Eteläsatamaa ja 'Kauppahalli': A) Tämä Karhumäen veljesten vuoden 1935 tienoilla otettu ilmakuva Helsingin Eteläsatamasta toimii upeana tienavaajana seikkailullemme Helsingissä. Vertailuksi samoilta Eteläsataman alueilta kuvapostikortti vuoden 1928 tietämiltä - tiedot puuttuvat. ('SA', 8.4.2008): Jos katsotte tuota nyk. Ruotsin suurlähetystöä Pohjoisesplanadi 7:ssa (toinen rakennus tuosta Kauppatorin obeliskista oikealle), niin huomaatte, ettei rakennus ole vielä nykyisessä asussaan. Antti Mannisen Puretut talot -kirjassa sanotaan sivulla 16, että suurlähetystön teettämät korjaus- ja muutostyöt valmistuivat 1924. Kuva lienee siis 1920-luvun alusta. Kauppatorin näkymää maaliskuussa 2006. 'UPM Kymmene'-rakennus antaa oman leimansa miljöölle (kuva: 'S&J' ~ 8.3.2006). Nykyisen pörssiyhtiö UPM:n pääkonttorin 5-kerroksinen kulmatalo valmistui v.1912 (arkkitehti Karl Lindahl).Torinkulmassa olevaa pientä venesatama-aluetta kutsutaan herttaisesti 'Kolera-altaaksi'. Tässä kuvassa sama paikka 'Eteläranta 18' kuvattuna ennen 1950-luvun alkua, jolloin keskimmäinen rakennusosa purettiin. Puretun osan oli piirtänyt Valter Thomé (1909). Sen keskellä oli julkisivussa yksi parveke. Puretun rakennuksen liikekylteistä erottuvat seuraavat tekstit: 'H.Elmgren & Co', 'Advokatbyrå Sjöholm & Westerholm, Asianajotoimisto' ja 'Kahvila - Cafe). Kuvan vasemmassa reunassa olevassa kolmannessa matalimmassa osassa erottuu liiketeksitin loppuna: '----gren ; Ship Chandler'. Tämä Carl Ludwig Engelin 1830-luvulla suunnittelema kaksikerroksinen klassinen empirerakennus on yhä paikallaan (Ravintola Sundmans). Toisen maailmansodan jälkeen Thomen piirtämä keskiosa purettiin ja paikalle valmistui v.1952 Ole Gripenbergin piirtämä korostetun yksinkertainen toimistotalo - graniittijulkisivussa kuin ruudukkona seitsemän kerrosta pieniä, yksitoikkoisia ikkunoita. Tässä 8.3.2006 otetussa kuvassa ('S&J') näkyy oikeassa reunassa v.1952 valmistunut Ole Gripenbergin toimistorakennus ja sen vasemmalla puolella keltainen Carl Ludwig Engelin 1830-luvun kaksikerroksinen empiretalo. Rannan erillinen tiilirakennus on kauppahalli. Sen takaa näkyy 'Palace'-hotelli. Lähempi yksityiskohta edellisestä kuvasta (8.3.2006 - 'S&J'). Engelin keltaisen empiretalon vasemman puoleisen, korkeamman talon päädyssä on 'Ravintola Sundmansin' mainos ('vuodesta 1812'). Punaisen talon harjalla lukee 'Taivas' ja vasemman reunan vaalean kivitalon liiketeksti on 'Hsh Nordbank'. Samaa katunäkymää kuvattuna 8.3.2006 - Ole Gripenbergin piirtämä toimistotalo näkyy nyt kokonaan ('S&J'). Kauppahallin kulmilla , kauppatorin laiturissa kalakauppa sujuu kuin siimana 1930-luvulla (Aho & Soldan). Kauppahallin kulmilla 1910-luvun alkupuolilla. Kauppahallin kulmilla ruokatarjoilua pitkien pöytien ääressä 1890-luvun lopulla - kuvan tekijästä ei ole tietoa. Kauppahalli kuvattuna 8.3.2006 kauppatorin puolelta ('S&J'). Kauppahallin sisänäkymä kuvattuna 8.3.2006 hämäränä talviaamuna ('S&J').

