Kiuruveden kaupunki: A) Ilmakuva Kiuruvedeltä (kirjasta 'Kiuruveden rakennusperinnettä' - 1992 - H.Vallas). (Wikipedia, 2010): Kiuruvesi on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Savon maakunnan luoteisosassa. Kiuruveden kunta on perustettu vuonna 1873. Kaupungiksi Kiuruvesi muuttui vuoden 1993 alussa. Kiuruveden rajanaapureita ovat Iisalmi, Pielavesi, Pyhäjärvi, Pyhäntä ja Vieremä. Maatalous on Kiuruveden elinkeinoelämän kulmakiviä. Kiuruvesi on ollut jo keskiajalta lähtien maatalousaluetta. Kiuruvesi on Suomen suurin maitopitäjä ja naudanlihan tuottaja.Kaupungin tunnuksena onkin Kiuruvesi – Luomu-Suomen pääkaupunki. Kiuruvedellä oli 1980-luvulta lähtien tekstiiliteollisuutta (mm. Kamajan neulomo), joka kuitenkin on nyttemmin kuihtunut. Lisäksi kunnassa on koneenrakennus- ja korjausalan yrityksiä, joista suurin oli maatalouskoneita kehittänyt ja valmistanut Runnin konepaja. Runnin konepajan tunnettuja tuotteita olivat Runni-lumilingot sekä rehunkäsittelyjärjestelmä, josta yhtiö sai Tuottava idea -palkinnon vuonna 1978. Jälkimmäisestä tehtiin myös elokuva Säilörehu pyörille (1978). Lähes kaikki Kiuruveden yritykset kuuluvat Kiuruveden Yrittäjiin, joka on Savon Yrittäjien paikallisyhdistys. Kaupungin suuriin työnantajiin kuuluu muun muassa biovoimalaitoksia valmistava Wärtsilä-Biopower, joka oli aikaisemmin Sermetin omistuksessa. Myös Kiuruveden kaupunki sekä Ponssen Vieremällä sijaitseva yksikkö ovat merkittäviä työnantajia. Kiuruveden työttömyyslukemat ovat monen itäsuomalaisen kaupungin tapaan korkeat ja kunta on ollut pitkään muuttotappioinen. Luomu-teema toistuu myös urheilussa, paikkakunnalla toimii lentopalloseura Kiuruveden Luomu-Wolley. Kiuruvedellä toimii myös vuonna 1964 perustettu jalkapalloseura Kiuruveden palloilijat, KiuPa. Jääkiekkotoimintaa Kiuruvedellä harjoittaa 1981 perustettu Kiuruveden Kiekko -81 (KK-81). Painonnosto puolella toimii Teräs ja Jänne. Kiuruveden rautatieasema - Kiuruveden läpi kulkee valtatie 27. Kiuruveden rautatieasema sijaitsee Iisalmi-Ylivieska rataosuudella ja on yksi rataosuuden junakohtauspaikoista. Kaupungissa on myös lentokenttä pienkoneille sekä vierasvenesatama. Kiuruvedellä järjestetään vuosittain iskelmämusiikin suurtapahtuma IskelmäNiityt sekä Elomessut. Paikkakunnalla on vahva körttiperinne ja maine hyvin uskonnollisena pitäjänä. Körttiläisten suurin vuosittainen tapahtuma, Herättäjäjuhlat järjestettiin Kiuruvedellä heinäkuussa 2010. Kiuruveden sijainti Savon ja Pohjanmaan rajamailla luo paikkakunnalle omia erityispiirteitään. Kiuruveden pitäjäruoka on Ylä-Savon paikallisherkku, mykyrokka, eräänlainen lihakeitto, johon kuuluvat perunoiden lisäksi erilaiset sisäelimet ja verestä ja jauhoista valmistetut sattumat, "myvyt". Kiuruveden taajamassa on keskustan lisäksi