Vaasan jalkapallohistoriikkia:

(Jukka Joutsi ~ viimeiset muutokset: 14.6.2017).

Vaasan Palloseura (VPS) on vuonna 1924 perustettu vaasalainen jalkapalloseura. Se pelaa kotiottelunsa Hietalahden stadionilla mustavalkoisessa peliasussa.
VPS:n reservijoukkue eli VPS-j pelasi Kakkosessa laudella 2008. VPS Junioreiden joukkue on nimensä VPS:n juniorijaoston edustusjoukkue.

Vaasan Palloseuran perustivat 26. syyskuuta 1924 Vaasan Vasaman palloilujaoston johtohahmot, joiden keskuudessa oli virinnyt ajatus palloilun erikoisseuran perustamisesta. Lajeina toimivat jalka- ja jääpallo. Jääpallossa VPS pelasi Suomen pääsarjatasolla yhteensä 18 kautta. Lajina oli myös jääkiekko miesten virallisissa sarjoissa vuodesta 1963 lähtien.
Tosin jo vuonna 1958 oli pelattu ensimmäinen harjoitusottelu. 1968 VPS kuitenkin epäonnistui Suomisarjan karsinnoissa ja luopui kokonaan jääkiekosta. VPS:ssä on aikojen saatossa pelattu myös koripalloa ja keilattu.

VPS on pelannut Suomen pääsarjatasolla 43 kautta (2008) ja oli jo ennen tilastoituja kausia mukana Cup-muotoisessa kilpailussa, jolla ratkaistiin Suomen mestaruudet ennen Mestaruussarjaa. Toiseksi korkeimmalla tasolla joukkue on pelannut 18 ja kolmannella tasolla 12 kautta.

VPS:n kotikenttänä toimii Hietalahden jalkapallostadion, joka valmistui jo vuonna 1936. VPS:n kotiottelun yleisöennätys 5705 katsojaa. Ennätys on tehty kaudella 1997 ottelussa VPS-HJK. Vierasottelujen yleisöennätys Veikkausliigassa on ottelusta HJK-VPS vuodelta 1998. Tätä ottelua seurasi 10317 katsojaa.

Ennen VPS:n sisarjoukkue oli VP-52 eli Vaasan Pallo -52, joka perustettiin vuonna 1952.

(29.6.2011): Vasa IFK (VIFK) on vuonna 1900 perustettu vaasalainen jalkapalloseura. Seuran miesten edustusjoukkue pelaa Kakkosessa.
Seuralla on ollut aikoinaan myös jääpallo- ja jääkiekkotoimintaa. Jääkiekossa seura muun muassa voitti Suomen kolmanneksi korkeimman sarjatason mestaruuden vuonna 1973. Jääpallossa joukkue pelasi yhteensä 23 kautta miesten pääsarjatasolla.
1990-luvulla IFK yhdistyi toisen vaasalaisseuran ABK-48:n kanssa ja nimeksi tuli BK-IFK. kannattajat kuitenkin valittivat nimestä, ja 12 vuoden kuluttua palattiin käyttämään vanhaa VIFK:n nimeä. Jääpallossa VIFK voitti kolme SM-mitalia.
Kaikkiaan VIFK on pelannut Suomen pääsarjatasolla 21 kautta. Näiltä kausilta SM-mitaleja on kertynyt seitsemän.
Matti Jokinen on ainoa VIFK:ssa pelannut pelaaja, joka on valittu vuoden suomalaiseksi pelaajaksi. Tämä tapahtui vuonna 1955.
VIFK:n kakkosjoukkue VIFK Utveckling pelaa nelosessa.

VPS (Vaasa)

Vaasalaisen jalkapalloilun ensiaskelia - aika ennen vuotta 1930:

Suomessa pelattiin ensimmäisistä 'mestaruuksista' cup-muodossa vuosien 1908-1929 aikana. Noihin finaaleihin asti ei selvinnyt kertaakaan yksikään vaasalainen jalkapallojoukkue.

Seuraava katsaus Vaasan jalkapallon ensiaskeliin perustuu eniten kirjaan 'Vaasan Palloseura 1924-74' (Raimo Vesanto / Hugo Valpas).
Vaasaan jalkapallon olivat tuoneet - kuten kaikkiin satamakaupunkeihimme - englantilaiset merimiehet. He halusivat 'kääntöpaikoissaan' tehdä muutakin kuin ryypätä sataman kapakoissa. Siihen aikaan laivat seisoivat pitkäänkin satamissa.
Englantilaismerimiehille pelikavereita löytyi satamatyöläisistä ja Vaasassa sattui lisäksi puuvillatehtaalla toimimaan suomalaistunut britti Emanuel Cooper, joka jo ennen 1900-luvun alkua järjesti ensimmäisen vaasalaisvoimin pelatun jalkapallo-ottelun Hietalahden huvilan edustalla - iltahämärissä vesisateessa puuvillatehtaan herroista ja rengeistä oli koottu kaksi joukkuetta, jotka potkiskelivat nahkamyttyä Emanuel-papan puhallellessa pilliin välillä.
Pelin jälkeen pelaajat olivat siirtyneet läheiselle huvilalle 'tuutingeille' eli jälkipelin merkitys tunnettiin Vaasassakin heti alusta alkaen.

Isä Emanuel Cooper jatkoi poikansa Edwardin kanssa jalkapallon parissa Vaasassa ja puuvillatehtaan silloinen johtaja A. Gardberg oli myös saanut liikematkoillaan Englannissa jalkapallopureman. Hän halusi itse osallistua peleihin erotuomarina.

Ensimmäinen 'virallinen jalkapalloturnaus' Vaasassa järjestettiin heinäkuussa vuonna 1907, jolloin neljän joukkueen välillä ratkottiin kaupungin 'mestaruudesta'.
Joukkueina olivat 'Vaasan IFK', 'Vapaapalokunnan Urheilukerho', 'Palosaaren Urheiluseura' ja 'Liikemiesten Voimisteluseura'. 'VIFK' voitti finaalissa Palosaaren Urheiluseuran 5-3.
'Turnajaisten' herättämä suosio ja huomio oli kaupungissa ollut niin myönteinen, että jo syyskuussa samana vuonna järjestettiin toinen turnaus.
'Liikemiesten Voimisteluseurasta' oli erkaantunut nyt jo uusi seura 'Vaasan Wasama', jonka 'VIFK' voitti finaalissa 3-0.

Ruotsinkielinen urheiluseura 'VIS' siirtyi samoihin aikoihin jääpallosta entistä enemmän jalkapallon puolelle ja kipinä tarttui myös koululaisiin - syntyi 'Suomalaisen Lyseon Urheilijat'-niminen seura.
Ahkerasti jalkapalloa pelattiin myös seurassa 'Sandvikens Idrottsförening' (SaIK) Vuoden 1918 sota tuli ja löi kaikkien eteläpohjalaisten seurojen toiminnan lamaan.

Vuonna 1920 'Suomalaisen Lyseon Urheilijat' ja 'Wasama' suorittivat Vaasan ensimmäisen seurafuusion ja pelaaminen jatkui 'Wasaman' nimen alla - vahvistuneena.
'Wasama' suoritti historiallisen pelimatkan Ruotsiinkin, missä uumajalaisia vastaan pelattu ottelu päättyi 4-4. Matka tehtiin 18 miehen voimalla 25 jalkaisella avoveneellä, jossa oli 4 hv moottori. Takamukset siinä kastuivat monelta pojalta. Olipa painolastiakin, sillä mukana oli mm. 120-kiloinen 'Vaasan Jaakkoo' ja maalivahtina pelasi sittemmin läänin maaherrana tunnettu K.G.R.Ahlbäck.

Vaasassa vieraili 1920-luvun alkupuolella ruotsalaisten joukkueiden lisäksi mm. joukkue Saksasta (Wacker) ja Puolasta. Pohjanmaalla ajan 'piirin paras seura' oli Vaasan Wasama.

Vaasan Vasaman kokoonpano vuodelta 1923 oli seuraava: Uusikylä, Räisänen, Katajisto, Vihtari, N. ja L.Ödman, Marttinen, Paananen, Saario, K.Tervasto ja Pihlas.

Vaasan Vasaman (ei enää Wasama) palloilujaoston johtomiehet halusivat syyskuussa 1924 perustaa uuden erikoisseuran ja niin syntyi Fischerin kahvilassa 'Vaasan Palloseura' eli meille tuttu 'VPS'. Lajeina olivat jalka- ja jääpallo. Vasamassa oli 'harrastuslistalla' ollut noina aikoina toistakymmentä eri lajia.
VPS:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi tuli valituksi toimittaja Hugo Valpas. Jo ensimmäisessä vuosikokouksessa seuran peliasuksi päätettiin valita mustavalkoraitainen pelipaita ja mustat housut.

VPS:n ensimmäisen jalkapallo-ottelun kokoonpano (1925): Kerttunen, Aaltonen, Ödman, Saario, Palo, Mankonen, Suomela, Karlsson, Löfberg, Törnroos ja Marttinen (poissa vakituiset puolustajat Räisänen ja Katajisto).

Kuten sanottu, valtakunnallisia sarjoja ei 1920-luvulla jalkapallossa pelattu, mutta 'Suomen mestaruudesta' kuitenkin pelattiin kuitenkin cup-tyyliin - ensin alueellisia 'karsintoja' ja menestyneet saivat jatkaa valtakunnallisille kierroksille. Kuitenkin yksi tappio tiesi heti leikistä ulos joutumista.
Lähes säännöllisesti Pohjanmaalta eteenpäin selvinnyt yksi joukkue kohtasi heti helsinkiläisen tai turkulaisen joukkueen - edessä oli aina 'kiviseinä' ja valtakunnalliset pelit olivat kertalaakista aina siltä kesältä ohi.
Virallisten pelien vähyyttä yritettiin korjata hieman vuonna 1924 perustetun 'Vaasan piirin' aloittamilla 'piirin mestaruus'-pelisysteemeillä.

'VPS' koki ainoaksi mahdollisuudekseen 'laajentaa ympyröitään' omista nurkista oppia saamaan ystävyssotteluiden pelaamisen reissumatkoilla eri puolella Suomea. Kansainvälisiin kosketuksiinkin pyrittiin.
Vaasan ainoa jalkapalloiluun sopiva kenttä oli 1920-luvun alussa Hietalahti, jonka ympäriltä kuitenkin puuttuivat aidat. Pääsylippuja ei voitu myydä kunnolla. VPS-pelaajat anoivat kaupungilta aitaa, mutta saivat vain tolpat. Tolpat piti pelaajien itse kaivaa maahan pystyyn ja viritellä niiden välille säkkikankaasta näköesteitä. Lipunmyyntitulot, jotka olivat nuorelle seuralle elintärkeitä, alkoivat talkoosuorituksella selvästi kohota.
'VPS'-seurassa ymmärrettiin alusta asti markkinoinnin merkitys - pelipäiviä ennen kaupunki jaettiin piireihin ja kullekin alueelle lähetettiin pikkupoikien ryhmiä myymään 'etukäteislippuja alennuksella' VPS-otteluihin. Varsinkin kaupat ja työpaikat olivat mieluisia kohteita, sillä lipunostanut työntekijä oli puheillaan paras mahdollinen pr-henkilö peliä edeltävinä päivinä. Upea 'liikeidea'.
Varainkeräystä VPS harjoitti monin tavoin, surullisenkuuluisaksi muodostui ilotulitusnäytös, johon myytiin pääsylippuja. Väkeä tuli paljon, mutta Hietalahden ravintolan makasiiniin varastoidut ilotulitteet osoittautuivatkin h-hetkellä säilytyspaikassa kastuneiksi ja auringot ja sähiäiset vain sihisivät ja tulivat muutamasta metristä nokka alaspäin maahan.
Aluksi yleisölle riitti epäonnistumisista iloa ja riemua, pilkkahuutoja ja 'kannustuksia' kuultiin, systyttäjien korvat punoittivat, mutta pian yleisö alkoi vaatia maksamiaan pääsylippurahoja takaisin.
VPS:n kasööri 'Isä-Teutori' - nuuka pankkimies siviilissäkin - sulloi seteleitä kuitenkin kenkälaatikkoon, työnsi pullollaan seteleitä olevan askin kainaloonsa ja sukelsi Santviikin pimeään metsään puhisten mennessään: Näitä te ette takaisin saa!

