A) Helsingin ensimmäisen rautatieaseman vierelle rakennettu uusi asema käyttöön v.1919: Helsingin uuden aseman suunnitelmakummajainen postikortissa vuoden 1909 tienoilla: Timo Salminen oli laittanut junaharrastajien Vaunut.org-sivustoon mielenkiintoisen postikorttikuvan vuoden 1909 tienoilta Helsinkiin tuolloin suunnitteilla/tekeillä olleesta uudesta rautatieasemasta (kiitos!) - kuvassa on paljon tuttua Eliel Saarisen toteutunuttakin ideointia, mutta aseman torni erityisesti on kuvassa merkittävän erilainen. Timo Salminen (2013): "Sattumoisin löysin hampurilaisen Knackstedt & Näther -kustannusliikkeen julkaiseman postikortin Helsingin asemasta ajalta, jolloin se oli joko rakenteilla tai vasta piirustuslaudalla (Serie 563, No. 200). Sama kustannusliike julkaisi noihin aikoihin kortteja monista muistakin suomalaisista rautatieasemista. Korttiin piirretty kellotorni ei juuri muistuta sen enempää toteutunutta rakennusta kuin Saarisen alkuperäistä suunnitelmaakaan vaan kustantamon piirtäjä tai painolaatankaivertaja on tehnyt sen jokseenkin omasta päästään. Tulos tuo mieleen lähinnä Venetsian Pyhän Markuksen kellotornin. Kortti on siitä huolimatta mainio dokumentti Helsingin uuden aseman herättämästä mielenkiinnosta. Kortti on kulkenut Helsingistä Kangasalle lokakuussa 1909. (Wikipedia, 2020): Helsingin päärautatieasema (aik. Helsingin rautatieasema, lyh. Hki, ruots. Helsingfors centralstation) on Helsingin tunnettu maamerkki ja pääkaupunkiseudun julkisen liikenteen keskipiste Kluuvin kaupunginosassa. Asemalta lähtevät kaikki pääkaupunkiseudun lähijunat ja se on myös Suomen merkittävin kaukojunien lähtöpaikka. Aseman alla sijaitseva Rautatientorin metroasema on Helsingin metron vilkkain asema. Helsingin päärautatieasemalta lähtevät lisäksi Venäjälle Pietariin ja Moskovaan liikennöivät junat. Rautatie rakennettiin Helsinkiin 1860-luvulla. Arkkitehti Eliel Saarisen 1900-luvun alussa suunnittelema graniittinen asemarakennus on tunnettu kellotornistaan ja kuvanveistäjä Emil Wikströmin Lyhdynkantajat-patsaista. Rautatiehallituksen hallintorakennus hyväksyttiin kesäkuussa 1905, ja rakentaminen aloitettiin joulukuussa 1905. Rakennuksen välipohjia valettiin rautabetonista yhteensä 20 000m3, minkä uskotaan olevan sen ajan Suomen ennätys. Nelikerroksinen hallintorakennus valmistui kesäkuussa 1909, ja sen jälkeen rautatiehallituksen virkamiehet muuttivat tähän maan suurimpaan virastotaloon, joka oli sisustettu Eliel Saarisen suunnitelmien mukaan. Asemarakennuksen lopulliset suunnitelmat hyväksyttiin vuonna 1911. Seuraavana vuonna vanhan asemarakennuksen kaksikerroksinen pohjoispääty purettiin ja uuden asemarakennuksen paalutustyöt käynnistyivät. Entisen Kluuvinlahden alueelle rakennettu rautatieasema oli paalutettava syvälle lyötyjen puupaalujen varaan. Peruskallio on keskimäärin 20–30 metrin syvyydessä. Puupaaluja iskettiin yleensä 30 miehen voimalla, mutta työmaalla käytettiin myös höyryllä ja – tiettävästi ensimmäistä kertaa Suomessa – sähköllä toimivia junttia. Paalutustyöt työllistivät keskimäärin 300 henkilöä. Aseman rakenteisiin iskettiin noin 10 000 puupaalua. Vain kellotornin perusmuurit ulotettiin kallioon, yhdentoista metrin