LUUSNIEMEN PERINNEKIRJA (1983): Luusniemi jakautuu sisäisesti useampaan kyläyhteisöön. Kylän keskusta on taajaan asuttu, se onkin Kangasniemen pitäjän tiheimmin asuttu kyläkeskus. Kylän keskustassa ei palveluista ole jäljellä (1983) kuin posti. Kaksi kauppaa ja koulu on kadonnut.
'Eteläkyläksi' kutsutaan keskustan eteläpuolella olevaa aluetta, johon kuuluu myös ns. 'Niemen kylät'. Siellä sijaitsee Luusniemen kyläkauppa, Voimistelu- ja Urheiluseura Elon talo, urheilukenttä ja kuntorata.
'Itäkyläksi' kutsutaan Luusniemen itäistä osaa, eli kun ylität Hännyssalmen itäänpäin mennessäsi, olet 'Itäkylällä'. Siellä taloudet ovat sijoittuneet Kyyveden rannoille ja niemiin, Tolkinniemi on yksi niistä.
'Mäenkyläksi' kutsutaan myös Luusniemen itäisiä osia, sen erottaa Viikarinlahden vesistö. Mäenkylälle mennään kahdelta suunnalta, Hännyssalmen kautta Itäkylän pikitietä ja Mäenkylän tietä, joka lähtee Pökkelönlahdesta.
'Pohjoiskyläksi' kutsutaan Luusniemen keskustan pohjoispuolella olevia talouksia. Ne ovat sijoittuneet maantien varteen. Aivan perimmäisiä talouksia sanottiin aikoinaan 'Sydänmaan kyliksi'. Horjankylä on osa Luusniemeä varsinkin maantieteellisesti, mutta myöskin Luusniemellä olevia palveluja horjankyläläiset käyttävät hyväkseen. Se kuuluu Luusniemen koulupiiriin ja Luusniemen eteläiseen kirkkokinkeriin. Horjankylä on sijoittunut Luusniemeltä Mikkeliin menevän tien varteen. Se sijaitsee Mikkelin maalaiskunnan rajan (1983) tuntumassa, mutta on Rauhajärven aluetta eli 'huutoa'.

A Kuvassa on 'Luusniemen Rapakiven talon 1800-luvun alkupuolella rakennettu riihi' (kuva ja kuvateksti: Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa - kesät 1937-38). Tämä kuva on Toini-Inkeri Kaukosen (Niemimaa) kesien 1937-38 aikana valmistamasta tutkimuksesta 'Kangasniemen pitäjästä ja sen kansanomaisista rakennuksista' ('Savotar IV' ~ 1949, 'Savolaisen osakunnan kotiseutujulkaisuja'). Kaukonen kirjoittaa: Riihityyppien suhteen Kangasniemi on raja-aluetta, sillä itäsuomalaiselle alueelle ominaisten yksinäis- ja kylkiäisriihien rinnalla on useissa kylissä nykyisin myös länsisuomalaisten riihirivien kaltaisia luuvariihiä, joissa on erillinen puintihuone. Jokaisella talolla ja yleensä pientiloillakin on nykyisin oma riihi. Muutama vuosikymmen sitten oli vielä yleistä, että pienistä torpista, mäkituvista ja mökeistä riihi puuttui ja viljan kuivatus sekä puinti suoritettiin saunassa. Saunoina käytetyt riihet olivat sensijaan harvinaisia, mutta lauteilla varustettuja riihiä muistetaan esim. torpissa olleen. Kylkiäisettömiä yksinäisriihiä on siellä täällä pienviljelijöillä. "Ne törröttävät kuin mittakappa pellon laidalla". Kylkiäinen ei ollut tarpeen ennen viskuukoneiden käytäntöönottoa noin 50 vuotta sitten. (Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa, 1937-38) Kuvassa on Rapakiven 'eloaitta', vasemmalla 'särvinaitta'. Eloaittaa kerrotaan rakennetun sodan aikana, 'kun Ruohti ja venäläinen olvatten tapelleet', toisten kyläläisten mukaan Suomen sodan, toisten v. 1789 käydyn sodan ja Porrassalmen taistelun aikoihin. Tässä on 'jyrkkä nurkka', vaikka yleensä noin 100-vuotiaissa aitoissa on vinopykäläinen sulkanurkka, kuten Rapakiven riihessäkin (kuva ylempänä). (kuva