Kauppatoria ja Eteläsatamaa B) Tässä kuvassa Helsingin kauppatori ja Eteläsataman laiturit yhdessä tasaisen pilviverhon takaa pilkistävän aamuauringon kanssa luovat erikoisen tunnelman verrattuna saman paikan kesäiseen vilskeeseen - 8.3.2006 ('S&J'). Alimman kuvan oikeassa reunassa erottuu Uspenskin katedraali ja sen vierellä v.1962 valmistunut, Alvar Aallon suunnittelema 'surullisenkuuluisa' Enso-Gutzeitin pääkonttorirakennus. Molemmat kuvat 8.3.2006 ('S&J'). 'J.L.Runeberg'-laiva Kauppatorin liepeillä laiturissa kuvattuna 3.8.2006 ('S&J'). Katajanokalle johtavilta silloilta vielä näkymä Kauppatorin suuntaan - 3.8.2006 ('S&J'). Presidentinlinna kuvattuna 3.8.2006 ('S&J'). (Wikipedia, 2011) Presidentinlinna on Suomen tasavallan presidentin edustusasunto Helsingissä Kauppatorin laidalla. Talo edustaa enimmäkseen pietarilaissävytteistä empiretyyliä. Presidentinlinnassa järjestetään joka vuosi 6. joulukuuta itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto, joka on vuosittain suurin tapahtuma kävijämäärältään linnassa. Arkkitehti Pehr Granstedt suunnitteli talon alkujaan 1814 varakkaan Heidenstrauch-suvun kauppiastaloksi ja asunnoksi. Kolmikerroksisen rakennuksen ensimmäinen kerros oli varattu kaupankäyntiä varten, toinen Heidenstrauchien omaksi asunnoksi ja kolmas kerros oli jaettu pieniksi vuokrahuoneistoiksi. Heidenstrauchit ehtivät asua kauppakartanossaan vain 17 vuotta, kunnes Suomen senaatti osti talon vuonna 1837 Venäjän keisareiden Suomen palatsiksi. Kauppaa edelsi vuosia kestänyt suunnitteluvaihe, jolloin palatsia oli suunniteltu sijoitettavaksi milloin minnekin päin Helsinkiä, mm. Tähtitornin vuorelle ja Katajanokan vuorelle. Suomeen Berliinistä tuotu Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehti Carl Ludvig Engel olisi halunnut rakennuttaa keisarille uuden palatsin joko Esplanadin puiston päähän Kauppatorin länsipuolelle taikka Katajanokalle. Keisari ei kuitenkaan lämmennyt Engelin ajatuksille, vaan määräsi Heidenrauchien kauppiaskartanon ostamisesta valtiolle. Rakennusta muutettiin ja laajennetiin huomattavasti Engelin suunnitelmien mukaan 1843. Rakennusta kutsuttiin nyt virallisesti nimellä "keisarillinen palatsi Helsingissä". Palatsin ensimmäiseen kerrokseen sijoitettiin palatsin keittiöt sekä henkilökunnan asuintilat. Toisessa kerroksessa eli pääkerroksessa sijaitsivat keisarin vastaanottotilat ja osa keisarillisista makuuhuoneista, sekä kolmanteen kerrokseen ulottuvat suuri ja pieni ruokasali sekä tanssisali. Palatsin kolmannen kerroksen makuuhuoneet varattiin keisarille ja tämän lähiseurueelle, ja sieltä oli myös kulku pienelle näköalatornille. Linnan laajennusta suunniteltiin useampaan otteeseen 1800-luvun loppupuolella, mutta vasta vuonna 1907 rakennettiin suurempi valtiosali odotushalleineen arkkitehti Johan Jacob Ahrenbergin suunnitelmien mukaisesti. Ensimmäisen maailmansodan aikana palatsi toimi sotasairaalana, jonne voitiin sijoittaa 200 rintamalla haavoittunutta sotilasta. Venäjän vallankumouksen aikana se toimi venäläisen sotilas- ja työläisneuvoston päämajana. Vuoden 1918 sisällissodan aikana talossa oli saksalaisten ja myöhemmin suomalaisten esikunta. Sisällissodan jälkeen rakennusta kaavailtiin Suomen kuninkaan linnaksi, jolloin rakennuksesta alettiin puhua "linnana". Se ehdittiin jopa osittain sisustaa tähän tehtävään. Vuosina 1919–1921 talon kolmannessa kerroksessa oli Suomen ulkoasiainministeriö. Presidentinlinnaksi rakennus kunnostettiin vuonna 1921. Tällöin esimerkiksi ortodoksinen kirkkosali linnan toisesta kerroksesta purettiin ja paikalle rakennettiin kirjasto. Kirkkosalin kirkkoesineet lahjoitettiin vanhainkoti Helenaan, jossa ne ovat edelleen aktiivikäytössä. Presidentin virka-asunto sijaitsi alun perin presidentinlinnassa. Linnassa ovat asuneet perheineen Kaarlo Juho Ståhlberg, Lauri Kristian Relander, Pehr Evind Svinhufvud, Kyösti Kallio, Risto Ryti sekä Juho Kusti Paasikivi. Vuonna 1940 Tamminiemi lahjoitettiin presidentin virka-asunnoksi; Ryti ja C. G. E. Mannerheim asuivat siellä, kun taas Paasikivi vietti koko presidenttikautensa linnassa. Urho Kekkonen muutti presidenttikautensa alussa 1956 Tamminiemeen, jossa hän asui kuolemaansa 1986 asti ja josta tehtiin myöhemmin museo. Mauno Koivisto asui presidentinlinnassa, kunnes uusi virka-asunto Mäntyniemi valmistui 1993. Presidentti voi kuitenkin itse päättää missä edustusasunnoista asuu. Presidentinlinna kuvattuna 3.8.2006 ('S&J'). Kauempaa etelästä - Tähtitorninmäeltä - kuvattu postikorttinäkymä. Kortti on kulkenut 29.7.1964. Ainoat kortin tiedot: Curteichcolor * 3-D natural color reproductions (reg. U.S.A.). Minulle kuvasta tulee mieleen lähinnä Komisario palmu-elokuvat ja lähtevät autolautat. Helsingin Eteläsatamaa kauppatorin ja tuomiokirkon suuntaan - kuvattu 3.6.21982 ('S&J').