syvyyteen asti. Läntisen pikatavarasiiven suunnitelmat hyväksyttiin kesällä 1912, ja seuraavana kesänä aloitettiin muuraus- ja rautabetonityöt. Vuoden lopussa seinät oli lähes muurattu, samoin valmistuivat graniittivuoraus ja betoniholvit. Hallit saivat monumentaaliset betoniholvit, jotka heijastuivat selvästi rakennuksen ulkomuotoon. Nämä holvit, joissa hyödynnettiin Ranskassa vuonna 1892 patentoitua Hennebique-rautabetonirakennetta, olivat laajin valtion rakennuttamista rautabetonirakenteista tuohon aikaan. Julkisivu ja pääsisäänkäynnin kivipatsaat ovat Hangosta tuotua punaista graniittia. Ensimmäisen maailmansodan aika: Sota-aika keskeytti Helsingin rautatieaseman rakennustyöt. Kellotornin ympärillä oli rakennustelineet viisi vuotta, ennen kuin ne purettiin. Kuva: Tallgren - Helsingin rautatieasema, Hilkka Högström s. 12 (public domain). Aseman rakennustöitä viivyttivät dramaattiset ajat. Kesällä 1914 alkoi ensimmäinen maailmansota, ja Suomi julistettiin sotatilaan. Tuolloin asemarakennuksen julkisivu oli jo lähes valmis, mutta rakentaminen keskeytettiin viideksi vuodeksi. Asema muutettiin keisari Nikolai II:n määräyksestä vuosina 1915–1916 venäläisten sotilassairaalaksi. Halleihin mahtui noin tuhat potilasta. Samoihin aikoihin Töölön ratapihalle rakennettiin väliaikainen lähtölaituri, josta ajettiin muun muassa linnoitustyöläisten junia rantaradalle Leppävaaraan sekä pääradalle Malmille. Venäjän vallankumousten ja Suomen itsenäistymisvaiheiden jälkeen syttyi sisällissota, jonka kuluessa punaiset valtasivat aseman tammikuussa 1918. Rautatiehallitus joutui muuttamaan valkoisen Suomen pääkaupunkiin Vaasaan. Huhtikuussa punaiset perääntyivät Helsingistä Viipuriin, ja senaatin suostumuksella saksalaiset sotilasosastot valtasivat Helsingin. Sitten rautatiehallitus palasi takaisin Helsingin päärautatieasemalle ja junaliikenne elpyi vähitellen. Sisällissodan päätyttyä maan olot katsottiin niin vakaiksi, että ratainsinööri Orrman määrättiin johtamaan Helsingin päärautatieaseman viimeistelyjä. Vanha asemarakennus oli käytössä, kunnes nykyinen asema valmistui 12 vuoden rakennustyön jälkeen. Joulukuussa 1918 purettiin pahoin ränsistynyt vanha asemarakennus, kellotornin ympärille viideksi vuodeksi jääneet rakennustelineet sekä työmaa-aita. Uusi päärautatieasema vihittiin käyttöön keskiviikkona 5. maaliskuuta 1919 edelleen keskeneräisenä. Alun perin Venäjän keisarikunnan läntiseksi pääasemaksi suunnitellusta asemarakennuksesta tuli itsenäisen tasavallan pääasema. Aseman suunnittelukilpailusta oli ehtinyt kulua 15 vuotta, ja rakennus oli yhä sisustustöiltään keskeneräinen. Isänmaallisen avajaistilaisuuden aloitti Helsingin kaupunginorkesteri soittamalla Robert Kajanuksen johdolla Finlandian. Avajaisvieraina olivat muun muassa arkkitehti Eliel Saarinen sekä valtionhoitaja Mannerheim. Rautatieaseman raiteiden päässä oleva kantalaituri katettiin rautatiehallituksessa tehtyjen alkuperäisten piirustusten mukaisesti vasta vuonna 1925. Vuonna 1938 länsisiiven hallintorakennusta jatkettiin Teatterikujan suuntaisella siivellä rautatiehallituksen suunnitelmien mukaan. 