Sadan hengen katsojamäärät kasvoivat Hietalahdessa pian jo yli kolmen sadan. VPS halusi kuitenkin parantaa omia peliolosuhteitaan ja katsojienkin 'mukavuuksia' - 1920-luvun lopulla VPS sai aikaiseksi oman kentän Vöyrinkaupungille Kotirannalle johtavan polun varrelle.
Vaasan kaupunki ei ollut pystynyt 'taloudellisesta tilanteesta johtuen' entisen meijerin alueille aiottua uutta kenttää rakentamaan, mutta VPS-miehet lupasivat rakentaakin uuden nurmikentän itse. Lupa 'talkoorakentamiseen' annettiin, mutta VPS ei saanut kaupungilta haluamiaan takuita '20 vuoden ilmaisesta käyttöoikeudesta'. Kaupunki ottikin kentän myöhemmin omiin tarkoituksiinsa ja tapausta pidettiin luonnollisesti VPS:n piirissä törkeänä. Uuden kentän 'vihkiäisottelu' pelattiin v.1928: VPS-HPS 2-3.

Vuodelta 1926 on säilynyt tietoja Palloliiton ensimmäisestä sarjakokeilusta. Otsikon 'Suomensarja' alla on VPS pelannut neljä ottelua: VPS-HPS 2-8, VPS-TaPa 2-4, TPS-VPS 9-0 ja viimein voitto VPS-KIF 3-1.
Kaikki muut tiedot tästä 'kokeiluna' pelatusta sarjasta puuttuvat (tiedot kirjasta 'VPS 1924-74).

Vaasassa oli jalkapalloa ollut opettamassa jo Vasaman aikana saksalainen Findeisen, mutta vuonna 1927 VPS hankki itselleen ensimmäisen 'oikean valmentajan'. Kyseessä oli kuulu kansainvälinen pelaaja Lali Öhman.
Öhman kesti Vaasassa vain kevätkauden 1927. Hän halusi opettaa VPS-pelaajille lähinnä teknistä taitoa, kuoletuksia, pukkauksia, eri potkutapoja - pelaajat nurisivat jatkuvista tekniikkaharjoittetista ja pyysivät välillä taktistakin opetusta.
- Va satan! Mitä sinä teet yks taktiikka, kun et osaa palloa hallita. Kun sinu pitää antaa yks syöttö oikealle sivulle, niin pallo meneekin vasemmalle. Niin se on, satan, oli Öhmanin tuskastunut vastaus kuulunut.
VPS-joukkueessa esiintyi noihin aikoihin pelaaja nimeltään Lauri Ödman, mutta tämä 'Lali Öhman' oli eri henkilö. Lauri Ödman oli v.1898 syntynyt tukimies, joka pelasi kaudet 1930-33 VPS:n raitapaidassa.

SM-sarja 1930 (=A-sarja) - Vaasan Palloseura (VPS) viidentenä:

VPS viidentenä ensimmäisessä SM-sarjassa (A-sarjassa):

Suomen Palloliitto aloitti vuonna 1930 ensimmäisestä kertaa sarjamuotoisen toiminnan, jolla ratkaistiin 'Suomen mestaruus'. VPS oli heti ensimmäisessä kahdeksan joukkueen yksinkertaisessa sarjassa mukana. Viipuriin ja Vaasaan oli annettu yksi sarjapaikka, muut menivät Helsinki-Turku-linjalle.

VPS pelasi karsintasarjan kolmen muun 'pohjalaisseuran' kanssa: VIFK, GBK ja Drott. VPS yllätti kaikki (ilmeisesti itsensäkin) voittamalla kuudesta ottelustaan kaikki - ja huikealla 'maalisummalla' 51-8! Sehän tekee ympäripyöreästi huikean 'keskiarvoisen' pelituloksen 8-1.

Samassa A-sarjassa pelasi VPS:n kanssa Viipurin Palloseura, joka käytti lyhennettä 'ViPS' - monta sotkua tuli muodostumaan tlastonikkareille näiden kahden seuran nimien ja lyhenteiden samankaltaisuudesta.

Uuden SM-sarjan (A-sarjan) alapuolinen sarjataso oli 'B-sarja', johon oli koottu A-sarjan ulkopuolelle jääneistä 'parhaista' seuroista 10 joukkuetta (eri piireistä).

VPS selviytyi ensimmäisessä 'oikeassa' SM-sarjassa viidenneksi. Kirja 'VPS 1924-74' mainitsee vuoden 1930 A-sarjan silloiseksi nimeksi 'Suomensarja', nimitysten kirjavuus on siis melkoista.

Vaasa ja VPS sai vuonna 1930 ensimmäisen pelaajansa Suomen A-maajoukkueeseen. Kyseessä oli tuulennopea vasen laitahyökkääjä Nuutti Lintamo.
Nuuti Lintamo (Lindgren) kävi töissä Vaasan puuvillatehtaalla ja käytti ruokatuntinsakin pallon kanssa harjoitteluun. Vuonna 1909 syntynyt Lintamo aloitti pelaamisensa Palosaaren Urheiluseurassa, mutta siirtyi 18-vuotiaana Vaasan Palloseuraan, missä hän pelasi uransa loppuun asti (1929-44). Pelivuosiensa aikana hän puki Suomen maajoukkuepaidan päälle yhteensä 24 kertaa ja teki niissä kaikkiaan yhdeksän maalia.
Lopetettuaan pelaamisen Lintamo vielä valmensi Vaasan Palloseuraa heti sotien jälkeen 1945-1946. Lintamo kuoli kesällä 1973 Vaasassa.

Kurt Tervasto jäi historiaan kaudelta 1930 ampuessaan VPS:n ensimmäisen 'SM-sarjan' (virallisesti A-sarjan) maalin.
Kyseessä oli SM-sarjan ensimmäinen peli VPS-HIFK, mikä päättyi 2-2. HIFK oli tuleva mestari (myös seuraavana vuonna 1931).
Kauden muita tuloksia: VPS-HPS 2-9, voitot VPS:lle Viipurin PS:sta ja Turun IFK:sta (5-3), TPS-VPS 3-2 ja tasapelit Kiffenin (4-4) ja Stjärnanin (3-3) kanssa .

Hugo Valpas kertoo kirjassa 'VPS 1924-74' mielenkiintoisen tarinan 1930-luvun alusta, joka osoittaa millaista todellista jalkapallofanatismia noihin vaasalaisen jalkapalloilun varhaisaikoihinkin jo kuului:
Muistan erään pitkänsolskean kauppiaan. Jalkapallo oli hänelle elämän suola. Hän oli läsnä joka ainoan sarjaottelun katsomossa. Kerran 1930-luvun alussa oli taas tulossa kova mestaruussarjan kamppailu Vöyrinkaupungin hiidenkattilassa. Tein aamulla tavanmukaisen lenkkini kentälle katsomaan, että kaikki oli kunnossa, sitä ennen oli vieraileva joukkue saatettu rautatieasemalta hotelliin.
Kentän pukusuojan viereltä tapasin tuon pitkän kauppiaspojan, joka unisena hieroi silmiään.
- Mitä sinä täällä tähän aikaan aamusta teet? kysäisin.
- No, katos, tuli illalla oltua vähän myöhään kaljoilla, täytyyhän sitä. katos. Kun eivät olisi varmaan kotona herättäneet, kömmin aidan alitse tänne. Sillä tavoin varmasti ehdin otteluun, katos. Ethän tykkää pahaa?

SM-sarja (=A-sarja) 1931 - VPS turvallisesti viidentenä:

HIFK voitti toisen kerran peräjälkeen Suomen mestaruuden v.1930 kahdeksan joukkueen yksinkertaisessa sarjassa (vain seitsemän peliä). VPS oli sarjan ainoa 'pohjoisempi' joukkue ja sijoittui viidenneksi.

VPS:n pelaajat 1931: E.Lindahl, M.Rantala, S.Vierimaa, K.Tervasto, L.Ödman, A,Keiri, M.Palo, L.Järvinen, A.Rullo, O.Laakso, A.Haka, Nuutti Lintamo, A.Järvinen, G.Aspholm ja B.Julin (kapteeni). Vaasassa vieraili 8.7.1931 yksi kaikkien aikojen parhaita näillä tantereilla käyneistä jalkapallomiehistöistä, kun itävaltalainen ammattilaisjoukkue Wien WAC kukisti VPS:n Vaasassa luvuin 13-4.
Otteluselostus lehdessä kertoi, että pääsylipputulot jäivät pieniksi, koska Klemetinkadun rinne oli täynnä varkainkatselijoita. Vierailijoiden tulo oli kallista seuralle, joten pummilla katsoneet laumat kismittivät seuran talousmiehiä.

Vaasan ruotsinkieliset seurat yhdistivät voimansa 'VIFK':n lipun alle:

VPS:n hyvä menestys ensimmäisissä valtakunnallisissa SM-sarjoissa (A-sarja virallisesti silloin) sai Vaasan ruotsinkieliset seurat yhdistämään jalkapalloilussa voimansa ''VIFK':n lipun alle.
VIFK meni kilvoittelussa jopa niin pitkälle, että se alkoi houkutella VPS:n pelaajia riveihinsä hyvillä työpaikkatarjouksilla - kaksi VPS-pelaajaa vaihtoikin väriä.
VPS:n ja VIFK:n välit kiristyivät näistä värväyksistä johtuen äärimmilleen.

SM-sarja 1932 (=A-sarja) - VPS voitti hopeaa (HPS mestari):

HPS voitti sarjamuotoisista SM-sarjoistamme ensimmäisen kaksinkertaisena sarjana pelatun. VPS voitti hopeamitalit ja HIFK pronssiset.

Kauden alusta 1932 on säilynyt joukkueen kapteenin Birger Julinin haastattelu. Hän kertoi harjoittelun alkaneen jo helmikuun lopulla. Rullon ja Vierimaan hän kertoi olevan paljon pois alkavalta kaudelta reserviupseerikoulun takia, mutta Kurt 'Törö' Tervasto oli tehnyt comebackin puolustajan tontille.

Sarja pelattiin nyt ensi kertaa kaksinkertaisena kahdeksalla joukkueella, joten virallisia sarjaotteluita oli tiedossa kaudelle ennätykselliset neljätoista.
Kauden avasi kotivoitto ÅIFK:sta 2-0, mutta toisessa pelissä tuli 3-5 tappio Susille Viipurissa. Sitten nähtiinkin suuryllätys, kun sisuuntunut VPS kaatoi HPS:n kotiyleisön riemuksi 5-0.
VPS pystyi nyt voittamaan minkä seuran tahansa - missä tahansa - parhaimpana päivänään, mutta huonona päivänä tuli yhä heikkoja tuloksia kuten 0-4 tappio putoajajoukkueelle Helsingin Tovereille.

Dramaattisia hetkiä elettiin syyskierroksen avausottelussa Helsingissä (HPS-VPS), kun VPS:n maalivahti Einar Lindahl joutui kovaan yhteentörmäykseen ja häneltä halkesi vatsasuoli. Erotuomari keskeytti jopa pelin 10 minuuttia ennen varsinaista aikaa, koska sairaalasta oli kentälle ehtinyt tulla huolestuttavia viestejä. Onneksi loukkaantuminen ei osoittautunut kuitenkaan niin pahaksi kuin ensimmäiset diagnoosit kertoivat, Lindahl selvisi täräyksestä jopa ilman leikkausta.
Synkkää iltaa varjosti vaasalaisleirissä vielä kyseisen ottelun lopputulos, joka loukkaantumisen synkkyydessä ( 'tynkäaikaisenakin' ) oli päättynyt HPS:n voittoon peräti 9-1.

