Kemiönsaari (ruots. Kimitoön) on Suomen kunta Varsinais-Suomessa. Kunta syntyi Dragsfjärdin, Kemiön ja Västanfjärdin kuntaliitoksella vuonna 2009; sitä ennen vuonna 1969 oli Dragsfjärdiin liitetty Hiittinen. Kemiönsaaren kunta käsittää lähes koko Kemiön saaren lukuun ottamatta saaren pohjoisosan Angelniemeä, joka on vuodesta 2009 ollut osa Salon kaupunkia. Laajahko alue Skinnarvikissä saaren länsilaidalla on puolustusvoimien hallinnassa ja pääsy sinne on luvanvaraista. Kemiönsaaren naapurikunnat ovat Salo, Raasepori, Hanko, Länsi-Turunmaa ja Sauvo (Wikipedia, 2011). (QWikipedia, 2024): Saaristokunnan nähtävyyksiä ovat esimerkiksi Saaristomeren kansallispuisto, Bengtskärin majakka, Amos Andersonin kesähuvilana toiminut Söderlångvikin kartano, Sagalundin museo ja Taalintehtaan ruukin alue. Kunnan kirkkorakennuksia ovat Kemiön kirkko, Dragsfjärdin kirkko, Taalintehtaan kirkko, Västanfjärdin vanha kirkko, Västanfjärdin uusi kirkko, Hiittisten kirkko ja Vänön kappeli. Kemiönsaarella on runsaasti keskiaikaa edeltäviä muinaisraunioita. Keskiajalla alueelle saapui väestöä Ruotsin eri osista, jolloin alkuperäinen suomenkielinen väestö poistui tai pakeni paikalta. Tästä kertoo suomalaisperäisten paikannimien puuttuminen saaren keskiosista. Alueella on kuitenkin alun perin ollut suomalaista väestöä. Vaikka saarelta tunnetaan myöhempiä suomalaisia erisnimiä vuodelta 1378, on mahdollista että alkuperäisväestön ja tulokkaiden välillä on tapahtunut jonkinlainen konflikti, mikä johti suomenkielisen väestön poistumiseen alueelta. Toisaalta kylännimien Makila (Maakylä) ja Kalkila (Kalkkila) perusteella on ehdotettu, että Ruotsista tulleen muuttoliikkeen seurauksena myös uutta suomenkielistä väestöä olisi tullut saarelle Salon seudulta. Kylät: Dragsfjärd: Björkboda, Genböle, Dalen, Hammarsboda, Hertsböle, Kråkvik, Kulla, Kärra, Labbnäs, Lillfinhova, Långnäs, Nordanå, Purunpää, Rosendal, Rövik, Skinnarvik, Smedskulla, Storfallan, Storfinhova, Stusnäs, Sunnanå, Söderby, Söderlångvik, Söglö, Tynglax, Ytterölmos ja Överölmos. Hiittinen: Bergö, Biskopsö, Bolax, Böle, Hiittinen (Hitis), Holma, Högsåra, Kakskiela (Kaxskäla), Kasnäs, Rosala, Stubbnäs, Tunhamn, Vänoxa ja Vänö. Kemiö: Albrektsböle, Berga, Bjensböle, Bogsböle, Branten, Brokärr, Båtkulla, Böle, Dalby, Dalkarby, Degerdal, Ekniemi (Eknäs), Elmdal, Engelsby, Flugböle, Fröjdböle, Gammelby, Gräsböle, Gundby, Gästerby, Helgeboda, Hova, Hulta, Högmo, Kalkkila (Kalkila), Kastkärr, Kiila (Kila), Kirkonkylä (Kyrkoby), Kåddböle, Koustar, Kuggböle, Kvarnböle, Kårkulla, Labböle, Lamkulla, Lappdal, Lemnäs, Lillvik, Linnarnäs, Lövböle, Mainiemi (Majniemi), Makila, Mattböle, Mattkärr, Mjösund, Måsa, Nordvik, Norrlångvik, Norrsundvik, Orrnäs, Pajböle, Pederså, Pungböle, Påvalsby, Reku, Rugnola, Santasaari (Sandö), Skarpböle, Skoböle, Skogsböle, Skålböle, Skäggböle, Smedaböle, Smedsböle, Stenmo, Sjölax, Tavastrona, Tjuda, Tolfsnäs, Torsböle, Trotby, Träskö, Vestlahti (Vestlax), Viksgård, Viksvidja, Villkärr, Vreta, Västankärr, Västermark ja Östermark. Västanfjärd: Billböle, Brännboda, Finsjö, Galtarby, Gräggnäs, Illo, Kobböle, Misskärr, Nivelax, Norrlammala, Pörtsnäs, Sirnäs, Södersundvik, Söderlammala, Tappo, Västanfjärd