1920-luvun postikortissa uusi asemarakennus kuvattuna melko tarkalleen Ateneumin edestä. Helsingin asema-aukiota uuden rakennuksen jo valmistuttua - kuvattu ehkä 1920-luvulla. Aseman ravintolasali vielä avarassa kunnossa - Järnefeltin maalaus ei ole vielä takaseinällä, joten kuvausaika menee 1920-luvun alkuun. Siniset, sähköllä kulkevat matkatavararattaat käytössä Helsingin asemalla 1930-luvun alussa. Kaksi uniformumiestä siinä vie tyylikkäästi matkustavaisten tavaroita junaan. Ehkä kuormaavat Turkuun lähtevää pikajunaa, jonka III luokan vaunu näkyy taustana. Kuvan lähetti käyttöömme 'VA'. (EM, 3.7.2008): Muistelisin Porin asemalla olleen näitä hauskoja laiturikärryjä ainakin 60-luvulla, mahdollisesti olen niitä nähnyt myös Tampereella, missä silloin tällöin Dm4-kiitojunilla käytiin. Kuljettaja hyppäsi vauhdista pois ja astinlevyt kolahtivat ylös ja laite pysähtyi samantien Lätän matkatavaraoven kohdalle tai lepopaikalleen aseman seinän vierustalle. Tuntemattomaksi jääneen kuvaajan otos lumettomalta Helsingin rautatieasemalta 23.12.1938. Jouni Halinen oli lokakuussa 2012 laittanut (kiitos!) junaharrastajien Vaunut.org-sivustoon tämän kuvan vuodelta 1939, jolloin miehet marssivat yhteistuumin kohti Talvisodan taistelutantereita. Siviilit jonottivat junalippuja pois Helsingistä pommitusuhan alta. Kiitos Jouni Haliselle tästä kuvasta. Siviilit lähtivät Talvisodan aikaan joukottain pois Helsingistä pommitusuhan alta. Kiitos Jouni Haliselle tästä kuvasta.

Helsingin rautatieasema 1940-luvulla: "Pikku-Matti maailmalla" eli laulajapoika Veli-Matti Kaitala (roolinimenä Matti Kivinen) kauhistelee Helsingin ruuhkaliikennettä rautatieaseman edustalla Edvin Laineen vuonna 1947 ohjaamassa elokuvassa. Veli-Matti Kaitala ehti esiintyä Tuntemattomassa sotilaassakin Hauhian roolissa (1955). Hän kuoli 29.6.1978 vain 42-vuotiaana. (Wikipedia, 2020): Toinen maailmansota ja Helsingin suurpommitukset: Jatkosodan aikana Helsingin rautatieasema vaurioitui useissa pommituksissa, sillä se oli aina vihollisen pääpommituskohteita. Asema vaurioitui jo pääkaupungin ensimmäisessä suuressa yöpommituksessa elokuussa 1942. Pahin tuho Helsingin rautatieasemaa kohtasi jatkosodan loppupuolella helmikuussa 1944, jolloin Neuvostoliitto toteutti Helsingin suurpommitukset. Kolmena yönä pudotettiin yhteensä 16 490 pommia. Ensimmäiset keskikaupungin alueelle osuneet pommit putosivat rautatieasemalle 6. helmikuuta 1944 klo 19.22. Lisää pommeja putosi myöhemmin, jolloin rautatiehallituksen rakennus ja rautatiemuseo syttyivät tuleen. Pommeista kaksi oli ainakin tuhannen kilon pommeja. Lisäksi alueelle putosi kymmeniä miinapommeja ja useita palopommeja. Pommitus alkoi juuri yöjunien kiireisimpään lähtöaikaan. Kymmeniä ihmisiä haavoittui ja yksi kuoli pommien aiheuttamista sirpaleista. Lisäksi aseman aineelliset vahingot olivat valtavat. ______________ Helsingin ja Pasilan välinen rataosuus on keskustan suuntaan loivaa alamäkeä, ja siksi asemalla on sattunut muutamia junaonnettomuuksia: * 23. lokakuuta 1944 Turusta tullut postijuna syöksyi päätepuskimen lävitse asemahalliin. Osa aseman ulkoseinää sortui veturin päälle, ja asemalla ollut muistoesinekioski pirstoutui. Vaikka onnettomuus sattui illalla, ei törmäyksessä tapahtunut kuitenkaan