Vaasan Pallokentän yleisöennätys rikkoontui, kun VPS-HIFK-peliä tuli seuraamaan 2200 katsojaa (työttömille myytiin halvempia 'pulalippuja'). Peli päättyi 3-3. Nuutti Lintamon hirveä kanuuna oli painunut maaliin ilmeisesti sivuverkon läpi.
VPS päätti sarjakauden hirmuisessa vireessä: ensin kaatui Kiffen Helsingissä 9-0 ja lopuksi HT piestiin 8-1.HPS voitti kuitenkin mestaruuden yhdellä pisteellä ennen vaasalaisia. Ensimmäisen kierroksen surkea HT-tappio oli kuin olikin merkinnyt mestaruuden menoa taas Helsinkiin.

Vuoden 1932 aikana VPS järjesti Suomen ensimmäisen jalkapalloleirin yksityisen seuran puitteissa. Voimistelunopettaja Niilo Tammisalo toimi Karparössä pidetyn leirin johtajana. Hopeamitalien voittaminen laitettiinkin yleisesti juuri kyseisen leirin ansioksi.

VPS-kokoonpano 1932: E.Lindahl, M.Rantala, S.Vierimaa, K.Tervasto, L.Ödman, A.Geijer (Keiri), M.Palo, L.Järvinen, A.Rullo, O.Laakso, B.Julin, A.Haka, N. Lindgren (Lintamo), A.Järvinen ja G.Aspholm.

Kauden lopuksi pelattiin ystävyysotteluna 'Vaasa-Helsinki' (Vaasaa edusti puhdas 'VPS'), mikä kuitenkin jäi hengeltään kauaksi ystävyydestä. Helsingin Max Viinioksa löi Birger Julinin silmän mustaksi ja vain VPS-pelaajien päättäväinen suojelu esti yleisöä lynkkaamasta Max Viinioksaa.

1933:

VPS A-sarjassa (SM-sarja) - putoaminen B-sarjaan:

VPS aloitti pelikautensa 1933 Vapunpäivänä kivikovalla Kasarminkentällä harjoitusottelussa pahinta paikallisvihollistaan VIFK:ta vastaan. Ottelu oli kuin enne koko tulevalle kaudelle - VIFK voitti 6-0.

A-sarjan avauksessa vielä voitettiin Sudet 4-3, mutta sitten tuli kotoisella Pallokentällä shokkitappio HIFK:lle tylyin numeroin 1-8. Katsojia oli 1800 ja hämmästys oli suuri. Lähemmin seuran toiminnanssa mukana olleet olivat kuitenkin astineet ilmassa jo 'katastrofin aineksia', sillä VPS:n kauden pelaajamiehistöstäkään ei ollut vielä viikkoa ennen sarja-avausta ollut tietoakaan.

EIF voitettiin sentään 9-0, mutta taas alkoi tulla synkkiä pilviä - ÅIFK voitti vaasalaiset 1-6 ja HIFK vastaavasti 0-7. Edelliskauden HPS voitettiin 1-0 kuitenkin taas 'odottamatta' 1-0. ÅIFK sai voiton (2-1) Vaasassa, kun VPS:n maalivahti Lindahl teki turkulaisten voittomaaalin potkaisemalla käsistään pallon suoraan turkulaispelaajan rintaan, mistä pallo kimmahti omaan maaliin.
VPS:n reunasta reunaan ailahteleva kausi johti niin murheelliseen päätökseen, että VPS putosi A-sarjasta EIF:in seurana (VPS sai 11 pistettä, EIF hävisi kaikki pelinsä).
Viimeisellä kierroksella HPS oli voittanut ÅIFK:n peräti 11-0 vieraissa, jolla tuloksella HPS oli säilynyt. Turun tuloksesta nousi 'skandaalin käryä', sillä ÅIFK:n maajoukkuetason maalivahti Amme Karlsson oli maaleista nyrkkeillyt itse muutamia sisään omaan maaliin. Samaan aikaan VPS oli hävinnyt viimeisen ottelunsa Viipurissa 0-3, joten vaasalaisten mielestä erityisesti HPS:n voittolukemissa oli maalisuhteen varmistelua, mikäli VPS olisi voittanut - kuten varmasti olivat odottaneet.

Vuoden 1933 Jalkapallokirjassa esiteltiin kyseisen kauden VPS:n A-sarjan joukkue. Esittelyssä oli toimittaja Hugo Valpas käyttänyt kertomansa mukaan lähinnä kauden 1932 tietoja - osittain pelaavat joukkueet tietenkin kaudella 1933 hiukan uusituissa kokoonpanoissa, mutta runko on tänäkin vuonna sama.

Esittelyssä: Nuutti 'Linkku' Lindgren, VPS (1933):



Lindgrenin esittely julkaistiin vuoden 1933 Jalkapallokirjassa.

Samaisessa vuoden 1933 Jalkapallokirjassa VPS:n manageri Hugo Valpas muistelee myös seuransa edelliskauden onnistuneita leirityksiä, joista vastasi lehtori Niilo Tammisalo.

_________________________________

1934:

VPS ja VIFK yhdessä toisella sarjatasolla (B-sarjassa):
VPS ja VIFK nousivat yhdessä A-sarjaan kaudelle 1935:

Martti Palo otti VPS:n puheenjohtajan nuijan - Hugo Valpas oli ilmoittanut haluavansa 'lepovuoron' kai putoamisesta järkyttyneenä.

Joukkueessakin tapahtui muutoksia - mukaan tulivat uusina Nuutti Lintamon pikkuveli Reino, Heikki Kultti ja nuori Eino Lahti. Miinuspuolella oli käsivaivaisen maalivahdin Lindahlin muutto pois Vaasasta. Hänet korvasi Kalle Vartiainen.

'Pohjanmaan sarjassa' ratkottiin ensin kaksi parasta joukkuetta kohtaamaan vastaavasti Viipurin kaksi parasta seuraa 'B-loppusarjassa'.
VPS oli Pohjanmaan karsintasarjassa häikäisevän ylivoimainen - kaikki pelit päättyivät VPS:n murskanumeroihin: Drott 11-0, VPV 10-1 ja KPV 8-1.
Pohjanmaan mestaruusratkesi finaaliottelussa VPS-VIFK , jonka VPS myös voitti 7-0.
VPS ja VIFK pääsivät siis viipurilaisseurojen Reipas ja ViPS kanssa ratkomaan kahdesta SM-sarjapaikasta yksinkertaisessa sarjassa.

Tärkeässä SM-karsintapelissä vaasalaiset kohtasivat keskinäisessä ottelussa - VPS osoitti paremmuutensa luvuin 9-2.
Viipurissa Reipas pääsi tasapeliin 1-1. Viimeinen ottelu oli kotipeli Vaasassa Viipurin Palloseuraa vastaan. Jännitettävää vaasalaisilla oli sikälikin, että mikäli VPS voittaisi vastustajansa vielä riittävän suurella maalierolla, nousisi myös VIFK maalierolla seuraavaksi kaudeksi A-sarjaan.
Vaasan Vöyrinkaupingin Pallokentälle tulikin ratkaisevaan otteluun 1700 katsojaa - ensi kertaa kannustettiin VPS-seuraa nyt myös ruotsinkielellä, kun VIFK-joukot olivat paikalla myös.
Riemu oli Pallokentällä rajaton, kun VPS voitti lopulta 4-0 ja se takasi molempien vaasalaisjoukkueiden nousun yhtä aikaa A-sarjaan seuraavalle kaudelle.

Vaasan liikemiespiiritkin noteerasivat tapahtuman - he järjestivät molemmille joukkueille yhteisen päättäjäisnousujuhlan hotelli Ernstissä.

1935:

VPS A-sarjassa nousijana viides - VIFK nousijana putosi:

Vuosi 1935 alkoi VPS-leirissä murheen viestillä: jalkapallojoukkueen erittäin lupaava keskushyökkääjä Armas Järvinen kuoli 31.3.1935 umpisuolentulehdukseen vain 22-vuotiaana.
Monet asiantuntijat ovat arvioineet 'Amin' yhdeksi VPS:n kaikkien aikojen lahjakkaimmista hyökkääjistä.

Kaudella 1935 VPS ja VIFK pelasivat nousijoina ylimmällä sarjatasolla eli A-sarjassa (myöhemmin, vuodesta 1936 nimitys muuttui 'Mestaruussarjaksi' tai lyhyemmin 'SM-sarjaksi').
VPS pystyi voittamaan kärkijoukkueita, mutta mitalit menivät sivu suun, kun joukkue menetti jatkuvasti pisteitä huonommilleen. VPS:n valmentajina kaudella 1935 toimivat Lauri Ödman ja Birger Julin.
Ensi kertaa VPS ja VIFK kohtasivat toisensa ylimmällä sarjatasolla - yleisömäärä oli pettymys, vain 900, VPS:lle itse pelikin oli pettymys, sillä VIFK voitti 3-2.
Toiseen paikallisotteluun tuli jo 1400 katsojaa - tasapeli 1-1.

VPS hävisi kaksi viimeistä otteluaan samoin lukemin 1-5 - ensin HPS:lle ja sitten Susille. Sudet-pelin jälkeen kolme VPS:n pelaajaa oli vaihtanut liian aikaisin 'vapaalle', heille seuran johto antoi kahden kuukauden toimintakiellon 'opiksi ja varoitukseksi'.

VIFK jäi kahdeksan joukkueen sarjassa seitsemänneksi ja putosi kaudeksi 1936 toiselle sarjatasolle.

1936:

VPS SM-sarjassa - putosi toiselle sarjatasolle - VIFK nousi tilalle.

VPS:n puheenjohtaja vaihtui, Martti Palo poistui, tilalle nousi toinen pitkäaikainen ja kokenut pelaaja Martti Rantala.

Uutena pelaajana mustavalkoisissa esiintyi Uolevi Autio. Sarjakausi alkoi hyvin ja neljän kierroksen jälkeen VPS johti sarjaa (mm. HPS oli voitettu 6-2 Vaasassa).
Syyskausi meni penkin alle - ehkä kunto petti. Neljä tappiota peräjälkeen ja VPS olikin väärässä päässä sarjataulukkoa taistelemassa jo sarjapaikastaan.
Kaksi tappiota sarjakauden päätteeksi varmisti VPS:lle putoamisen sarjatasoa alemmaksi kaudelle 1937. Entistä B-sarjaa oli alettu kutsua kaudesta 1936 alkaen nimityksellä 'Itä-länsi'-sarja.

Lohtua Vaasaan toi kuitenkin VIFK, jonka onnistui nousta uudella nimityksellä (='Itä-länsi'-sarja) toiselta sarjatasolta SM-sarjaan kaudeksi 1937.

1937:

VIFK putosi (nousijana) SM-sarjasta.
VPS nousi (pudonneena) takaisin SM-sarjaan:

VIFK pelasi kauden 1937 Vaasan ainoana edustajana SM-sarjassa, mutta jäi kahdeksan joukkueen sarjassa seitsemänneksi ja putosi kaudelle 1938 sarjatasoa alemmaksi 'Itä-länsi'-sarjaan karsintapelien jälkeen.

