A Tämä kuvan sanotaan olevan Kangasniemen satama- ja torialueelta ~ ajalta ennen "Pirtin" rakentamista. "Pirtin" vihkiminenhän nuorisoseuran käyttöön tapahtui 9.10.1910.
Laiva kuvassa on pieni höyryalus "Puula" (="Vanhapuula"), jonka Ikonen omisti. Laivan sanotaan kuvassa olevan Ikosen rantamakasiinin edessä. Kuvan oikeassa reunassa näkyy laajat halkopinovarastot ja niiden kohdalla kasvavien mäntyjen otaksutaan olevan samoja, jotka yhä kasvavat "Pirtinpuistossa".

Kangasniemelle perustettiin laivaväylien ruoppauskunnostusten innoittamina jo v. 1888 ensimmäinen laivayhtiö, jonka tarkoituksena oli "välittää matkustaja- ja tavaraliikennettä Kangasniemen kirkonkylän ja Otavan rautatieaseman sekä tarvittaessa muidenkin paikkojen välillä Puulaveden vesistössä".
V. 1891 Kangasniemen kunta tuki laivaliikenteen alkuunpanoa rakentamalla Kortesalmen sillan korvaan omalle puolelleen laivalaiturin. Kirkonkylän rantaan kunta ei itse halunnut rakentaa "sen enempää laituria kuin makasiiniakaan", vaan se jäi laivayhtiön tehtäväksi.
Varkauden konepajalta tilattu "Puula" teki ensimmäisen matkansa Kangasniemelle sunnuntaina 7.6.1891 puolenpäivän aikaan.
Antero Mannisen "Kangasniemen historia 2"-kirjan mukaan laivan tulo kirkkorantaan aiheutti valtavan hämmingin, sillä kun laiva ilmoitti saapumisestaan mahtavalla äänisignaalilla, kirkko, jossa oli parhaillaan jumalanpalvelus käynnissä, tyhjeni kokonaan - vain papit ja urkujenpolkija jäivät paikalleen. Koko kirkkokansa riensi rantaan suurta ihmettä katsomaan.

Kauppias Matti Ikoselle annettiin v.1903 oikeus rakentaa "Puulan sillan" eteläpuolelle "laivojen maalle nosto peti".

MH:n lähettämä (25.10.2006) kuva ilmeisesti 20-luvun 'torinrannasta'. 'Pirtti' on jo paikallaan, samoin apteekki.

B Kuvassa "Puulavesi"-laivan takakantta kesäsesongin aikaan.

Laivayhtiön ensimmäinen "Puula"-laiva sai jo vuonna 1892 kilpailijakseen kauppias Matti Ikosen omistaman "Ilmarisen", jonka nimi pian lyheni "Ilmariksi".
Kilpailu "Puulan" ja "Ilmarin" välillä oli kova, aikatauluja ei saatu keskenään järkeistetyksi (laivat saattoivat ajaa "kilpaa peräkkäin") ja hintasota oli kuumimmillaan hurjaa, lippuihin ja ilmoituksiin painettuja hintoja korjailtiin musteella tilanteen mukaan laivarannassa! "Ilmarin" väitettiin kuumimman kilpailun aikana ottaneen matkustajia ilmaiseksikin laivayhtiön kiusaksi.
"Puulalla" saattoi matkan aikana syödä (vuoden 1891 tiedon mukaan) yhtä aikaa vain kolme matkustajaa, koska ravintolan pitäjällä oli vain se määrä veitsiä.
Laivoilla esiintyi paljon järjestyshäiriöitä, v.1896 kuvernööri kielsi anomuksen saada myydä laivoilla olutta matkustajille. Laivojen vastuuhenkilöt ruorimiehiä myöten olivat tottumattomia - joskus jopa asiaankuulumattomia - ja laivaliikenteen perusturvallisuussääntöjä rikottiin jatkuvasti esim. matkustajamäärien suhteen.

Vuonna 1906 "Puula" sai seuraajakseen "Puulavesi"-nimisen isomman matkustajalaivan ("Puula" siirtyi hinaajaksi). Matkustajaliikennettä hoitivat myös pienemmät alukset kuten "Joutsen" ja "Läsäkoski", joista ainakin jälkimmäinen sittemmin siirtyi hinaajaksi.