ja Östanå. Kartta Kemiönsaaren ja Paraisten kuntaliitoksista. Vuonna 1961 Strömmä lähialueileen liitettiin Kemiöstä Perniöön, Santasaari liitettiin Karunasta Kemiöön ja Hiittinen liitettiin Dragsfjärdiin vuonna 1969. Kemiö, Dragsfjärd ja Västanfjärd yhdistyivät uudeksi Kemiönsaaren kunnaksi vuonna 2009. Kartta Turunmaan, Paraisten kaupungin ja Kemiönsaaren kunnan, kuntaliitoksista. Fenn-O-maniC - Oma teos data via Contains data from the NLS Maastokartta 1:100 000, 2020 Tämä tiedosto hyödyntää Maanmittauslaitoksen (MML) tuottamaa aineistoa (Maastokartta 1:100 000, 2020).

Kemiön kirkko: A) Nimimerkki "Abc10" kuvasi Kemiön kirkon kesällä 2015 * alkuperä 1400-luvulla, korjattu 1700-luvulla tulipalon jälkeen (Wikipedia, CC BY-SA 4.0).

Taalintehdas (Dalsbruk): B) Taalintehtaan sataman empiretyyliset rantamakasiinit ovat valmistuneet 1830-luvulla. Harri Blomberg kuvasi kesällä 1992 (Wikipedia * CC BY-SA 3.0). (Wikipedia, 2024): Taalintehdas (ruots. Dalsbruk) on noin 1 700 asukkaan taajama Lounais-Suomessa Kemiönsaaren kunnassa. Taalintehdas oli entisen Dragsfjärdin kunnan keskustaajama aina vuoteen 2009 asti, jolloin Kemiön, Västanfjärdin ja Dragsfjärdin kunnat yhdistyivät Kemiönsaareksi. Taalintehtaan sataman empiretyyliset rantamakasiinit ovat valmistuneet 1830-luvulla. Taalintehtaan kylän rakentumiseen on ennen kaikkea vaikuttanut teollistuminen ja Taalintehtaan ruukin yli 300-vuotinen toiminta. Ruukki perustettiin vuonna 1686, ja vuoteen 2012 asti Taalintehtaalla toimi rautatehdas. Myös Taalintehtaan kylän voidaan laskea syntyneen silloin, kun rautaruukki perustettiin Dahlsin. . Taajamassa on monta uudehkoa kerrostaloa, terveyskeskus, Kemiönsaaren toinen kunnantalo, suomen- ja ruotsinkieliset koulut, kaksi ruokakauppaa, vaatekauppoja, kotitarvikekauppoja, kaksi ravintolaa, rantahotelli, kaksi pankkia, apteekki, Alko ja posti sekä monipuolinen vierasvenesatama. Taalintehtaalla järjestetään vuosittain heinäkuussa Baltic Jazz -festivaalit sekä elokuussa monitaidefestivaali Norpas. Kesäkuussa järjestetään Lövö broloppet -puolimaraton Taalintehtaalta Lövön sillan kautta Kasnäsiin. Museovirasto on määritellyt Taalintehtaan historiallisen teollisuusalueen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Ruukin vanhat masuunit ja hiiliuunit on osin restauroitu 2000-luvun alussa. Taajaman erikoispiirre on, että useat sen rakennuksista on perustaltaan tai kokonaisuudessaan rakennettu kuonatiilestä eli raudan valmistuksen sivutuotteena syntyvästä kuona-aineesta muotoilluista tiilistä. Taalintehtaan alueen asuinrakennuksista vanhimmat ovat 1700-luvulta. Vuonna 2016 Taalintehdas valittiin Varsinais-Suomen vuoden kyläksi. Taalintehdas perustettiin vuonna 1686 Dahlin kylään ruotsalaisen Daniel Faxellin toimesta. Tuohon aikaan kylä kuului kruunulle ja sitä asutti vain muutama talonpoika. Taalintehtaan tehtaan työllistävä vaikutus on ollut merkittävä, mutta se on myös vaihdellut suuresti eri aikoina. Vuonna 2012 tehdas ajautui lopullisesti konkurssiin ja lopetti toimintansa. Historiallinen rakennuskanta: Teollisuusyritykset ovat usein pitkälle 1900-lukua vastanneet alueensa yhdyskuntasuunnittelusta, asuntoihin ja vapaa-aikaan liittyvästä rakentamisesta. Tehdas omisti pitkään yhdyskunnan maapohjan, huolehti kaavoituksesta ja rakentamisesta. Toisen maailmansodan jälkeen tehtaan vaikutus yhdyskunnan rakentamiseen alkoi heiketä. 