Kalajoen hiekkasärkät: A) Kalajoen hiekkäsärkät hotelli Rantakallan edustalta pohjoiskoilliseen päin kuvattuna 20.9.2009 (kuva: 'SeppVei', public domain). (Wikipedia, 2011): Hiekkasärkkäin juhannus: Kalajoen Juhannus on kerännyt ihmisiä joka vuosi ympäri Suomen kerääntymään hiekkarannoille katsomaan keskiyön aurinkoa ja ottamaan aurinkoa. Kalajoen leirintäalueella on jo vuosikymmenten ajan järjestetty juhannusfestivaalit 'Kalajoen Juhannus'. (Wikipedia, 2011): Kalajoen Hiekkasärkkien synnystä on monta tarinaa. Tuomipakkoina aiemmin tunnettu paikka oli paikallisen väestön retkikohteena ainakin jo 1890-luvulta alkaen. Ensimmäinen kioski alueella aloitti 1920-luvulla. Ns. Hilmanhotelli oli pitkään ainoa majoittava yritys. 1950-luvulla alueelle rakennettiin valtionhotelli, jossa on vieraillut muiden muassa presidentti Urho Kekkonen venäläisine vieraineen. 1960-luvulla alueelle tuli tanssilava ja lomaliiton hotelli. Kalajoen kunta ylläpiti leirintäaluetta, joka siirtyi yksityiseen omistukseen 2000-luvun alkupuolella. Matkailualueen määrätietoinen kehittäminen alkoi 1980-luvulla, jonka jälkeen yritysten lukumäärä alueella kasvoi. Kalajoen kunta rakensi Kylpylä Sanifanin 1990. Merkittävä kasvuhyppäys koettiin 2000-luvun ensimmäisinä vuosina, kun alueelle saatiin uusi hotelli (Kylpylä-hotelli Sani) sekä Metsähallituksen Meriluontokeskus. Kalajoen kunnan perustama Jukujukumaa siirtyi yksityiselle yritykselle 2008. Sauvakävelyn kerrotaan olevan kotoisin Kalajoelta; kalajokinen hiihtäjä Jussi Kurikkala harjoitteli kesäaikaan tarinan mukaan sekä Hiekkasärkillä että Siiponjokilaaksossa nousten dyynien rinteitä sauvojen kanssa. Tapani Kansan esittämä Kalajoen hiekat -kappale, alun perin The Mamas & the Papas -yhtyeen California Dreaming, teki osaltaan Hiekkasärkkiä tunnetuksi jo 1970-luvulla. Hiekkasärkät ovat noin kolmen ja puolen kilometrin mittainen laaja hiekkasärkkien ja -rantojen muodostama alue. Alueelle on tyypillistä myös rantojen kohoamisilmiö, joka on Pohjanmaan rannikolla voimakkainta Suomessa. Hiekkasärkkien alueen luontoon, dyynien syntyyn, maan kohoamisilmiöön sekä perinteisiin perehdyttää nykyaikainen multimediatekniikkaa hyödyntävä meriluontokeskus[1],joka kuuluu Metsähallituksen ylläpitämään luontokeskusten verkostoon. Kalajoen rantahotelli 'Lokkilinna' kuvattuna 20.9.2009 (kuva: 'SeppVei', public domain). (Wikipedia, 2011): Kalajoen Hiekkasärkkien matkailukeskuksen ympärivuotisia palveluita ovat muun muassa reitistöt hiihtoon ja sauvakävelyyn, lenkkeilyyn, hevosurheiluun, kylpylähotelli hyvinvointi-, terveys- ja kuntoliikuntapalveluineen, ruoka- ja viihderavintolapalvelut sekä ympärivuotiset majoitus- ja kokouspalvelut. Meriluontokeskus tarjoaa tietoa maankohoamisrannikon luonnosta, vaihtuvia näyttelyitä ja opastettuja esittelyitä. Ohjelmapalveluyritykset tarjoavat toimintaa ryhmille ympäri vuoden. Hiekkasärkillä on ympärivuotiset reitistöt talvella hiihtoon ja kesällä sauvakävelyyn, retkeilyyn ja pyöräilyyn. Kalajoen Hiekkasärkkien hiekkarannalle johtavat puulankkupolut, jotka sopivat myös liikuntarajoitteisille ja lapsiperheille vaunujen kanssa. Kesäaikana hiekkarantojen ja luontoreittien lisäksi matkailukeskuksen palveluja ovat vesi- ja puuhapuisto Jukupark, leirintäalue Top Camping Hiekkasärkät meren rannassa sekä useat lomakylät. Matkailukeskuksessa on myös golfkenttä ja Keskuskarin venesatama. Alueella voi kalastaa Lohilaaksossa, osallistua raviradalla pidettäviin ratsatuskilpailuihin tai raveihin tai vaikka rompetoritapahtumaan. Kesäteatterissa esitetään joka vuosi pari uutta tuotantoa. Matkailukeskuksessa järjestetään muun muassa hiekkafutiksen SM-kilpailut, hiekkasählyn kilpailut, hiekkaolympialaisia ja muita harrastajatapahtumia. Suurimpia tapahtumia ovat Kalajoen Juhannus ja Kalajoen Venetsialaiset elokuun lopulla. Aiemmin matkailueella oli myös kapearaiteinen Kalajoen Hiekkasärkkien rautatie, joka lopetti toimintansa 1990-luvun lopulla. Kalajoen keskustaan pääsee ilmaisbussilla, joka liikennöi kesäaikaan. Kalajoen hiekkarannoilta - kuvattuna 20.9.2009 (kuva: 'SeppVei', public domain).