henkilövahinkoja. ______________ Veli-Matti Kaitala saapuneena juuri junalla Baabelin Turmioon eli Helsinkiin äitiään etsimään Edvin Laineen elokuvassa Pikku-Matti maailmalla (1947). Kuvasta näkyy, miten raiteiden loppupaikkaa on siirretty kymmenisen metriä asemasta kauemmaksi. Tämän ja edellisen kuvan omistaja Suomen Filmiteollisuus Oy:n perikunta - Eero Waltari. Helsingin rautatieasema ja Rautatientori kuvattuna vuonna 1949. Valokuvaaja: A.Pietinen, Helsingin kaupunginmuseo, julkaistu kirjassa Asuuko neiti Töölössä?. (Kirjasta Asuuko neiti Töölössä? - Outi Heiskanen, Minna Santakari, 2004, Teos): "Arkkitehti Eliel Saarinen voitti vuonna 1904 järjestetyn suunnittelukilpailun Helsingin uudesta rautatieasemarakennuksesta. Hanke valmistui kuitenkin vasta v.1919 itsenäiseen Suomeen. Maaliskuussa 1915 keisari Nikolai II oli vieraillut keskeneräiseen asemarakennukseen perustetussa sotilassairaalassa tervehtimässä haavoittuneita sotilaita. Vierailu jäi keisarin viimeiseksi käynniksi suuriruhtinaskunnassa. Alusta pitäen asemasuunnitelman keskeisenä elementtinä säilynyt torni on helsinkiläisten maamerkki, jonka huipulla kellot näyttävät aikaa kaikkiin neljään pääilmansuuntaan. Jo 1920-luvulla kellotaulut valaistiin sisäpuolelta. Pääsisäänkäynnin maapallovalaisimia kannattelevat mieshahmot suunnitteli kuvanveistäjä Emil Wikström. Maapalloaihe toistuu kuparipellillä päällystetyssä tornin huipussa. Pääsisäänkäynti avautuu eteläisen kaari-ikkunan valaisemaan keskushalliin, jonka seinät ovat vaaleaksi rapatut. Puoliympyrän muotoiset kaarihallit on rakennettu teräsbetonista. Ne ovat vaikuttava esimerkki Suomen varhaisesta betonirakentamisesta. Valaisinkruunut ovat Paavo Tynellin 1950-luvulla muotoilemat. Alkuperäiset kruunut tuhoutuivat tulipalossa vuonna 1950. Keskushallin itäpuolelle rakennettiin I ja II luokan matkustajille yhteinen ravintola. Matkalippuun numeroitu luokkajako määritteli aikoinaan myös odotussalien ja ravintoloiden käyttöä. Kolmannen luokan matkustajille varustettiin oma odotussali ja ravintola keskushallin länsipuolelle. Ruokalistan hinnat olivat edullisemmat ja tuolit olivat pehmustamattomat. Presidentti Kyösti Kallion kuolema sairaskohtaukseen asemalaiturilla 19.12.1940 lukeutuu rakennuksen historian traagisimpiin tapahtumiin.

Helsingin rautatieasema 1950-luvulla: C) Rautateiden romantiikkaa - kuva 50-luvun junakulttuurista - konduktööri ja virvokkeidenmyyjä Helsingin asemalla. Kuvaaja: Väinö Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo (CC BY 4.0). Helsingin rautatieaseman tulipalo tuhosi 14. kesäkuuta 1950 asemarakennuksen ullakon, vesikaton ja päätelaiturikatoksen. Yhteisellä Matkalla: VR 150 vuotta (tuntematon kuvaaja/public domain). (Wikipedia, 2020): Helsingin rautatieasemalla syttyi suuri tulipalo 14. kesäkuuta 1950. Tulipalon vuoksi Helsingissä annettiin suurhälytys, ja paikalle hälytettiin Helsingin palokunnan koko vahvuus ja apuvoimia lähialueilta. Sammutustöihin osallistui 19 sammutusyksikköä ja satakunta palomiestä. Myös poliisipartiot hälytettiin, sillä paikalle kertyneet kymmenet tuhannet ihmiset pyrkivät liian lähelle palavaa asemarakennusta. Tulipalo oli saanut alkunsa 2. luokan ravintolan puolella