Norrménin talo (Theodor Höijer -1897) * Enson pääkonttori (Alvar Aalto) tilalle v.1962. C) Suomalaisen arkkitehtuurikeskustelun 'ikuinen kuumaperuna' on ollut tämän Theodor Höijerin v.1897 suunnitteleman 'Norrménin talon' purku v.1960 ja sen tilalle v.1962 rakennettun Alvar Aallon Enson pääkonttorin synnyttämä ristiriita. Alfred Norrmén oli Pohjoismaiden Yhdyspankin pankinjohtaja ja Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Hänen hinkunsa oli saada rakennuksensa mahdollisimman lähelle Senaatintoria. Uspenskin katedraalin viereltä löytyi sopiva tila ja paikalle valmistui v. 1897 punatiilinen, kivijalkakerros mukaan laskien nelikerroksinen talo, jonka seinissä oli rappauskoristelua. Oheinen kuva on otettu valmistumisvuonna. Talon ikkunoissa oli runsaasti värillisiä lyijylasi-ikkunoita, jotka kuitenkin rikkoutuivat myöhemmin ilmapommituksissa. Talossa oli kussakin kerroksessa vain yksi asunto, jossa oli yksitoista huonetta ja keittiö. Talon kivijalkakerroksessa asui palvelusväkeä. Norrmén itse asui talossa kuolemaansa saakka (v.1942). Talossa toimi Neuvostoliiton valvontakomissio vuodet 1945-47. Talo jäi sen jälkeen virastokäyttöön, kunnes Enso-Gutzeit osti talon kaikki osakkeet v.1959 ja purki rakennuksen heti seuraavana vuonna. Alvar Aalto suunnitteli uuden Enson pääkonttorin ja johtavimman arkkitehtimme arvovaltaa ei kai kukaan 'uskaltanut ajoissa' kyseenalaistaa. Julkinen vastustus alkoi vasta rakennuksen valmistuttua. Kaupungin hallitus- ja lautakuntakäsittelykierroksilla ei projektin yhteyteen kirjattu yhtään eriävää mielipidettä. Suomen mittapuun mukaan loistokas palatsi tuhottiin nuijan kopautuksella. Aallon valkoinen laatikko Uspenskin katedraalin edessä on ollut pian 50 vuotta Helsinkiin laivoilla saapuvien turistien ensimmäinen kosketus suomalaiseen arkkitehtuuriin.

Katajanokalla:: D) Tuntemattoman kuvaajan v.1952 ottama näkymä Katajanokalta - 'Norrménin talo' vielä paikallaan (purettiin v.1960). Rahapaja kuvan keskialueella. Rautatiekiskoja näkyy kuvassa myös. G.Lönnqvist kuvasi vuoden 1914 tammikuussa tämän lumiviimaisen kuvan Katajanokan sillalta. Katajanokalle johtava silta Kauppatorin puolelta kuvattuna 3.8.2006 ('S&J'). Kanavanrannassa Katajanokan länsireunassa 'Ravintola Sipuli' kuvattuna 3.8.2006 ('S&J').

