|
Kajaanin linna:
Kajaanin linnan päälle rakennettiin julmasti betonisilta v. 1937 - kuvattu 17.6.1982 (S&J).
(Kajaanin historia - LUontoon, 2019): Kruunun linnan toinen kausi (1681-1793).
Runsaskätiset läänitykset ja lahjoitukset ajoivat Ruotsin kruunun taloudelliseen ahdinkoon, josta pelastuksen tarjosi reduktio eli läänitysten palauttaminen takaisin kruunulle. Kajaanin linna palasi kruunun hallintaan vuonna 1681.
Kruunun silmissä linna vaikutti sekä vanhanaikaiselta ja tarpeettomalta ja jopa sen lopettamista ensin harkittiin. Lopulta linnan ovia ei suljettu mutta varusväki supistettiin mahdollisimman pieneksi. Sodan uhatessa Paltamon ja Sotkamon talonpojat velvoitettiin lähettämään 150 miestä kaupungin porvariskaartin kanssa linnan vahvistukseksi.
Linnan arki oli alussa rauhaisaa. Suuri Pohjan sota syttyi vuonna 1700, mutta sen vaikutukset eivät heti yltäneet Kajaaniin asti. Kainuulaisten tilannetta rauhoitti vuonna 1703 solmittu rajarauha rajantakaisten karjalaisten kanssa. Rauha rikkoutui 13. maaliskuuta 1712 karjalaisten ja venäläisten hyökätessä Kajaanin kaupunkiin. Poltettuaan ja ryöstettyään osan kaupungista vihollinen vetäytyi takaisin.
Venäläiset miehittivät koko Etelä-Suomen vuonna 1714. Vaikeakulkuisten taipaleitten takana sijaitseva Kajaani sai olla pidempään rauhassa. Tämä aika hyödynnettiin varustamalla linnaa odotettavissa olevan hyökkäyksen varalle. Linnan molempien tornien yläosat revittiin pois ja tilalle rakennettiin tykkipattereita. Linnanmuurien suojaksi kasattiin paksu turvekerros. Tykkipattereita rakennettiin yhteensä seitsemän: itätornin patterit nimettiin Ulrikaksi ja Hessen Casseliksi, länsitornin patterit Carolukseksi ja Gloriaksi, kaupungin puoleisella portilla puolustuksesta huolehti Armfelt, koillisen portin päällä Clerck. Seitsemäs patteri Victoria oli ns. Tauhasentornin päällä. Linnaluodon ylävirralle kerättiin kiviesteitä ja espanjalaisia ratsuja. Loputkin kaupungista poltettiin jotta vihollinen ei saisi siitä suojaa.
Vuonna 1715 venäläiset lähestyivät pienellä osastolla linnaa kahdesti. Linnan puolustajat pitivät näillä kerroilla pintansa ja venäläiset joutuivat vetäytymään. Linna oli tuolloin ruotsalaisten ainoa tukikohta Suomessa.
Tammikuuussa 1716 linnaa lähestyi iso venäläisten osasto. Tarinan mukaan venäläisiä oli noin 4000. He aloittivat linnan systemaattisen piirityksen rakentamalla valleja ja tykkipattereita molemmin puolin jokea. Linna ja sen noin 50 miehen varusväki joutui yli kuukauden ajaksi yötä päivää jatkuvan tykkitulen kohteeksi. Piirityksen pitkittyessä linnan muona-, polttopuu- ja ammusvarastot ehtyivät. Epätoivoiselta tuntuvassa tilanteessa linnan puolustajat sopivat antautumisesta ja avasivat portit 24.2.1716. Puolustajille oli luvattu vapaa poistuminen, mutta sitä venäläiset eivät sallineet; koko joukko vangittiin ja vietiin Venäjälle. Itse linnan venäläiset tyhjensivät ja lähtiessään räjäyttivät sen puolustajilta jääneen ruudin avulla.
Suuren Pohjan sodan jälkeen aloitettiin Kajaanin linnan jälleenrakentaminen, mutta se ei ollut sodan runtelemassa valtakunnassa jälleenrakennustöiden kärkipäässä. Linnaa korjattiin hitaasti ja vähitellen korjaustoimenpiteet lopetettiin. Vuonna 1793 linnoituksesta luovuttiin kokonaan. Strategisen merkityksen Kajaanin linna menetti vuonna 1809, jolloin Suomesta tuli Venäjän autonominen ruhtinaskunta ja siten osa Venäjää.
Vaikka linnan käyttö loppui, linnasaaren merkitys kulkutiena Oulujoen vesistön yli säilyi. Virran yli oli kulkenut 1600-luvun alkuvuosista lähtien tie, joka kulki linnan ja porttien läpi. Näin jokainen kulkija matkasi aina ensin linnan ja myöhemmin linnanraunion halki. Huonokuntoinen silta uusittiin 1840-luvun alussa ja peruskorjattiin vuonna 1886. Nykyinen rauniot ylittävä betonisilta rakennettiin vuonna 1937.
Rauniolinnan ensimmäiset kunnostustyöt (1890-1911):
Linnan rauniot uinuivat Ruususen unta ja menivät pikku hiljaa huonompaan kuntoon. Ne olivat vuoden 1716 räjäytyksen jäljiltä metrien paksuisten maa- ja kiviainesten peitossa siitäkin huolimatta että paikalliset hakivat rauniosta kiviaineksia rakennuksiinsa. 1800-luvun lopulla herättiin pelkoon että linnan seinämät sortuvat virtaan.
Ensimmäiset korjaustyöt tehtiin vuosin 1890-1892. Tuolloin muun muassa paikattiin sortumia ja madallettiin raunioita. Läntinen torni tyhjennettiin maasta. Korjaustyön aikana otettiin talteen satoja metalliesineitä. Korjaustöitä jatkettiin vuosina 1910-1911.
Rauniolinnan esiinkaivuu 1937:
Yhteiskunnan autoistuminen johti Kajaanin linnan esiinkaivamiseen. Raunion yli menevä puusilta oli autoliikennnettä varten liian kapea ja heikkokuntoinen. Uuden teräsbetonisen sillan perustustöiden yhteydessä vuonna 1936 löytyi muun muassa Per Brahen linnaan lähettämien marmoritaulujen palasia. Tämä herätti suurta yleistä kiinnostusta ja johti linnan kaivaus- ja restauroimistyöt aloitettamiseen kesällä 1937.
Kaivauksissa poistettiin metrien paksuiset maa- ja kivikerrokset. Maan poiston yhteydessä otettiin talteen noin 1800 löytöä, etupäässä metalliesineitä kuten avaimia, heloja ja saranoita. Korjaustöissä linnan muureja korjattiin ja korotettiin. Vuosina 1890-1892 tehdyt tiilikorjaukset korvattiin harmaakivellä. Linnan pohjapiirustusta muokattiin vastaamaan 1600-luvun pohjapiirustusta.
Linnan korjaukset pohjautuvat säännöllisesti tehtäviin vauriokartoituksiin. Linnassa tehdään edelleen vauriokartoituksia säännöllisesti ja korjauksia suunnitellaan niiden pohjalta.
| 