"Ilmarista" kerrottiin myös hurjia juttuja: laivan pohjassa kerrottiin olevan ison reiän, joka oli tukittu "talirättilöillä", kapteeni oli töissä juovuksissa ja "etulämmittäjästä höyrykattilaan menevä putki oli torven kohdalta paksuilla kääreillä ympäri sidottu ja kuumaa vettä pursusi loristen rääsyjen lävitse matkustajien päälle. Itse koneisto, joka oli likasiivossa, oli niin huonossa kunnossa, että koneenkäyttäjä vuoleskeli talloja koneiston riveliin ja puutappeja manshol-luukun tukkeeksi. Sylinterin pää oli rääsyillä tukittu ja puita pantu päälle painoksi" (Antero Manninen, 1961).
Ajan laivaliikenneolosuhteita tutkineiden asiantuntijoiden mielestä on ollut varsinainen ihme ja onni, ettei Puulavedellä noina hurjina laivaliikenteen pioneerivuosina sattunut pahoja onnettomuuksia lainkaan. Vuonna 1907 "Puulavesi"-laivan onnistui kuitenkin ajaa ilman merkkivaloja soutuveneen päälle.
Laivat kävivät usein karilla ja niillä oli toistuvasti pieniä tulipaloja, mutta suurilta onnettomuuksilta säästyttiin "varjeluksella".

Muutamien vuosien "taloudellisesti kannattamattoman kilpailun" jälkeen, Ikonen ja laivayhtiö sopivat yhteiset pelisäännöt ja järkevät aikataulut. "Puula" ja "Ilmarinen" ajoivat Otavan ja Kangasniemen väliä 6 tai 7 edestakaista vuoroa viikossa.
Laivareitteihin kuuluivat myös säännölliset käynnit Kortesalmella ja Hirvensalmella.

Kangasniemen seurakunta asetti vaatimuksen, että "jumalanpalvelusten loppumisesta piti kulua ainakin puoli tuntia ennenkuin laivat saivat lähteä". Lähtövihellykset kun muuten vetivät kirkkokansan yksissä tuumin laiturille lähtöä seuraamaan.

Ylemmässä kuvassa (Hilma Partin tytär antoi tämän kopion käyttöömme joulukuussa 2008) neljä laivaa (edestä lukien "Puulavesi", "Ilmari(nen)", "Puula" ja "Joutsen") kuvattuna 4.11.1926 jäissä (ilmeisesti Marjosaari taustalla). Tarina ei valitettavasti kerro, mistä tässä talvisessa "paraatissa" on kyse. Olisikohan talvi ollut poukkeuksellisen leuto noina päivinä ja laivoilla oli lähdetty 'seikkailemaan' vuoroajoon?
Alemmassa kuvassa edessä "Puulavesi" ja taaempana "Ilmari(nen)" ilmeisesti samana päivänä kuvattuna kuin ylempikin kuva. Ihan tavallisesta tapahtumasta tuskin kuitenkaan on ollut kyse, sillä paikalle ollaan kyliltä lähdetty tilannetta ihmettelemään sankoin joukoin - potkukelkoin ja polkupyörin (ja kamerakin siis jollakin ollut mukaan otettuna).

Tässä kuvassa on kuvattuna Adolf Närväinen (1896-1938) vaimonsa Elsa os. Ukkosen (1899-1953) kanssa. Kuva on Adolfin eli 'Aatu' Närväisen tyttären Eeva Lylyn (os. Närväinen) (s.1920) kirjasta 'Vaimosniemen Närväisiä' (1989).
Eeva Lylyn isä 'Aatu' Närväinen oli Vaimosniemeltä - Malakias Närväisen yksi kymmenestä lapsesta (vrt. sivumme #103). Aatu oli valmistunut Kuopiossa v.1924 alihöyrykonemestariksi ja toimi sittemmin vuodet 1924-33 Viktor Topeliuksen palveluksessa ollen konemestarina Puulavedellä liikennöivissä laivoissa 'Ilmari' ja 'Puulavesi', kunnes laivaliikenne v.1933 lakkasi. Sen jälkeen Aatu työskenteli Helsingissä sairastumiseensa asti.
Aatu Närväinen esiintyi mielellään iltamissa ja soitteli sekä hanuria että rakentamaansa kannelta.

