Juicen muistolle oma tori, tilateos ja näköispatsas - 28.2.2012 (S&J). Erään kuvaushetkellä sattumalta paikalla saapuneen muukalaisen kommentti muistomerkkikokonaisuudesta: 'Eipäs ole kovin häävin näköinen. Eivät lumia edes viitti pois ottaa. Eihän betoni hoitamatta kaunista ole'

(Juankosken nettisivut, 2012): JUICEN TORI, JUICE LESKISEN NÄKÖISPATSAS JA JUICE AVENUE:
Juankosken tori on nimetty tunnetun edesmenneen muusikko-kirjailija-lauluntekijä Juice Leskisen mukaan. Juice Leskinen syntyi Juankoskella vuonna 1950 ja eli paikkakunnalla lapsuutensa ja nuoruutensa ajan. Tori nimettiin Juicen mukaan 1980-luvulla ja vuonna 1995 hän sai torille myös oman näköispatsaan, jonka on suunnitellut virolainen kuvanveistäjä Villu Jaanisoo. Patsas on sijoitettu torin monumenttiin. Monumenttiin ovat ikuistaneet ”kädenjälkensä” myös monet muut Juankoskelta lähtöisin olevat taiteilijat, kuten Eija Ahvo, Kaj Chydenius sekä Jori Sivonen. Juicen torilla käydään nykyään kauppaa markkinoiden muodossa ja se toimii myös useiden tapahtumien pitopaikkana.

(Wikipedia, 2012): Juhani Juice Leskinen (ennen vuotta 2006 Pauli Matti Juhani ”Juice” Leskinen, 19. helmikuuta 1950 Juankoski – 24. marraskuuta 2006 Tampere) oli suomalainen laulaja-lauluntekijä, sanoittaja ja runoilija. Tämän ohella hän toimi muun muassa kääntäjänä ja kolumnistina. Häntä on kutsuttu ”suomalaisen popmusiikin kulmakiveksi” ja ”suomalaisen rockmusiikin isähahmoksi”.
Leskisen tunnetuimpia kappaleita ovat ”Marilyn”, ”Syksyn sävel”, ”Viidestoista yö”, ”Musta aurinko nousee” ja ”Norjalainen villapaita”.[3] Hänen suosionsa oli suurimmillaan 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa, jolloin syntyivät kolmen Tauko-levyn sarja ja Ajan henki. Hänen levyjään on myyty yhteensä yli puoli miljoonaa kappaletta.
Leskisen kirjallinen tuotanto käsittää runoja, lastenkirjallisuutta, henkilöhistoriaa, suomennoksia ja moninaisia kirjoituksia eri lehdissä ja antologioissa. Yhteensä hän julkaisi kaksitoista runokokoelmaa, neljä lastenkirjaa ja neljä muuta teosta. Vuonna 1994 julkaistu Äeti oli ensimmäinen kriitikoitakin miellyttänyt runoteos, ja myös postuumisti julkaistu Kosket sai hyvän vastaanoton.
Lapsuus ja nuoruus Juankoskella 1950–1969: Juhani Leskinen syntyi ja kävi koulunsa Juankoskella, teollisuuspaikkakunnalla Pohjois-Savossa. Hänen isänsä Pauli Heikki Leskinen oli sekatyömies, joka työskenteli muun muassa uitoilla ja maalarina sekä vaikutti urheiluseurassa ja harrastajateatterissa. Äiti Eini oli karjalainen evakko ja kävi töissä kartonkitehtaalla. Leskiset saivat viisi lasta, joista kolme kuoli nuorina. Eloon jäi Juhanin lisäksi vain kahdeksan vuotta nuorempi pikkuveli Arvo. Kun isäkin kuoli Juhanin ollessa 11-vuotias, hän joutui ottamaan vastuuta perheestään. Muutaman vuoden kuluttua äiti meni uusiin naimisiin, mutta Juhani ei tullut toimeen isäpuolensa kanssa. Hän ei muutenkaan viihtynyt pienellä paikkakunnalla, missä oli erilainen kuin muut nuoret, ja muuttikin pois heti päästyään ylioppilaaksi.
Juhani Leskinen kiinnostui kirjoista jo varhain. Hän on kertonut, että oppi lukemaan nelivuotiaana ja on siitä saakka opetellut kirjoittamaan. Leskisen perheessä äiti luki ”minkä ehti”, ja isä harrasti kirjoittamista ja vei poikansakin kirjastoon jo alle kouluikäisenä. Leskinen on maininnut myös isänäitinsä tärkeäksi kielelliseksi vaikuttajaksi. Lapsena hänen toiveammattinsa oli kirjastonhoitaja, ja vaikka hän olikin kiinnostunut kirjoittamisesta, hän ei ajatellut siitä ammattia. Oppikoulussa hän ei ollut erityisen hyvä ainekirjoituksessa, mutta kieliopissa hän oli luokkansa paras. Lempinimensä taustasta hän on kertonut, että eräs hänen ystävänsä löysi sanan 'juice' oppikoulun englannin oppikirjasta ja alkoi kutsua häntä Juiceksi edes tietämättä, mitä sana merkitsi. Viisitoistavuotiaana hän alkoi itsekin käyttää samaa nimitystä.
Juhani aloitti kitaran soiton ja omien kappaleiden tekemisen jo koululaisena. Hän on maininnut saaneensa vaikutteita muun muassa Bob Dylanilta, Lauri Viidalta, Reino Helismaalta ja Juha Vainiolta, ja hän ihaili myös The Beatlesia. Hän aikoi nuorena esitellä M. A. Nummiselle sanoituksiaan, kun tämä oli keikalla Juankoskella, mutta ei lopulta uskaltanut.
Myöhemmin Leskinen on itse pitänyt Juankoskea mielenkiintoisena kasvuympäristönä. Paikkakunta oli poliittisesti jakautunut voimakkaasti vasemmistoon ja oikeistoon, ja myös ero teollisuuspaikkakunnan ja ympäröivän maaseudun välillä oli suuri. Luokkarajat eivät kuitenkaan juuri vaikuttaneet hänen elämäänsä. Merkittävänä lähtökohtana poliittiselle kriittisyydelleen Leskinen on maininnut 1960-luvun lopulla sattuneen välikohtauksen: hänet heitettiin ulos vasemmiston vaalitilaisuudesta, koska ei pidetty sopivana, että työläistaustaisen Leskisen hyvä ystävä oli apteekkarin poika.