ja kuvateksti: Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa - kesät 1937-38). Kaukonen kirjoittaa (1937-38): Vanhinta aittamuotoa edustavissa suoraseinäisissä yksinäisaitoissa ei ole nurkkakiviäkään tai ne ovat vierähtäneet pois. Tällaisia yksinäisaittoja oli ennen 'raitilla' siellä täällä, usein rinnakkainkin monia, mm. vaate-, särvin-, elo-, liha-, romu- ja astia-aittoja. Niitä tehtiin yksi kerrallaan tarpeen mukaan. Muutama vuosikymmen sitten ruvettiin järjestelemään pihamaita siten, että erillään sijainneita yksinäisaittoja siirrettiin rinnakkain ja katettiin yhteen. Kahden aitan väliin jätettiin tila niiden nurkkiin yhdistetylle sola-aitalle. Vanhat aittarivit ovat usein näin yhdistelemällä tehtyjä. Sola-aitat ovat usein romuaittoina. Eloaitta on säilytetty useimmiten erillisenä aittana mm. tulipalovaaran vuoksi. Särvinaitta on usein myös erillisenä, varsinkin jos sillä on edullinen paikka jonkin toisen rakennuksen pohjoispuolisessa varjossa. Kesäiseen aikaan vaateaittoihin vietiin vieraita istumaan ja juttelemaan, toisinaan ryypiskelemäänkin. Aitan portailla istuskellaan kesäisin sunnuntaina. Aitan oven päällä oli seinällä lauta ja sen päällä oli ennen 'viinaputelien', 'rattien' ja erinäisten mitta-astiain, kuten tuopin, korttelin ja ryypyn mitan paikka. 'Viinan kieltoajan' tultua putelit pantiin kirstuihin ja hinkaloihin (A.Tanttu). Elo- eli riista-aitassa säilytetään jyvät ja jauhot. Joissakin isoissa taloissa on erikseen jyväaitta ja pienenmpi jauhoaitta. Paikoitellen torpissa ja pienissä taloissa on myös lihoja ja kaloja säilytetty eloaitassa. Eloaitta on joko 'kartanolla' yhdessä ryhmässä muiden aittojen kanssa tai, kuten uusitut eloaitat usein, hieman kauempana pellon reunassa. Varsinkin talojen vilja-aitat ovat kaksikerroksisia. Eloaitat tehdään usein hieman tavallista korkeampien nurkkakivien päälle. Siten vilja pysyy kuivana ja kissat pääsevät kulkemaan aitan alitse hiiriä hävittämään. Eloaitoissa on tavallisesti 'vuoliaiset sillan' alla, 'hinkaloiden' painon vuoksi. 'Silta' ja 'hinkalot' olivat ennen 'särkypalkeista', nykyisin laudoista. Kaksikerroksisten eloaittojen tasakerta käsittää sivuseinällä n. 17-20 vahvaa hirttä, joista tuleekin yli neljän metrin korkuinen huone. Kaksi tai kolme 'ripsiäishirttä' on usein jätetty toisia pitemmäksi ja hieman koristeltu. (Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa, 1937-38) Kuvassa on 'Luusniemen Rapakiven talon kaksi jykevää savutupaa (ruokatuvan ja lämpimän tuvan) sisältävä asuinrakennus. 'Lämmin tupa' oikealla kuvassa on 1800-luvun alusta. (kuva ja kuvateksti: Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa - kesät 1937-38). (Marjatta Siitari, sähköposti 24.1.2009): Pariskunta kuvassa on ilmeisesti Albin Romo ja Ida Amalia Siitari. Päättelen näin, koska 'Rapa-Matin' eli Matti Romon pojista vain Albinilla oli emäntä. Ida Siitari kuoli 1942, joten kuvassa ei voi olla Albinin 2. vaimo Aleksandra Seppänen. Rapakivessä asui äärimmäisen säästäväistä väkeä. Sekä Albin että isänsä Matti ottivat kumpikin emännäksi vauraan Horjan talon tyttären. 