Eeva Lyly muistelee (1989): Sisareni Sirkka-Liisan syntyessä v.1927 uutta asuinrakennustamme Vaimosniemellä alettiin rakentaa. Äitini oli ollut viimeiset odotusaikansa veljiensä Emil ja Toivo Ukkosen luona Läsäkoskella. Isäni Adolf oli tienaamassa rahaa 'Puulavesi'-laivan konemestarina, niinkuin oli ollut jo useina kesinä - aikaisemmin myös 'Ilmari'-laivassa. Äitini hoiti myöhempinä vuosina laivoilla 'puhvettia' ja me lapset olimme usein mukana ja seilasimme Puulaveden kiemuraisia reitejä Otavasta alkaen milloin Kangasniemen kirkolle milloin Kortesalmelle. Sunnuntain kirkkolaivat taas kulkivat vuoroin Kangasniemelle vuoroin Hirvensalmelle.
Leikkitovereita löytyi päätesatamista ja jos ei löytynyt, saattoi yksin tehdä löytöretkiä laiturien läheisyydessä. Ollessani noin 5-vuotias saatui kerran pienen tytön kannalta suuri onnettomuus. Olin saanut kauniin, valkoisen voilee-hatun, jota koristi muutama ruusu. Tuulenpuuska tuli ja heitti hatun laivalta järveen. Kun oli kyseessä näin kallisarvoinen esine, laiva pysäytettiin ja hattua yritettin pelastaa. Se ei kuitenkaan onnistunut. Seurauksena oli katkera itku: "Mitäs hatusta, mutta kun ne ruusuttii mänj".

Mainittakoon, että Adolfin puoliso Elsa kuoli 53-vuotiaana vuonna 1953 tapaturmaisesti Helsingissä. Adolf oli kuollut jo v.1938 sydänkohtaukseen Helsingissä.

'Joutsen'-laivan kipparina toimi kuvassa ensimmäisen vaimonsa Hildan kanssa poseeraava Hjalmar Hämäläinen.
Sulo J.Saksan 'Vaimosniemen perinnekirjassa' (1984), mistä Hämäläisen kuva myös on, kerrotaan 'Joutsen'-laivan tulleen mukaan matkustajaliikenteeseen vuoden 1907 tienoilla ollen huomattavasti pienempi kuin muut 'kilpailijansa'. Laiva oli rekisteröity vain 30 matkustajalle, mutta kun kirkkoon menijöitä oli ollut rannalla enemmänkin odottamassa, laivaan oli sen 'hyväsydäminen kippari Hämäläinen' sullonut jopa kaksikertaisenkin määrän matkustajia kuin oli sallittua. Liekö 'kirkkomatkoilla ollut erityissiunauksensa', kun onneksi mitään onnettomuuksia niillä ei ylikuormien kanssa sattunut. Hurjimmat muistelijat ovat väittäneet, ettei noilla reissuilla 'Joutsenen' laitoja juuri vedenpinnan yläpuolella nähty!

Samaisen 'Joutsen'-laivan seikkailuista Antero Manninen kirjoittaa 'Kangasniemen historia'-kirjassaan ehkä vieläkin värikkäämmin:
"Joutsen"-laivassa oli Mannisen mukaan suurin sallittu matkustajaluku ollut sääntökirjassa "36" - laiva oli ottanut kuitenkin säännöllisesti yli 60 matkustajaa! Laivan reunan kerrotaan olleen vain 5-6 senttiä vedenpinnan yläpuolella. Perämiestä laivassa ei ollut lainkaan - perää oli pitänyt joku matkustajista, jos riittävän selvä mies heidän joukostaan oli sattunut löytymään!

C Ylimmässä kuvassa kuusilla surukoristeltu "Puula"-laiva tuo kauppias Matti Ikosen ruumiin kotipitäjäänsä haudattavaksi. Ikonen kuoli 1.7.1928 Helsingissä.
Keskimmäisessä kuvassa sama kuusilla koristettu "Puula"-laiva Ikosen makasiinin edessä Matti Ikosen hautajaisten aikaan heinäkuussa 1928.
Alin kuva "Puulasta" on otettu samalta hautajaismatkalta.

D Tämä kuva on otettu nykyisen paloaseman paikalla olleelta laiturilta. Taustalla näkyy apteekkirakennus nykyisen Toritien kulmassa.
Henkilöt kuvassa ovat jääneet tunnistamatta - laiturilla, kanootissa ja kahdessa soutuveneessä näkyy kaikkiaan kaksi miestä ja kolme naista, kaikki pukeutuneet hyvin "virallisesti" (=silinterihattu!).
Tarkan kuvausajankohdan puuttuminen vaikeuttaa "tunnistamista" ~ ilmeisesti ollaan 1920-luvulla.