kolme isompaa kaupunginosaa: Asemanseutu, Hovi/Korkeakangas ja Yhtylä. Taajamassa on myös muita pieniä kaupunginosia. Hovi on rivi- ja omakotitaloaluetta, jonka rakennukset on rakennettu pääasiassa 1990-luvulla. Suurin osa rivitaloasunnoista on kaupungin vuokrataloyhtiön, Kiurunkulman asuntoja. Alueen läpi kulkee pururata ja talvisin hiihtolatu. Asemanseudulla on 1980-luvulla suon päälle rakennettuja rivitaloja, jotka sijaitsevat rautatieaseman läheisyydessä. Yhtylään on 1970-luvulta alkaen rakennettu omakotitaloasutusta. Lisäksi alueella sijaitsee 1970–1980-luvuilla rakennettuja kerros- ja rivitaloja. Kylät: Aittojärvi, Haapakumpu, Hautakylä, Heinäkylä, Honkaranta, Jokela, Kalliokylä, Kiuruvesi (Taajama), Koivujärvi, Korpijoki, Koskenjoki, Kotajoki, Lahnajoki, Lahnanen, Lapinsalo, Laukkala, Luupuvesi, Löytänä, Niemiskylä, Näläntö, Osmanki, Paajakka, Pihlajamäki, Rantakylä, Rapakkojoki, Remeskylä, Ruokomäki, Ruutana, Rytky, Ryönänjoki, Salmijärvi, Salmenkylä, Sulkavanjärvi, Tihilä, Toiviaiskylä ja Turhala.

Kiuruvesi rautatiepaikkakuntana: B) Kiuruveden rautatieasema (kuva kirjasta 'Kiuruveden rakennusperinnettä', 1992 - J.Laitinen). ('Kiuruveden rakennusperinnettä', 1992): Kuntakokouksessa oli vuonna 1893 esillä Savon radan jatkaminen Kuopiosta pohjoiseen. Seuraavana vuonna valtiopäivämies Heikki Tikkanen tekikin valtiopäivillä ehdotuksen radan jatkamisesta Iisalmen kautta Kajaaniin. Nyt Kiuruvedellä alettiin aktiivisesti ajaa poikkiradan saamista Iisalmesta Savon radalta Ylivieskaan Pohjanmaan radalle. Rakennustyöt aloitettiin joulukuussa 1917. Iisalmen ja Kiuruveden välinen rataosuus avattiin väliaikaiselle liikenteelle joulukuun 1. päivänä 1923. Pari vuotta myöhemmin liikennöitiin jo Ylivieskaan saakka. Rautatien valmistuttua laivaliikenne tyrehtyi, ja vuonna 1907 valmistunut vesiyhteys Kiuruvedeltä Iisalmeen jäi käyttämättömäksi. Liikkeet ryhtyivät nyt rakentamaan varastoja aseman lähelle. Asematie tehtiin kulkuväyläksi kirkonkylältä asemalle. Jarl Ungernin suunnittelema rautatieasema rakennettiin vuonna 1923. Se oli V-luokan asematalo. Asemalla oli alkujaan neljä virkahuonetta, odotussali ja kuusi asuinhuonetta. 'Radan varrella' (2009) mukaan Kiuruveden asemarakennus on tehty samoista Jarl Ungernin piirustuksista kuin Haapajärven ja Nivalan asemat. Aseman alkuperäinen pärekatto on vaihdettu peltikatoksi, muutoin rakennuksen ulkoasu on säilynyt alkuperäisessä muodossaan. Kiuruveden rautatieasemalla lopetettiin lipunmyynti v.2001, jolloin asemalle jäi vielä miehitys. Asema on henkilö- ja tavaraliikenteen käytössä. ('Matkaopas rautateille', 1994): KIURUVESI (584,0 km Helsingistä), kaupunki ja asema, Iisalmi-Haapajärvi. Pohjois-Savon suurimmat turvesuot. Jarl Ungernin suunnittelema asema (1924), museoviraston