1970-luvulla kunnan keskus siirtyi Taalintehtaalle ja kunnasta tuli keskeinen kaavoittaja ja rakentaja. Taalintehtaan rakennuskanta koostuu eriaikaisista teollisuus-, tuotanto- ja varastorakennuksista sekä lisäksi työväenasuinrakennuksista ja -asuinalueista 1700-luvulta nykypäivään asti. Taalintehtaan hyvin säilynyt ja yhtenäinen rakennusperintö antaakin kiehtovan katsauksen ruukkiyhteiskunnan kehityksestä. Kylän rakennuskantaa elävöittää niiden yhä käytössä olevat erikoiset nimet, jotka kertovat talonluonteesta ja kyläläisten huumorintajusta. Taalintehtaan tehtaan toiminnan siirtyminen omalle saarelle eriytti sen muusta kylärakenteesta. Sen sijaan tehtaan vanhimmat rakennukset ovat sulautuneet osaksi kylämiljöötä. Teollisuusrakennukset muodostavat kaksi erillistä ryhmää. Vanhan, kivestä rakennetun, mutta osittain uusitun ja vahvistetun kivipadon alapuolella on harmaakivestä ja tiilestä rakennetun masuunin raunio ja sen ympärillä raastuvan, pasutusuunin ja hiilihuoneen perustuksia. Ensimmäinen masuuni rakennettiin vuonna 1688. Masuunin ympäristö muodosti teollisen toiminnan keskuksen 1800-luvun lopulle asti, jonka jälkeen teollinen keskus siirtyi Skeppsholmenille. Nykyinen masuunin raunio on peräisin 1800-luvulta, ja se oli käytössä vuoteen 1928. Etelään masuunista on slagitiilestä ja punatiilestä rakennettu valimo sekä tiilinen konepaja sekä ruuvi- ja mutteritehdas. Taalintehtaan masuuni on Suomen masuuniruukeista vanhin. Nykyään masuunin raunioilla järjestetään esimerkiksi konsertteja Baltic Jazzin ja Norpas-festivaalin aikaan. Kesällä 2013 raunioita käytettiin kesäteatterin esityspaikkana. Masuunin rauniota ympäröivät kivirakennukset ovat 1700-luvun takkirautavalimo ja mekaaninen verstas. Mekaanisessa verstaassa järjestetään vuosittain tunnelmallisia myyjäisiä, konsertteja ja muita tapahtumia. Verstaan käyttöä rajoittaa huono valaistus ja kylmyys: rakennuksessa on maalattia, eikä lämmitystä ole. Lisäksi rakennuksissa toimii pesula. Uudempi tehdasalue, jonka vanhimmat osat ovat 1920-luvulta ja jota on rakennettu etenkin 1930-luvulla ja 1970-luvulla, on perustettu Skeppsholmenin saarelle. Skeppsholmen on liitetty penkereellä mantereeseen. Saaresta tuli uusi Taalintehtaan keskus, kun sinne rakennettiin putlauslaitos. Sinne tehtiin myös useita asuntoja, varastoja ja vesijohto. Saari toimi alun perin rahtilaivojen lastaussatamana. 1800-luvulla saari sai uuden luonteen, kun saareen perustettiin valssilaitos ja putlausuuneja, sitten höyryvoimalla käyviä kankirautavasaroita. 