Keminmaa: A) Keminmaa (vuoteen 1979 asti Kemin maalaiskunta) on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnan lounaisosassa. Kunnassa asuu 8 295 ihmistä ja sen pinta-ala on 647,24 km². Keminmaan naapurikunnat ovat Kemi, Simo, Tervola ja Tornio. Vuoden 2015 alussa Kemin kaupunki sekä Keminmaan ja Simon kunnat suunnittelivat yhdistymistä uudeksi Kemin kaupungiksi. Kemin ja Simon kunnanvaltuustot hyväksyivät yhdistymisehdotuksen, mutta Keminmaan valtuusto hylkäsi sen. Asutus Kemijokivarressa on hyvin vanhaa. Keminmaan edeltäjä Kemin pitäjä oli Pohjois-Suomen vanhimpia pitäjiä ja käsitti laajimmillaan koko Peräpohjolan. Keminmaan vanha kirkko eli Pyhän Mikaelin kirkko rakennettiin vuosina 1519–1521. Siellä makaa vuonna 1629 kuolleen kirkkoherra Nikolaus Rungiuksen kuuluisa muumioitunut ruumis. Vanha kirkko on katoliselta ajalta. Keminmaan uusi kirkko on keisari Aleksanteri I:n määräyksestä rakennettu vuonna 1827 ja se on Carl Ludvig Engelin suunnittelema. Toisen maailmansodan aikaan Keminmaan nykyisen vanhustentalon paikalla Kallinjärven reunalla toimi saksalaisten leipomo, jossa leivottiin kaikki Pohjois-Suomen saksalaisjoukkojen leivät. Pölhön koulussa toimi saksalaisten upseerikerho. Keminmaalla sijaitsevia kyliä: Hirmula, Ilmola, Itäkoski, Jokisuu, Laurila, Lautiosaari, Liedakkala, Maula, Pörhölä, Ruottala, Sompujärvi, Törmä, Viitakoski, Lassila ja Länsikoski. Tunnettuja keminmaalaisia: Peter Franzén, näyttelijä * Urho Knuuti, kansanedustaja (SDP), kunnallisneuvos * Ari Koch, kuvanveistäjä * Hannu Tihinen, jalkapalloilija (FC Zürich, A-maajoukkue) * Otto Vallenius, maalari ja muusikko * Paavo Väyrynen, poliitikko (Keskusta, Kansalaispuolue). Keminmaan keskiaikainen harmaakivikirkko Pyhän Mikaelin kirkko rakennettiin vuosina 1519–1521. Kuvasi nimimerkki "Estormiz" kesällä 2003 (lisenssi OK * public domain * Wikipedia).

B) Keminmaan rautatie-elämää: Laurilan rautatieasema: Tämä kuvapostikortti on lähetetty Laurilasta Kangasniemelle, Amanda Svalalle 17. joulukuuta 1914. Lähettäjä Emmi on kirjoittanut: Kuvassa näetten miedän asemamme. Hyvin olen voinut. H:lta on viety kolme jo poikaa sotaan, hän suree niitä kovin. Kortti on leimattu ensin Laurilassa, sitten Kuopiossa ja lopuksi Kangasniemellä. Leimojen ja osin irtirevityn postimerkin päälle on isketty punaisella leimasimella teksti "sotasensuuri" suomeksi ja venäjäksi. Laurilan asema sijoitettiin v.1903 Kemijoen ylittävän sillan länsipuolelle. Ensimmäinen Laurilan asema (Bruno Granholm) paloi jo vuonna 1907 - uusi valmistui vielä samana vuonna. Laurilan merkitys kasvoi, kun siitä tuli Tornion ja Rovaniemen ratojen risteysasema v.1909. Asemarakennus tuhottiin Lapin sodassa saksalaisjoukkojen vetäytyessä v.1945. Uusi hirsirakenteinen asemarakennus edusti Lapin jälleenrakentamiskauden tyyppipiirustusten suurta asemarakennusta. Henkilöliikenne Laurilaan