eteläpuolella toimi sittemmin myös nimismiehen vt. kansliana varsinaisen poliisiaseman remontin aikana 80-luvun puolivälissä.
Kirjaimellisesti viimeiselle matkalleen kyseinen puutalorakennus lähti kuvassa näkyviltä sijoiltaan maaliskuussa 1987, jolloin se traktorivoimin vedettiin "ehjänä" jäitä pitkin Syvälahteen metsästysmajaksi.
Tämä kuva on otettu sunnuntaina 15.3.1987, jolloin rakennus oli pyöröhirsien päällä tullut vedetyksi Osuuskaupan pihan kautta jo keskelle rantatoria paloaseman eteen.