VPS pelasi kauden 1937 SM-sarjasta edelliskaudella pudonneena 'Itä-länsi'-sarjassa (toinen sarjataso), jota myöhemmin kutsuttiin 'Suomensarjaksi'.
VPS voitti länsilohkon puhtaasti - kahdestatoista ottelusta tuli vain yksi tasapeli pistemenetykseksi.
Sarjan jälkeen oli edessä vielä kaksiosaiset karsintaottelut - ensin kohdattiin itälohkon voittanut KPT kahdesti. Vaasassa peli päättyi 2-2, mutta Kuopiossa VPS hävisi 0-3 (Rullo ja Laakso eivät olleet yllättäen saaneet lomaa armeijasta).
KPT varmisti nousunsa, mutta silloisen systeemin mukaan tämän peliparin hävinnyt joukkue eli VPS kohtasi vielä SM-sarjan toiseksiviimeisen joukkueen. Niin 'oikullisesti' siis asiat kehittyivät, että VPS ja VIFK 'saivat tai joutuivat' pelaamaan kaksiosaisen karsintaottelun siitä, kumpi pelaa seuraavalla kaudella pääsarjassa, kumpi ei.
Hietalahteen oli 'sopivasti' valmistunut uusi kenttä, jossa ensimmäinen karsintapeli pelattiin 9. päivänä lokakuuta 1937. Yleisöä tuli paikalle 1815 - koko Vaasa oli työpaikkapuheissa kiehunut syntyneen tilanteen 'dramaattisuudesta'.
Smirnoff vei VIFK:n johtoon 1-0 ensimmäisellä jaksolla, mutta Autio tasoitti toisella jaksolla lopputilanteeksi 1-1. Kaikki jäi siis toisen kohtaamisen varaan.

Toinen osaottelu päätettiin pelata Pallokentällä, yleisöä tuli nyt 1803. Pelistä tuli vauhdikkain ja jännitävin, mitä Pallokentällä oli koskaan pelattu.
VPS voitti lopulta 3-2 , mutta VIFK ehti johtaa 1-0 ja 2-1 (Koivusalo ja Beijar maalintekijöinä). Koivusalo teki VPS:n ensimmäisen, 'Linkku' Lintamo toisen ja ratkaisevan voittomaalin VPS:lle ampui 5 minuuttia ennen loppua taas 'Linkku' Lintamo rangaistusalueen rajalta yläriman alle.

Vaasassa vierailivat pelikauden 1937 aikana myös unkarilaisjoukkue Budafolk ja ranskalainen ammattilaisjoukkue Bordeaux. Unkarilaiset voittivat pelinsä helposti 8-3.
Ranskalaisvierailusta muodostui yllätys - VPS voitti 3-2. Herttaista ajan kuvaa oli seuraavana aamuna paikallisessa sanomalehdessä: Bordeaux oli värikäs joukkue, siinä pelasi mm. Gongon niminen neekeri ja pari arabia. Journalismin tyylit ja 'säännöt' siis hiukan muuttuneet noista päivistä.

VPS:n joukkue 1937: K.Vartiainen, O.Laakso, S.Vierimaa, L.Järvinen, E.Lahti, H.Kultti, K.Sundblom, V.Kultti, O.Autio, B.Julin, O.Höglund, N.Lintamo ja A.Rullo.

1938:

VPS nousina SM-sarjassa ~ pronssille * VIFK pysyi 'Suomensarjassa'.

Nousijana VPS selvisi hienosti kaudella 1938 SM-pronssille. Vuoden 1938 joukkuetta on pidetty 'suhteellisesti' yhtenä VPS:n kaikkien aikojen parhaimmista.
VPS:n keskittymistä kauden peleihin häiritsi Vaasan kaupungin 'ruotsalaisvoittoinen' johto, joka katseli karsaasti VPS:n omaa Pallokenttää. Olihan kaupunki rakentanut Hietalahteen uuden kentän ja sille haluttiin lisää vuokrarahoja tuottavia otteluja.
Kaupunki tarjosi VPS:lle Pallokentästä 160.000 markkaa, koska Pallokentän ottelumelu häiritsi hautauksia. VPS kieltäytyi ja alkoi pahoja aavistellen omaan vastatoimenpiteeseensä ja hankki uuden kenttäalueen itselleen kuin 'pahan varalle'.

Pelikentällä VPS sai tärkeistä peleistä kyllä pisteitä, mutta häviöitä ja tasapelejä kertyi turhan paljon - viimeistään mestaruushaaveet karkasivat, kun HJK voitti VPS:n Vaasassa 3-2. Se jo melkein teki HJK:sta mestarin. VPS jäi kolmanneksi, TPS vei samoin pistein maalieron turvin hopeat.

Kauden päätteeksi levisi huolestuttavia värväyshuhuja HPS:n ahdistellessa tarjouksillaan tarmokkaasti Eino Lahtea.

Kuvassa VPS:n talkoovoimin rakentamaa 'Pallokenttää' käytössä - viihtyisää ja yleisöläheisestä tunnelmaa. Kuva on vuodelta 1938.

Vaasalaisesta 'kaupunkiblogista' löytyi seuraavat erittäin mielenkiintoiset kuvat, joista oli syntynyt myös antoisaa 'keskustelua':

(Kari Lajunen, 6.7.2009):Kuvissa VPS:n kaksi joukkuetta. Yläkuvassa myös vastustajajoukkue asettuneena joka toisen väliin. Kuvat lienevät 30-luvulta, mutta se ei ole saanut vahvistusta, vaan perustuu arvioon siitä, että lähes kaikki muut kuvat samasta kansiosta ovat 30-luvulta. Yleensä vuodelta 1938.

(Matti Kolppanen, 24.9.2009): Molemmat kuvauspaikat luulin tietäväni. Kun ensimmäistäkään pelaajaa en tunnistanut, lähetin kuvat parhaalle tietämälleni VPS-spesialistille, Simo Jussilalle. Hän selvitti asiaa pitkälle ja konsultoi sen lisäksi asianosaista, Kauko ”Silli” Sillanpäätä.
Ylempi kuva oli mielestäni Kasarminkentältä, ja niin myös KS arveli. SJ teki kuitenkin tarkkaa työtä ja pystyi osoittamaan, että kuva ei ole Vaasan kasarmialueelta. Arvattavasti se on otettu pelimatkalla Ruotsissa. SJ ajoitti sen vuosille 1934–35.
Toisen kuvan ajoitus on 1932–34; paikka sai kolme ääntä: Vöyrinkaupungin pallokenttä. Oikealla taustalla näkyvät Suomen Moottoritehtaan kattorakenteet.
Aivan jokaista palloseuralaista eivät nämäkään ekspertit tunnistaneet mutta kuitenkin valtaosan. Sellaiset nimet kuin Nuutti ja Reino Lintamo, Eino Lahti, Oskar Höglund, Lasse Järvinen, Gösta Aspholm, Heikki Kultti, Ville Noponen, Lauri Ödman ja Birger Julin sanovat harvalle mitään, mutta 75 vuotta sitten he olivat kaupungin julkkiksia, joskaan sitä sanaa ei ollut vielä keksittykään. Ylemmän kuvan vasemmassa laidassa on VPS:n silloinen puheenjohtaja Martti Palo, kauppias Olli Palon veli.

(nimimerkki 'Belurisk', 24.9.2009): Olen sitä mieltä, että tuo ylempi kuva olisi kuitenkin otettu Kasarmintorilla Upseerikerhon edessä. Valoisalla voi käydä tiedustelemassa miten rakennuksen julkisivu (ovi, portaikko, lipputeline, ikkunat ...) vastaavat valokuvaa.

(Heikki Lamminmäki, 4.10.2009) Alempikuva on Kotirannan kentältä. Taustalla näkyy Kotirannan Kunnon ylläpitämä kioski. Kuva on todennäköisesti vuodelta 1948.

(Matti Kolppanen, 5.10.2009):Alempi kuva ei ole Kotirannan kentältä, vaan kuva on otettu vanhalla Vöyrinkaupungin kentällä. Kuva ajoittuu 1930-luvun alkupuolelle, kun siinä on mukana mm. Armas Järvinen (toinen raitapaita oikealta), joka kuoli jo vuonna 1935.< Sen toisen kuvan kanssa voisit kävellä Kasarmintorille ja tarkistaa, löytyykö sieltä kuvalle selitystä.

(Heikki Lamminmäki, 5.10.2009) Olet täysin oikeassa. Kotirannan kentällä ei ollut noin jyrkkää mutkaa Kotirannan päädyn aidassa. Joten katsottuani kuvaa tarkemmin syttyi lamppu, joka kertoi kuvauspaikan olevan Vöyrinkaupungin kentältä katsottuna Haldiiniin päin. Oikealla näkyy osa pääportti rakennelmaa. Kentän lauta-aidan takana kulki tie Kotirannalle. Tunnistin kuvasta Pokuli Laakson, Lauri Ödmannin, Birger Julinin, Eino Lahden, O. Höglundin, Lasse Järvisen ja Heikki Kultin. Lasse Järvinen pelasi vielä ainakin vuonna 1938 VPS kaikkien aikojen joukkueeksi luokitellussa kokoonpanossa.
Tuo ensimmäinen kuva on mielestäni otettu kasarmin ruokalarakennuksen edustalla. Ruokalarakennukseen tehtiin 1950 muutoksia mm. taustalla näkyvää pääovi muutettiin parioviksi ja tasanne, sekä kaiteet saivat nykymuodon. Upseerikerhon sisään menossa ei ole noin montaa askelmaa. Käväisen tarkistamassa rakennukset vielä tällä viikolla.

(nimimerkki 'Kamaroudari1, 5.10.2009): Kuva muistini mukaan on Palloseuran kentältä Vöyrinkaupungilta. Vörkkarin puoleinen katsomo oli lähellä pelialuetta, jotenka pallo lensi usein aidan yli. Katsomon alla oli pieni portti, ns 'vukkulin reikä' pallopoikia varten. Näistä kunnostautui erityisesti Reino "Vukkuli" Aspholm (Pallopoika=takapiru). Jotkut kuvan pelaajista olivat aktiivisia vielä 40 luvun puolivälissäkin. mm Lasse Järvinen pelasi, ja Birger Julin oli peräti edustusjoukkueen kapteeni, ja Saarisen Jompan "innoittaja".

(Heikki Lamminmäki, 8.10.2009) Vöyrinkaupungin jalkapallokenttä valmistui vuonna 1928. Sen rakentaja oli Vaasan Palloseura, joka oli vuokrannut maapohjan Vaasan kaupungilta. Kenttä oli ensimmäinen ja ainut erikoiskenttä Suomessa. Sen kohtaloksi muodostui Suomen jatkosota. Vaasaan sijoitettujen Saksalaisten sotajoukkojen hevoset saivat kentän laitumekseen, jonka johdosta kenttä kärsi merkittäviä vaurioita.
Kentän nurmipinta ja aitarakennelmat joutuivat hevosten käsittelyn kohteeksi. Kentän korjauskustannukset olisivat olleet kohtuuttomat sen ajan seuralle. Lisäksi Vaasan kaupunki irtisanoi kentän vuokrasopimuksen 16.4.1945 päivätyllä KH:n kirjeellä.
Kentän puutavara myytiin huutokaupalla. Ruokamulta ajettiin Kotirannan kentän pohjaksi. Tosin se ei riittänyt, vaan Kotirannalle ajettiin myös ravinteeksi vanhan ”raatopakan” maita. Tästä johtui Kotirannan kentän runsas lasimäärä.
Talvisodan Vaasan pommituksista kenttä sai myös osansa. Yksi pommi tuli kentän pohjoisnurkkaan, jonka aiheuttama kuoppa oli nähtävissä vielä 40 luvun lopulla. Kuoppa peittyi sittemmin, kun uudet jalkapallokentät rakennettiin alueelle.
Tuo kamaroudari 1 mainitsema ”takapirunluukku” oli meillä Onkilahden kansakoulua käyvien Kotirantalaisten ahkerassa käytössä. Siitä luukusta ja katsomorakenteiden välistä puikkien oikaisimme koulumatkoilla.