1900-luvulla saarelle siirtyi kaikki teollinen toiminta. Suurin osa saaren rakennuskannasta on uusiutunut nopeaan tahtiin teollisuuden kehityksen myötä, mutta joitakin 1920-luvun tiilirakennuksia on yhä jäljellä. Uudempaa tehdasaluetta on hyödynnetty veneidensäilytyspaikkana. Tehtaan tiilestä rakennettu vanhin osa on jäänyt puristuksiin uudempien hallien väliin. Rannan hiiliuunit ovat ainutlaatuisia: Taalintehtaan 11 hiiliuunin kokonaisuus on suurin koko Euroopassa. Uuneja alettiin rakentaa 1830-luvulla masuunin polttoaineeksi tarvittavan hiilen polttoon. Uunit on rakennettu kuona- eli slagikivestä. Hiiliuuneja on ollut paikalla enemmänkin, mutta niitä purettiin uuden kunnantalon tieltä 1970-luvun alussa. Tori ja sitä ympäröivä rakennuskanta syntyivät 1800-luvun puolivälissä. Ensimmäisiä rakennuksia alueella olivat luultavasti rantamakasiinit, jotka koostuvat tallista, viljamakasiinista ja varastorakennuksesta sekä niiden vieressä sijaitseva toimistorakennus sekä vanha postitalo torin laidalla. Kaikki ovat empiretyylisiä rakennuksia. Rannan makasiineja kutsutaan ”Engelin makasiineiksi”, mutta ei ole todisteita, että makasiinit olisivat Carl Ludvig Engelin suunnittelemia. Makasiinien yhteydessä on aikanaan ollut lastauslaituri ja nosturi. Rantamakasiineissa toimi pitkään tehtaan konttoritilat. Nykyisin rantamakasiineissa toimii muun muassa ravintola ja kesällä matkailuinfo. Lisäksi talli toimii elokuvateatterina, jossa pidetään myös erilaisia yleisötilaisuuksia. Tallin historiaa kunnioitetaan, sillä elokuvateatterin nimi on Bio Pony. Torin ympärille sijoittuivat keskeiset toiminnot, kuten posti, lennätin ja 1900-luvulla leipomo ja teurastamo. Torin ympäristössä on eheitä osia 1800-luvun puolenvälin rakennetusta ympäristöstä: vanha postitalo kolmine kuisteineen, takana sijaitseva konttorirakennus ja mäen päällä oleva ”Kivikakolaksi” ristitty asuinrakennus. Taalintehtaalla on käyty torikauppaa ainakin 1880-luvulta lähtien. Edelleen torin ympärillä on keskeisiä palveluita, kuten kauppoja, kampaamo ja asiamiesposti. Toripäivät ovat keskiviikko ja lauantai. Lisäksi torilla järjestetään joka vuosi useita yleisötapahtumia ja iltatoreja. Ruukinkartanot ja ruukinpuisto Ruukinkartanoita Taalintehtaalla on kaksi. Vanhempi vuodelta 1762 sijaitsee puistoineen rantaan viettävässä rinteessä. Konttorirakennus, jossa on ollut virkailijoiden asuntoja, periytyy ilmeisesti 1700-luvulta tai 1800-luvun alusta. Empiretyylinen virkailijarakennus on 1800-luvun puolivälistä. Taalintehtaan ensimmäisen ruukinkartanon rakennutti Petersenin patruunasuku vuonna 1762. Rakennus on alun alkaen edustanut hyvin tyypillistä 1700-luvun kartanorakentamista. Vaikka kartanoon on tehty vuosien kuluessa laajennuksia ja uudistuksia, on vanhan päärakennuksen muodosta ja luonteesta säilynyt olennaisin. Kartano toimi näihin vuosiin asti tehtaan edustuskäytössä. Uuden ruukinkartanon suunnitteli sveitsiläisarkkitehti A. Brünner 1870-luvulla. Se oli koristeellinen, ja siihen kuului kauas näkyvä torni. Muita niiden aikojen rakennuksia olivat tohtorin huvila, kerhohuone ja hotelli, joka toimi sekä edustustilana että väestön kokoontumis- ja juhlatilana. Näistä rakennuksista ainoastaan kerhotalo on säilyttänyt alkuperäisen tyylinsä. Stünzin kartanorakennus koki suuren muutoksen vuonna 1935–1936, kun kartano uudistettiin arkkitehti Gunnar Wahlroosin suunnitelmien mukaan. Koristeellinen sveitsiläistyyli vaihtui 1900-luvun kurinalaiseen, lähes moderniin klassismiin. Lahden puolella on lisää 1800-luvulta peräisin olevia