|
|
Iisalmen rautatiekulttuuria:
A)
Iisalmen asema aika vaatimattomasti käsin väritetyssä kuvapostikortissa 1920-luvulta - Antti Roivaisen kokoelma ('Radan varrella'-kirja, 2009).
Suomen Kuvalehti - 1931 (#7) (14.2.1931): "Iisalmen uusittu rautatieasema, jonka tyylistä emme uskalla sanoa mitään". Kuvauutissivun otsikko: 'Eri tahoilta maata'. Iisalmen asemarakennus rakennettiin vuosina 1900-02 Bruino Granholin piirustusten mukaan. Rakennusta laajennettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1904 Kajaanin radan käyttöönoton myötä, asemalle tuli nyt myös ravintola. Seuraavat laajennukset tehtiin 1925 ja 1930 (vrt. Kuvalehden kuvauutinen). Ulkoasua on muutettu melko paljon, mutta rakennuksen vanhin osa on säilynyt alkuperäisessä asussaan varsin hyvin. Iisalmen asemarakennus siirtyi VR-yhtymälle 1995 (suojelukohde).
Iisalmen rautatieasema kuvattuna 5.8.2006 - kuvannut 'Vek89' - julkaistu annetun lisenssin puitteissa.
Iisalmi–Ylivieska – Suomen pisin kaupunkirata:
Pohjois-Savon ja Kalajokilaakson yhdistävän rautatien avajaisista tuli 25.7.1996 kuluneeksi 70 vuotta. Vaikka tämä 154 kilometrin mittainen poikittaisratamme kulkeekin tänä päivänä yksinomaan kaupunkialueella, pääkaupunkiseudun urbaania sykettä sen varrella ei liiemmin tapaa. Kiehtova yhdistelmä erilaisia maisematyyppejä ja seudun omalaatuinen sekakulttuuri, jossa kohtaavat pohjalaisuus, savolaisuus sekä uskonnolliset herätysliikkeet, sävyttävät presidentti Kyösti Kallion nimikkoradan ilmettä.
Rataa alettiin kiskottaa Iisalmesta kesäkuussa 1922 ja Ylivieskasta tammikuussa 1925. Kiskotukset yhtyivät 13.7.1925 Raudaskylän ja Mehtälän välillä km:llä 685+560. Iisalmi–Kiuruvesi-osuus avattiin väliaikaiselle liikenteelle 1.12.1923, Kiuruvesi–Pyhäsalmi 1.1.1925, Pyhäsalmi–Haapajärvi 1.8.1925 ja Haapajärvi–Ylivieska 1.12.1925. Elokuussa 1926 valmistuivat viimeisetkin työt, minkä jälkeen varastot siirrettiin toisille rautatierakennuksille.
Iisalmi–Ylivieska-radanrakennuksen työvoimasta noin puolet oli radanvarsikuntien asukkaita ja puolet vieraspaikkakuntalaisia. Omat erityisryhmänsä muodostivat kansalaissodan jälkeen kesällä 1918 muutamaksi kuukaudeksi työmaalle siirretyt sotavangit sekä vuonna 1922 Karjalasta tulleet pakolaiset. Pienimmillään työntekijöiden määrä oli 169 henkilöä joulukuussa 1920 ja suurimmillaan 2 018 henkilöä marraskuussa 1924. Rakennustyön aikana ilmoitettiin 253 tapaturmaa, joista kahdeksan johti työntekijän kuolemaan.
Radanrakennuksen hallinto kuului aluksi tie- ja vesirakennusten ylihallituksen rautatierakennusosastolle mutta siirtyi vuoden 1923 alusta rautatiehallitukselle. Radanrakennuksen pääkonttori sijaitsi vuoden 1924 marraskuuhun saakka Iisalmessa, sen jälkeen Ylivieskassa.