'Rapa-Matin' isoisä Matti Juhonpoika Romo tuli vävyksi Horjan Paavo Siitarille 1809. Albin Romon ainut tytär peri tilan 1961. Kaukonen kirjoittaa: Paikkakunnan tunnetuin savutupa-asunto lienee Luusniemellä 'Rapakiven' talo. Talossa on kaksi jykevää savutupaa vastakkain. Yksinkertaisine sisustoineen, pyöreine piiluamattomine seinähirsineen (toisen tuvan seinät piiluttu), pienine laseineen, taitteisine laipioineen, jykevine orsineen sekä silta- ja kattopalkkeineen, kelohonkaisine lakeisineen ja palkkikattoineen tämä vauras talo edustaa sellaista talotyyppiä, joka lienee 1800-lukua varhaisempi. Tosin 'ruokatupa' (koko 6x6m), jonka lattian alla on kellarikuoppa (kuvassa vasemmalla), on vasta vuodelta 1865. Lämmin tupa (koko 6x6,8m) on yli satavuotias, joskin seiniä on uusittu v.1862. Pihalla on tupien lisäksi erillinen 'raittikamari'. Rapakiven asukkaat olivat kauan vanhoillista väkeä ja näin säilyi vanha asumistapakin. Noin 50 vuotta sitten oli monissa Kangasniemen syrjäkylissä jokseenkin kaikissa torpissa ja monissa taloissakin ollut kaksi savutupaa läpikuljettavine eteisineen. Erään vanhan isännän maininnan mukaan olikin tällöin 'mahotonta ihmettä, jos kellä oli uloslämpiävät huoneet'. (Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa, 1937-38) Kuvassa on 'Luusniemen Rapakiven savutupatalon asuintuvan uuni ja talon isäntä.' (kuva: Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa - kesät 1937-38). Tämä kuva on myös Toini-Inkeri Kaukosen (Niemimaa) kesien 1937-38 aikana valmistamasta tutkimuksesta 'Kangasniemen pitäjästä ja sen kansanomaisista rakennuksista' ('Savotar IV' ~ 1949, 'Savolaisen osakunnan kotiseutujulkaisuja'). Kaukonen kirjoittaa: Haiku-uunit on rakennettu 2-3 paksun hirren muodostaman 'uuniarkun' päälle. Hirsien ulkoneman varassa on tulisija 'hiilus', jota rajoittaa etupuolelta 'hiiluskivi'. Hiilus oli ennen, kun ei ollut tulitikkuja, tulen säilytyspaikka. Haiku-uunissa leivinuuni oli sisältä iso ja korkea, niinpä kaskuissa kerrotaan sinne mahtuneen vaikka kortinpeluu sakin (A.Tantun maininta Hirvensalmelta v.1890). Uunin alukseen, 'kanakoppeliin', vie aukko uunin arkun sivusta. Siellä pidettiin ennen kanoja. Kukko kiekui sieltä aamuyöstä herätyskellona. Rapakivessä oli ollut 'tietty kukko', joka 'lauloi' ensi kerran kahdentoista aikaan yöllä. (Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa, 1937-38) Kuvassa on 'Rapakiven savutupatalon rakennusten pohjapiirros.' (kuvateksti: Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa - kesät 1937-38; piirros Jouko Kankkunen). Pohjapiirros on Toini-Inkeri Kaukosen (Niemimaa) kesien 1937-38 aikana valmistamasta tutkimuksesta 'Kangasniemen pitäjästä ja sen kansanomaisista rakennuksista' . Kaukonen kirjoittaa: 'Pihamaamuodoissa voidaan erottaa seuraavat neljä tyyppiä: 1. Vanhastaan yleisin pihamuodostus on Itä-Suomessa yleinen tyyppi, jossa rakennukset ovat ryhmittyneet läpikuljettavalla eteisellä varustetun asuinrakennuksen kahdenpuolen sijaitsevan kahden pihamaan, raitin ja karjapihan, laitamille. Vanhat asuinrakennukset ovat tällöin tavallisesti pohjois-eteläsuunnassa eli 'halki maan', jolloin asuintuvan peräseinä on etelään päin. Tässä suunnassa sanotaan asuinrakennuksen kestävän kauimmin. 