rakennuksia, muun muassa nykyinen hotelli, jossa alun perin oli virkamiesten asuntoja. Ruukinkartanon ympärille perustettiin jo 1700-luvulla suuri hedelmäpuutarha, joka muodosti alun ruukinpuistolle. Puiston luonne muuttui täysin 1870- ja 1880-luvuilla, kun sveitsiläissyntyinen patruuna Jacob Stünzi rakennutti puiston toisella laidalla olevalle mäelle uuden koristeellisen nikkarityylisen kartanon ja useita muita vastaavantyylisiä rakennuksia. Taalintehtaan monissa rakennuksissa on käytetty kuonakiveä eli slagitiiltä, ja nämä rakennukset ovat kylän miljöössä keskeisiä. Taalintehtaalle toivottiin pitkään omaa kirkkoa. Rautatehdas osti vuonna 1934 metodistiseurakunnan vuosina 1921–1922 rakentaman slagitiilisen kirkon ja luovutti sen seurakunnalle ehdolla, että se huolehtisi papin palkkaamisesta. Taalintehtaan kansakoulu rakennettiin 1908, ja sitä on sittemmin laajennettu moneen otteeseen. Jugendtyylisen koulurakennuksen julkisivu saa vaihtelua muun muassa korkeasta slagitiilisestä kivijalasta ja ikkunoiden epäsymmetrisestä sijoittelusta ja ruutujaosta. Koulurakennus toimii yhä kouluna. Ruukinpuiston pohjoisosassa sijaitsee kuonakivestä vuonna 1902 rakennettu sauna. Se oli ylempien toimihenkilöiden käytössä. Toinen sauna, joka oli työläisille tarkoitettu, sijaitsee Dammen-nimisen lammen rannalla. Saunakäytön loppumisen jälkeen se on toiminut viimepäiviin asti asuintalona. Työläisten ja virkailijoiden asuinrakennukset muodostavat poikkeuksellisen hyvin säilyneen, historiallisesti kerrostuneen kokonaisuuden 1700-luvulta nykypäiviin asti. Ensimmäiset työväen asunnot rakennettiin luultavasti heti 1700-luvun vaihteessa Norrbackenin etelärinteelle. Ne olivat pieniä yhden, kahden tai kolmen perheen käyttöön tarkoitettuja mökkejä. Jäljellä olevat Norrbackenin työläisasunnot ovat tyypillisiä 1800-luvun alulle. Alun perin rakennukset ovat ulkoasultaan luultavasti olleet nykyistä vaatimattomampia, ja ne on punamullattu myöhemmällä ajalla. Norrbackenin tuvat ovat osa Taalintehtaan ruukkimuseota, ja niihin on sisutettu työläisasuntoja eri aikakausilta. Ruukki laajeni 1800-luvun lopulla, ja työvoimaa tarvittiin tehtaalle lisää. Samalla asuntojen tarve kasvoi ja ryhdyttiin rakentamaan kasarmirakennuksia. Niin kutsutut Slaggis ja Marmoripalatsi ovat ensimmäisiä Taalintehtaalle rakennettuja kaksikerroksisia asuinkasarmeja, jotka rakennettiin 1800-luvun lopulla. Rakennusmateriaalina oli kuonakivi, ja molemmat kivikasarmit on rakennettu klassistiseen tyyliin. Myöhemmin rakennetut kasarmit poikkeavat näistä. Omaa erikoista rakennustyyppiään ovat Taalintehtaan kaksikerroksiset luhtikäytävätalot 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. Nedre Kajlins tai Nedre Kahelin on vuodelta 1900 ja Nybyggningen vuodelta 1890. Nybyggningenin ympärillä on useita maakellareita kasarmin asukkaiden kylmäsäilytystiloiksi. Käringslängtan eli Akan kaipuu ja Slottet eli Linna, joka on yksi komeimmista luhtikäytävällä varustetuista asuinkasarmeista, rakennettiin vuonna 1896. Slottetissa on ollut asunnot yhteensä 28 perheelle. Rakentamista jatkettiin 1890-luvulla länteen Sabbelsin mäelle itäisen asutusalueen tultua täyteen. Sabbelsiin