A) Kuvassa veturi nimeltä 'Iisalmen Iita' kuvattuna Iisalmen asemalla 1930-luvulla. Lähteistä riippuen veturisarjaa kutsutaan 'Iituksi' tai 'Iitaksi'. Kuvaaja ei tiedossa - 'VA' lähetti 16.5.2011.

(Wikipedia, 2011): Iisalmi (ruots. Idensalmi) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Savon maakunnassa. Kaupunki perustettiin vuonna 1891 (kauppala 1860), jolloin se erotettiin ympäröivästä Iisalmen maalaiskunnasta. Kaupungin perustamiseen vaikutti itseoppinut kansanmies Petter Kumpulainen. Hän esitti kenraalikuvernööri Bergille osoittamassaan anomuskirjelmässä Ylä-Savon suurimpia puutteita, joita olivat oman kaupungin puuttuminen ja vesireitin kanavoimattomuus.
Iisalmen rajanaapureita ovat Kiuruvesi, Lapinlahti, Maaninka, Pielavesi, Sonkajärvi ja Vieremä. Asutusta alueella on ollut 1500-luvusta ja seudulle suunniteltiin Pohjois-Savon kaupallista keskusta jo 1700-luvulla (toteutui vasta 1856). Iisalmi kasvoi hitaasti. Kaupunkioikeuksien myöntämisen aikaan asukkaita oli noin tuhat ja vuonna 1959 noin 6 000.
Iisalmen maalaiskunta liitettiin kaupunkiin vuoden 1970 alusta. Asukasluku on 22 073[2] ja pinta-ala 872,13 km2, josta maata on 762,91 km2 ja vettä 109,22 km².[1] Rantaviivan pituus on 495 kilometriä.
Rautatien tulo Iisalmeen vuonna 1902 oli eräs ratkaisevista kasvun edellytyksistä. Iisalmen rautatieasema oli pitkään useiden VR:n pikajunien pohjoinen pääteasema, koska sähköistetty rata päättyi sinne. Sähköistys Iisalmesta Kontiomäen kautta Ouluun valmistui 2006.
Iisalmen historian kuuluisimpia tapahtumia on vuonna 1808 käyty Koljonvirran taistelu, jota J.L. Runeberg kuvaa Vänrikki Stoolin tarinoissaan. Kaupungin lähihistorian dramaattisin hetki on Putkolan pamauksen nimellä tunnettu onnettomuus, jossa Iisalmen keskustassa sijainnut tavaratalo Putkola tuhoutui maali-, lakka- ja kaasupullovaraston räjähdettyä 14. syyskuuta 1965.
Iisalmessa on toiminut puolustusvoimien Iisalmen Asevarikko (IisAseV), joka lakkautettiin puolustuspoliittisen selonteon perusteella 2003 alussa.