Näkymä Roineelle Vehoniemenharjun näkötornista Kangasalla - kuvasi 'jonik' heinäkuussa 2004 (lisenssin puitteissa). (Wikipedia, 2011): Kangasala on Suomen kunta, joka sijaitsee Tampereen itäpuolella Pirkanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 29 800 ihmistä, ja sen pinta-ala on 870,85 km2, josta 212,83 km2 on vesistöjä. Kangasalan naapurikunnat ovat Kuhmoinen, Lempäälä, Orivesi, Padasjoki, Pälkäne, Tampere ja Valkeakoski. Kangasalan kirkolta on matkaa Tampereelle 17 km. Kangasala tunnetaan parhaiten Topeliuksen 1853 kirjoittamasta runosta Kesäpäivä Kangasalla, jonka Gabriel Linsén sovitti tunnetuksi lauluksi. Laulussa ylistetään Roineen "armaita aaltoja" ja Längelmäveden hohtelua. Järvien lisäksi Kangasalan tunnetuin maantieteellinen piirre on kunnan halkaiseva jono harjuja, joille on rakennettu monia näkötorneja. Kangasalan nimi johtuu sanasta "kangas", joka on muinaisgermaaninen laina ja sukua saksan Gang- sekä ruotsin gång-sanoille ja tarkoittaa käytävää, kovapohjaista kulkureittiä tms. Kangasala onkin tunnettu harjujonostaan, joka on ollut keskeinen kulkuväylä kautta aikojen. Nimi kokonaisuudessaan tarkoittaa samaa kuin "kankaanala", mutta se kuuluu toiseen sanatyyppiin: kynnysalla/kynnysala, taivasalla/taivasala, katosalla/katosala. Nimen taivutus on näin ollen epäsäännöllinen: mennään Kangasalle ( ei "Kangasalaan" tai "Kangasalalle"). Kuitenkin Kangasalla asuvasta henkilöstä käytetään nimitystä kangasalalainen, ja myös muotoa Kangasalalle käytetään muuta kuin liikkumista tarkoittavissa asiayhteyksissä, esim. "Kangasalalle tyypillinen piirre..." tai "Kangasalalle myönnettiin valtionapua..." Kangasalan nimi tavataan asiakirjoista ensi kerran vuonna 1403, jolloin se oli ollut Pirkkalasta eronneena noin puoli vuosisataa. Kangasalan kirkko sijaitsi aluksi Liuksialan kylässä Roineen rannalla, josta nimi levisi koko pitäjän nimeksi. On arveltu, että kirkon sijainti Pirkkalasta katsottuna "kankaan alla" eli kangasalla, on vaikuttanut nimen syntyyn. Nykyiselle alueelleen kirkko sijoitettiin vasta 1600-luvulla, joten nykyisestä kirkosta tai kirkonkylästä ei nimen syntyminen ole voinut johtua. Muistitietona on tallennettu, että kun väki ennen vanhaan meni Tarpilan, Pikkolan ja Rekiälän pelloille touoille, ruista repimään ja nauriita kylvämään, se sanoi menevänsä kankaan alle. Tämä sopii suunnan ja maaston perusteella hyvin näkemykseen, että Kangasala aluksi sijaitsi Liuksialan suunnalla.

Kangasalan kartanokulttuuria: A) Vääksyn kartano Norjan Punaisen Ristin kenttäsairaalana maaliskuun lopulla 1918, jolloin Kangasala oli siirtynyt jo valkoisten haltuun (Sotamuseo). Valkoisten joukot lähestyivät vuoden 1918 sisällissodassa (hyökkäysvaiheessaan Tamperetta kohti) punaisten joukkojen hallussa olevaa Kangasalaa maaliskuun 21. päivänä 1918. (Heikki Ylikangas: 'Tie Tampereelle' - 1993): Valkoisten leirissä oli aihetta voitonriemuun. Lauri Hanén tunkeutui komppaniansa kärjessä Vääksyn kartanoon ja havaitsi salissa pianon, jonka nuottitelineeltä paistoivat silmiin tutun laulun - 'Mä oksalla ylimmällä' - sävelmerkit. Hanén ei saattanut olla lyömättä paria akordia. Pihalta kuuluvat laukaukset estivät kuitenkin perusteellisemman uppoutumisen Kangasalan kesäpäivän rikkumatonta rauhaa tapaileviin sävelkuvioihin. Sekin hetki tavallaan tuli. Päivän mentyä mailleen koitti erittäin ihana tähtikirkas ilta. Paikalliset asukkaat ja Kangasalaa puolustavat kaartilaiset kuuntelivat ankaran taistelun melua Suinulasta, jossa Mikko Kokon johtama panssarijuna koetti murtaa valkoisten rintamaa. Valkoiset miehittivät Kangasalan kirkonkylän illansuussa perjantaina 22.3.1918. Kangasalan rautatieasema pysyi kuitenkin vielä lujasti punaisten kapinallisten käsissä. Siellä odotteli vielä Mikko Kokko panssarijunineen. 'Kangasalan kirkonkylä on niin kaunista, ettei luulisi Suomen saloilla sellaista olevankaan', ihasteli valkosoturi, joka marssi yksikkönsä mukana kirkolle harjua pitkin. Vääksyn kartano vanhassa kuvassa - tarkemmat tiedot puuttuvat. (Wikipedia, 2009): Vääksyn kartano (Ruots. Växiö) on 1500-luvulla perustettu Kangasalla sijaitseva kartano. Rälssitilasta tuli kuninkaan kartano vuonna 1560-luvulla, kun eräs Suomen vauraimmista aatelismiehistä Jöns Västgöte ja hänen vaimonsa Kerstin Pedersdotter (Jägerhorn af Spurila), joka oli saanut kylän Vääksystä huomenlahjakseen ensimmäiseltä mieheltään, lahjoittivat kartanon kruunulle 22.11.1555, pidättäen elinikäisen hallintaoikeuden. Jöns Västgöten kuoltua syksyllä 1561, Juhana III lahjoitti kartanon edelleen rakastajattarelleen Kaarina Hannuntyttärelle vuonna 1564, ja sai hallintaoikeuden Kerstin Pedersdotterin kuoltua 1566. Vääksyn kartanon alueelle on perustettu 1900-luvun alun rappioitumisen jälkeen kauppapuutarhat, ratsastuskeskus ja muuta yritystoimintaa. Liuksialan kartano (kangasala.fi).

Kangasalan rautatieasemalla: B) Kangasala oli vallattu punaisilta - kuvassa (valkoisen) ruotsalaisen prikaatin miehet pitämässä taukoa Kangasalan asemalla matkallaan Tampereen rintamalle maaliskuussa 1918. A.S.Kilpeläinen oli tavannut ruotsalaisen prikaatin miehiä Kangasalan asemalla 27.3.1918 (Ylikankaan kirjasta 'Tie Tampereelle'): Komeita, solakoita, sotilasryhtisiä nuorukaisia, Kaarle XII:n aikuista univormua muistuttavissa siniharmaissa tai tummissa takeissaan, sinikeltainen nauha käsivarressaan. Valkoisten kuormasto matkalla Tampereen rintamalle. Kangasalan asemalla tauko 27.3.1918. Kangasalan rautatieasema vanhassa postikortissa yli sata vuotta sitten. Tarkka kuvausaika tuntematon, todennäköisesti 1900-05. Valokuva on jälkivärjätty. Mahtava penkki varattu odottaville matkustajille - sitä on ilmiselvästi paljon käytetty. Kangasalan rautatieasema kuvattuna 28.5.2003 (J.Aaltonen).