rakennettiin kahteen ryhmään suuria luhtikasarmeja, joista nuoremmat ovat yhä jäljellä. Sabbelsin kasarmit muistuttavat monessa suhteessa itäisen asutusalueen uudempia kasarmeja. Sabbelsin kasarmeissa kansallisromanttiset piirteet ovat kuitenkin korostuneet, ja ikkunoiden puitejako ja savupiippujen sekä kivijalan koristelut ovat vuosisadan vaihteen tyylin mukaisia. Kasarmit on järjestään rakennettu niin, että korkea suljettu julkisivu katsoo merelle päin ja intiimimpi puoli koristeellisine sisäänkäynteineen ja luhteineen on suojaisella puolella. Kasarmit ovat nykyisin asuintaloina ja luhtitalot ovat lähinnä kesäasukkaiden käytössä. Asutuksen levittyä sekä itään että länteen jäi 1900-luvun alussa ainoaksi mahdollisuudeksi laajentaa pohjoiseen. Tullimäentien risteyksen vaaleat rakennukset sijaitsivat tässä jo 1870-luvulla. Tulli ja rakennukset ovat luultavasti syntyneet samoihin aikoihin torin kanssa. Rinteessä sijaitseva Koirankopiksi nimetty vaalea kasarmirakennus on rakennettu vuonna 1902. Rakennuksen teräväharjaiset kattolyhdyt ovat tyypillinen 1900-luvun alun piirre. Pitkälle 1900-luvulle asti yli 60 prosenttia työläisasunnoista oli yhden huoneen asuntoja ja kolmannes koostui yhdestä huoneesta ja keittiöstä. Asuntojen ahtaus oli todellinen ongelma. Ahtaus helpottui vasta 1920-luvulla kaksihuoneisten asuntojen yleistyessä. Asuntopula oli kuitenkin tavallista. Puukasarmeja rakennettiin aina 1920-luvulle saakka, jolloin palattiin muutaman perheen taloihin. Slottetin vieressä olevaa pientalojen ryhmää kutsutaan Honoluluksi, koska se muodostaa oman erillisen saariryhmänsä. Honolulun talot on rakennettu 1920- ja 1930-luvulla, jolloin omakotitalot olivat nousseet työväenluokan uudeksi asuinmuodoksi. Ne noudattavat aikakaudelle yleistä pientalomuotia, yhden keskussavupiipun ympärille neliöksi rakennettuja pientaloja, joissa on jyrkät satulakatot ja klassistisia piirteitä, kuten valkoiset nurkkalaudat ja lunetti-ikkunat. Taloissa on slagikivestä muuratut sokkelit. Hollywood-talojen vaalea ja hillitty ulkoasu erottuu selvästi Sabbels-kasarmien voimakkaista väreistä ja monimutkaisista muodoista. Uudempaa rakennuskantaa edustavat Lähetinvuoren länsipuolella kohoavat Klockbergan ja Trollbergan neljä elementtikerrostaloa, jotka ruukki rakensi 1970-luvun alussa. Kerrostaloasunnot tarjosivat uutta ja modernia asumismukavuutta ja olivat hyvin haluttuja. Taalintehtaan hiiliuunit * Marko Grönroos kuvasi vuonna 2006 (Wikipedia * CC BY 2.5).

Bengtskärin majakka: B) Bengtskärin majakka on Kemiönsaaren tunnetuimpia nähtävyyksiä. Kuva heinäkuulta 2010. Kuvasi nimimerkki "Tovk909" - lisenssi, OK (public domain/Wikipedia). Bengtskärin majakka rakennusvaiheessa 15.9.1906 * kuvaaja ei tiedossa (Wikipedia, public domain). (Wikipedia, 2024): Bengtskär on Turun saaristossa, noin 25 kilometriä Hangosta lounaaseen sijaitseva luoto. Se on myös Suomen eteläisin asuttu paikka. Luoto on pinta-alaltaan noin kaksi hehtaaria ja ainoastaan pieni osa siitä on kasvillisuuden peittämää ja loppuosa on paljasta graniittia. Luodolla sijaitseva Bengtskärin majakka rakennettiin 1906 valaisemaan luotoa ympäröivää karikkoista merialuetta. Jatkosodan