Vilho Manninen muutti keväällä 1920 Hokasta kasvatusäitinsä, kiertokoulunopettaja Henriikka Mannisen luo punaiseen mökkiin (sijaitsi myöhemmän KOP-talon ja nykyisen Pikku-Päkän kohdalla).
Kirjassaan "Kotipuolen raitit" (1978) Vilho Manninen kuvaa "näkevän silmän ilolla" lapsuusvuosiaan kirkonkylän keskustassa ja erityisesti satamarannassakin:
Puulavesi ja sen rannat tulivat ajan mittaan minulle mieluisiksi paikoiksi. Pidin marjojen poimisesta ja onkimisesta. Viihdyin eniten yksin retkilläni. Siirryin kalahinkki kädessä ja ongenvapa olalla kiveltä kivelle, paikasta paikkaan. Se oli sitä poikavuosien huoletonta aikaa, kun sai vihellellen kulkea luonnossa.
Maidon noudin mökille pienestä pappilasta ja myöhemmin osuusmeijeristä. Uittelin paksusta kaarnasta tekemiäni pieniä veneitä ja saamaani isompaa lahjalaivaa Puulan rannalla satamassa. Koti oli vähäinen punainen mökki. Siellä kaksi naista ja harmaankirjava kissa.

E Roposen ja "Mikkelin Työväen Osuuskaupan" (myöh. Savonseutu) rantamakasiinien luona vuosien 1918-20 aikoina kuvattuna höyrylaiva "Puulavesi" (keula pohjoiseen) ja kolme hinaajaa: "Lokki", "Sulka" ja "Läsäkoski". Elettiin Kangasniemen sataman vilkkainta aikaa - kuvassahan on laivoista suoranaista ruuhkaa.

Vilho Manninen muistelee kirjassaan "Kotipuolen raitit" 1920-luvun laivaliikennettä Kangasniemen satamassa seuraaavsti:
Laivojen vielä purjehtiessa Puulalla oli kansalaisten, eteenkin meidän kylän nuorten tapana rientää satamaan laivoja odottamaan jo silloin, kun laivan sireeni ulvaisi noin kilometrin päästä valkoisen kummelin luota. Alkoi arvausleikki, mihin kolmesta laiturista ensiksi laiva kiinnittyisi. Vaikka laivaa ei ollut näkyvissä, opimme sen tuntemaan äänen perusteella. Kolmen laiturin kylkeen oli rakennettu neljä tilavaa makasiinia kauppiaiden tavaroille. Kun kylään ei ollut vielä valmistettu uimalaa, niin laivalaiturit olivat uimarien käytössä.
Niistä ajoista on runolaulukin: "...Oli kaks` niin kaunista laivaakin, Ilmari ja Puulavesi, Otavan ja Kangasniemen reittiä ne kulki ja paljon kansaa syliinsä sulki, kun Ilmari halkoi Puulaveden pintaa, niin Puulavesi pesi Ilmarin rintaa...

Samainen Roposen ja "Mikkelin Työväen Osuuskaupan" makasiinilaituri kuvattuna v.1920 siten, että oikealta näkyy myös "Osuuskaupan" varastolaituria.
Laiva on samainen "Puulavesi" (vrt. kuva "E") - keula nyt etelää kohti.

Vuoden 1919 marraskuussa Suomessa järjestetty suurlakko, mikä eri puolella Suomea sai hyvinkin rajuja piirteitä, sujui Kangasniemessä hyvinkin rauhallisesti. Kiihkeimmät lakon kannattajat olivat yrittäneet saada kauppoja pysymään kiinni, mutta lakkovahteja ei kuitenkaan löytynyt riittävästi. "Länsi-Savo"-lehti raportoi ainoana suurlakon vaikutuksena Kangasniemessä olleen sen, että "Puulavesi"-matkustajalaiva jätti yhden vuoronsa ajamatta.

Laivaliikenteessä tarvittin luotsia ajoväylien merkitsemiseen ja niiden valvomiseen. Yhtenä heistä toimi luotsi Siiskonen poikansa Laurin kanssa. Heidän kotitalonsa sijaitsi nykyisen 'Puulavedentien' varrella olevan Haikaraisen talon (silloin Pihlgrenin veljesten isännöimä) etelänaapurina (vrt. sivu #70).
Vilho Manninen muistelee kirjassaan Siiskosten perhettä kohdannutta tragediaa seuraavasti:
Eräänä päivänä oli sattunut niin onnettomasti, että Siiskosen Laurin nuorin veli Artturi oli noin kymmenvuotias ja sattui kulkemaan "rantakatua" ja kohtasi opettaja Aina Reinbergin karanneen, vihastuneen lehmän. Artturin ehtimättä väistää lehmän hyökkäystä se oli puskenut Artturin suurta lehtikuusta vasten kuoliaaksi. Saman kuusen lähelle oli aloitettu rakentaa 1921 vapaakirkollista rukoushuonetta.

