(Wikipedia, 2011): Kerimäen kirkko on Kerimäen kirkonkylässä sijaitseva kirkkorakennus ja maailman suurin puukirkko, joka sijaitsee noin 20 kilometriä Savonlinnasta koilliseen kirkasvetisen Puruveden rannalla. Se on tyypiltään kahtamoinen eli kaksoisristikirkko. Kerimäen kirkon taidehistoriallinen merkitys on sen tyylihistoriallisessa asemassa ja koossa.
Kirkon ensimmäisen suunnitelman teki vuonna 1842 E. B. Lohrmann. Se lienee ollut muodoltaan jo toteutetun mukainen. Tuolloin suunniteltuun kirkkoon olisi kuitenkin mahtunut vain 1500 ihmistä kerrallaan ja seurakunnan koko oli tuolloin 10 000 henkeä. Kerimäkeläiset eivät hyväksyneet suunnitelmaa ja anoivat suuremman kirkon piirustuksia intendentinkonttorilta, mutta tähän pyyntöön ei haluttu suostua, jos rakennusmateriaalina olisi puu. Pelättiin, ettei hyvin iso puukirkko pysyisi koossa.
Arkkitehti A. F. Granstedt suunnitteli vuonna 1844 sitten kuitenkin kirkon, johon mahtuu 5000 ihmistä, ja kirkkoa ryhdyttiin myös heti rakentamaan. Ilmeisesti Granstedt vain suurensi Lohrmannin piirustuksia. Kirkko valmistui 25. syyskuuta 1847. Vihtiläinen kirkonrakentaja Axel Magnus Tolpo johti rakennustöitä ja hänen äkillisen kuolemansa jälkeen hänen poikansa Theodor Tolpo jatkoi isänsä työtä. Töissä oli mukana myös seurakuntalaisia, sillä veroluku määräsi kuntalaiset miehet vuorollaan töihin.
Seurakunta määräsi itse ammattimiehet, muurarit, sepät ja kirvesmiehet. Granstedtin arvion mukaan 294 000 kappaletta naulaakin taottiin paikan päällä. Kirkon vihki käyttöön C.G. Ottelin helluntaina 11.6.1848.
Kirkko on huomattavan suuri. Sillä on pituutta 45 metriä, leveyttä 42 ja korkeutta 27 metriä. Ristin huippuun on 37 metriä. Kirkossa on noin 3 000 istumapaikkaa, joiden lisäksi on vielä noin 2 000 seisomapaikkaa. Kirkon penkkien yhteispituus on noin 1 670 metriä. Täten se on Suomen suurin kirkkorakennus.
Tyyliltään Kerimäen kirkko on jonkinlainen uusgotiikan ja uusbysanttilaisuuden sekoitus ja lisäksi kirkossa on myös vanhempaa kirkkoperinnettä. Sen pohjakaava on lyhytsakarainen kaksoisristikirkko. Kupoli on rakennettu ristineliön päälle neljän puupilarin varaan. Sidehirret, jotka liittyvät seiniin runsaasti profiloituina, vahvistavat pylväitä. Kolmiapilan muotoiset avoimet kattotuolit tukeutuvat myös osittain sidehirsiin. Kirkkotila on valoisa, sillä seinien kolmessa kerroksessa olevat ikkunat ja kupolin aukot antavat runsaasti valoa, mikä lisää myös avaraa vaikutelmaa.
Kerimäen kirkko on monumentti, jossa puusta rakentamisen mahdollisuudet on ajan olosuhteisiin katsoen viety äärimmilleen. Kirkon nerokas ristirakenne oli rakennettaessa 80 vuotta aikaansa edellä ja kokonaisuutena oman aikansa kirvesmiesten taitojen mestarinäyte.
Kirkon vieressä on 42 metriä korkea kellotapuli, joka valmistui samana vuonna kuin kirkko. Tapulissa on kaksi kirkonkelloa, pieni kirkonkello on valettu vuonna 1684 ja suuri kirkonkello 1884.
Kirkon suurta kokoa on yritetty selittää kyynärän ja metrin sekaantumisella tai piirustusten vaihtumisella. Todellisuudessa Kerimäen kirkkoherrana kirkon rakentamisen aikaan toiminut Fredrik Neovius vain ajatteli, että kirkkoon on mahduttava kerralla puolet pitäjän asukkaista (Kerimäen asukasluku oli tuolloin noin 12 000).
Vuonna 1953 kirkon kylkeen rakennettiin laajennuksena pienempi kirkkosali, nk. talvikirkko. Suuren kirkon kirkkosalissa ei ole lämmitystä kylmäksi vuodenajaksi. Joka vuosi joulupäivän aamuna järjestetään suuressa kirkossa joulujumalanpalvelus, jossa vanhan perinteen mukaan istutaan turkit päällä ja kintaat kädessä. Kirkossa on useita hyvin koristeellisia kamiinoita, mutta ne ovat olleet jo yli 50 vuotta käyttämättöminä.
Alttaritaulun aiheena ovat Jeesuksen sanat: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." (Matt. 11:28). Sen on maalannut Alexandra Såltin vuonna 1890.
Kesän 2009 aikana rakennus oli maalaustelineiden peitossa aina joltain laidalta koko turistikauden ajan, kun kirkko maalattiin uudelleen. Kirkossa oli maalattavaa seinää noin 4 500 neliötä ja kattoa 3 000 neliötä. Parikkalalaisen maalausliikkeen toteuttamaan urakkaan arvioitiin kuluvan maalinpoistoainetta 2–3 000 litraa ja pellavaöljymaalia 4500 litraa. Aikaisempi pohjamaali oli sinkkivalkoista, jonka päällä oli öljymaali. Sinkkimaali oli sittemmin kovettunut ja jauhoutunut, mikä säävaihteluiden kanssa sai hengittämättömän maalikerroksen irtoamaan paloina. Maalausurakan rahoituksen keräämistä kuvattiin haasteelliseksi, sillä kustannukset nousivat 813 000 euroon. Kirkko pitää maalata uudelleen noin 20 vuoden päästä.