Sodan vuodet (Talvisotan, välirauha ja jatkosota) ~ 1939-45:

VPS SM-sarjassa kuudes, kun sarja jouduttiin keskeyttämään talvisodan vuoksi.

Uhkaavat suursodan pilvet varjostivat jo taivaanrantaa pelikautta 1939 aloiteltaessa. Suomen aseman säilymiseen 'puolueettomana' uskottiin - tai ainakin toivottiin niin asioiden järjestyvän.
Pieni murhe maailman tapahtumiin verrattuna - mutta silti kovin raskaasti kuitenkin vaasalainen jalkapalloväki otti Eino Lahden tullessa värvätyksi Helsingin Palloseuraan kaudelle 1939.

Jalkapallokauden alkua ennen saapui Vaasaan pariksi päiväksi SPL:n valmentaja, unkarilainen Gabriel Obitz. VPS ja pesäpallojoukkue 'Vaasan Maila' pelasivat erikoisen hyväntekeväisyysottelun (tulot Kannaksen linnoiottamiseen) - ideana oli pelata ensinn puolen tunnin pesäpallo-ottelu ja sitten puolen tunnin jalkapallo-ottelu - lopuksi juoksut ja maalit laskettiin yhteen. Valitettavasti tietoa lopputuloksesta ei löydy.

VPS keikkui sijalla seitsemän, kun vain kaksi peliä oli pelaamatta. Kaikkien joukkueiden pelaajia oli kuitenkin jo niin paljon kertausharjoituksissa, että pelejä ei pystytty enää pelaamaan. Edustajakokouksen päätöksellä kesken olevan sarjan pistetaulukko jäi voimaan - TPS julistettiin mestariksi.

1.12.1939 todettiin talvisota alkaneeksi ja se keskeytti kaiken seuratoiminnan - VPS:n jäsenistö oli pääasiallisesti rintamalla antaen myös raskaan uhrin sodan alttarille. Myönteisiäkin asioita talvisota kuitenkin toi. Sekä SPL että TUL alkoivat nyt puhaltaa yhteiseen hiileen 'talvisodan henkeen'. Yhteistyö jatkui myös aseiden vaiettua välirauhan ajaksi.

Vuonna 1940 yriteltiin jonkinlaisia jalkapallo-otteluita pelata, Viipurista oli pelaajia 'evakuoitu' eri puolella Suomea ja Reippaan pelaajista V.Paavolainen ja A.Hasso esiintyivät VPS-paidassa.
Jonkinlaisen cup-kilpailun ensimmäisellä kierroksella VPS voitti KPV:n vieraissa 8-0.
VPS:n kokoonpano KPV-pelissä: Tammi, Paavolainen, Laakso, Sillanpää, Koistinen, Julin, V.Kultti, Hasso, Autio, Tuomisto ja Höglund.

Seuraavalla kierroksella VPS voitti HIFK:n Vaasassa 6-2, mutta cup-taival katkesi sitten Turussa semifinaalissa, kun TPS voitti 6-3. Myöhemmin TPS hävisi finaalissa Susille 0-2, mutta kyseistä mestaruutta ei noteerattu tavallisten SM-sarjojen kultamitalien tasoiseksi - luonnollisestikaan.

Vuoden 1941 SM-sarjaakin aloiteltiin, mutta jälleen sota astui kuvioihin (jatkosota) ja tämäkin alkanut sarja jouduttiin keskeyttämään - jälleen TPS julistettiin mestariksi. VPS oli lopetushetkellä toisella sijalla kaksi pistettä TPS:n jäljessä, kun molemmilla oli enää yksi peli pelaamatta.
TPS pelasi vuoden 1941 sarjaa kokoonpanolla: Ruohonen, Leskinen, Laakso, Järvinen, Koistinen, Mäkelä, V.Kultti, Julin, Autio, Tuomisto ja Lintamo.

14.7.1941 saapui suruviesti VPS:n maalivahdin Gunnar Ruohosen kaatumisesta syttyneessä sodassa.

Kaudella 1942 yriteltiin valtakunnassa pelailla epävirallista cup-kilpailua - VPS voitti jonkinlaisen 'sotamestaruuden' seuraavalla joukkueella:
Rintanen, Kankaanpää, Riihimäki, Järvinen, Lintamo, Julin, Sainio, Kultti, Autio, Hakala ja Höglund.

Vuonna 1943 sota vei jo kaikkien huomion totaalisesti, eikä edustusjalkapallolle juuri ollut edellytyksiä. Käytettävissä oli esimerkiksi VPS:ssa ollut vain neljä pelaajaa (Lintamo, Järvinen, Autio ja Julin).
Jonkinlaisia sarjapelejä kuitenkin pelattiin - ennen keskeytystä VPS oli pelannut kahdeksan peliä (lähes juniorivoimin) ja saanut kokoon kahdeksan pistettä. Sudet, HJK ja KPT oli voitettu - TPS:lle oli kuitenkin ehditty hävitä Turussa 1-12.
A-junioreiden sarja saatiin kuitenkin päätökseen ja VPS voitti Suomen mestaruuden. Joukkueen kokoonpano oli seuraava:
M.Tiihonen, M.Rintanen, Sahlberg, Ventjärv, Riihimäki, Kullberg, Lanamäki, Forsman, Hakala, J.Tiihonen, Sainio.

Vuonna 1944 pystyttiin pelaamaan kahdeksalla joukkueella yksinkertainen sarja loppuun, vaikka mukana olleet TUL-joukkueet jättivätkin kesken sarjaa pelit kesken.
VIFK, TPS ja Sudet päätyivät kaikki tasapisteisiin, kaksi parasta - VIFK ja TPS - pelasivat uusintaottelun 'mestaruudesta' - VIFK voitti 5-1. Tämän mestaruuden 'virallisuudesta' ja mukaanottamisesta virallisiin 'historiatilastoihin' voi esittää monenlaisia mielipiteitä puolesta ja vastaan.
VPS sijoittui sarjassa kuudenneksi. Esimerkiksi VPS pystyi vuoden 1944 'sarjassa' käyttämään vain kolmea edustusjoukkueensa vakiomiestä (Autio, Järvinen ja Julin).

VPS:n nuorten joukkue voitti v. 1944 toisen kerran peräkkäin Suomen mestaruuden. Eturivi Uusikylä-Lintamo-Sainio-Grannas-Saarinen oli tulevia vuosia ajatellen lupaavan tehokas.
VPS - Nuorten joukkue 1944: Kangasniemi, Toivio, Sahlberg, Hautakoski, Laakso, Dahlström, Saarinen, Lintamo, Sainio, Ventjärv, Grannas ja Tiihonen.

Vuoden 1945 sarja pelattiin sodan jälkeen TUL.n ja SPL:n laittaessa molemmat 32 joukkuetta mukaan cup-kilpailuun. 64 joukkueen cupin voitti VPS - finaalissa kaatui HPS 2-0.
VPS oli nuorentanut joukkuettaan - Birger Julin, Nuutti Lintamo ja Lasse Järvinen olivat jääneet leikistä pois - menestyksekkäistä nuorista oli kuitenkin helppo nostaa korvaajia tilalle.
Tuloksia: VPS-HIFK 1-0, TPS-VPS 2-0, Drott-VPS 1-2, Susille hävittiin 1-2 ja viimeisessä karsintapelissä voitettiin vaasalainen VPV 2-0.
Uusista VPS-pelaajista erottuivat erityisesti maalivahti Manu Rintanen ja puolustaja Matti Roden.

Eräs kaikkien aikojen parhaista VPS:n kasvattamista maalivahdeista oli Mauno 'Manu' Rintanen. Hänen tavaramerkkinsä olivat uljaat heittäytymiset - kuten kuvassa, joka on otettu Helsingin Pallokentällä. Taustalla näkyy keskeneräinen Olympiastadion.

Cup-pelit jatkuivat: VPS-Drott 3-0, VPS-Haka 5-0 ja Ponnistus-VPS 1-8. Neljännellä varsinaisella kierroksella VPS voitti TuKV:n Hietalahdessa 3-1.
Seimifinaalissa Turussa VPS voitti TPS:n 5-4 ja finaalissa Hietalahdessa kaatui siis HPS 2-0. Yleisöä oli paikalla yli 3000.
Suomen mestarit 1945 - VPS: Mauno Rintanen, Kauko Sillanpää, Olavi Laakso, Väinö Kuivasniemi, Tauno Koistinen, Matti Roden, Väinö Kultti, Olavi Autio, Pentti Uusikylä, Aimo Tuomisto ja Jussi Mäkinen.
Lisäksi joukkueessa olivat kauden 1945 aikana pelanneet: Arimo Hirvi, Erkki Riihimäki, Topi Nordman, Kaimo Lintamo ja Pentti Hakala.
Parhaat maalintekijät: Autio 7, Uusikylä 6 ja Kultti 4.

VIFK putosi 4. kierroksella TPS:lle Turussa luvuin 1-2.

Vuoden 1945 aikana VPS:n Vöyrinkaupungin kenttä oli pahoin sodan runtelema. Kaupunki uhkaili lisäksi jatkuvasti sanoa vuokrasopimuksen irti.
Sotavuosien aikana kenttä oli ollut C.J.Hartmanin varastoalueena ja keväällä 1944 Aseveliyhdistykselle oli annettu lupa kääntää kenttä harjoittelualueineen perunamaaksi.
VPS:n johtokunta päätti tarjota kirjaimellisesti 'perunamaaksi' muuttuneen Pallokenttänsä myyntiin kaupungille. VPS:n 20-vuotisjuhlat pidettiin 15.12.1944 vaatimattomissa merkeissä, mutta helpottuneina.
Kauden 1945 jalkapallo-ottelut pelattiinkin Hietalahdessa VPS:n oman Pallokentän sijasta.

Vaasan kaupunki oli yllättäen ilmoittanut 16.7.1945 päivätyllä kirjeellään, ettei se pidennä Pallokentän vuokra-aikaa, eikä myöskään suostu maksamaan penniäkään kentän rakennelmista tai varusteista.
VPS sai myydä kenttäalueella sijainneen puutavaran huutokaupalla, kaupunki osti sentään alueen ruokamullan omia kenttäsuunnitelmiaan varten. Näin katosi VPS:n oma jalkapallolle omistettu 'kehto', Hietalahtea jakoivat monet eri urheilulajien harrastajat ruuhkaksi asti.

Kauden 1946 'mestaruussarjaa' aloiteltiin 'varmuuden vuoksi' jo syksyllä 1945: VPS-TPS 3-2, VPS-VIFK 1-0 (2225 katsojaa Hietalahdessa - Max Viinioksa erotuomarina), Drott-VPS 1-5, VPS-HPS 0-1, Sudet (Helsinki)-VPS 1-2 ja VPS-KPT 0-0.
VPS:n Tauno Koistinen vakiinnutti kauden 1945 aikana paikkkansa A-maajoukkueessamme.

1946:

VIFK voitti 'Suomen mestaruuden' - VPS karsiutui aikaisemmin:

Vuonna 1946 'Suomen mestaruus' ratkaistiin, siten, että liittojen mestarit (SPL ja TUL) ratkottiin ensin omissa systeemeissä ja sen jälkeen mestarit kohtasivat toisensa kaksiosaisessa finaalissa.
Sarjapelit oli aloitettu jo syksyllä 1945 - keväällä 1946 jatkettiin: KPT-VPS 1-2, VPS-Drott 3-1 ja VPS-Sudet 3-2. Sitten VPS hävisi vieraissa TPS:lle ja HPS:lle, Kiffen voitettiin ja paikallisderbyssä VIFK hävisi nyt 4-0 (2844 katsojaa). VPS jäi kolmanneksi, VIFK voitti ja pääsi finaaliin.

