(Wikipedia, 19.11.2010): Petroskoi, Petroskoin kaupunkipiiri (ven. Petrozavodsk, karjalaksi Petroskoi, vepsäksi Petroskoi, myös Zavodad) on Venäjän Karjalan tasavallan pääkaupunki. Se sijaitsee Äänisen läntisellä rannalla. Asukkaita oli vuonna 2005 oli 266 000. Petroskoin yliopisto on yksi pohjoisen Venäjän suurimmista korkeakouluista. Kaupungin läpi kulkee kaksi jokea, Lohijoki (Lososinka) ja Nieglajoki (Neglinka). Suomi on yksi Petroskoin virallisista kielistä.
Historia: Vuonna 1592 painetussa Abraham Orteliuksen kartassa mainitaan Onegaborg-niminen asutuskeskus suurin piirtein nykyisen Petroskoin paikalla. Varsinaisesti kaupungin historia alkoi vuonna 1703, kun Pietari Suuri päätti hyötyä Karjalan alueesta sodissaan. Nykyisen Petroskoin alueelle, Lohijoen suulle (venäjäksi Lososinka) rakennettiin rauta- ja tykkitehdas. Tehtaan perustus laskettiin 29. elokuuta 1703, jota pidetäänkin Petroskoin perustamispäivänä. Kaupungin nimi on johdettu kahdesta sanasta: Pjotr (ven. ’Pietari’) ja zavod (ven. ’tehdas’) eli Pietarin tehdas. Koska Petroskoi perustettiin noin kolme kuukautta myöhemmin kuin Pietari, kaupunkien nimet ovat samankaltaisia ja perustaja sama, näitä kahta kaupunkia pidetään eräänlaisina veljinä. Petroskoi sai kaupunkioikeudet vuonna 1777.
Jatkosodan aikana vuoden 1941 lokakuun alussa suomalainen Karjalan Armeija valtasi Karjalan pääkaupungin, Petroskoin. Kaupungin nimi muutettiin Äänislinnaksi.

Äänislinna on yksinomaan jatkosodan aikana käytetty nimitys, ja se on suomennos Abraham Orteliuksen kartan Onegaborg-paikannimestä. Neuvostovallan merkit poistettiin kaupungista: esimerkiksi Leninin patsas katosi Petroskoin keskusaukiolta ja sen paikalle tuotiin suomalainen kenttätykki. Samoin kaupungin katujen nimet vaihdettiin kuvaamaan mm. Kalevalan sankareita ja tuolloisen suur-Suomi aatteen tunnetuimpia kannattajia. Petroskoihin asetettiin suomalainen sotilashallinto, joka hoiti suomalaisten hallussa olevan Itä-Karjalan asiat.

Petroskoihin perustettiin sodan ensimmäinen suomalainen keskitysleiri 24. lokakuuta 1941 venäläismiehille. Kaiken kaikkiaan näitä keskitysleirejä oli Petroskoissa kahdeksan. Niihin vietiin alueen venäläinen väestö – pääasiassa naiset, lapset ja vanhukset, jotka joutuivat ankaraan pakkotyöhön. Petroskoissa toimii nykyisin mm. entisten alaikäisten leirivankien yhdistys, joka on ollut ajamassa muistomerkkejä ja oikeutta nälkään, pakkotyöhön ja tauteihin kuolleille omaisilleen.
Venäläisten lisätessä painetta Syvärillä Aunuksen ryhmä vetäytyi paikoin kovasti taistellen Itä-Karjalasta Tarton rauhan rajalle. Venäläiset valtasivat Petroskoin 28. kesäkuuta 1944.

Petroskoin kaupunginosat: Petroskoi on syntynyt neljästä kylästä, jotka liittyivät Petroskoin keskustaan ja tehtaaseen (zavod). Kylät olivat Golikovka, Zareka, Zakamennoje ja Slobodka. Nämä ovat edelleen Petroskoin kaupunginosina. Aikaisemmin Golikovkalla asui pääasiassa tehdastyöläisiä, Slobodkalla kauppiaita ja virkamiehiä. Nykyisin kaupunginosilla ei ole merkittävää eroa eri ammattikuntien asuinalueena.
Kaupunginosat: Drevljanka-Perevalssi (Drevljanka-Perevalka), Eteläinen teollisuusalue (Južnaja promzona; karjalaksi Suvitevollissusalue), Kanatehdas ( Ptitsefabrika), Karanmäki-Zareka (Golikovka-Zareka), Kukonmäki, Kljutševaja, Lokakuun piiri (Oktjabrski rajon),Paasioja (Onežski), Vapun piiri (Pervomajskij rajon), Keskusta (Tsentr), Pässinranta (Barani Bereg), Radiotehdas (Radiozavod), Sainiemi (Sajnavolok), Saksanniemi (Nemetskij navolok), Suolusmäki (Sulažgora), Suolusmäen tiilitehdas (Sulažgorski kirpicni zavod), Solomanni (Solomennoje), Tomiccu (Tomitsi) ja Viideskylä (Pjati posjolok).

Petroskoin suomalaiset: Koska Petroskoi oli Neuvosto-Karjalan pääkaupunki, sinne muutti 1930-luvulta alkaen huomattava määrä suomalaisia emigranttikommunisteja. Kaupungin suomalainen kulttuuri sai vahvistusta ympäristön karjalaisasutuksesta. 1950-luvulla kaupunkiin muutti myös runsaasti inkerinsuomalaisia, jotka oli ajettu kotiseudultaan. Näin Petroskoista kasvoi Neuvostoliiton suomalaisen kulttuurin keskus, jossa Neuvostoliiton loppuaikana asui noin 15 000 suomalaista. Katukuvassa näkyi paljon suomen kieltä, sillä esimerkiksi virallisten laitosten ja monien kauppojen nimet olivat myös suomeksi.
Petroskoissa toimivassa Venäjän tiedeakatemian osastossa, jossa on itämerensuomalaisten kielten laitos, on toimitettu useimmat käytössä olevat suomalais-venäläiset sanakirjat. Kaupungissa on myös suomalainen luterilainen seurakunta sekä suomenkielinen teatteri (Kansallinen teatteri). Siellä ilmestyy suomenkielinen viikkolehti Karjalan Sanomat sekä aikakauslehti Carelia, aikaisemmalta nimeltään Punalippu, niin ikään suomen kielellä. Lisäksi karjalan kielellä ilmestyvät viikoittain Oma Mua -lehti sekä Vienan Karjala sekä kerran kuussa vepsänkielinen Kodima-lehti. Radiossa ja tv:ssä on suomen- ja karjalankieliset toimitukset, joilla on lähetyksiä viikoittain. 1990-luvun alusta alkaen huomattava osa Petroskoin suomalaisista ja erityisesti suomenkielisestä sivistyneistöstä on muuttanut Suomeen. Tämä on huomattavasti heikentänyt suomen kielen asemaa. Petroskoissa toimii suomenkielinen Kansallinen teatteri.

M.Huusko oli lisännyt tämän Äänislinnan rautatieasemaa esittävän kuvan (ilmeisesti vuodelta 1942) rautatieharrastajien nettisivustoon. Kuva peräisin hänen isovanhempiensa albumista.