2. Siellä täällä esiintyy toinen kaksipihainen talonmuoodstus, jossa raitti ja karjapiha ilmeisesti alunpitäen ovat sijainneet vierekkäin: raitti asuinrakennuksen edessä ja karjapiha siitä aidalla erotettuna. Tämä kaksipihainen tyyppi, jota on pidetty lähinnä länsi- ja eteläsuomalaisena, lienee Kangasniemellä ensin kuvattua piharyhmitystä nuorempi. 3. Kolmipihaistakin talotyyppiä tavataan paikoitellen. Siinä on läpikuljettavan rakennuksen eri puolilla karjalta suljetut pihat, josta toisen rinnalla on aidan tai aidan ja kujan erottama karjapiha. 4. Kangasniemellä tavataan myös kaksi- tai useampipihaisten rakennusryhmittelyjen ohella yksipihaisiakin vanhoillisia taloja, joissa ei ole erikseen karjapihaa ja miespihaa, vaan sekä aitat että eläinten suojat ovat samalla puolen asuinrakennusta. Toisella puolen asuinrakennusta alkavat pellot tai siellä on esim. sauna. Yksipihaista talomuotoa, jossa aitta on asuinrakennusta vastapäätä, on pidetty verrattain alkukantaisena.' (Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa, 1937-38)

'Luusniemen Osuuskassaa' suunniteltiin 9.4.1908: B 'Kangasniemen Osuuspankki 1908-2008'-kirjan (Marjatta Bell) mukaan kassa-asiasta keskusteltiin torstaina 9.4.1908 Luusniemellä, kun väkeä oli muutenkin kokoontunut yhteen perustamaan maamiesseuran myllyä ja siihen yhdistettyä sahaa. Kokouksen puheenjohtajana toimi maanviljelijä Swen Tuominen ja kirjurina mv. Alb. Saksa . Mylly ja saha päätettiin yksimielisesti perustaa Koiranniemeen. Erimielisyyksiä syntyi kuitenkin siitä, mistä hankkeeseen saataisiin lainaa ja keskustelu kääntyi osuuskassaan ja lopputuloksena päätettiin perustaa 'Luusniemen Osuuskassa'. Kassaan liittyi heti 17 jäsentä, joukossa renkimiehiäkin, ja sen toimialueeksi määriteltiin 'Luusniemi, Rauhalahti, Wuojalahti ja Harjumaa'. Luusniemen kassan säännöt oli hyväksytty senaatissa 5. marraskuuta 1908, mutta kaupparekistereistä ei kuitenkaan löydy minkäänlaisia merkintojä Luusniemen kassan seuraavasta 'pakollisesta vaiheesta' eli rekisteröitymisestä. Saattaa olla, että sääntöjen vahvistamisen edellyttämät byrokratian kiemurat ja kuukausien kuluminen sai luusniemeläisten innostuksen hiipumaan, eivätkä he enää latsoneet asiakseen hoitaa rekisteri-ilmoitusten tekemistä toiminnan käynnistämisestä puhumattakaan.

Luusniemen kouluvaiheita: C Tämä kuva Luusniemen koulutalosta 'ennen täysremonttia' on 'Luusniemen perinnekirjasta' (1983). Luusniemen kansakoulu perustettiin v. 1912 ja lakkautettiin v. 1971. Koulurakennus valmistui v. 1913 'Koulumetsä'-nimiselle tontille. Luusniemen kansakoulun johtajaopettajina toimivat: Aleksi Lehtonen (1912-17), Julius Halonen (1917-1920), Otto Purokari (1920-21), Kustaa Kukkonen (1921-1927), Vuokko Kukkonen (1927-1938), Irja Tellervo Tuominen (1938-43), Hilja Heiskanen (1943-47), Hilja Lahikainen (1947-61), Heikki Mäenpää (1961-64), Lauri Laitinen (1964-65) ja Jorma Puustelli (1965-1970). Poikien moniesta käsityönopettajista mainittakoon lisäksi Albin Romo (1947-1951), Edvard Junni (1952-53) ja Samuli Häkkinen (1953-61). Tämäkin kuva Luusniemen kansakoulun johtokunnasta 1950-luvun loppupuolelta on peräisin 'Luusniemen perinnekirjasta' (1983). Eturivissä vasemmalta opettaja Hilja Lahikainen, Väinö Lahikainen, Alho Hokkanen ja Martti Hokkanen. Takarivissä vasemmalta Väinö Helasniemi, Martti Siitari ja Viljo Liikanen.

