1. 2.

3.

Korkeakosken pysäkki avattiin radan valmistuessa 1883 Juupan rukoushuoneelta eli myöhemmältä Juupajoen kirkolta Ruovedelle johtaneen tien risteykseen, lähelle Korkeakosken myllypaikkaa. Pysäkki korotettiin asemaksi 1888. Asemarakennus rakennettiin muun muassa Vehmaisten tapaan pysäkkirakennuksen tyyppipiirustusten mukaan, ja se valmistui 1883. Rakennusta laajennettiin lähes kaksinkertaiseksi Bruno Granholmin suunnitelmien mukaan 1901, ja rakennuksessa on säilynyt varsin hyvin laajennuksen aikainen ulkoasu.
Hyvien liikenneyhteyksien ja koskivoiman ansiosta Korkeakosken asemaseudulle muodostui nopeasti merkittävä teollisuuskeskus. Kosken partaalle perustettiin 1890-luvun aikana nahka- ja kenkätehtaat ja aseman tuntumaan saha. Aseman ja teollisuuslaitosten ympärille syntyi taajaan asuttu yhdyskunta, josta muodostui Juupajoen kunnan keskus kirkonkylän Kopsamon sijaan.
Henkilöliikenteen pysähdysten loputtua Korkeakosken asemalla vuonna 1990 taajama jäi ilman matkustajaliikenteen vuoroja. Toukokuussa 1998 avattiin kuitenkin Juupajoen seisake vajaat puolitoista kilometriä etelämmäs, taajaman keskelle. Uusi seisake sai pienen odotussuojarakennuksen seuraavana vuonna. Korkeakosken asema on edelleen sahan ansiosta merkittävä tavaraliikenteen asema. Miehitys voitiin kuitenkin poistaa kauko-ohjauksen myötä vuonna 2004.
Korkeakosken asema-alueen asuinrakennus vuodelta 1883 piharakennuksineen siirrettiin Senaatti-kiinteistöille ja edelleen myyntiin 2007 (Radan varrella, 2009).

Edelliseen Radan varrella-kirjan tietoon Korkeakosken asemarakennuksen omistukseen liittyvissä asioissa saimme korjauksen 3.1.2018 Päivi Heimolta: "Ostimme Korkeakosken entisen asemarakennuksen Ratahallintokeskukselta Kapiteelin välityksellä vuonna 2002. Senaatti-kiinteistöllä ei ole asian kanssa ollut mitään tekemistä silloin eikä myöhemmin."

Korkeakosken rautatieasema (lyh. Kas) on rautatieliikennepaikka Tampere–Haapamäki-radalla Juupajoen Korkeakoskella. Asema avattiin vuonna 1883 Ruovedelle kulkevan tien risteykseen. Asemarakennus rakennettiin pysäkin tyyppipiirustusten mukaan, mutta sitä laajennettiin huomattavasti vuonna 1901 Bruno Granholmin suunnitelmien mukaan. Aseman ja läheisen kosken ansiosta seudulle kehittyi taaja asutuskeskus sekä nahka-, kenkä- ja puuteollisuutta. Henkilöliikenteen pysähdykset Korkeakoskella lakkautettiin vuonna 1990, mutta liikennepaikalla on vielä sahan tavaraliikennettä. Henkilöliikennettä palvelee nykyisin vuonna 1998 puolitoista kilometriä etelämmäksi avattu seisake (Wikipedia, 2015).

4.