olevasta hissistä. Palokunnan saapuessa paikalle oli ravintolan ja pääsisäänkäynnin välinen ullakko kokonaan tulessa. Tulipalo levisi pitkin ullakkoa rautatieaseman tornista lähtien läntisessä siivessä olevaan rautatiemuseoon saakka. Myös asemalaiturien päässä ollut puinen katos syttyi ja romahti. Tulipalosta aiheutunut kuumuus sulatti kattokruunujen vaijerit, ja kruunut putosivat lattialle. Aseman noin 3 000 neliömetrin laajuinen avoin ullakkotila tuhoutui tulipalossa täysin. Tulipalosta aiheutunut savupilvi oli niin valtava, että se näkyi Helsingin Sanomien mukaan Turkuun saakka. Junaliikenne toimi koko tulipalon ajan normaalisti tai oli vain vähän myöhässä. Junien lähtöpaikat siirrettiin noin sata metriä normaaleilta lähtöpaikoilta pohjoisemmaksi. Matkustajat ohjattiin junaan ja junista pois asemarakennuksen itäsiiven kautta. Tulipalo ei vaatinut ihmishenkiä, mutta viisi palomiestä sai lievän savumyrkytyksen, ja lisäksi yksi palomies loukkasi lonkkansa pudottuaan katon läpi ullakolle. Tulipalon jälkeisiin raivaustöihin osallistui 40 varusmiestä. Sammutustöiden jäljiltä asemarakennuksen kellarikerroksissa oli vettä nilkkoihin asti. Tulipalon aiheuttamat kustannukset arvioitiin noin 30 miljoonaksi markaksi. Asemarakennusta ei ollut vakuutettu, joten valtio joutui maksamaan kaikki tulipalosta aiheutuneet kustannukset. Syy tulipalon nopeaan leviämiseen oli asemarakennuksen avoin ullakkotila, jota ei ollut käytännössä ollenkaan osastoitu. Koko ullakko oli puuta, ja eristeenä oli käytetty tulenarkaa pehkua. Lisäksi kattorakenteena oli käytetty vahvaa kuparikattoa, jonka purkaminen oli teräskattoa huomattavasti hitaampaa. Helsingin palokunnan palotarkastaja oli jo vuonna 1939 puuttunut rautatieaseman ullakkotilojen paloturvallisuutta vaarantavaan rakennustapaan. Asemarakennuksen ullakkotilat määrättiin jaettavaksi palomuureilla paloteknisesti eristettyihin osastoihin. 600 neliömetrin ullakko osastoitiin tulipalon jälkeen paloturvallisuuden lisäämiseksi. Korjaustöiden yhteydessä asemalaiturin päähän rakennettiin nykyinen umpinainen ja lämmitetty kioskihalli tuhoutuneen katoksen tilalle. Palosta on myös, paikallisena perimätietona, säilynyt humoristinen toteamus "Suomen nopeimmasta palokunnasta." Palon aikaan silloinen Joutsenon kunnan palokunta, joka nykyisin kuuluu Etelä-Karjalan pelastuslaitokseen, oli hakemassa pääkaupunkiseudulta uutta paloautoa. Autonhakureissulla olleet palomiehet päättivät pistäytyä asemalla kahvilla ja olivat palon syttyessä ensimmäisenä paikalla.

Helsingin rautatieasema 1960-luvulla: D) Helsingin Sanomat julkaisi 21.11.2010 tämän kuvan sarjassaan HS 50 vuotta sitten. Alkuperäinen kuvateksti kertoi 21.11.1960 julkaistun kuvan alla aikoinaan: Presidentti Urho Kekkosen nelipäiväisen, jännityksellä odotetun Moskovan vierailun jäähyväisseremoniat Helsingin rautatieasemalla eilen aamulla sisälsivät valtiovierailun edellyttämää juhlavuutta.(Lehtikuva ~ kuvaajan nimeä ei mainuttu). Kosmonautti Yuri Gagarin saapui Helsingin rautatieasemalle Moskovasta juhlittuna sankarina heinäkuussa 1961. Yli 4000 suomalaista oli asemalla ja sen lähistöllä vastassa. Kuva Helsingin Sanomien arkistosta - kuvaajan nimi ei tiedossa.