1920-luvun alussa suojeluskuntalaiset pitävät harjoituksiaan toriaukiolla satamassa, kyläläiset seuraavat 'ylempää' uteliaina. Kuva 'Perinnealbumista'.

F) Tämän maalauksen "Talvi Kangasniemen satamassa" Ragnar Ekelund maalasi vuonna 1917. Kuvassahan on ilmiselvästi juuri "Puulavesi"-laiva - juuri niin kuin apteekkari Ekelundin poika oli sen vuodesta 1906 alkaen apteekin koti-ikkunastaan saattanut nähdä laiturissa nököttävän.

Ragnar Ekelundin "elämäntarinaa" ja tuotantoakin on tarkemmin esitelty toisaalla sivustollamme: Ragnar Ekelund

G) Tämä kuva on kuvattu "todistettavasti" vuoden 1934 jälkeen, mutta ennen vuotta 1949, jolloin paloasema rakennettiin. Sataman neljä rantamakasiinia erottuvat hyvin.
"Pirtin" edessä järven puolella ulompana (oikealla) on Ikosen makasiini ja sen vieressä torin puolella Suurosen makasiini. Nykyisen paloaseman kohdalla pohjoisempi eli kuvassa "ylempi" on Roposen ja "Mikkelin Työväen Osuuskaupan" varastorakennuslaituri ja eteläisempi on Osuuskaupan.
Etelään rantaa pitkin mentäessä erottuu "työväentalo" aivan vesirajassa.
Apteekki piharakennuksineen erottuu kuvan vasemmassa yläosassa.

Tämän kuvan ajoitus on sama kuin yllä olevan. Oikeassa yläkuvassa näkyvä "yhteiskoulu" valmistui käyttöön syksyksi 1934, joten se antaa hyvän lähtökohdan ajoitukseen.
Makasiinit erottuvat (vrt. edellinen kuva) hyvin: Pirtin vieressä edessä Ikonen ja sen takana Suuronen, torirannassa vasemmalta Osuuskauppa ja Roponen/Mikkelin Työväen Osuuskauppa.
"Pirtin", majatalon ja toriaukion (mm. "kassatalo" keskellä nykyistä Toritietä) yksityiskohtia on esitelty jo aiemmilla sivuillamme ( #21-24 ) .

H) Kangasniemen torinranta toimi 'ennen vanhaan' myös paikkakunnan hiihtokeskuksena. Kilpaladut kiersivät kirkonkylää ja yleisöystävällisin latuosuus oli juuri satamamakasiinien kohdalla, jossa nuoriso sai kilpailijoihin todella läheisen kontaktin.
Tämän mielenkiintoisen kuvan käyttöömme on antanut Kaija Suuronen. Kuvan ajankohta on ilmeisesti 1960-luvun alun kohdilta - suuntaan tai toiseen. Taustalla näkyvät (oikealla) Ikosen makasiini ja sen vasemmalla puolella Suurosen kaupan makasiini, jonka oven yläpuolella on kyltti, missä ilmeisesti lukee 'Puulan Kävijöiden kanoottivaja'. Vasemmassa yläkulmassa pilkistävät meijerin rakennukset.
Kuvan ottaja on mahdollisesti Matti Suuronen. Kuvan kääntöpuolelta löytyy lisätietoja kuvaan. Korttiin on kuvan kääntöpuolelle liimattu 'lähetysvalmiiksi' v.1989 ilmestynyt 2,50 mk:n postimerkki tarkoituksena ilmeisestikin postittaa kyseinen kuva postikorttina. Vastaanottajan paikalle korttiin on kirjoitettu kaksi nimeä: 'Kaunu Kalervo Mäkilä, Samuli Tiihonen, Leppäniemi, 51200 Kangasniemi'.
Korttitekstiksi lähettämistä suunnitellut on kirjoittanut: 'Santtu saapuu ja lähtee - maalisrieha. Samuli PKumpp.'
Korttia ei ilmeisesti sitten kuitenkaan ole lähetetty (postimerkki leimaamaton).
Lisätietoja tästä kuvasta kaivattaisiin - kuvan nuorista katsojista tunnistukset lienevät 'aikalaisille' mahdollisia.