(Museovirasto, RKY - 2015): Korkeakosken tehdasyhdyskunta: Korkeakosken tehdasyhdyskunta on 1800-luvun lopulla Pirkanmaan harvaan asutulle metsäseudulle, vesistön koskipaikkaan ja rautatien varteen rakentunut maaseudun pieni tehdasyhdyskunta. Korkeakosken kenkätehdas on maamme koneellisen jalkineteollisuuden edelläkävijä ja 1900-luvulla merkittävä jalkineiden valmistaja Suomessa. Sähkön tuotantoa jatkava voimala on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti sähköä tuottanut vesivoimalaitos. Tehdasyhdyskuntaan kuuluvilla asuinalueilla on säilynyt 1800- ja 1900-lukujen vaihteen ja 1900-luvun alun työväenasuntoja.
1800-luvun lopussa perustetun Korkeakosken nahkatehtaan ja kenkätehtaan tuotantorakennukset voimalaitoksineen sijaitsevat Korkeakosken putouksen ja sen yläpuolella olevan Tehtaanjärven äärellä. Tuotantorakennuksiin kuuluu kosken partaalla oleva entinen korko- ja lestitehdas, jonka tiloissa toimii Koskenjalan yhdistyksen ylläpitämä Kenkä- ja Nahkamuseo. Punatiilistä päätehdasta kosken yläpuolella tehtaanjärven rannalla on laajennettu useaan otteeseen. Tehdasyhdyskuntaan kuuluu myös kaksi eriaikaista työväenasuinaluetta, Romula ja Myllylä, tehtaan etelä- ja länsipuolella. Kosken alajuoksulla on sotien jälkeen rakennettu pieni puukirkko, jonka rakennustöihin tehdas on osallistunut.
Historia: Nahkuri Edward Wallenius perusti Korkeakoskelle 1894 sahan ja Hämeen ensimmäisen konevoimalla toimivan nahkatehtaan sekä neljä vuotta myöhemmin Suomen ensimmäisen koneellisen kenkätehtaan. Sähköä tuottava voimala käynnistyi 1895. Tehtaan perustamispaikan valintaan vaikuttivat yli 20 metriä korkea Korkeakosken putous, joka tarjosi tuotannolle käyttövoimaa ja 1882 valmistunut, tuotteiden nopeat kuljetukset mahdollistava Pohjanmaan rata.
Vesivoimalla toimivat tuotantorakennukset sijaitsivat kosken partaalla, mutta sähkövoimaa käyttävä koneellisen jalkinetehtaan Wallenius rakennutti Tehtaanjärven rannalle. Tehtaan vanhimmat osat olivat puurakenteisia, tiilinen osa valmistui 1899. Linnamaisen hahmonsa tehdasrakennus torneineen sai tamperelaisen rakennusmestari Heikki Tiitolan piirustusten pohjalta 1916. Kenkätehdasta laajennettiin ja korotettiin vielä 1950 -luvulla.
Kenkätehtaan tuotanto jatkui yhtiömuotoisena vuodesta 1909, aluksi Suomen Kenkä- ja Nahkatehdas Oy:n nimellä. Eemil Aaltonen osti tehtaan 1926 ja myöhemmin se yhdistettiin Aaltosen kenkätehtaaseen lähes 60 vuodeksi. Korkeakosken kenkätehtaasta muodostui ”suutarien yliopisto”. Korkeakosken Kenkätehdas Oy:n toiminta päättyi 1983, mutta nahka-asujen tuotanto jatkui tehdaskiinteistöjen ja voimalaitoksen siirryttyä 1984 Luhta Oy:n omistukseen. Koskenjalan Kenkä- ja Nahkamuseo aloitti toimintansa 1985 entisen korko- ja lestitehtaan tiloissa.
Ensimmäinen tehtaan asuinrakennuksista oli alkujaan kylän myllyn osakkaiden myllymatkojen taukotupana toiminut Myllytupa 1870-1880 -luvulta. Tehdasalueen eteläpuolella sijaitseva Romulan työväenasuntoalue rakennettiin 1910-luvulla ja Myllylän asuntoalue hieman myöhemmin. Myllylään rautatien toiselle puolelle rakennettiin aikanaan moderneja paritaloja saksalaisen mallin mukaan tehtaan johtohenkilöille. Koulurakennus tehdasyhdyskuntaa valmistui 1904.
Perinteitä ja aikansa rakentamistapaa noudattavan Korkeakosken pikkukirkon suunnitteli arkkitehti Jaakko Tähtinen 1949. Kirkko rakennettiin tehtaan tontille ja rakennustöitä tuki Aaltosen kenkätehdas. Kirkko vihittiin käyttöön 1951. Kellotapuli valmistui 1970-luvulla.