aikana käydyssä Bengtskärin taistelussa se yritettiin räjäyttää. Majakka on ympäristöineen määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi, ja se on kesäisin suosittu matkailukohde. Bengtskärissä on myös hyvät mahdollisuudet tarkkailla lintuja varsinkin kevät- ja syysmuuton aikaan. Majakkarakennuksen korkeus on kokonaisuudessaan 49 m maanpinnasta (pois lukien tuuliviiri ja antennit) ja siten pohjoismaiden korkein majakkarakennus. Valon korkeus on 45,8 m maanpinnasta ja 51 m merenpinnasta. Bengtskär sijaitsee Turun saaristossa ja kuuluu Kemiönsaaren kuntaan. Luoto on pinta-alaltaan noin 2 hehtaaria ja sijaitsee Saaristomerellä noin 25 kilometriä Hangosta lounaaseen. Bengtskär on Saaristomeren uloin luoto ja Suomen eteläisin asuttu paikka. Lähin saaristokylä Rosala sijaitsee noin 18 kilometriä Bengtskäriltä pohjoiseen, ja lyhin ja suojaisin reitti majakalle kulkee Hiittisten saariston halki. Bengtskärin kallioperä on vuosien saatossa joutunut ihmisen muokkauksen kohteeksi: luodolle rakennettua majakkaa varten kalliota madallettiin räjäyttämällä, ja majakkaan tarvittavat kivet louhittiin paikan päältä. Myös jatkosodan aikana käyty Bengtskärin taistelu on jättänyt kallioon jälkiä. Sodan jälkeen kalliota räjäytettiin ja louhittiin lisää konekivääripesäkkeitä, juoksuhautoja ja bunkkereita varten. Lisäksi kalliossa on myös satoja ihmisten, kuten majakan entisten asukkaiden, sotilaiden ja matkailijoiden, tekemiä kaiverruksia, joista vanhimmat ovat vuodelta 1896. Bengtskärin luoto sijaitsee ulkomerellä ja aallot pääsevät vyörymään suoraan rantaan, minkä vuoksi luodolla on historian aikana koettu voimakkaita myrskyjä. 1906 myrskyssä luodon dynamiittivarasto huuhtoutui mereen ja makeavesivarannot täyttyivät suolavedellä, mutta majakan rakennustyöntekijöiden asuinparakit säästyivät. Joulukuussa 1913 koetussa myrskyssä osa majakan kasvimaasta huuhtoutui mereen, ja joulukuun 17. ja 18. päivän välisenä yönä 1999 koettu myrsky tuhosi muun muassa ulkorakennuksia ja tukki sataman suurella kivenlohkareella. Merentutkimuslaitokselta mukaan Bengtskärin eteläpuolella oleva aaltopoiju oli mitannut korkeimmat Suomessa koskaan mitatut aallot; merkitsevä aallonkorkeus oli ollut 7,4 metriä ja korkeimmat yksittäiset aallot 13-metrisiä. Bengtskärissä on harvoin jäätä jäärajan kulkiessa yleensä Bengtskärin ja saariston välillä. Toisinaan meri kuitenkin jäätyy avomerelle asti, ja erittäin harvoin jääolosuhteet mahdollistavat saarelle kulkemisen esimerkiksi autolla tasaisen ja paksun jääpeitteen yli. Bengtskärillä ei esiinny luonnostaan puuvartisia kasveja, tosin sille on ajan saatossa yritetty istuttaa erilaisia pensaita ja puita vaihtelevalla menestyksellä. Kasvisto on ulkoluodoille tyypillistä. Merikaalia löytyy yksi kasvusto, meriputkea ja varsinkin merisauniota esiintyy runsaammin. Ruohosipuli, rantavehnä ja rantakukka ovat yleisiä. Majakan etu- ja takapihalla kasvaa jänöapilaa. Majakan pihoille on kylvetty nurmiseosta, jotta nurmikko kestäisi paremmin suuren turistimäärän. Rikkaruohoista juolavehnää esiintyy paljon ja juolavehnän juurikot sitovat maaperää kovien myrskyjen huuhtoessa saarta. Nokkosta