(Wikipedia, 2012): Kauniainen (ruots. Grankulla) on Uudenmaan maakunnassa sijaitseva suomalainen kaupunki. Kauniainen on asukasluvultaan pienin pääkaupunkiseudun neljästä kaupungista ja pinta-alaltaan Suomen pienin kunta. Kauniainen tunnetaan kaksikielisenä alhaisen veroäyrin ja hyvätuloisten asukkaiden kaupunkina. Kaupunki on myös siitä poikkeuksellinen, että se on kokonaan Espoon ympäröimä. Kauniainen on alkujaan asukkaiden osakeyhtiönä perustama taajaväkinen itsehallintoalue.
Kauniaisten asukkaista 58,2 % on suomenkielisiä ja 37,5 % ruotsinkielisiä. Kaupunginvaltuuston suurimmat puolueet ovat RKP (18/35 valtuustopaikkaa) ja kokoomus (13/35).
Jään vetäydyttyä jääkauden jälkeen 10 000 vuotta sitten tämän päivän Kauniaisista oli nähtävissä Yoldiameressä vain pari pientä luotoa: muun muassa nykyiset Gränkull (67 m) ja Kasavuori (64 m) ja Kiikarivuori. 4 000 vuotta sitten Kauniaisten alueesta oli maankohoamisen vuoksi tullut osa sisäsaaristoa. Tältä ajalta on löydetty muinaisjäännöksiä, mutta on kuitenkin hyvin todennäköistä että ensimmäiset asukkaat tulivat Kauniaisiin vasta 1800-luvulla. Nykyään Kauniainen sijaitsee kaukana rannikolta.
1900-luvun alussa Kauniaisten alue kuului espoolaisille tiloille ja rakennuskanta koostui yksittäisistä torpista. Paikka oli silloin tunnettu ruotsin espoolaismurteella Gränkullana. Kauniaisten pohjoisosien läpi kulki Helsinki–Turku-maantie, joka tunnetaan nykyään Vanhana Turuntienä. Tärkeä tapahtuma Kauniaisten historiassa oli vuonna 1904, kun Kauniaisten rautatieasema avattiin uudella Rantaradalla.
Nykypäivän Kauniainen sai alkunsa vuonna 1906, kun yhtiö AB Grankulla perustettiin. Yhtiö osti maata paikallisilta maanomistajilta ja myi maan eteenpäin tontteina. Tämän seurauksena alueelle muodostui huvilayhdyskunta, samoin kuin muuallakin Helsingin ympärillä: Kulosaaressa, Haagassa, Leppävaarassa ja Puistolassa. Janne Thurman oli yhtiön perustajia ja yhdyskunnan puuhamies, joka toimi aktiivisesti Kauniaisissa monen vuosikymmenen ajan. AB Grankullan osakkeenomistajat olivat tyytyväisiä sijoitukseensa: se maksoi itsensä takaisin vuodessa.
Huvila-aikakausi oli alkanut jo pari vuotta aikaisemmin, kun rakennusmestarit Elia Heikel ja Emil Lindstedt ostivat 30 hehtaarin suuruisen alueen Gallträskin pohjoispuolella Glimsin tilalta ja rakensivat sinne omat huvilasa. Ensimmisenä nousi vuonna 1903 Gallträskin rantaan kesähuvilakäyttöön suunniteltu jugendhenkinen Villa Heikel ja pian sen jälkeen Villa Lindstedt. Tuolloin villojen tonttien koko oli usein hehtaarin tai sitäkin isompi. Puutarhakaupungin ideana oli että taloa ympäröi puutarha ja tämän ympärillä oli vapaa luonnon vyöhyke. Alle 3 000 neliön tontteja ei myyty ollenkaan. Thurmanin, Heikelin ja Lindstedtin mukaan on nimetty teitä Kauniaisissa.
Espoon maalaiskunta ei ollut hyvin kiinnostunut uudesta yhdyskunnasta sen alueella, joten yhtiö oli yksin vastuussa Kauniaisten kehittämisestä. Yhtiö muun muassa rakennutti teitä, lobbasi aseman (valmistui 1908) ja poliisiviran puolesta sekä perusti koulun ja sähkölaitoksen. Vuonna 1915 Kauniainen sai taajaväkisen yhdyskunnan oikeudet ja samalla rajoittuneet itsemääräämisoikeudet, ja siten yhtiön vastuu väheni.