kohde. Kiuruveden rautatieasema kuvattuna aikahaarukalla 1923-1931 (kuvaaja ei tiedossa - alakulman numero '12' viitannee kuvasarjaan; kuvalähde: Otavan Iso tietosanakirja 1931). Kiuruveden rautatieasemalla heinäkuussa 1967 - kuvaajana Juhani Katajisto. Kiuruveden rautatieasema kuvattuna 23.6.2008 (kuva: 'Tumi'). Kiuruveden rautatieasema kuvattuna vuonna 2003 (kuva: A.Roivainen ~ 'Radan varrella'). Kiuruveden rautatieasema kuvattuna soravaunusta v. 1969 (kuva: J.Katajisto ~ 'Radan varrella'). ('Kiuruveden rakennusperinnettä', 1992): Asema-alueelle rakennettiin myös kaksi erillistä asuintaloa. Toisessa oli kolme huoneistoa, ja siinä asuivat junanlähettäjä ja asemamiehet. Toinen asemarakennuksista oli yhden perheen talo, jossa asui rakennusmestari (kuva: J.Laitinen). ('Kiuruveden rakennusperinnettä', 1992): Aseman lähellä ovat ulkorakennus, joka oli alkujaan navetta, sekä sauna ja kaivokatos. Liiterit on rakennettu asuinrakennuksia vastapäätä. Lähistöllä ovat vielä vesitorni, varastohalli, vaihdekopit, huoltorakennus sekä rata-autotalli. Alueelta on purettu navetta, paja, ulkohuone ja asuin-varastorakennus, jossa oli ruokatupa (kuva: J.Laitinen). Kiuruveden Aittojärven rautatieasema: Kiuruveden Aittojärven rautatieasema (kuva kirjasta 'Kiuruveden rakennusperinnettä', 1992 - M.Huttunen). ('Kiuruveden rakennusperinnettä', 1992): Iisalmen ja Kiuruveden välinen rataosuus avattiin väliaikaiselle liikenteelle vuonna 1923, ja Kiuruveden ja Pyhäsalmen välinen osuus vuonna 1925. Aittojärvelle rakennettiin vuonna 1924 laiturivaihdeasema. Asemarakennukseen tulivat odotussali, toimisto, lämmin varasto, kylmä makasiini, aitta ja puuvarastot. Yläkerrassa oli kahden huoneen ja keittiön asunto. Asuinrakennus oli alkujaan kahden perheen talo. Pihapiirissä oli pieni aseman navetta ja sikapaikka. Asuintalon navetassa oli aikoinaan kaksi kahden lehmän navettaa. Saunarakennus oli kaikkien asuntojen käytössä ja siinä olivat leivintupa, pukuhuone ja sauna. Tontilla on vielä katettu kaivo vedennostolaitteineen sekä hevospuomi. Kiuruveden Aittojärven rautatieasema kuvattuna v. 1980 (kuva: A.Roivainen ~ 'Radan varrella'). ('Radan varrella'-kirja, 2009): Aittojärven laiturivaihde sijoitettiin samannimisen kyläkeskuksen tuntumaan. Liikennepaikalle rakennettiin laiturirakennus samoin Jarl Ungernin piirustuksin kuin esimerkiksi Komuun; rakennuksessa on kaksikerroksisen osan molemmin puolin matalat makasiinisiivet. Asema muutettiin miehittämättömäksi 1969, ja tavara- ja henkilöliikenne lopetettiin 1990. Kiuruveden Aittojärven rautatieasema (kuva kirjasta 'Kiuruveden rakennusperinnettä', 1992 - M.Huttunen). Kiuruveden Honkarannan rautatieasema: Kiuruveden Honkarannan rautatieasema (kuva kirjasta 'Kiuruveden rakennusperinnettä', 1992 - M.Huttunen). ('Kiuruveden