esiintyy jonkin verran. Majakkatornin ulkokuoressa kasvaa vuosittain voi- ja rantakukkaa. Kallioilla kasvaa erilaisia saaristolle tyypillisiä jäkäliä kuten karttajäkäliä sekä erilaisia karpeita. Paikallinen eläimistö on myös hyvin niukkaa. Saarella esiintyy muun muassa sammakkoeläimiä ja hyönteisiä sekä muutama nisäkäslaji. Luodolla on runsaasti erikokoisia meri- ja sadevesitäytteisiä kallioaltaita. Niissä elää erilaisia äyriäisiä sekä myrskyn tuomia pikkukaloja kuten kolmipiikkejä. Ne ovat tärkeitä myös sammakoille ja rupikonnille. Lintujen lajikirjo on runsaampi varsinkin muuttoaikaan. Saarelle ei esiinny käärmeitä, joskin yksittäisiä kyyhavaintoja on tehty. Kyiden arvellaan kulkeutuneen naapurisaarelta Dömmärskäriltä, jossa on pysyvä kyykanta. Ainoat pysyvät nisäkkäät ovat peltomyyrä ja lepakko. Koska peltomyyrillä ei ole vihollista lukuun ottamatta satunnaisia pöllöjä ja matkailijoiden tuomia koiria, kasvaa kanta toisinaan räjähdysmäisesti. Hylkeitä nähdään Bengtskärillä säännöllisesti ja toisinaan nuoria yksilöitä tavataan luodon rantakallioilla. Harmaahylje on yleisin ja norppa huomattavasti harvinaisempi. Halleja eli harmaahylkeitä näkee myös kaukoputkella kauempana sijaitsevalla Ytterlandilla. Bengtskärissä on 1970-luvulta lähtien havaittu vajaat 200 muuttolintulajia. Pesimälinnusto on vähäinen, ainoastaan neljä lajia. Yleisimmät pesimälinnut ovat haahka ja räystäspääsky. Bengtskärissä on hyvät mahdollisuudet tarkkailla lintuja varsinkin kevät- ja syysmuuton aikaan. Suomessa esiintyvistä pöllölajeista ainoastaan suopöllö ja sarvipöllö on havaittu Bengtskärissä. Vertaimeviä hyttysiä ei luodolla esiinny, mutta kesäisin majakkatornin ympärillä parveilee sulkasääskiä. Lisäksi luodolla tavataan kesäisin esimerkiksi erilaisia perhosia, ampiaisia, leppäkerttuja ja korentoja. Hämähäkkejä, kuten ristihämähäkkejä, esiintyy runsaasti. Bengtskärin luotoa ympäröivälle karikkoiselle merialueelle ehti ennen majakan rakentamista haaksirikkoutua lukuisia aluksia, tunnetuimpana niistä höyrylaiva S/S Helsingfors, jonka uppoaminen antoi loppusysäyksen majakan rakentamiselle. Ennen vuotta 1906 rakennettua Bengtskärin majakkaa luodolla sijaitsi ”Bengtskärin saarnatuolina” tunnettu pooki eli tunnusmajakka, joka purettiin suuremman majakan tieltä. Jatkosodan aikana 1941 saarella käytiin Bengtskärin taistelu. Bengtskärin majakka oli tärkeä maamerkki toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen Virosta lähteneille kymmenille tuhansille venepakolaisille. Luodolla sijaitseva majakka kunnostettiin perusteellisesti 1990-luvulla, minkä jälkeen siitä on tullut merkittävä matkailukohde ja nähtävyys. Matkailu Bengtskär on Suomen eteläisin matkailukohde, ja luodolla käy vuosittain noin 13 000–15 000 matkailijaa. Majakassa on muun muassa museo, majakkaposti, kahvila ja majakkahotelli. Bengtskärille kulkee kesäkaudella maksullisia laivavuoroja Kasnäsistä ja Rosalasta sekä Hangosta. Lisäksi majakalle ajetaan myös maksullisia tilausristeilyjä. Kesäkauden ulkopuolella majakalle voi päästä maksullisilla tilausveneillä sekä tarvittaessa helikopterilla. Venematka Kasnäsistä Bengtskäriin kestää taksiveneellä noin tunnin.