Meritullintoria ja Pohjoisrantaa: E) Entinen majakkalaiva 'Relandersgrund' Päävartiontorin / Meritullintorin liepeillä - Pohjoisrantaa - 3.8.2006 ('S&J'). (Wikipedia, 2011): Majakkalaiva Relandersgrund on entinen Rauman edustalle Relanderinmatalalla sijainnut majakkalaiva. Alus on ollut vuonna 2009 ravintolalaivana Helsingissä. Se on tyyppinsä viimeinen ja ainoa säilynyt koko palvelusaikansa ilman omaa kuljetuskoneistoa toiminut alus. Alus rakennettiin vuonna 1888 Turussa W:m Crichton & co:n telakalla. Alus on teräsrunkoinen, mitoiltaan 27,1 × 6,7 × 2,1 metriä. Uppoama on 168 tonnia. Aluksessa oli kaksi mastoa ja purjeet, öljyllä toimiva valolaite ja paineilmasumusireeni. Vuosisadan vaihteen tienoilla alukseen asennettiin höyrykattila sumusireeniä, ankkuripeliä ja lämmitystä varten; sumusireeniä käyttänyt kuulamoottori siirrettiin käyttämään generaattoria joka syötti sähköä valonheittimelle. Tätä tuolloin harvinaista kaarivalolla toimivaa laitetta käytettiin mm. luotsinannossa. Kaikki muut valaisimet laivassa toimivat öljyvalolla. Alus oli koneeton, eli se liikkui hinaajan vetämänä. Purjeet nostettiin yleensä vain keventämään ankkuriketjuun kohdistuvaa rasitusta kovalla merenkäynnillä. Alus korvasi puurunkoisen ja jo pahoin ränsistyneen edeltäjänsä (alkuperäisen Quarkenin). Nimen se sai perinteen mukaan sijaintipaikaltaan eli Relanderinmatalalta. Se kerkisi olla asemapaikallaan miltei kolme vuosikymmentä. Talvehtimaan alus hinattiin yleensä Raumalle tai telakointia varten Turkuun. Vuonna 1918 alus oli Turussa talvehtimassa ja odotti telakointia. Sota-ajan vuoksi sitä ei parina edellisenäkään kesänä oltu hinattu paikoilleen. Turussa venäläiset vallankumoukselliset matruusit kaappasivat majakkalaivan ja hinasivat aluksen Suomen etelärannikolle. Kun vastaan tuli liian pahoja jääesteitä alus päätettiin hylätä ja upottaa rantaveteen. Rauhan tultua suomalaiset nostivat aluksen ja se korjattiin Tallinnassa. Alus oli kuitenkin jo niin huonokuntoinen, että siitä päätettiin tehdä varalaiva, koska sotasaaliina oli saatu uusi ja erinomainen höyrykäyttöinen Liepajan majakkalaiva, josta nyt tuli uusi Relandersgrund. Vanha majakkalaiva sai nyt nimen Reserv I ja se toimi majakkalaivojen lomittajana näiden ollessa telakoilla. Alus toimi myös Storbrottenin ensimmäisen ajomiinaan tuhoutuneen majakkalaivan sijaisena kunnes uusi alus valmistui. Nimi suomennettiin vuonna 1930 muotoon Varamajakka 1. Vuonna 1937 alus riisuttiin majakkavarustuksesta ja luovutettiin sisävesiä mittaavalle 2. merenmittausretkikunnalle asunto- ja piirustussalilaivaksi. Alus sai ensin merkinnän MKH 3, mutta retkikunta antoi sille nimen Vuolle, josta tehtiinkin pian virallinen. Italianpunaiset kyljet muuttuivat nyt valkeiksi kuten muissakin merenmittausaluksissa. Laiva oli hyvä tukialus: se oli vakaa, helppo hinattava ja sopivan mittainen sekä riittävän matalakulkuinen mahtuakseen Saimaan pohjoisosan vanhoista suluista. Vuolle palveli tasan 40 vuotta merenmittauksen tukialuksena. Varamajakka 1 -nimen peri nyt uudeksi vara-alukseksi siirretty entinen majakkalaiva Helsingkallan. Vuonna 1978 alus myytiin romukauppiaalle, joka pilkkomisen sijasta kunnosti aluksesta uivan kesähuvilansa. Kannelle rakennettiin harjakattoisia kansirakenteita. Vuosikymmenien jälkeen alus myytiin Kotkaan ja kunnostettiin ravintolalaivaksi. Kansirakenteet korjattiin museoidun majakkalaiva Kemin mallin mukaan ja maalattiin alkuperäisiin väreihinsä. Kansirakenteen katolle sijoitettiin vapaasti mukailtu sähkötoiminen majakkatornin kopio. Ruoriratas siirrettiin yläkannen etupäästä keskikohdalle savupiipun eteen; se ei ole nykyisin käyttökunnossa. Aluksen peräsin asennettiin kiinteästi keskelle uudiskorjauksen yhteydessä. Nimeksi tuli vanha Relandersgrund. Aluksen raskas pääankkuri ketjuineen asetettiin Kotkaan aluksen laituripaikalle, koska ne katsottiin liian painaviksi mukana kuljettaa. Aluksen uudeksi väriksi tuli kustannussyistä viittapunainen, joka on vakioväri. Aluksessa yhä oleva savupiippu on majakkalaivakautena asennettu ankkurivinssiä, sumusireeniä ja lämmitystä käyttäneen höyrykattilan piippu, joka asuntolaiva- ja mökkikautena toimi keskuslämmityskattilan piippuna. Kotkasta ravintolalaiva on siirretty Helsinkiin, Pohjoisrannan alkupäähän vastapäätä Päävartiontoria. Lokakuussa 2007 alus hinattiin Suomenlinnan telakalle talvehtimaan ja pohjanmaalaukseen. Keväällä 2008 ravintolalaiva sai uudeksi asemapaikakseen Pohjoisrannan entisen Korkeasaaren lautan lähtöpaikan Meritullintorin rannassa. Kun Silakkamarkkinat alkoivat lokakuun alussa, laiva palasi Päävartiontorin rantaan, josta se 29. lokakuuta 2008 lähti talveksi telakalle. Helmikuussa 2009 alus oli talvehtimassa Kotkassa lähellä Merikeskus Vellamoa. Toukokuussa 2009 alus hinattiin jälleen Helsinkiin Meritullintorin rantaan.