Mäenkylän kouluvaiheita: D Tämä kuva Mäenkylän kansakoulun johtokunnasta on 'Luusniemen perinnekirjasta' (1983). Kuva ajoittuu 1950-luvun keskivaiheille. Kuvassa takana vasemmalta Soini Häkkinen, Leevi Nenonen, ja Aapeli Nenonen. Eturivissä vasemmalta opettaja Kaija Kiukas (myöh. Liikanen), Taisto Nenonen, tarkastaja Naumanen, Vilho Siitari, Aatu Nykänen ja opettaja Simo Mäkelä. Tämä kuva Mäenkylän koulusta on koulun nettikotisivuilta (28.1.2009) - kuvaajaa ei ole mainittu. Mäenkylän kansakoulu perustettiin vuonna 1948. Koulurakennus valmistui vasta vuonna 1954. Mäenkylän kansakoulu muuttui 'Mäenkylän ala-asteeksi' v.1974 ja koulu on kirjoitushetkellä (tammikuussa 2009) edelleen toiminnassa opettajinaan Titta Väyrynen ja Pekka Romo. Mäenkylän kansakoulun ensimmäinen opettaja oli Tellervo Vuokko (1948-49). Häntä seurasivat mm. Antti H.Välisaari (1949-50), Helga Koivunen (1950-52), Aune Hänninen (1953-1954), Simo Mäkelä (1954-55), Kaija Kiukas (1956-59), Kauko Pekonen (1956-1961), Eira Rissanen (1959-60), Marja-Liisa Puirava (1960-61), Anna ja Jarkko Nieminen (1961-62), Ritva Saavalainen (1972-74), Sirkka-Liisa Nenonen (1974-75), Paula Savonmäki (1975-78), Vieno ja Juhani Talvitie (alkaen 1962). Mäenkylän koululla on jo 1990-luvun alkupuolelta toiminut opettaja Pekka Romon johdolla koululaisorkesteri 'Peräkylän Pop', jonka toiminnasta koulun kotisivut kertovat seuraavaa: Peräkylän Pop: Koulullamme on toiminut jo 90-luvun alkupuolelta koululaisorkesteri nimeltään 'Peräkylän Pop'. Bändissä on kaikenkaikkiaan ollut yli 30 jäsentä, jotka tietysti vuosittain vaihtuvat, kun osa siirtyy yläasteelle. Olemme vuosien varrella esiintyneet kymmeniä kertoja erilaisissa tapahtumissa, mm. koululaisjumalanpalveluksissa, konserteissa, puistokonserteissa ja taidetapahtumissa. Yhtyeen tähtihetkiä tähän asti ovat olleet Jyväskylän Suurjuhlien loppukilpailu 1995, Kuopion Nuorison Taidetapahtuma 1998, sekä tietysti levytys yhdessä Arja Korisevan kanssa 1998 ja sitä seurannut TV-esiintyminen. Mäenkylän koulurakennuksen tontilla on 'Luusniemen perinnekirjan' (1983) mukaan sijainnut aiemmin 'Kakkaramäki'-niminen tila, jossa oli asunut Loviisa Naskali perheineen. Heidän muutettua Haukivuorelle tontti oli jäänyt vapaaksi 'koulukäyttöön'.

Luusniemen koulupiirin alueen asutetut tilat 31.12.1983:: Tämä ilmakuva on 'Mäenkylän koulun' nettikotisivuilta (28.1.2009): Ilmakuva Luusniemeltä otettuna luoteesta kaakkoon, kuvassa 'Luusniemen Talouskauppa', 'Laumet-halli', 'Luusniemen Elon' kenttä (ja häivähdys Elon taloa), keskellä oikealla Henkisalmen silta, ylävasemmalla Mäkiselkä ja Selkäsaari, kauempana näkyvä vesialue on jo Mikkelin puolella. E) 'Luusniemen perinnekirja' vuodelta 1983 antaa sivuilla 199-204 mielenkiintoisen läpileikkauksen kyseisen koulupiirin silloiseen, vakituiseen asutukseen. Neljännesvuosisata eli 25 vuotta on noista päivistä nyt kulunut ja listaus on varmasti tuona aikana merkittävästi muuttunut. Laitetaan tähän vuoden 1983 tilanne (en tiedä, miten järjestys listauksessa kirjaan on muodostunut) - tilannimi kuitenkin ensin ja suluissa sukunimi viittaamaan tuolloisiin asukkaisiin (kirjassa tarkemminkin henkilötietoja): Onnela (Laine), Rajasalo (Ylönen), Koivikko (Manninen), Nevasalo (Manninen), Yritys (Manninen), Soukkio (Knaappila), Pökkelö (Romo), Tyvelä (Lahikainen), Saunakorpi (Romo), Raani (Kuokkanen), Käpylä (Lahikainen), Liikala (Liikanen), Väinölä (Kankkunen), Kuusela (Lahikainen), Kotikallio (Lahikainen), Haapala (Lahikainen), Mäntylä (Nykänen), Lehtola (Marttinen), Kermaa (Nykänen), Koulu (Tarkkanen), Kontiovuori (Hämäläinen), Kallentupa (Ståhlberg), Hännilänmäki (Manninen), Tiimala (Häkkinen), Ahola (Siitari), Mäkelä (Häkkinen), Peltola (Liikanen), Lajunkangas (Siitari), Karkeamäki (Häkkinen), Pienelä (Siitari), Koivula (Häkkinen), Rauhala (Siitari), Luvelahti (Siitari), Kuvaslahti (Nenonen), Kuvasniemi (Häkkinen), Tähtiniemi (Liikanen), Tähtisuo (Hänninen), Pikonniemi (Manninen), Pikonkallio (Manninen), Hautakangas (Nenonen/Tommola), Viileskallio (Romo ~ kirjan tieto täsmennettynä), Ruokopohja (Marttinen), Matinranta (Romo), Purola (Hokkanen), Lajunpohja (Möttö), Kankainen (Manninen/Saksa), Hiidenmäki (Kuokkanen), Etelätalo (Manninen), Moilala (Romo), Kirmala (Ollikainen), Ilomäki (Romo), Ontomäki (Helasniemi), Toivola (Hokkanen), Mammostenmäki (Häkkinen), Kerinkanta (Hokkanen), Sikala (Lahikainen), Tervaranta (Lahikainen), Saarilehto (Lahikainen), Ahjoranta (Lahikainen), Päiväranta (Häkkinen), Hakarinne (Hokkanen), Hakala (Hokkanen), Tyynelä (Lahikainen), Nupula (Ollikainen), Salmela (Lahikainen), Pertoharju (Hokkanen), Kallioniemi (Hokkanen), Lahtela (Siitari), Suoharju (Hokkanen), Lehtola (Hokkanen), Horja (Siitari), Tenhumäki (Marttinen), Avainaho (Kurran-Kuusela), Rapakivi (Seppänen) ja Koulumetsä (Hokkanen). Kaikkiaan 75 asuttuna ollutta tilaa Luusniemen koulupiirin alueella siis vuoden 1983 lopussa. Kunpa kirja olisi vielä havainnollistanut, missä nämä kaikki tilat sijaitsevat. (Unto Äikäs, sähköposti 13.12-2011) Tilaluettelosta puuttuu Ruuvokangas, joka on Rauhasalmen sillan jälkeen ensimmäinen tila. Tila on erittäin vanha ja ollut Suurosen suvun hallinnassa vissiin ikiajat. Itse olen mökkiläinen ja palstamme Pohjalammen rannalla lohkottu juuri Ruuvokankaan tilasta.

Luusniemelle idästä - Henkisalmen sillalta: F) Mikkelin suunnasta (15 kilometriä kaupungista luoteeseen Jyväskylän tietä) erkanee 'Mikkelin Harju(n)maan' kohdilta tie suoraan Luusniemelle - Kangasniemen raja ylitetään Rauhasalmessa (Kyyvedeltä Rauhajärveen ja Läsäkosken kautta Puulalle). Ennen Henkisalmen siltaa on tiessä Horjankylän kohdilla kuvan pitkä suora. Kuvattu 9.1.2010 ('S&J'). Tämä - kuten tämän kuvaruudun loputkin kuvat ovat Henkisalmen sillalta aivan Luusniemen kyläkeskuksen kupeesta (kaikki 9.1.2010 - 'S&J').

Luusniemen kyläkeskuksesta Kangasniemen Harjunmaata kohden: 1. G) Luusniemen kyläkeskuksesta Kangasniemen Harjunmaata kohden ajettaessa 9.1.2010 ('S&J') kuvattavat kohteet tulivat eteen siinä järjestyksessä, missä kuvat ruudussaan ovat. Kirjoitushetkellä osoittautui vaikeaksi 'kuvavirrasta' muistaa/tietää, missä varsinaisesti satunnainen autoilija itse asiassa siirtyy Luusniemen kyläkunnasta Harjunmaan puolelle - paikallisapua siis kaivataan mahdollisten sijaintitäsmennysten muodossa. Mielenkiintoista lisätietoa olisi myös saada kuulla, mitä nämä kuvissa olevat kohteet ovat. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10.

Luusniemen Tupakahvila: H) Luusniemen tupakahvila - kuvattu 1980-luvulla silloisten lukiolaisten kuvaamataidon valokuvaustehtävänä. Oven vasemmalla puolella mainostetaan 'Pääsiäistanssiaisia'. Voisikohan edelisen kuvaruudun kuva #6 esittää tätä liikeasuinrakennusta nykypäivänä?