Kalajoen palokuntatoimintaa: B) Kalajoen vapaapalokunnan ensimmäinen paloauto ja sen miehistö kuvattuna vuonna 1930. VPK-aate levisi maaseudulle 1880-luvulla. VPK:n toimintaan kuuluivat mm. soittokunnat, kesäjuhlien järjestäminen, urheilu ja näytelmäryhmät ('Perinnealbumi', 1980, Erkki Mäkelä).

Kalajoen herännäiskäräjät 1838-39 (Paavo Ruotsalainen): C) Kalajoen heräännäiskäräjät 1838-39. Päydän takana vasemmalla: Paavo Ruotsalainen ja N.K.Malmberg. Onni Ojan maalaus. Paavo Ruotsalaisen ja Pohjanmaan nuorten pappien välille syntynyt liitto muutti 1830-luvun alussa nopeasti tilannetta. Herätys ei ollut enää rahvaan liikehdintää, vaan yhä useammat papit ja muutkin säätyläiset olivat mukana. Vuoteen 1836 mennessä Pohjanmaalle oli muodostunut kolme vahvaa herätyskeskusta. Tärkein oli Malmbergin ja Laguksen työalueilla Nivalassa ja Ylivieskassa, jotka kuuluivat kappeleina Kalajoen seurakuntaan. Helmikuussa 1838 kruununvouti ilmoitti Oulun läänin maaherralle Kalajoen pitäjässä syntyneistä ”yleistä rauhaa ja yleistä viihtymistä häiritsevistä seikoista” ja jätti maaherran päätettäväksi jatkotoimista. Ilmiantaja oli Kalajoen nimismies Niilo Sandman. Pappien asunnoista ja muualtakin oli löytynyt säästölaatikoita. Nimismies kertoi satojen ihmisten kokoontuneen pitkin pitäjää veisaamaan Siionin Virsiä ja lukemaan monenkaltaisia kirjoja. Kuuleman mukaan kokoontuneet luulivat itseään uudestisyntyneiksi, laiminlöivät velvollisuuksiaan ja halveksuivat lähimmäisiään. Asiaan liittyvä salakähmäisyys huolestutti läänin hallintoa, sillä keräyksiin ei ollut lupaa. Rahat oli toimitettu Ruotsiin. Maaherra Lagerborg piti tilannetta vakavana. Lääninhallitus raportoi prokuraattorinvirastoon, joka käski asettamaan syytteeseen kokousten järjestäjät ja niihin osallistuneet henkilöt. Oikeusjutut oli nostettu, ja ensi kerran käräjille kokoonnuttiin 6.-9. heinäkuuta 1838 Kalajoen Pihkalan taloon. Kantajana oli maaviskaali Erkki Julius Berg ja pappien takia tuomiokapitulin asiamiehenä kirkkoherra K.K.Elfving. Tuomarina istui hovioikeuden määräämänä K.F.Grönberg. Haasteen olivat saaneet papeista Malmberg, Lagus, Hemming ja Laurin, lisäksi tervahovin hoitaja Roos vaimoineen ja 22 talonpoikaa eri osista pitäjää. Seuraaviin käräjiin haastettiin myös Durchman ja Paavo Ruotsalainen. Ne määrättiin elokuun kuudenneksi päiväksi. Paavo Ruotsalainen ei tullut paikalle, mutta Durchman ja 35 talonpoikaa tulivat entisten haastettujen lisäksi. Syyttäjän puolella näytöt alkoivat huveta ja Kalajoen käräjät oli saamassa yhä selvemmin poliittisen oikeudenkäynnin luonteen. Paavo Ruotsalainen oli pakoillut virkavaltaa. Käräjät eivät kiinnostaneet. Vähitellen käräjät alkoivat muistuttaa lähes farssia. Syyttäjä marssitti todistajiaan esiin, heidän lausuntonsa osoittautuivat huhupuheiksi ja ilmeni, että tänne oli tultu