|
|
Järvenpää (ruots. Träskända) on noin 39 000 asukkaan kaupunki Uudenmaan maakunnassa. Järvenpään kaupunkirakenne tukeutuu päärataan, ja se on Suomen neljänneksi tiheimmin asutettu kaupunki.
Järvenpää erotettiin kauppalaksi emäpitäjästään Tuusulasta vuonna 1951. Kellokosken kylän liittämisestä uuteen kauppalaan ja kuntarajan paikasta Nummenkylässä käytiin rajankäynnissä niin ankaraa kiistaa, että kuluneiden yli 50 vuoden aikana asiaan on palattu uudelleen useita kertoja. Kellokoski jäi Tuusulan kuntaan. Kaupungiksi Järvenpää muuttui vuonna 1967.
Järvenpää sijaitsee Tuusulanjärven pohjoispäässä, Helsingin ja Riihimäen välisen rautatien varressa Helsingistä 37 kilometriä pohjoiseen. Naapurikuntia ovat Tuusula, Sipoo ja Mäntsälä.
Järvenpää on kiinteä osa Helsingin seutua ja merkittävä kauppa- ja kulttuurikeskus Keski-Uudellamaalla.
Järvenpää sijaitsee pääradan ja Lahdenväylän varrella, vajaan puolen tunnin matkan päässä Helsingistä. Myös Tuusulanväylä johtaa Järvenpäähän. Keravalle Järvenpäästä on matkaa kymmenen kilometriä ja Hyvinkäälle 25 kilometriä.
Rautateiden päärata kulkee kaupungin keskustan halki. Pääaseman lisäksi kaupungin alueella ovat Kyrölän, Saunakallion, Haarajoen ja Purolan rautatieasemat.
Matka Helsinkiin kestää sekä tieliikenteessä että rautateitse vajaa puoli tuntia, ja ajoaika Helsinki-Vantaan lentoasemalle on noin 20 minuuttia. Junayhteydet pääkaupunkiin ovat hyvät. Pääkaupunkiseudun lähiliikenteen junat kulkevat pääasemalta kahdesti tunnissa, muilta asemilta tunnin välein. Pääasemalla pysähtyvät junat ovat H, R ja T.
Järvenpää on laajalti tunnettu Jean Sibeliuksen Ainolasta. Se sijaitsee noin kaksi kilometriä kaupungin keskustasta etelään. Säveltäjämestari muutti perheineen Lars Sonckin piirtämään jyhkeään hirsihuvilaan 24. syyskuuta 1904. Ainola on avoinna yleisölle Sibeliuksen kotimuseona.
Juhani Aho muutti puolisonsa taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin kanssa Järvenpäähän marraskuussa 1897. He asuivat 14 vuotta Tuusulanjärven rannalla Vårbacka-nimisessä huvilassa, joka sittemmin sai nimekseen Ahola. Ahola oli ensimmäinen taiteilijakoti Tuusulanjärven taiteilijayhteisössä.
Vuosisadan vaihteessa, vuonna 1901, valmistui Aholan lähettyville järven rantaan Eero Järnefeltin Suviranta taiteilijan työtiloiksi ja perheen asunnoksi. Eero Järnefeltin jälkeen Suviranta toimi taiteilijakotina hänen tyttärellään Lauralla ja tämän perheellä. Suviranta on edelleen suvun omistuksessa yksityiskotina.
Kun Sibelius ja taidemaalari Eero Järnefelt perheineen seurasivat Ahoja asettuen asumaan heidän naapurustoonsa, sai alkunsa ainutlaatuinen Tuusulanjärven taiteilijayhteisö, jonka elämään voi tutustua kesäisin alueen monissa museoissa. Järvenpään Taidemuseon kokoelmiin kuuluu Venny Soldan-Brofeldtin ja Eero Järnefeltin teoksia. Museo sijaitsee Järvenpään kirjastotalossa, kaupungintalon ja Järvenpää-talon vieressä. Taidemuseon keväällä 2009 avattu perusnäyttely Taide kantaa esittelee kyseisten taiteilijoiden elämäntyötä.
Tuusulanjärven rantamilla, vastakkaisella puolella Ainolaa on Alvar Aallon suunnittelema Villa Kokkonen, akateemikko Joonas Kokkosen taiteilijakoti. Nykyisin esittelykohteena toimivaa rakennusta on sanottu Finlandia-talon luonnokseksi. Talo on kesäisin rajoitetusti avoinna yleisölle, ja sitä voi myös vuokrata kokous- ja juhlakäyttöön.
Järvenpää Karhumäen veljesten ilmakuvassa 1960-luvulla.
(Riitta Vepsäläinen, 22.4.2020): "Kuvassa näkyy Kaakkolan tuttuja maisemia! Luulenpa erottavani kotipihan korkeat koivut ja tietysti läheisen Mannin pellon. Kuva sen verran epäselvä Kaakkolan kotini kohdalta, että en ole varma kuin koivuista, sillä talomme oli korkeimmalla paikalla ja ne näkyvät selvästi. Luulen, että talokin, joka on vaalea ja vaakasuunnassa nykyisen Huhtaportinkadun päässä ja Rasikadun päässä (kulmatontti). Naapurin vaaleat talot näkyvät hyvin (Malinen ja Allisto)."
(Hannu Juurinen, 22.4.2020): "Kuvassa näkyy hyvin järveen johtava Loitinoja ja sen vasemmalka puolella kapeampi ns. Ahomaan oja, johon meni sekä Ahomaan että Kenkatehdas Eskon jätteet.
En muista, että kukaan olisi näihin ojiin hukkunut, vaikka ne eivät olleet talvella kuin joskus heikossa jäässä.
Muistan kyllä, että moni putosi niihin, mutta pelastui.
Yksi tapaus on usein mielessän.
Simo Kukkonen (koulujen vahtimestari myöhemmin) putosi noin 14-vuotiaana Ahomaan ojaan. Pitkälle kaikui Simpan avunhuuto "Apua Ahomaan rannassa, apua Ahomaan rannassa"!
Simo antoi osoiteosviittaa pelastajille."
|