'Sofiankatu' - Kauppatorilta Senaatintorille: F) 'Sofiankatua' pääsee Kauppatorilta mukavasti Senaatintorille. Katu on kapea ja tunnelmallinen - kuvattu 8.3.2006 ('S&J'). Mieleen tulevat Komisario Palmu-elokuvat. Tämäkin Sofiankadun tunnelmakuva on päivämäärältä 8.3.2006 ('S&J'). Senaatintorin puoleisessa päässä Sofiankatua sijaitsee 'Antikvariaatti Sofia' (Olli Sarmaja & Seppo Hiltunen) - kuvattu 8.3.2006 ('S&J').

Helsingin Senaatintori: G) Näkymä Helsingin Senaatintorilta 1830-luvulta - oikealla 'Nikolainkirkko' ('Suurkirkko' - myöhemmin vielä 'Tuomiokirkko'), yliopiston kirjasto ja torin laidalla kokoontui myös maan hallitus, senaatti. Senaatintorin suunnittelusta vastasi saksalainen arkkitehti Carl Ludwig Engel. Venäjän keisari vieraili joulukuussa 1833 yliopistorakennuksessa - hänen ensimmäinen kysymyksensä oli ollut: Missä on Engel?. Helsingin Sanomat esitteli 12.2.2012 saksalaisen arkkitehdin Carl Ludvig Engelin (1778-1840) elämäntyötä . Helsingistä oli tullut Suomen pääkaupunki Venäjän keisarin julistuksella 8.4.1812 ja neljän vuoden kuluttua tästä Engel palkattiin Helsingin pääarkkitehdiksi. Senaatintorilla on nähtävissä yhä Engelin tärkeimmät työt: Helsingin tuomiokirkko, valtioneuvoston linna, yliopiston päärakennus ja kansalliskirjasto. Artikkelin ylempi kuva on Engelin toteutumaton suunnitelma vuodelta 1818. C. L. Engelin piirros Helsingin vanhasta Suurtorista. Oikealla raatihuone ja vasemmalla päävartio, jonka takaa näkyy Ulrika Eleonoran kirkko. (Wikipedia, 2009): Senaatintorin rakentaminen merkitsi kaupungin vanhan keskustan hävittämistä. Vanhat julkiset rakennukset Ulriika Eleonooran kirkkoa myöten purettiin ja Suurtorin ja hautausmaan alue tasoitettiin uuden torin pohjaksi. Vaikka Ehrenström oli alkuperäisessä suunnitelmassaan säästänyt raatihuoneen, sen säilyttäminen koettiin nopeasti ongelmalliseksi, ja se hävitettiin heti kun kaupungin hallinto pääsi muuttamaan uusiin tiloihin. Engelin ensimmäinen työ Senaatintorilla oli sen etelälaidan vanhoihin porvaristaloihin kuuluneet Bockin talon uudistaminen väliaikaiseksi kenraalikuvernöörin palatsiksi 1816–1819. Myös muut porvaristalot modernisoitiin Engelin suunnitelmien mukaan. Vuonna 1819 valmistui torin pohjoisreunaan pitkä ja matala päävartiorakennus. Ensimmäinen todellinen voimainponnistus Engelille oli kuitenkin vuosina 1818–1820 rakennetun Senaatintalon suunnittelu. Se oli ensimmäinen torin varrelle suunnitelluista kolmesta monumentaalirakennuksesta ja sen tuli määritellä koko aukion lopullinen arkkitehtoninen luonne. Engel oli tyytyväinen lopputulokseen ja viittasi myöhemmin Senaatintaloon mestariteoksenaan. Tässä 1930-luvun kuvassa näkyy Aleksanterinkadun ja Unioninkadun kulmassa vielä Senaatintorin kokonaisuuteen sopinut empire-rakennus (C.L.Engel, 1830-luku), joka purettiin v.1934. Paikalla seisoo nykyisin graniittinen 'Nordea'-pankkitalo - alunperin 'Pohjoismaiden Yhdyspankin' pääkonttori. Tämä uusi ruskea kivikuutio on hyvin ongelmallinen siinäkin mielessä, että sen olemassaolo voi vaarantaa Senaatintorin pääsyn kokonaisuutena Unescon listalle. Helsingin Senaatintori - 'Tuomiokirkko' ja Aleksanteri II:n patsas. Kuvattu 11.3.2006 ('S&J'). Venäjän keisari Aleksanteri II:n patsas Helsingin