VIFK voitti oman liittonsa (SPL) ja TPV oman liittonsa (TUL) mestaruudet, joten finaalit aloitettiin Tampereella, missä VIFK voitti selvästi 5-2. Toinen osaottelu päättyi kuitenkin Vaasassa 0-1 vieraille, joten silloisen systeemin mukaan tarvittiin vielä uusinta. Kolmas ratkaiseva ottelu pelattiin Helsingissä ja nyt VIFK voitti 5-1 ja sai 'Suomen mestaruuden'.

VIFK:n mestarijoukkue 1946: ylärivissä vasemmalta: Helge Svahn, valmentaja Kurt Sand, Karl-Gustav Lantz, Elis Hagfors, Sven Veijola, Pekka Lindroos ja Erik Beijar. Eturivissä vasemmalta: John Sjöberg, Kurt Martin, (mv) Kurt Sand, Bengt Johansson ja Valde Haldin.

1947:

VIFK loppusarjassa viimeinen eli neljäs, VPS karsiutui aiemmin.

Kauden 1947 sarjasysteemi oli aloitettu jo syksyllä 1946 - kun keväällä 1947 jatkettiin, VPS oli toisella sijalla. Seuraa valmensi nyt Heikki Kultti.

Kevään 1947 jatkoa: TPS-VPS 0-2 ja VPS-HIFK 0-1 (Autio ampui rankkarin yli). Paikallinen suurottelu VPS-VIFK keräsi nyt ennätysyleisön (3432) - VIFK johti 10 minuutin jälkeen jo 3-0 - peli päättyi VIFK:lle 4-1.
SPL:n sarjan kaksi parasta olivat VIFK ja HIFK (VPS kolmas) - TUL:n kaksi parasta olivat olleet TuTo ja KTP. Nämä joukkueet pelasivat nyt ensikertaa yksinkertaisen sarjan Suomen mestaruudesta 1947.

VIFK jäi loppusarjassa neljänneksi. Mestaruuden vei uusinnassa HIFK.

Kausien 1946-1947-1948 SPL:n sisäiset mestaruussarjat voitti joka kerta VIFK, mutta TUL:n kanssa pelatuissa SM-loppusarjoissa VIFK ei enää 1947 ja 1948 ollutkaan paras eli 'virallinen' Suomen mestari.
Oikealla Olof Stolpe (s.1927), joka pelasi VIFK-paidassa kaudet 1946-56 ja 1960-63. Hän pelasi uransa aikana 12 A-maaotteluakin välihyökkääjänä.

Mikä oli virallinen 'Suomen mestaruus' SPL:n ja TUL:n 'yhteisten' SM-sarjojen aikaan?

Tässä kohtaa Suomen jalkapallohistorian tulkinnoissa on paljon 'sotkuja'. Kun kausilla 1947 ja 1948 edelleen pelattiin lopuksi SPL.n ja TUL:n omien mestarien (tai parhaimpien joukkueiden) kesken 'Suomen mestaruudesta', molemmat liitot ratkaisivat ensin oman 'mestaruutensa' omalla sarjallaan.
VIFK voitti SPL:n oman 'sisäisen' sarjan molempina vuosina 1947 ja 1948, mutta ei menestynyt enää loppuvaiheessa, missä TUL:n joukkueet tulivat mukaan. Tästä SPL:n omasta sarjasta on kuitenkin monissa eri yhteyksissä käytetty myös nimitystä SM-sarja, jolloin VIFK on muutamissa lähteissä merkitty Suomen mestarien luettelossa kolme kertaa peräkkäin 'Suomen mestariksi' (1946-48), vaikka kausilla 1947 ja 1948 VIFK oli vain 'SPL:n mestari'.
Jopa SPL:n vuotuinen, 'virallinen' Jalkapallokirja sekoilee tässä tulkintakohdassa. Esimerkiksi vuoden 1981 Jalkapallokirjan sivulla 101 otsikon 'Sarjatilastot 1930-80' alla kausien 1947 ja 1948 kohdalla on julkaistu vain SPL:n ja TUL:n yhteisten 'loppusarjojen' sarjataulukot, joiden 'mestarit' ovat siis olleet 1947 HIFK ja 1948 VPS.
Kuitenkin jo saman Jalkapallokirjan 1981 sivulla 113 on lueteltu otsikon 'Suomen mestarit 1930-80' alla eri kausien mestarijoukkueiden kokoonpanot. Kuinkas ollakaan, nyt VIFK onkin 'mestari' 1947 ja 1948!

1948:

VPS voitti Suomen mestaruuden - VIFK viides (16 joukkueen sarja):

VIFK voitti kuitenkin 3. kerran peräkkäin SPL:n oman 'mestaruussarjan' ennen lopputurnausta.

Kaudelle 1948 oli taas viritetty uusi sarjamuoto. SPL ja TUL laittoivat yhdessä kahdeksan joukkuettaan yhteen 16 joukkueen suursarjaan, joka pelattiin yksinkertaisena. Molemmat liitot olivat omilla sisäisillä sarjoillaan ensin ratkaisseet omat kahdeksan parasta joukkuettaan.
SPL:n sisäisen sarjan voitti kolmantena vuotena peräkkäin VIFK, mutta sinipaidat jäivät TUL:n kanssa pelatussa sarjassa vasta viidenneksi. Tässä kohtaa tulkinnat vaihtelevat - joidenkin tietolähteiden mukaan VIFK olisi voittanut 'Suomen mestaruuden' vuosina 1946-48, mutta kyseessä on kuitenkin ollut vasta SPL:n omat sisäiset sarjansa, joten VIFK voittikin mainittuina vuosina 'SPL:n mestaruudet' - ei Suomen mestaruuksia.

VPS:n kausi vuoden 1948 sarjan karsinnoissa alkoi syksyn 1947 puolella huonosti. HJK-peli Helsingissä päättyi tasan, paikallisottelun VIFK voitti 2-1 ja VPS:n tukipylväs Tauno Koistinen loukkaantui pahoin yhteentörmaäyksessä VIFK:n ruotsalaismaalin Gunnar Nordahlin kanssa.
Turussa TPS jatkoi suuntausta ja VPS hävisi 1-2. Sitten VPS:n tyyli muuttui - voittoja alkoi tulla. Heikki Kultti oli valmentajan roolistaan palannut myös itse pelaamaan ja oli jatkuvasti joukkueensa parhaimpia. Hänet valittiin jopa pienoismaaotteluun Ruotsia vastaan.

Keväällä 20. toukokuuta 1948 Vaasaan saapui nimekäs unkarilainen valmentaja Geza Toldi, joka Heikki Kultin kanssa valmensi kauden 1948 alusta VPS:a (ja yksin myös toista vaasalaisseuraa: VPV).
Kun varsinainen 'historiallinen suursarja' alkoi, VPS oli unkarilasiopein heti TPS:n kanssa sarjan kovimpia joukkueita. Hietalahden nurmikko oli surkeassa kunnossa, mutta syksyä koti sarjajännitys sai senkin unohtumaan.
Viimeisessä kotiottelussa 29.10.1948 oli vastassa toinen turkulainen eli TuTo. Hietalahden surullisenkuuluisa huono ruohokenttä oli nyt kaiken lisäksi lumihuurteisena ja osin jäisenäkin liukas.
VPS voitti pelin 2-0 ja edessä oli uusinta TPS:n kanssa Suomen mestaruudesta.

Finaali pelattiin Helsingin Olympiastadionilla 7.11.1948- Erotuomari oli Wolf Karni ja katsojia oli paikalla 4307.
Maalittoman ensijakson jälkeen VPS teki kolme maalia ( K.Lintamo kahdesti, toinen rankkarista ja Saarinen maalasi kerran) - VPS oli Suomen mestari luvuin 3-0.

VPS:n kokoonpano finaalissa: Mauno Rintanen, Kauko Sillanpää-Yrjö Tuomisto, Aarno Salonen-Tauno Koistinen-Sven Ventjärv ja Väinö Kultti-Jorma Saarinen-Karl Kallio-Kaimo Lintamo-Kauno Laaksoharju.

VPS-joukkueessa olivat kauden aikana pelanneet lisäksi: E.Lanamäki, M.Roden, Martti Häyhä, A.Törmä, P.Uusikylä ja H.Kultti.

Jo ennen loppuottelua teki VPS jatkosopimuksen unkarilaisvalmentanjasa Geza Toldin kanssa. Puutteellisen kielitaidon aiheuttama pulma oli tarkoitus poistaa hankkimalla unkarilaissyntyinen taiteilija Mikola tulkiksi.

SM-sarja 1949: VPS ja VIFK neljän parhaan joukossa!

VPS sai HOPEAA (12 joukkueen SM-sarjassa), vain yksi piste erotti kultaa voittaneen TPS:n. VIFK neljäs. Pronssia vei KIF Helsingistä.

VPS:n maalivahti Mauno Rintanen vieraili kauden 1949 aikana Englannissa - hänen paikkansa täytti matkan aikana VPV:sta tullut Jouni Koivunen. Rintanen ei paikkaa Englannin liigaseuroista vielä tällä vierailulla löytänyt, mutta kauden 1956-57 aikana hän (31-vuotiaana) pelasi neljä ottelua Hullissa kolmannella liigatasolla.

Paikallisottelu VPS-VIFK päättyi VPS:n 4-1 voittoon (3773 katsojaa). Karl Kallio laukoi pelissä kaksi maalia, toisen kanuunalaukauksella yläriman kautta. Seuraaavan päivän harjoituksissa 'Kassu' Kallio oli sanonut muille: Pojat, aamulla töihin mennessä mä vilkaisin Hietalahden aidan yli ja se ylärima heilui vielä.

VPS-TPS.ottelussa loistokuntoisen Martti 'Mappe' Häyhän sääriluu murtui Urho Teräksen rajusta taklauksesta. Myös Yrjö Tuomisto joutui sairaalaan saatuaan otsaansa ruman haavan Norelman kengästä. VPS:n peli meni sekaisin ja TPS voitti 1-3. Tässä pelissä tavallaan meni mestaruus yhden pisteen turvin TPS:lle.

VPS edustusjoukkue 1949: M.Rintanen, J.Koivunen, K.Sillanpää, Y.Tuomisto, A.Salonen, T.Koistinen, S.Ventjärv, V.Kultti, J.Saarinen, K.Kallio, K.Lintamo, K.Laaksoharju ja M.Häyhä.

VPS:n nuorten joukkue voitti 'SPL:n mestaruuden', mutta hävisi 'Suomen mestaruusottelussa' TUL:n mestari KTP:lle 0-1 : Voitto Sillanpää, Pekka Törmä, Ilmo Rintamäki, Harri Kippo, Martti Häyhä, Seppo Niemelä, Lauri Häyhä, Veikko Hirvi, Kyösti Torala, Alpo Lintamo, Keijo Kujansivu ja Jorma Ahonpää.

'Jalkapallokirja 1950' esitteli SPL:n nuorten mestarit edelliskaudelta 1949, mutta ei 'vaivautunut' mitenkään kertomaan sitä, että VPS hävisi 'SM-finaalissa' TUL:n mestari KTP:lle 0-1. Lisäksi esittelyn yhteydessä ollut kuva ei esitä VPS-joukkuetta.

Nuorten joukkueesta tämän kirjoittajan silmiin pistää nimi Lauri Häyhä, joka pelattuaan VPS:n edustusjoukkueessa kaudelle 1958 asti siirtyi Poriin, missä tämän kirjoittaja juuri (v.1953 syntyneenä alkoi tehdä ensimmäisiä vierailuja Porin Herralahteen). Lauri Häyhä pelasi RU-38:ssa kaudet 1959-63 (kaksi ensimmäistä kautta pääsarjatasolla - hopeamitalit v.1959) ja Porin Karhuissa 1964-66. Häyhä jatkoi sittemmin Porissa valmentajana. Hänen uralleen tuli yksi A-maaottelu.

