|
|
Kajaanin linnan rauniot:
B)
Johanna Torppala kuvasi Kajaanin linnan rauniot 11.7.2003 ('GNU free licence'). Linnan raunioiden yli vedetty tie ('Linnansilta') on ollut aikoinaan uskomaton temppu paikallisilta päättäjiltä.
(Wikipedia, 2011): Kajaanin linna on 1600-luvulla rakennettu linnoitus Ämmäkosken saaressa Kajaaninjoella nykyisen Kajaanin kaupungin keskustassa. Tästä alun perin maanpuolustukselle tärkeästä kivilinnasta on jäljellä vain katottomat linnanrauniot, jonka päällitse kulkee 1937 rakennettu Linnansilta, aikoinaan ainoa siltayhteys Kajaaninjoen yli. Uusien siltayhteyksien vuoksi liikenne Linnansillalla on vähentynyt huomattavasti.
Kajaanin linnan rakentaminen aloitettiin vuonna 1604, 1605 tai 1607 ja se valmistui 1619. Aluksi linna käsitti vain kivimuurin, kaksi pyöreää tornia sekä linnan sisäpihalla olevia puurakennuksia. Kreivi Pietari Brahen määräyksestä 1650-luvulla aloitettiin linnan toinen rakennuskausi, joka päättyi 1666. Tällöin linnan puurakenteita korvattiin paljon kivirakenteilla. Linna oli aikoinaan Euroopan pohjoisin kivilinna. Se toimi hallinnollisena keskuksena, vankilana, sotilastukikohtana ja vainon aikoina asukkaiden pakopaikkana.
Kuuluisin linnan vangeista oli historioitsija Johannes Messenius joka joutui vuosina 1616–1635 virumaan linnassa kurjissa oloissa. Myös runoilija Lars Wivallius oli linnan vankeja.
Suuressa Pohjan sodassa (isoviha) toi venäläinen kasakkakenraali Vasili Markov 5000 miehen vahvuisen sotajoukon piirittämään linnaa. Hän vaati linnan komentajaa eversti Johan Henrik Fieandtia luovuttamaan linnan avaimet, mutta Fieandt kieltäytyi, vaikka linnassa oli vain 50 sotilasta perheineen. Oli talvi ja linnassa oli kylmä. Polttopuut ja ruoka kävivät uhkaavan nopeasti vähiin, naisia ja lapsia nääntyi nälkään ja linnaa ammuttiin tykeillä. Mutta ei ollut helppoa piirittäjälläkään: näitä kuoli ainakin tuhat leirissä riehuneeseen kulkutautiin. Linnan päällikkö kuitenkin antautui 24. helmikuuta 1716 sillä ehdolla, että linnan väki saisi poistua pois vapaasti. Vielä samana päivänä linna raunioitui ruutikellarin räjähtäessä.
Linnasta ei ole säilynyt alkuperäisiä piirustuksia tai kuvia. Museovirasto on vuodesta 2003 lähtien restauroinut linnan raunioita.
Viime vuosina on myös käyty keskustelua siitä olisiko paikalla ollut linna tai muu rakennus jo ennen 1600-lukua. Yleisimpänä argumenttina aiemman rakennuksen puolesta on esitetty, että saaren strategisen sijainnin vuoksi sellainen olisi välttämättä tarvittu. Kainuun museon tutkija Heikki Rytkölä pitää hypoteesia mielenkiintoisena, mutta käytettävissä olevien lähteiden valossa toistaiseksi liian rohkeana.
Kajaanin linnastaJohannes Messeniuksen haamun sanotaan kummittelevan linnassa.
Ior Bock on esittänyt Bockin perheen saagassa, että paikalla olisi aiemmin ollut toinen linna, jonka kaivossa olisi ristiretkiaikainen aarre. Tarina johti yksityisen yrityksen suorittamiin maatutkaluotauksiin, joissa havaittiin viitteitä suuresta maahan kaivetusta metalliesineestä. Myöhemmin Oulun yliopiston tutkijat tekivät samanlaisia havaintoja. Museoviraston ylijohtaja Henrik Lilius esitti, että yksi mahdollinen selitys tutkakuvassa ilmenneelle heijastumalle voisi olla vanha tykki, joka olisi pudonnut kaivoon. Joulukuussa 2006 Oulun yliopiston tutkijat eivät uusissa maatutkaluotauksissaan enää löytäneet näyttöä suuresta metalliesineestä. Museovirasto on suorittanut linnan pihalla koekaivauksia todeten, että paikalla ei sijaitse Bockin perheen saagan mainitsemaa kaivoa. Väitetyn metalliesineen kohdalla oleva maakerros on muutenkin koskematon. Kaivauksia johtaneen Kari Uotilan mukaan maatutkaluotauksissa havaittu esine oli ilmeisesti 40 cm:n syvyydessä kulkeva sähkökaapeli.
|