rakennusperinnettä', 1992): Iisalmen ja Kiuruveden välinen rataosuus avattiin väliaikaiselle liikenteelle vuonna 1923. Honkarantaan sijoitettiin laiturivaihde, jonka miehitykseen kuuluivat pysäkinhoitaja ja sähköttäjä. Lipunmyyntiä ei Honkarannan asemalla ollut, mutta tavaraliikenne toimi vilkkaana. Asema rakennettiin vuosina 1925-30 rautatierakennusosaston tyyppipiirustusten mukaan, suunnittelijoina Gunnar Aspelin, Jarl Ungren ja Martin Granholm. Linjatuvassa oli pysäkinhoitajan asunto. Ulkorakennukseen kuuluivat navetta, aitta ja puuvarasto. Tontilla ovat lisäksi sauna ja tavaramakasiini. Honkarannan asema lakkautettiin vuonna 1968. Kiuruveden Honkarannan rautatieasema kuvattuna v. 1980 (kuva: A.Roivainen ~ 'Radan varrella'). ('Radan varrella'-kirja, 2009): Honkarantaan ei alkujaan suunniteltu liikennepaikkaa. Maanomistajat kuitenkin lahjoittivat tarvittavan maa-alueen liikennepaikkaa varten ja saivat vastineeksi laiturivaihteen, joka avattiin yhtä aikaa radan kanssa 1923. Laiturirakennuksena oli tyyppipiirustusten mukaan rakennettu linjatupa, yhden perheen asuinrakennus, jonka vasemmalla puolella sijaitsi tavaramakasiini. Kun laiturivaihde perustettiin, sinne ei sijoitettu lipunmyyntiä. Laiturivaihde sijoitettiin Kiuruveden itärannalle; sen tuntumassa rata ylitti Iisalmen ja Kiuruveden välisen laivareitin. Liikennepaikan tärkein merkitys olikin puutavaran lastauspaikkana. Tieyhteydet paikalle sen sijaan olivat mitättömät vielä sotien jälkeenkin. Laiturivaihde muutettiin miehittämättömäksi seisakevaihteeksi 1956 ja seisakkeeksi tavaraliikenteen loppuessa 1968. Henkilöliikenne lopetettiin 1983, ja liikennepaikka lakkautettiin 1984. Laiturirakennus on yhä jäljellä, mutta sivuraiteet ja tavaramakasiini on purettu.

Kiuruveden kirkko: C) Kiuruveden kirkko (kirjasta 'Kiuruveden rakennusperinnettä' - 1992 - J.Laitinen). ('Kiuruveden rakennusperinnettä', 1992): Kiuruveden ensimmäistä kirkkoa ryhdyttiin rakentamaan kohta kappeliseurakunnan perustamisen (1763) jälkeen, ja se vihittiin käyttöön vuonna 1768. Tämä puinen ristikirkko kävi pieneksi, ja uutta rakennusta ryhdyttiin puuhaamaan 1840-luvulla. J.E.Gustavsonin piirtämä kirkko valmistui vuonna 1852. Rakennusmestarina oli Taneli Kuona Haapajärveltä. Puukirkko tuhoutui tulipalossa 23.6.1937. Tulipalon jälkeen ryhdyttiin heti rakennustoimiin. Paikaksi valittiin rovastin pappilan vieressä olleen Sormusen talon paikka. Uuden kirkon suunnitteli arkkitehti Bertel Liljeqvist vuonna 1938. Rakennustyöt suoritti J.N.Nieminen Jyväskylästä. Talvisota keskeytti työt, mutta niitä jatkettiin heti sodan päätyttyä. Kirkko valmistui vuonna 1940. Sen vihki piispa Eino Sormunen 25.5.1941. Kirkkoon lahjoitettiin vuonna 1953 Uuno Eskolan mosaiikkialttaritaulu. Rakennus peruskorjattiin vuonna 1990.