1950:

SM-sarjassa VIFK pronssilla - VPS viides.

VPS-valmentajana loistouran tehnyt Geza Toldi siirtyi Hämeenlinnaan. Hänen palkkavaatimuksiinsa ei taloudellisesti enää ollut varaa. Tauno Koistinen otti valmentajan työt.

Kotirannan kupeella oli aloitettu talkoovoimin oman VPS:n harjoituskentän rakentaminen.

Ennen varsinaisen sarjakauden alku käydyissä harjoitusotteluissa loukkaantuivat vakavasti K.Lintamo ja S.Ventjärv. Kauden aikana epäonni jatkui ja pienempiä loukkaantumisia tuli paljon. VPS joutui kauden aikana käyttämään 19 eri pelaajaa, joka noina 'runkopelaajien' aikaan oli todella paljon.

Sarjan avausottelu 7.5.1950 piti olla Kotkassa, mutta peli peruuntui veturimiesten lakon takia. Kun sarja alkoi, kolmen pelin jälkeen VPS oli saanut vain yhden pisteen. Neljännessä pelissä kaatui sitten kuitenkin paikallisvastustaja VIFK luvuin 3-2 ja siitä tuli lisäintoa parempaan jatkoon.
Kauden dramaattisin ottelu pelattiin Turussa kevätkierroksen lopuksi. VPS johti peliä 1-0, mutta sitten TPS:n tankkimainen hyökkääjä Urho Teräs otti asiakseen VPS:n maalivahdin Rintasen ahdistelun rintatöytäisyillä tämän yrittäessä palauttaa palloa käsistään pallon kentälle. Tuomari ei reagoinnut Teräksen toistuviin kukkoilueleisiin, kunnes Rintaselta paloi pinna. Hän tarttui vasemmalla kädellään Terästä niskasta ja löi oikeallaan Teräkseltä poskipään auki.
Erotuomari J.Alho näytti pilkkua ja peli oli 1-1. Kun vain minuutti oli peliaikaa jäljellä TPS:n Lehtinen ampui kaukaa ja pallo muutti vaasalaispuolustajasta suuntaa ja painui VPS-maaliin. VPS oli yhtäkkiä hävinnyt pelin 1-2.

Syyskierroksen paikallisderby VPS-VIFK päättyi 2856 katsojan edessä 3-3. VPS oli johtanut jo 3-0, joten suotta ei VPS-leirissä oltu äkeissään viime hetkien pistemenetyksistä, joilla kärki lopulta karkasikin.

Lokkaantumissumassa uusia pelaajia jouduttiin kokeilemaan paljon - heistä parhainten onnistuivat Alpo Lintamo (1950-55 VPS ja 1956-63 HPS) ja Harri Kippo. Nuutti Lintamo voitti vielä piirinmestaruuden ikämiehissä tuolla kaudella ja hänen poikansa teki saman tempun IV-joukkueessa. Alpo Lintamon ja Nuutti Lintamon mahdollinen sukulaissuhde ei ole tämän kirjoittajalla selvillä.

Itsenäisyyspäivänä 6.12.1950 menehtyi VPS-pelaaja Jorma Saarinen auto-onnettomuudessa Mustasaaren Alskatissa - pimeällä tiellä auto eksyi tieltä ja ajoi Alskatin salmessa mereen. Onnettomuudessa sai surmansa Jorma Saarisen ohella VPS:n jäsen Veli Korpela.
Jorma Saarinen oli v.1948 A-juniori-ikäisenä noussut jo edustusjoukkueeseen ja oli viimeisenä kautenaan tullut valituksi mukaan nuorten 'lupaavien pelaajien leirille' Tsekkoslovakian turneelle.

VIFK menestyi syyskierroksella hyvin ja selvitti tiensä pronssimitaleille - VPS jäi viidenneksi. Vaasalaisjoukkueita erotti vain kaksi pistettä toisistaan.

VPS (1950): puheenjohtaja: H.Kultti, huoltaja: E.Lanamäki, pelipaita valkoinen - housut mustat.

VIFK (1950): puheenjohtaja ja huoltaja: K.Sand, pelipaita sininen - housut valkoiset.


Maakuntasarjan pohjoislohkon 'B'-ryhmässä neljä vaasalaisjoukkuetta:
AIK (Vaasa), VPV, HuPa ja Sport:

AIK (Vaasa) voitti lohkon, muttei selviytynyt jatkokarsinnassa nousemaan Suomensarjaan (AIK seuraavalla kaudella PALLAS).

AIK ~ Allmänna Idrottsklubben, Vasa (1950): puheenjohtaja: K.Wiik, huoltaja: P.Nyqvist, pelipaita keltainen - housut siniset.

Huutoniemen Palloilijat (HuPa, Vaasa) (1950): puheenjohtaja: A.Kangasnluoma, huoltaja: O.Kristo, pelipaita viininpunainen - housut vihreät.

Vaasan Pallo-Veikot (1950): puheenjohtaja ja huoltaja: R.Lintamo, pelipaita vihreä - housut valkoiset.

I.F. Vasa Sport (1950): puheenjohtaja: E.Granberg, huoltaja: E.Dahlqvist, pelipaita punainen - housut valkoiset.

Maakuntasarjan lohkoja oli kaudella 1950 kahdeksan - niiden voittajat jaettiin kahteen lohkoon maantieteellisesti ~ mukaan otettiin kahdeksan TUL-joukkuetta myös. Kummankin yksinkertaisen lohkon kaksi parasta nousi seuraavalle kaudelle 1951 Suomen sarjaan. AIK (Vaasa) jäi karsintalohkossaan kuudenneksi - ja seuraavalle kaudelle AIK vaihtoi nimekseen PALLAS.


Maakuntasarjan karsintaotteluissa mukana Sandvikens Idrottsklubb (Hietalahti, Vaasa):

Sandvikens Idrottsklubb voitti Maakuntasarjan nousukarsintojen ensimmäisellä kierroksella Kristiinankaupungissa Unitas-seuran maalein 2-1, mutta toisella kierroksella tie nousi pystyyn kotikentällä, kun vieraileva Seinäjoen Palloseura (SePS) tuli ja voitti 1-0.

1951:

SM-sarjassa VIFK voitti hopeamitalit - VPS vasta kahdeksas:

VPS:n jalkapallokauden 1951 valmentautumista varjosti edelleen Jorma Saarisen kuolema itsenäisyyspäivänä 1950. Lisäksi Alkpo Lintamo katkaisi jalkansa harjoitusottelussa ja Sven Ventjärv joutui olemaan vammoineen sivussa suurimman osan kautta.
Jos edelliskaudella oli jouduttu käyttämään 19 eri pelaajaa sarjapeleissä, nyt lukumäärä nousi jo lukuun 21 ja se näkyi todella tuloksissa.

VPS:n valmentajana toimi Jussi Sillanpää. Uusia pelaajia oli tullut: Klaus Rauhala (HuPa) ja Kurt Toivio (Sport). Kauteen mahtui iloisia ykkätyksiäkin - Kiffen voitettiin 8-4 'Silli' Sillanpään tehdessä neljä maalia.
Uusia 'omia' pelaajia nähtiin kauden aikana paljon: Voitto Sillanpää, Kyösti Torala, Lauri Häyhä. Lauri Kapanen, Veikko Hirvi ja Mauri Tuomi. VPS jäi sarjassa kahdeksanneksi juuri putoamisviivan yläpuolelle. Liikaa muutoksia liian lyhyessä ajassa.

VPS:n kenttähanke oli myös vastatuulessa. Veikkausvoittorahoja ei odotuksista huolimatta saatu - Vaasan kunnalliskoti kylvi pelialueelle kauran. Kenttäkin odotti 'parempia aikoja'.
Autokolarissa kuolleen Jorma Saarisen nimeä kantava kiertopalkinto annettiin seuran parhaalle maalintekijälle - ensimmäisen kiinnityksen saivat yhdessä K.Lintamo ja K.Kallio (8 maalia). Kauko Sillanpää teki seitsemän sarjamaalia.

VIFK sai SM-sarjasta hopeamitalit jääden vain pisteen KTP:n taakse.


Maakuntasarjan pohjoislohkon B-ryhmässä neljä vaasalaisjoukkuetta: VPV voitti lohkon (ei noussut).

VPV (Vaasa) ~ voitti lohkon, muttei selviytynyt jatkokarsinnassa nousemaan Suomensarjaan (jäi karsinnassa sijalle 6/8).

Sport ~ toisena Maakuntasarjan lohkossa.

PALLAS (ent. AIK uudella nimellä) ~ kolmantena Maakuntasarjan lohkossa.

HuPa (Huutoniemen Palloilijat) ~ neljäntenä Maakuntasarjan lohkossa.

Maakuntasarjan lohkoja oli kaudella 1951 kahdeksan - niiden voittajat jaettiin kahteen lohkoon maantieteellisesti ~ mukaan otettiin kahdeksan TUL-joukkuetta myös. Kummankin yksinkertaisen lohkon kaksi parasta nousi seuraavalle kaudelle 1952 Suomen sarjaan. VPV (Vaasa) jäi karsintalohkossaan kuudenneksi.

1952:

SM-sarjassa VIFK sai taas hopeaa - VPS kuudes (Olympiavuosi).

Olympiavuotena 1952 SM-sarjaohjelmaa jouduttiin rustaamaan tavallista poikkeavaan aikatauluun ja VPS-pelaajia oli maaottelutehtävissä.
Mauno Rintanen kuului Suomen Olympiajoukkueeseen ja H.Kippo pelasi B-maaottelun Kuopiossa Norjaa vastaan.

Tauno Koistinen valmensi edustusjoukkuetta, joka osoittautui kyseisellä kaudella kuitenkin aivan liian kokemattomaksi. Kotipelit sujuivat jotenkin, mutta vieraspelit menivät kehnosti (vaikka mestari-KTP voitettiinkin Kotkassa).
Turvatakseen junioreidensa pääsyn helpommin edustustason koviin piiripeleihin VPS perusti 'sisarseuran' nimeltään Vaasan Pallo-52. Näiden kahden seuran välinen 'pelaajaliikenne' tulikin olemaan vilkasta.

VIFK oli jälleen hopealla - nyt neljä pistettä mestarien eli KTP:n takana.


Maakuntasarjan pohjoislohkon 'B'-ryhmässä neljä vaasalaisjoukkuetta: Pallas voitti lohkon (ei noussut).

PALLAS (ent. AIK toista kautta uudella nimellä) ~ voitti Maakuntasarjan lohkonsa, muttei noussut karsinnoista Suomensarjaan.

VPV (Vaasa) ~ toisena Maakuntasarjan lohkossa.

Sport ~ sijalla 5/6 Maakuntasarjan lohkossa.

HuPa (Huutoniemen Palloilijat) ~ viimeisenä (6/6) Maakuntasarjan lohkossa ~ putosi Vaasan piirisarjatasolle.

Maakuntasarjan lohkoja oli kaudella 1952 kahdeksan - niiden voittajat jaettiin kahteen lohkoon maantieteellisesti ~ mukaan otettiin kahdeksan TUL-joukkuetta myös. Kummankin yksinkertaisen lohkon kaksi parasta nousi seuraavalle kaudelle 1953 Suomen sarjaan. Pallas (Vaasa) jäi karsintalohkossaan neljänneksi.


Maakuntasarjan karsintaotteluissa oli mukana Vaasasta kaksi joukkuetta:
Vaasan Pallo-52 (selviytyi Maakuntasarjaan) ja Vaasan Sparta.