Senaatintorilla, taustalla Helsingin 'Tuomiokirkko' - kuvattu 11.3.2006 ('S&J'). Helsingin Senaatintori - 'Aleksanteri II:n patsas. Kuvattu 3.6.1982 ('S&J'). Aleksanteri II:n patsas on Venäjän keisarille ja Suomen suuriruhtinaalle Aleksanteri II:lle omistettu muistopatsas Helsingin Senaatintorilla. Johannes Takasen ja Walter Runebergin suunnittelema patsas paljastettiin vuonna 1894, ja se on yksi Helsingin vanhimpia ja huomattavimpia julkisia muistomerkkejä. Venäjän ulkopuolella Aleksanteri II:n muistomerkki on Helsingin lisäksi nykyään vain Sofiassa. Patsaaseen kuuluu Aleksanteri II:n hahmo sekä neljä allegorista veistosryhmää, jotka kuvaavat Lakia (Lex), Työtä (Labor), Rauhaa (Pax) ja Valoa (Lux); kaikkiaan siihen sisältyy kahdeksan ihmis- tai eläinhahmoa. Korkean graniittijalustan huipulla seisova Aleksanteri II on kuvattu Suomen kaartin upseerin univormussa, pitämässä puhetta vuoden 1863 valtiopäivillä. Keisarin yli kolme metriä korkea hahmo perustuu Johannes Takasen luonnokseen, sen sijaan muut veistokset ovat alusta asti Walter Runebergin käsialaa. Helsingin Tuomiokirkko - kuvattu 3.8.2006 ('S&J'). (Wikipedia, 2009): Vuonna 1828 yliopisto määrättiin siirtymään Turusta Helsinkiin. Senaatintorin länsireuna oli alun perin varattu kenraalikuvernöörin palatsille, mutta koska väliaikaiseksi palatsiksi tarkoitetun Bockin talon katsottiin riittävän kenraalikuvernöörille, torin länsireuna päätettiin antaa yliopistolle. Yliopiston päärakennus valmistui 1832, ja Ehrenströmin symmetriasäännösten mukaisesti sen julkisivu oli identtinen vastapäisen Senaatintalon kanssa. Päärakennuksen pohjoispuoliseen kortteliin valmistui 1840 yliopiston kirjasto. Senaatintorin rakennuksista viimeisenä valmistui sen pohjoispuoliselle kalliolle sijoitettu luterilainen pääkirkko. Engel suunnitteli kirkkoa vuosikymmenen ajan ja hioi sen tyylin mahdollisimman elegantiksi ja pelkistetyksi. Kirkon ilme kuitenkin muuttui ratkaisevasti uonna 1830 aloitettujen, kaksi vuosikymmentä kestäneiden rakennustöiden aikana. Keisarin käskystä ja Engelin harmiksi kirkon eteen rakennettiin Senaatintorille laskeutuvat monumentaaliportaat, joiden tieltä purettiin päävartiorakennus. Tämä rikkoi Ehrenströmin ja Engelin alkuperäisen suunnitelman, jonka mukaan torin tuli olla suljetun rakennusmassan reunustama joka suunnalta. Engelin kuoltua 1840 kirkon rakennustöitä ryhtyi johtamaan Ernst Bernhard Lohrmann, joka teki sen piirustuksiin lisää muutoksia. Kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1852, jolloin Senaatintorin alkuperäisen rakennusvaiheen voidaan katsoa päättyneen. Senaatintorilla Aleksanteri II:n patsas. Taustalla Unioninkadun varrelta näkyvä Kansalliskirjasto - kuvattu 3.8.2006 ('S&J'). Performanssitaidetta Senaatintorilla 3.8.2006 ('S&J'). Helsingin Senaatintorin etelälaidalla myynnissä venäläisiä matkamuistoja - kuvattu 8.3.2006 ('S&J'). Komisaario Palmu (Joel Rinne) Helsingin Senaatintorilla - kuva oli Helsingin Sanomissa 24.10.2011. Helsingin rikospoliisin tilat sijaitsivat aikanaan juuri Senaatintorin etelälaidalla, joten upeissa Palmu-elokuvissa nähtiin usein kyseisillä paikoilla kuvattuja otoksia. Taisi Palmun työhuoneen ikkunastakin näkyä tuomiokirkko melko vaatimattomana 'kuvalavasteena'?