Rautatien rakentamisen yhteydessä liikennepaikoille pystytettiin yhteensä 5 asemarakennusta (Runni, Kiuruvesi, Pyhäjärvi, Haapajärvi, Nivala), 13 laituritupaa/pysäkkirakennusta (Ylemmäinen, Kurenpolvi, Ryönänjoki, Niemiskylä, Aittojärvi, Komu, Parkkima, Kuona, Oksava, Karvoskylä, Raudaskylä, Vähäkangas), 1 ravintolarakennus (Ylivieska), 6 tavaramakasiinia (asemat, Honkaranta), 3 veturitallia (Iisalmi, Haapajärvi, Ylivieska), 7 vesitornia (Iisalmi, Kiuruvesi, Pyhäjärvi, Haapajärvi, Nivala, Ylivieska 2), 2 pumppuhuonetta (Nivala, Haapajärvi), 34 asuinrakennusta, 21 saunarakennusta, 34 navettarakennusta, 8 halkovaja- ja aittarakennusta, 7 halkovajaa, 12 talouskellaria sekä 23 käymälää. Lisäksi rakennettiin radan varteen 9 vahtitupaa, jotka käsittivät asuinrakennuksen sekä tarpeelliset ulkohuoneet. Laiturituvista yksi (Mehtälä) ja vahtituvista kolme siirrettiin muilta rataosilta.
Useimpien rakennusten piirustukset laati arkkitehti Jarl Ungern. Klassismille tyypillisiä piirteitä erottuu selvästi varsinkin komeista kartanomaisista asemarakennuksista sekä suuremmista laiturituvista. Pyhäsalmen asema tehtiin samoilla Gunnar Aspelinin ja Jarl Ungernin piirustuksilla kuin Kontiomäki. Muista rataosan asemista poiketen siinä oli ravintolatilat.
Mehtälän platformskjul III -tyyppinen laiturirakennus siirrettiin vuonna 1925 Pohjanmaan radalta, Eskolasta, joka sai ratapihan laajennus- ja alentamistyön yhteydessä uuden, suuremman liikennepaikkarakennuksen. Luonnollisesti myös sekä Iisalmen että Ylivieskan ratapihoja laajennettiin.
Veturitallit rakennettiin Iisalmeen (neljä pilttuuta), Haapajärvelle (kaksi pilttuuta) sekä Ylivieskaan (viisi pilttuuta). Iisalmen ja Ylivieskan tallit ovat edelleen käytössä; Haapajärven talli on purettu. Vesitornit ja vedenantolaitteistot tulivat näiden liikennepaikkojen lisäksi Kiuruvedelle, Pyhäsalmelle ja Nivalaan. Ylivieskaan rakennettiin veturitallin yhteydessä olevan lisäksi vielä toinen, erillinen vesitorni (lähde: Kirjasto Virma).
31.07.1982 ~ Kesäpäivää Iisalmen asemalla. Sähköistys saapui vasta pari vuotta myöhemmin.
- kuva: Tapio Keränen.
Iisalmen asema Jarmo Itkosen kuvaamana Yle-uutisen yhteydessä 16.10.2012.
(YLE, 16.10.2012): Rautatieaseman remontti aluillaan Iisalmessa – kaupunki etsii tiloihin vuokralaisia.
Peruskorjauksen suunnittelu on käynnistymässä lähiviikkoina. Varsinainen korjausurakka alkaa huhtikuussa 2013.
VR aloittaa remontin suunnittelun loka-marraskuun vaihteessa 2012.
Nyt sisäilmaongelmista kärsiviä tiloja ryhdytään markkinoimaan tuleville vuokralaisille.
Yli satavuotiaassa asemarakennuksessa toimii tällä hetkellä VR:n lipunmyynti. Osa tiloista on tyhjillään, sillä niissä on sisäilmaongelmia.
VR on aiemmin arvioinut, että koko rakennuksen peruskorjaus maksaa ainakin miljoona euroa.
VR korjaa ensin tyhjät tilat ensi vuoden aikana, ja päättää lipunmyyntipuolen remontista vasta myöhemmin.
Iisalmen kaupunki on lupautunut olemaan VR:n apuna tilojen vuokraamisessa. Lipunmyynti toimii asemalla niin ikään VR:n ja kaupungin yhteisenä palveluna.
Kuvassa veturi nimeltä "Iisalmen Iita" kuvattuna Iisalmen asemalla 1930-luvulla. Lähteistä riippuen veturisarjaa kutsutaan "Iituksi" tai "Iitaksi". Kuvaaja ei tiedossa.
Jani Järviluoto kuvasi Iisalmen aseman laiturinäkymän 2.8.2012. Laiturien turvajärjestelyt, opasteet (lukee: ei käytössä) ja yleinen kunto eivät vastaa enää nykyajan vaatimuksia.
|