makselemaan henkilökohtaisia kaunoja. Heränneet kokoontuivat käräjien aikana jatkuvasti seuroihin veisaamaan Siionin Virsiä, lukemaan ja kuuntelemaan Paavon ja pappien sananselitystä. Yhä enemmän uteliaita virtasi paikalle ja herätys tavoitti uusia ihmisiä. Alkoi näyttä siltä, että ensimmäisten ilmiantojen tekijät, Kalajoen nimismiehet, olivat ryhtyneet hankkeeseen omien etujensa takia. Herätystä seurannut rikollisuuden ja juopottelun väheneminen oli sotkenut heidän viinakauppansa. Huhtikuun 9. päivänä 1839 alkaneeseen istuntoon syyttäjä oli saanut uusia todistajia, säätyläisiä. Kesäkuussa alkaneisiin seuraaviin käräjiin Berg oli haastanut lisää todistajia. Paavo Ruotsalainen ja pastori Laurin eivät olleet paikalla, joten tuomiota ei voitu julistaa. Tutkimusta jatkettiin elokuun 27. päivänä. Talonpoikien puolustuskirjelmässä torjuttiin kaikki syytökset. Viimeinen istunto päättyi lauantaina 31. elokuuta 1839 ja oikeus julisti tuomionsa seuraavana maanantaina. Paljon heränneitä ja muita uteliaita oli kerääntynyt käräjätalon pihalle. Koko päivän oli satanut vettä, mutta iltaa kohti taivas selkeni. Syytetyt astuivat ulos käräjätalosta mitään puhumatta tietäen, että oikeus tulisi julistamaan langettavan tuomion. Joku heränneistä aloitti pihalla Lutherin taisteluvirren Meidän linnamm`on Jumala taivaast`. Virren päätyttyä Paavo Ruotsalainen laskeutui polvilleen ja aloitti rukouksen, jossa hän ylisti Jumalan armoa, että hän oli katsonut heidät arvollisiksi kärsimään pilkkaa ja vainoa Jeesuksen nimen tähden. Kun oikeuden virkailijat katsoivat ulos ikkunasta, he näkivät koko suuren ihmisjoukon polvistuneena ja yhtyneenä tähän rukoukseen. Kalajoen kihlakunnanoikeus antoi päätöksensä, jossa se tuomitsi 80 syytetystä 62 erisuuruisiin sakkoihin. Niiden kokonaissumma oli 3552 ruplaa ja 20 kopeekkaa. Pappien tuomiot jätettiin tuomiokapitulin harkintaa, Laurinia sakotettiin epäkunnioittavasta kielenkäytöstä syyttäjää kohtaan 20 hopeataalarilla, Tervahovin hoitaja Roos, lukkari Salmenius, leskirouva Haggren, itsellismies Kourijärvi ja 28 talonpoikaa saivat 200 hopeataalarin sakon laittomien hartauskokousten järjestämisestä tai niiden sallimisesta tiloissaan. Sapatin rikkomisesta ja osallistumisesta laittomiin kokouksiin saivat lisäsakkoja maallikkosaarnaajina toimineet Pekka Kiuru, Paavo Ruotsalainen ja Matti Kalmare. Paavo Ruotsalaisen sakot kohosivat näin 210 taalariin eli 100 hopearuplaan 80 kopeekkaan. Nimismiehiä loukkaavasta kirjelmästä tuli lisäsakkoja niin, että Paavon sakot olivat yhteensä 110 hopearuplaa 40 kopeekkaa. Varojen puutteessa sakot saattoi korvata 18 päivän vesileipävankeudella. Sakkojen suuruutta kuvaa se, että perunkirjoituksissa ilmoitetun maatilan arvo oli tuohon aikaan alle 50 ruplaa (lähdeaineisto: Tapani Ruokanen: 'Talonpoikain herättäjä Paavo Ruotsalainen'). .