Helsingin rautatieasema H) Kuvassa Helsingin ensimmäinen rautatieasema, joka valmistui Kaivokadun varteen jo vuonna 1861 - ennen ensimmäisen rataosan avaamistakin. Helsinki-Hämeenlinna-radalla kulki 'vihkiäisjuna' vasta 31.1.1862. Käytössä vuoteen 1919 asti. Aseman piirtäjä oli taidemaalari Albert Edelfeltin isä Carl Albert Edelfelt. Tällä asemalla junat tulivat aseman viereen aivan Kaivokadun reunaan. Lähiliikenteen matkustajat eivät saaneet kulkea junalleen asemahallin läpi, vaan heille oli avattu portti Kaivokadun puoleiseen rauta-aitaan. Tässä kuvassa näkyy W.Liewendalin kivipiirroksena Helsingin vanha rautatieasema 1860-luvun asussaan. Ajan tavan mukaan III-luokan matkustajille oli oma odotussali ja II- ja I-luokan matkustajille omansa. Asemarakennusta käytettiin myös suuriin juhlatilaisuuksiin, esimerkiksi valtiopäivien avajaistanssiaiset pidettiin v. 1863 'rautatiehuoneessa', joka oli juhlaa varten koristettu upeasti. 'RT' lähetti (7.5.2011) tämän kuvan Helsingin rautatieasemalta - kaikki tarkat tiedot puuttuvat, lienee 1900-luvun alkuvuosilta. Taustalla erottuu Kansallisteatterin julkisivu (valmistui 1902). Toukokuussa v.1918 valkoisten voittaman sisällissodan jälkeen Svinhufvudin senaatti siirtyi (tai oikeastaan 'palasi') Vaasasta Helsinkiin - pääkaupunki oli tuolloin vielä punaisten kukistamiseen merkittävästi osallistuneiden saksalaisten käsissä. Kuvassa juhlavastaanotto asemalaiturilla. Tässä G.Lönnqvistin ottamassa kuvassa ollaan vielä 'vanhalla' rautatieasemalla, sillä uusi (nykyinen) asemarakennus vihittiin käyttöön vasta maaliskuussa 1919. Rakennustyömaa oli kuvaushetkellä kuitenkin 'viime metreillään', sillä olihan uuden asemarakennuksen suunnittelu ja jonkinasteinen rakentaminenkin alkanut jo v. 1904. Vanha asema purettiin pois vasta, kun uusi oli valmistunut. Vanha '50-vuotisjuhlapostikortti' (1862-1912) Helsingin silloisesta rautatieasemasta. Vanha postikortti, jossa näkyy vasemmalla rautatieaseman kulma ja oikealla Rautatientori ja Kansallisteatteri. Sisäkuva Helsingin vanhalta rautatieasemalta. Tarkemmat tiedot puuttuvat. Helsingin vanhan rautatieaseman lähtölaitureilla - kuvan alareunaan painettu: 14. Seuraavana Tikkurila. Tästä vuoden 1914 tienoilla otetusta kuvasta näkyy hyvin Helsingin vanhan ja uuden rautatieaseman keskinäiset sijainnit. Kuvannut Eric Sundström. Vanha asema purettiin vasta 1919. Helsingin asema-aukiota uuden rakennuksen jo valmistuttua - kuvattu ehkä 1920-luvulla. 1920-luvun postikortissa uusi asemarakennus kuvattuna melko tarkalleen Ateneumin edestä. 1920-luvun alun kuvapostikortissa uusi asemarakennus - kuvaajatiedot puuttuvat. 1930-luvulla tulvat koettelivat liikennettä rautatieaseman edustalla (Aho & Soldan). Siniset, sähköllä kulkevat matkatavararattaat käytössä Helsingin asemalla 1930-luvun alussa. Kaksi uniformumiestä siinä vie tyylikkäästi matkustavaisten tavaroita junaan. Ehkä kuormaavat Turkuun lähtevää pikajunaa, jonka III luokan vaunu näkyy taustana. Kuvan lähetti käyttöömme 'VA'. (EM, 3.7.2008): Muistelisin Porin asemalla olleen näitä hauskoja laiturikärryjä ainakin 60-luvulla, mahdollisesti olen niitä nähnyt myös Tampereella, missä silloin tällöin Dm4-kiitojunilla käytiin. Kuljettaja hyppäsi vauhdista pois ja astinlevyt kolahtivat ylös ja laite pysähtyi samantien Lätän matkatavaraoven kohdalle tai lepopaikalleen aseman seinän vierustalle. Tuntemattomaksi jääneen kuvaajan otos lumettomalta Helsingin rautatieasemalta 23.12.1938. Vuonna 1944 postitetun postikortin kuvassa Helsingin silloisen rautatieaseman edusta. Helsingin Sanomat julkaisi 21.11.2010 tämän kuvan sarjassaan 'HS 50 vuotta sitten'. Alkuperäinen kuvateksti kertoi 21.11.1960 julkaistun kuvan alla aikoinaan: Presidentti Urho Kekkosen nelipäiväisen, jännityksellä odotetun Moskovan vierailun jäähyväisseremoniat Helsingin rautatieasemalla eilen aamulla sisälsivät valtiovierailun edellyttämää juhlavuutta.