Kiuruveden vanha pappila: D) Kiuruveden vanha pappila (kirjasta 'Kiuruveden rakennusperinnettä' - 1992 - J.Laitinen). ('Kiuruveden rakennusperinnettä', 1992): Kiuruveden kappeliseurakunta perustettiin vuonna 1763. Seurakunta osti kappalaisen asuinpaikaksi vuonna 1768 Antti ja Lauri Hyväriseltä 'Hyvölänniemen' tilan. Ostetua tilaa rasitti ratsusotilaan pitovelvollisuus, josta vapauduttiin vuonna 1833. Vanha pappila valmistui vuoden 1810 vaiheilla. Se oli alkujaan matala, aumakattoinen rakennus, jonka pohjakaava oili karoliininen. Rakennusta jatkettiin keittiöllä ja huoneella 1870- ja 80-lukujen vaihteessa, jolloin myös katto muutettiin satulakatoksi. Laajennusosa purettiin pois vuonna 1952 rakennusmestari O.V.Salmen laatimien suunnitelmien mukaan ja tilalle rakennettiin eteinen. Vanhat uunit purettiin ja kellariin rakennettiin keskuslämmitysuuni. Keittiö sijoitettiin eteisen viereiseen kamariin ja yläkertaan rakennettiin huoneita. 1980-luvulla rakennus korjattiin sisäpuolelta. Piahrakennuksista ovat vielä jäljellä leikkimökki (1880-luvulta) ja aitta (1800-luvun puolivälistä), jonka jatkona on ollut väentupa. Aitassa toimi Kiuruveden ensimmäinen posti vuoteen 1902 saakka. Pihapiiriin kuuluivat kellari, vene- ja nuottakota, aittoja, sauna sekä navetta- ja tallirakennus. 1930-luvulla rakennettiin uusi navetta, joka muutettiin sotien jälkeen asuinkäyttöön.

Kiuruveden matkustajakoti 'Tapiola': E) Kiuruveden 'Tapiola' (Keinänen) (kirjasta 'Kiuruveden rakennusperinnettä' - 1992 - J.Laitinen). ('Kiuruveden rakennusperinnettä', 1992): Vuonna 1917 rakennettu rautatie ja myöhemmin rakennettu asema vetivät lähistölleen liiketoimintaa. Ensimmäisen kahvilan, Otavan, rakensivat Lydia ja Väinö Lilja vuonna 1928 aseman viereen. Kun rautatieliikenne oli vilkasta, rakensivat Liljat kymmenen vuotta myöhemmin myös matkustajakodin. Se toimi 1950-luvun alkuun saakka, jolloin se tuhoutui tulipalossa. Heikki Tenhunen ja Antti Mehtonen ryhtyivät puuhaamaan uutta matkustajakotia Asematien varteen. he ostivat tontin Kallion tilalta ja tilasivat piirustukset Iisalmesta A.Kettuselta vuonna 1952. Rakennukseen tuli majoitushuoneiden lisäksi ravintola, keittiö, konttori ja myymälä sekä kellariin leipomo. Leipomotoiminta loppui jo ensimmäisinä vuosina. Uudeksi omistajaksi tuli Väinö Kumpulainen, joka vuokrasi rakennusta matkustajakotikäyttöön. Vuonna 1956 Tapiolan ostivat Puputit, jotka jatkoivat matkustajakodin pitämistä. Nimensä 'Tapiola' on saanut siitä, että siellä yöpyi usein Tapiola-yhtiön herroja. Alkujaan rakennus oli nimeltään 'Kalakukko'.

Kiuruveden 'Tuuliaismäki': F) Kiuruveden 'Tuuliaismäki' (kirjasta 'Kiuruveden rakennusperinnettä' - 1992 - M.Huttunen). ('Kiuruveden rakennusperinnettä', 1992): Tuuliaismäki on muodostettu isojaossa vuonna 1801. Tilalla asui 1850-luvulla Elias Toivanen. Josef Huttunen muutti paikalle 1960-luvulla. Tuuliaismäen asuinrakennus on tehty kahdessa vaiheessa. Tupa, eteine ja kamari tehtiin 1860-luvulla. Jälkeenpäin rakennettiin kamariosa, joka purettiin perinnönjaossa vuonna 1955. Rakennus kengitettiin vuonna 1926, ja samana vuonna muurattiin uuni, jonka alaosa on tehty hakatuista kivistä. Pihapiirissä on hirsinen navetta sekä aitta ja savusauna. Peltoaukealla oleva riihi on rakennettu vuonna 1865.