Paula Tiihonen soitti 16.8.2010 ja kertoi kuvan hiihtäjän olevan hänen serkkunsa Samuli Tiihosen. Ulkonäkö ja kortissa olleet osoitetiedot kuulemma täsmäävät.

Satamarannan makasiineja Seppo Virtasen kuvaamana 1950- tai 1960-luvulla. Tämän laiturin ulompi makasiini kuului Ikoselle ja rannanpuoleinen Suuroselle.

Ritva Peltola o.s. Heiskanen asui paloaseman järvenpuoleisessa päätyasunnossa vuodet 1949-57, jolloin hänen Arvi-isänsä toimi Kangasniemen palopäällikkönä.
Hän poseeraa tässä 22.9.2008 lähettämässään kuvassa paloaseman itäpuolen päätyalueella. Takana näkyy pirtin eteläpäädyn sisäänkäynti. Järven rannalla ovat vielä rantamakasiinit pystyssä.

(Ritva Peltola o.s. Heiskanen, sähköposti 22.9.2008): Aika jännä näkymä paloaseman rannanpuoleisesta päädystä aina pirtin eteläpäätyyn. Hämmästyin, kuinka lyhyeltä välimatkat näyttävät.
Kuva on otettu kevättalvella 1954 tai -55. Osuuskaupan varaston ja paloaseman päädyt olivat aivan kohdakkain. Kahden varastorakennuksen välistä mentiin etummaisen varaston päädyssä olevalle isolle laiturille, jonne ainakin joku höyrylaiva kiinnittyi. En muista oliko tuo toinen rakennus yhtä pitkä kuin ensimmäinen.
Vasemmalla oleva rakennus oli paloaseman ulkorakennus, jossa oli ainakin liiteri, huussi ja vaateaitta. Tämän rakennuksen takana olevassa välikössä oli jossain vaiheessa Muurisen tiilivalimo ainakin kesäaikaan.
Etummaisen varastorakennuksen seinustalla isällä oli tahko, jota muistan olleeni usein pyörittämässä. Seinällä oli myös vakituiseen tikkataulu. Tikkaa heitettiin alituiseen. Sanon usein olevani tikanheittäjäsukua; isä oli siinä taitava ja huomaan muistelevani hänen tyyliään aina, kun itse tikkaa heitän.

Melkolailla samoilta paikoilta kuin edellinen on otettu tämäkin kuva - kuvan lähetti Paula Tiihonen (16.8.2010). Paloaseman taakse rannanpuolelle on kerääntynyt joukko melko juhlavissa asuissa olevia aikuisia - seitsemän miestä ja viisi naista.
Oikealla silloisia rantamakasiineja, vasemmalla näkyy mm. Laakson, Husson ja Ikosen maatalouskaupan rakennukset.

Siiri Laitinen ja Jussi Svala pystyivät nimeämään (19.8.2010) tästä kuvasta seuraavat henkilöt:
Eturivin naiset vasemmalta: Irja Tissari, Maija Tissari, Saara Mikkola, tunnistamaton ja Aune Tiihonen (os. Aaltola).
Miehet takarivissä vasemmalta: Matti Halmeslahti, Mikko Halmeslahti, Lauri Tissari, Vesa Tulla, tunnistamaton, Sulo Marttinen ('suruton muurari') ja tunnistamaton sotilaspukuinen.

Tämä kuva on Hussojen perhealbumista - kaksi naista ja kolme lasta lumileikeissä 'Pirtin' rannassa, taustalla 'Meijerinniemi'. Kuvan ottamisajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa toistaiseksi (Konttinen & Kontio, os. Husso - 2010/11).

I Tämä kuva on peräisin 'Haarajoen perinnekirjasta'. Kyseessä on Kangasniemen torilla vuonna 1966 järjestetyt työhevosten vetokilpailut.
Vetovuorossa tuolloin nelivuotias tamma 'Virikka' Haarajoelta, jolla suoritus oli '12 porrasta'. Omistajat Anton ja Adolf Kuusjärvi. Kuvan vasemmassa reunassa Matti Kuitunen haravoi jäljet sileiksi. Konsulentti Makkonen hiekkapussien päällä seuraa hevosen vetoa. Ohjaksissa Anton Kuusjärvi.
Lähtökuorma on laskettu hevosen arviopainon ja mittojen mukaan. Taustalla näkyy pirtti ja sen ulkorakennus. Vuonna 1949 valmistunut paloasema sijaitsi kuvasta oikealle (kuva: A.Kuusjärvi).