('Lehtikuva' ~ kuvaajan nimeä ei mainuttu). Kosmonautti Yuri Gagarin saapui Helsingin rautatieasemalle Moskovasta juhlittuna sankarina heinäkuussa 1961. Yli 4000 suomalaista oli asemalla ja sen lähistöllä vastassa. Kuva Helsingin Sanomien arkistosta - kuvaajan nimi ei tiedossa. Helsingin asemanympäristö ilmakuvassa (2.6.1983). Kuva VR Lähiliikenteen arkistosta. Helsingin nykyinen rautatieasema ~ kuvattuna 11.3.2006 (kuva: 'S&J'). Helsingin ensimmäinen C.A.Edelfeltin suunnittelema rautatieasema osoittautui pian liian pieneksi, joten uutta Helsingin rautatieasemaa varten järjestettiin suunnittelukilpailu vuonna 1904. 21 ehdotuksen joukosta voittajaksi valittiin Eliel Saarinen, jolta vaadittiin "rauta- ja aivotyyliä asema- ja näyttelyrakennuksiin". Uusi asema rakennettiin hieman entistä pohjoisemmaksi, ja vanha rautatieasema purettiin vasta, kun uusi sen vieressä oli valmis. Tämän vuoksi myös raiteita jouduttiin kaupungin puoleista päästä lyhentämään. Viidentoista vuoden rakennustyön jälkeen asema vihittiin käyttöön 5. maaliskuuta 1919. Rakennusmateriaalina käytettiin julkisivuissa suomalaista graniittia. Rakennuksen tunnuksina toimivat kellotorni ja pääsisäänkäynnin lamppuja kannattelevat patsaat eli Emil Wikströmin suunnittelemat 'Lyhdynkantajat'. Presidentti Kyösti Kallio kuoli asemalla 19. joulukuuta 1940 sydänkohtaukseen lähtiessään kotiin Nivalaan. Tarinan mukaan hän kuoli marsalkka Mannerheimin käsivarsille. Asemahallin kellotornin puoleinen pää vaurioitui pahoin tulipalossa 14. kesäkuuta 1950 (Wikipedia, heinäkuu 2009). Helsingin rautatieasema 'peruspostikortti'-kuvassa. Kuvaajasta tai ajankohdasta ei tarkempaa tietoa saatavilla. VR alkoi 2000-luvulla käyttää tv- ja julistemainoksissaan voimakkaasti hyödyksi Helsingin rautatieaseman pääsisäänkäynnin lamppuja kannattelevia patsashahmoja (Emil Wikström: 'Lyhdynkantajat'). Tämä esimerkkimainos on kuvattu Kuopion rautatieaseman alikulkutunnelin seinältä 12.7.2009. Helsinkin rautatieaseman ravintola 'Eliel' kuvattuna 9.3.2006 ('S&J') eli ennen 'surullisen kuuluisaa' remonttia, joka keväällä 2009 nostatti myrskyn vesilasissa erityisesti sillä 'epäkohdalla', että ravintolasalin keskelle oli suunniteltu uusi baaritiski (sisustaja Kaisa Blomstedt), joka peitti sisääntulijoilta 'avaruusromuhäkkyränä' taustaseinän maineikkaan Eero Järnefeltin 'Koli'-maalauksen (1910). (Puijon Ladun nettisivu, heinäkuu 2009): Helsingin asemaravintolassa voi ihastella Järnefeltin Koli-maalausta. Sen Järnefelt maalasi tilauksesta 1910 Berliinin maailmannäyttelyä varten 1911. Sen jälkeen iso maalaus oli rullalla Helsingin aseman rappusissa ja 1920 matkailuyhdistys myi sen Rautatiehallitukselle, joka asetti sen asemaravintolan peräseinälle. Samainen ravintolasali vielä 'avarassa kunnossa' - Järnefeltin maalaus ei ole vielä takaseinällä, joten kuvausaika menee 1920-luvun alkuun. Helsingin rautatieaseman laiturialue on nykyisin matkustajaystävällisesti katettu - molemmat kuvat otettu 5.8.2006 ('S&J'). Historian havinaa Helsingin rautatieasemalla - Helsinki–Riihimäki, Helsinki–Turku satama, Helsinki–Katajanokka. Kuvasi Jussi Liimatta 26.10.2008 (kiitos käyttöluvasta). Tapani Kunnas otti tämän näyttävän kuvan Helsingin päärautatieasemasta 11.4.2012 Sokos Hotel Vaakunan 9. kerroksen parvekkeelta (kiitos käyttöluvasta).

Rautatieasemalta länteen: I) Helsingin rautatieaseman edustalla 4.6.1982 ('S&J'). Taustalla Sokos-hotelli 'Vaakuna'. Paloauton läsnäolon syy paikalla jäi epäselväksi.