Ensimmäinen tiedossa oleva tarkka asukasluku Kauniaisista on vuodelta 1917, jolloin yhdyskunnassa asui 1 647 asukasta. Vuonna 1920 Kauniaisista tuli kauppala, kun se itsenäistyi kokonaan Espoosta. Kauniaisten yhdyskuntarakenne erosi myös huomattavasti Espoon maanviljelykylistä rakennusjärjestyksineen, tieverkkoineen, huviloineen ja sähkölaitoksineen. Rakennusjärjestys kielsi teollisuusrakennukset, koska Kauniaisissa haluttiin taata idyllinen maalaismainen ympäristö. Suurin osa huviloista rakennettiin uusklassisismin tai myöhäisen 20-luvun funktionalismin tyylien mukaan. Kauppala alkoi valmistella uutta asemakaavaa 1920-luvun lopulla. Ehdotus herätti kiistaa: etenkin teiden leveys askarrutti asukkaita. Kun vielä arkkitehti kuoli kesken valmisteluprosessin, saatiin kompromissiehdotus hyväksytyksi vasta vuonna 1937. Vuodesta 1917 vuoteen 1939 Kauniaisten asukasmäärä kasvoi vain 10 %, mutta heti kauppalan rajojen ulkopuolella asukasmäärä kasvoi huomattavasti.

Kauniainen on ollut virallisesti kaksikielinen vuodesta 1936. Kunnan suomenkielinen nimi, Kauniainen, otettiin virallisesti käyttöön ruotsinkielisen nimen, Grankulla, rinnalle vuonna 1949. Jo 1930-luvulla nimi Kauniainen oli postin ja rautateiden käytössä. Toisen maailmansodan myötä huvila-aikakausi loppui ja vaihtui 1940- ja 1950-lukujen jälleenrakentamiseen ja huonompiin taloudellisiin aikoihin.
Kauniaisten olemassaolo oli uhattu kunnallisten velvollisuuksien ja pienen asukasmäärän takia. 1950-luvulla yritettiin liittää eräitä lähellä olevia espoolaisia alueita Kauniaisiin, mutta hakemus hylättiin vuonna 1953. Sen sijaan Kasavuoren alue, jonka kauppala oli ostanut, liitettiin Kauniaisiin vuonna 1957. Kauppala antoi uuden asemakaavan valmistamisen Otto-Iivari Meurmanille. Hän ehdotti, että alueen huvilaluonne säilytettäisiin, mutta asukasluku kasvatettaisiin silloisesta 2 500:sta 10 000:een. Epäkäytännölliset huvilat tulisi korvata uusilla ja kerrostaloja rakentaa. Rautatien eteläpuolelle suunniteltiin uusi ostoskeskus, jonka esikuvana oli Tukholman Vällingby.
Suunnitelmat hyväksyttiin vuonna 1959 Kasavuoren osalta ja vuonna 1961 sekä 1963 muun kauppalan osalta. Ostoskeskus avattiin vuonna 1966. Myöhemmin tätä asemakaavaa on kritisoitu, koska huomattava osa huviloista purettiin ja huvilaympäristön yhtenäisyys tuhoutui. Kasavuoreen suunniteltiin myös Oslon Holmenkollenin tapaista hiihtokeskusta, mutta suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet; nykyään alue on luonnonsuojelualue.
Kauniaisten asukasluku kasvoi nopeasti – vuonna 1967 jopa neljänneksellä. Vuonna 1972 Kauniaisista tuli kaupunki ja seuraavana vuonna suomi tuli enemmistökieleksi. Kaupungissa asui tuolloin 6 400 asukasta.
Kauniaisten keskustaa uudistettiin 1960-luvulla rakentamalla uusi modernin ihanteen mukainen betonielementtikeskusta ostokeskuksineen. Aikoinaan niin moderni ostoskeskus on koettu rumana ja epäkäytännöllisenä jo 20 vuoden ajan.
Kaupunki on laatinut keskustalle uuden asemakaavan. Uudistuvan keskustan suunnittelu ja rakennustyöt ovat käynnissä. Keskusta uudistetaan kokonaisuudessaan. Aikaisemmin 2000-luvulla keskustaan rakennettiin Kai Wartiaisen suunnittelema ostoskeskus Grani. Uuden ostoskeskuksen ulkoasu kirkkaine väreineen on kuitenkin herättänyt ristiriitaisia reaktioita.
Kauniaisten juhlavuoden 2007 kunniaksi kaupungin keskustaan Kaupungintalon edustalle pystytettiin uusi Kimmo Schroderuksen luoma "Foni"-veistos, joka jatkaa tyyliltään kauniaislaista linjaa.
Vaikka Kauniainen on vauras kaupunki, yleisiin alueisiin on vasta hiljattain ruvettu panostamaan. Edelleen on havaittavissa esimerkiksi graffiteja ja huonokuntoisia päällysteitä. Tilanne on kuitenkin huomattavasti parantunut mm. tienrakennushankkeiden myötä. Infrastruktuuria on parannettu etenkin kaupungin keskustan alueella ja ympäristössä, esimerkiksi keskuskatu Tunnelitien vuonna 2010 toteutetun uudistuksen myötä.