lopetettiin v.1988 ja tavaraliikenne v.1991. Laurilan asemarakennus purettiin v.1999. Liikennepaikka on nykyisin kauko-ohjattu Oulusta (Radan varrella, 2009). Mika T. Polamo kuvasi 23.6.1994 Keminmaan Laurilassa: "Dr16 2822 tavarajuna kohtaa Dr16 2819 -vetoisen pikajunan." (kiitos * käyttölupa 2017-1-F). Niila Heikkilä kuvasi 1.12.2003 Laurilan ratapihaa: "Menossa on sekä sähköistystä että kaapeloinnin ja opastimien uusintaa." (kiitos * käyttölupa 2015-12-K). Niila Heikkilä kuvasi maaliskuussa 2004: "Laurilan aseman eteläpäässä on menossa paikallistien alikulkusillan korotus. Tämä ja voimalaitoksen patosillan huoltotyöt aiheuttavat sen että Isohaaran ympäristön sähköistys tehdään aivan viimeisenä, eli syyskuulla 2004." (kiitos * käyttölupa 2015-12-K). Laurilan rautatieasema (lyh. Lla) on Suomen rataverkon liikennepaikka Keminmaan kunnan keskustaajamassa Laurilassa Kemin pohjoispuolella. Laurila on risteysasema, jossa Oulun ja Tornion välisestä rautatiestä erkanee rataosa Rovaniemelle ja Kelloselkään. Liikennepaikalla ei ole lipunmyyntiä, matkustajapalvelua eikä tavaraliikennettä, vaan se toimii ainoastaan risteysasemana sekä junakohtauspaikkana. Liikenteenohjaus hoidetaan keskitetysti kaukokäytöllä Oulusta käsin. Laurilan asemarakennukset purettiin 1990-luvun alussa. Laurilan asemalla on käytössä pääraiteen lisäksi yksi sivuraide junakohtauksia varten. Tämän lisäksi liikennepaikalla on sivuraide, jota käytetään lähinnä ratatyökoneiden väistöraiteena. Rataosat Tornion ja Rovaniemen suuntiin erkanevat ratapihan länsipäässä. Laurilan liikennepaikalla on ollut käytössä kaikkiaan kolme asemarakennusta. Niistä vanhin rakennettiin Bruno Granholmin suunnitelmien mukaan rautatien rakentamisen yhteydessä vuonna 1903, ja se oli tyypin III platformskjul. Rakennus tuhoutui myöhemmin tulipalossa. Laurilan toinen asemarakennus oli ensimmäistä pientä laiturirakennusta suurempi asemarakennus. Se rakennettiin palvelemaan kasvanutta liikennetarvetta, kun Laurilasta tuli Rovaniemen radan valmistuessa risteysasema. Puisen asemarakennuksen suunnitteli Thure Hellström, ja se noudatteli samaa tyyliä kuin Koivun asemarakennus. Rakennus tuhoutui sodassa - saksalaiset polttivat sen vetäytyessään 1945. Laurilan viimeiseksi varsinaiseksi asemarakennukseksi rakennettiin sotien jälkeen uusi, pelkistetty asemarakennus vanhojen piirustusten pohjalta. Asemarakennus noudatteli samaa tyyliä kuin muutkin Laurilan–Rovaniemen radan uudelleenrakennetut asemat. Rakennus ja siihen kuulunut makasiini purettiin 1990-luvun alussa. Nykyisin asemalla on asemarakennuksena tiilinen laitetila, joka sijaitsee alkuperäiseen asemaan nähden radan vastakkaisella puolella ratapihan itäpäässä (Wikipedia, 2017 * Radan varrella, 2009). Otto Karikoski kuvasi Laurilan nykyisen tiilisen laitetilarakennuksen kesällä 2012 (lisenssi OK, Creative commons * Wikipedia).