Helsingin rautatieasema 1970-luvulla: E) Pauli Ruonala kuvasi 12.6.1978 Helsingin asemalla: "Dm7 4176 oli toinen lättä joka sai keltaisen turvavärin nokalleen ja se tapahtui kesäkuussa 1977. Tässä nähtävä tavallinen keltainen maali todettiin paremmaksi kuin ensin käytetty heijastava keltainen. Keltaisen ja sinisen rajaviiva ei ole vielä samanlainen kuin lopullisessa maalauksessa. En tiedä minne 4176 tästä lähti." (käyttölupa 2017-1-C, kiitos).

F) Helsingin rautatieasema 1980-luvulla: Helsingin rautatieasema peruspostikortti-kuvassa. Kuvaajasta tai ajankohdasta ei tarkempaa tietoa saatavilla.

Helsingin rautatieasema 1990-luvulla: G) Helsingin rautatieasema vuoden 1990 ilmakuvassa - kuvaaja tuntematon. Jyrki Längmanille kiitos käyttöluvasta (31.3.2014, Vaunut.org). (Lari Nylund, 2006): Kyllä se vain on Helsingin ydinkeskustassakin muutosta tapahtunut reilun vuosikymmenen aikana. Vasemmalta lukien havaittavissa olevia muutoksia: Asema-aukio, Kivimiesten edustan P-paikka, Finnairin Cityterminaali, laiturialueen kattaminen, lähtevä lähijuna raiteella 11 (todnäk Kirkkonummelle), VR:n P-paikka, Venäjän junien seisontaraiteet, autojuna-aseman sijainti, makasiinit jne jne jne... Bongaa kuvasta myös Helsingin bussiliikenteen yksi ensimmäisistä kokokylkimainosbusseista. ______________ Helsingin ja Pasilan välinen rataosuus on keskustan suuntaan loivaa alamäkeä, ja siksi asemalla on sattunut muutamia junaonnettomuuksia: * 5. lokakuuta 1990 Pasilassa jarrujen pettämisen takia irralleen päässyt yli 600 metriä pitkä tavarajuna vyöryi päin Helsingin asemarakennusta perjantaiaamuna klo 4.10. Yksi vaunuista tunkeutui läpi asemarakennuksen seinän ja kahdeksan vaunua murskautui asemalaiturille. Veturinkuljettaja loukkaantui onnettomuudessa lievästi. Aineelliset vahingot olivat 4–5 miljoonaa markkaa.

2000-lukua Helsingin rautatieasemalla: H) Helsingin nykyinen rautatieasema (vihittiin käyttöön v.1919, Eliel Saarinen) ~ kuvattu 11.3.2006 (S&J). Helsingin rautatieaseman ravintola Eliel kuvattuna 9.3.2006 (S&J) eli ennen surullisen kuuluisaa remonttia, joka keväällä 2009 nostatti myrskyn vesilasissa erityisesti sillä epäkohdalla, että ravintolasalin keskelle oli suunniteltu uusi baaritiski (sisustaja Kaisa Blomstedt), joka peitti sisääntulijoilta 'avaruusromuhäkkyränä' taustaseinän maineikkaan Eero Järnefeltin Koli-maalauksen (1910). (Puijon Ladun nettisivu, heinäkuu 2009): Helsingin asemaravintolassa voi ihastella Järnefeltin Koli-maalausta. Sen Järnefelt maalasi tilauksesta 1910 Berliinin maailmannäyttelyä varten 1911. Sen jälkeen iso maalaus oli rullalla Helsingin aseman rappusissa ja 1920 matkailuyhdistys myi sen Rautatiehallitukselle, joka asetti sen asemaravintolan peräseinälle. Helsingin rautatieaseman laiturialue on nykyisin matkustajaystävällisesti katettu - molemmat kuvat otettu 5.8.2006 (S&J). Historian havinaa Helsingin rautatieasemalla - Helsinki–Riihimäki, Helsinki–Turku satama, Helsinki–Katajanokka. Kuvasi Jussi Liimatta 26.10.2008 (kiitos käyttöluvasta). VR alkoi 2000-luvulla käyttää tv- ja julistemainoksissaan voimakkaasti hyödyksi Helsingin rautatieaseman pääsisäänkäynnin lamppuja kannattelevia patsashahmoja (Emil Wikström: Lyhdynkantajat ). Tämä esimerkkimainos on kuvattu Kuopion rautatieaseman alikulkutunnelin seinältä 12.7.2009.