Vaasan piirisarjatasolta olivat selviytyneet Vaasan Pallo-52 ja Vaasan Sparta nousukarsintaotteluihin seuraavan kauden 1953 Maakuntasarjapaikoista. Vaasalaisjoukkueet laitettiin ensimmäisellä kierroksella pelaamaan vastakkain ja tasoero oli huikea: Vaasan Pallo-52 voitti Vaasan Spartan puhtaasti lukemin 10-0.
Ratkaisevassa toisessa ottelussa Vaasan Pallo-52 matkusti Lapualle, missä heidän onnistui voittaa 2-1 Virkiä - pääsy Maakuntasarjaan kaudelle 1953 oli Vaasan Pallo-52:lle varmistunut.

1953:

VIFK voitti mestaruuden uusintaottelussa:

VIFK voitti Suomen mestaruuden voitettuaan uusintaottelussa Jäntevän (Turussa) maalein 3-1.

VPS puolestaan putosi SM-sarjasta:

Valmentajana jatkoi Tauno Koistinen - hänen suurin murheensa oli HJK-paitaan siirtyneen Mauno Rintasen 'korvaajan' löytäminen maalivahdiksi. Omat juniorimaalivahdit Pertti Hautala ja Jukka Ollila osoittautuivat liian kokemattomiksi.
Vastuu jäi muutenkin liian nuorille pelaajille (Vesa Räisänen, Martti Järvinen, Reijo Malka, Lauri Häyhä ja Simo Jussila). Kauden jälkeen parhaina palkittiin Harri Kippo, Klaus Rauhala, Alpo Lintamo ja Jukka Ollila. Eniten maaleja teki kaudella Reijo Malka (9) ja Martti Järvinen (6).

Kevätkierros meni joten kuten, VIFK - tuleva mestari - voitettiin 1-0. Tauon aikana VPS teki matkan Tanskaan , mutta jälkispekulaatioissa reissu vei pelaajilta voimat syyskierrosta ajatellen.
Kaikki jäi viimeisen kierroksen varaan - VPS sai kotikentälleen KTP:n ja tasapelikin olisi riittänyt vaasalaisille sarjapaikan uusimiseen. KTP kuitenkin voitti 2-1, kun kotkalaishyökkääjä Kalle Lahti nappasi vaasalaismaalivahdin onnettoman maalipotkun ja teki voittomaalin aivan pelin loppuminuuteilla. VPS putosi Suomensarjaan.

VPS:n kentälle saatiin nyt veikkausvoittomäärärahoja ja 17.8.1953 kylvettiin ensimmäinen ruoho pelialueelle.
Seuran rahavaroja yhtämittaisesti vuodesta 1926 asti hoidellut Teodor 'Teutori' Törnroos jättäytyi hommastaan eläkkeelle - jatkajaksi tuli pankkimies Jorma Nylund.


Maakuntasarjan pohjoislohkon 'B'-ryhmässä neljä vaasalaisjoukkuetta: VPV voitti lohkon (ei noussut).

VPV ~ voitti Maakuntasarjan lohkonsa, muttei noussut karsinnoista Suomensarjaan.

VP-52 (Vaasan Pallo-52) ~ ensimmäisellä kaudellaan Maakuntasarjassa ~ sijoittui kolmanneksi.

Sport ~ sijalla 4/6 Maakuntasarjan lohkossa.

Pallas ~ viimeisenä (6/6) Maakuntasarjan lohkossa ~ putosi Vaasan piirisarjatasolle.

Maakuntasarjan lohkoja oli kaudella 1953 kahdeksan - niiden voittajat jaettiin kahteen lohkoon maantieteellisesti ~ mukaan otettiin kahdeksan TUL-joukkuetta myös. Kummankin yksinkertaisen lohkon kaksi parasta nousi seuraavalle kaudelle 1954 Suomen sarjaan. VPV (Vaasa) jäi karsintalohkossaan kuudenneksi.


Maakuntasarjan karsintaotteluissa mukana Huutoniemen Palloilijat (HuPa) ~ ei selviytynyt.

Vaasan piirisarjatasolta oli Maakuntasarjan karsintaotteluihin selviytynyt Maakuntasarjasta kauden 1952 päätteeksi pudonnut joukkue eli Huutoniemen Palloilijat (HuPa), joille ensimmäisellä karsintapelikierroksella osui vieraspeli Lapualla Virkiää vastaan. HuPa hävisi tylysti 1-5 ja pysyi Vaasan piirisarjatasolla.

1954:

SM-sarjassa VIFK ainoana vaasalaisjoukkueena ~ sijoittui neljänneksi.

SM-sarjassa VIFK selvisi neljänneksi. Hopea- ja pronssijoukkueet jäivät vain kahden pisteen päähän.


VPS pudonneena Suomensarjassa ~ nousi heti takaisin SM-sarjaan.

29.6.1954 VPS:n edustusjoukkue piti ensimmäiset harjoituksensa omalla uudella Kotirannan nurmikentällään.VPS:n edustusjoukkuetta alkoi Suomensarjakaudelle valmentaa nuori Martti Häyhä.
Varsinkin kotipeleissään VPS oli murhaava - mm. RU-38 kaatui 7-1 ja TuPK vastaavasti 7-0. Ratkaisuottelu noususta pelattiin Pietarsaaressa, VPS voitti JBK:n huippujännittävässä ottelussa 3-2 ja palasi siten heti takaisin mestaruussarjaan kaudelle 1955.

Kaudella 1954 VPS-paidassa aloitti pitkän peliuransa Pertti 'Pekka' Utriainen (s.1937), joka sittemmin neljän VPS:n SM-sarjakauden jälkeen siirtyi pelaamaan Ruotsiin (IFK Holmsund) kauden 1958 jälkeen. Palattuaan Suomeen vuonna 1968 hän pelasi loppu-uransa VIFK-paidassa Vaasassa (1968-73).


Maakuntasarjan pohjoislohkon 'B'-ryhmässä viisi vaasalaisjoukkuetta:

VPV ~ sijoittui toiseksi.

Sport ~ sijalla 3/7.

Kiisto ~ ensimmäisellä kaudellaan Maakuntasarjassa ~ sijalle 4/7.

VP-52 ~ sijalle 5/7 - seuraavalle kaudelle piirisarjaan.

Vaasan Työväen Palloilijat ~ ensimmäisellä kaudellaan Maakuntasarjassa ~ viimeiselle sijalle 7/7 ~ pudotus piirisarjatasolle.


Pallas ~ PIIRISARJATASOLLE pudonneena ~ ei selvinnyt nousukarsintaotteluihin.

1955:

VIFK SM-sarjassa pronssilla ~ VPS nousijana viides.

VIFK pääsi SM-sarjassa pronssimitaleille (21 pistettä) - mestari oli KIF (25 pistettä) ja hopeaa vei Haka (23 pistettä).

Nousijajoukkue VPS jäi viidenneksi kaksi pistettä VIFK:n taakse. Hyvä suoritus kokemattomalta joukkueelta. Alpo Lintamo ja Martti Järvinen pääsivät VPS:sta A-maajoukkueeseenkin esittelemään taitojaan.
VPS:n uusia tulokkaita olivat Nils Wilen, Simo Spoof, Nils Lagerström, Reijo Saarinen ja Erkki Tamminen. Kauden parhaina VPS-pelaajina palkittiin Alpo Lintamo ja J.Ollila. Eniten maaleja teki kuitenkin Martti Järvinen (8).


Maakuntasarjan pohjoislohkon 'II'-ryhmässä kolme vaasalaisjoukkuetta:

VPV ~ sijoittui toiseksi.

Kiisto ~ sijalla 6/7.

Sport ~ viimeisellä sijalla 7/7 ~ putosi seuraavalla kaudella aloitettuun Aluesarjaan (neljäs sarjataso).


Piirinsarjatasolta Maakuntasarjan nousukarsintoihin pääsivät VP-52 ja Pallas ~ kumpikaan ei selviytynyt Maakuntasarjaan.

Seuraavan kauden uuteen Aluesarjaan kelpuutettiin Pallas, 'uusi' Meteor ja Maakuntasarjasta pudonnut Sport.

Vaasalaisjoukkueet VP-52 ja Pallas olivat selvinneet piirisarjatasolta nousukarsintaotteluihin ja joutuivat heti ensimmäisellä kierroksella vastakkain. VP-52 voitti keskinäisen pelin niukasti 3-2 ja selvisi toiselle kierrokselle.
Toiseen otteluun VP-52 matkusti Seinäjoelle nousu mielessä, mutta Seinäjoen Palloseura rökitti vaasalaiset murskaluvuin 9-0.
Seuraavalle kaudelle perustettuun Aluesarjaan näistä kahdesta vaasalaisjoukkueesta ei kuitenkaan päässyt VP-52 vaan Pallas. Seuraavan kauden uuteen Aluesarjaan pääsivät vaasalaisjoukkueista myös 'uusi' Meteor ja Maakuntasarjasta pudonnut Sport.

1956:

SM-sarjassa VPS kuudes ~ VIFK putosi Suomensarjaan.

VPS:n jalkapallokausi 1956 alkoi synkissä merkeissä. Alpo Lintamo ja Martti Järvinen värvättiin Helsingin Palloseuraan.
Kun VPS kohtasi Helsingissä HPS:n, paikalla oli 3170 katsojaa - ilmassa oli 'koston makua' ja VPS voitti pelin 3-2 ja siirtyi samalla jopa sarjajohtoon.
Toinen reissu Helsinkiin oli surkea, Kiffen voitti 7-1 ja muutenkin sarjasijoitus alkoi heikoilla esityksillä laskea. Kauden lopuksi VPS oli sijalla kuusi.

Suomen cupista VPS putosi työtapaturmana Kokkolassa alasarjojen Kokkolan Jymylle - tulos 2-3 kahden jatkoajan jälkeen.

VPS teki lokakuussa 1956 yli kolmen viikon matkan Neuvostoliittoon (junalla ja lentäen - aina Turkin rajalle asti). Vaasalaiset myös pelasivat reissunsa aikana ja saivat tutustua sikäläiseen erikoiseen tapaan - erotuomari liikkui vain toisella kenttäpuoliskolla pituussuunnassa, linjamiehet hoitivat vastakkaisen puolen yhdessä. Pelejä oli seuraamassa 15000-20000 paikkakunnista riippuen. Esimerkiksi Voronesh ja Krasnodar voittivat VPS:n puhtaasti samoin luvuin 6-0. VPS-pelaajia vaivasi matkan tässä vaiheessa jo kuume- ja vatsasairaudet.

VPS-peruskokoonpano 1956: Ollila, Toivio, Rauhala, Lagerström, Wilen, Jussila, Saarinen, Ventjärv, Utriainen, Räisänen ja Tamminen.

VIFK koki suuria vaikeuksia kauden 1956 aikana ja jäi sarjassa toiseksiviimeiseksi pudoten Suomensarjaan pitkän SM-sarjaputken päätteeksi.


Maakuntasarjan pohjoislohkon II-ryhmässä 1956 kaksi vaasalaisjoukkuetta:

Kiisto ~ sijoittui toiseksi.

VPV ~ sijalla 4/8.


Ensimmäistä kertaa pelatussa Aluesarjassa (lohko #9) kolme vaasalaisjoukkuetta:

Sport ~ pudonneena sijoittui toiseksi.

Pallas ~ piirisarjatasolta korottunut ~ sijalle 3/5.

Meteor ~ piirisarjatasolta korottunut ~ sijalle 4/5.


Aluesarjan ulkopuolella (Vaasan piirisarjoissa) Huutoniemen Palloilijoiden onnistui varmistaa paikka seuraavan kauden 1957 Aluesarjassa.

1957:

VPS SM-sarjassa seitsemäs - VIFK pudonneena Suomensarjassa: nousi takaisin.

VPS lähti kauteen 1957 lähes entisellä miehistöllään luottavaisesti. Vain Ventjärv oli lopettanut.
Voittoja piisasi kotona ja vieraissa - valmentaja Martti Häyhä teki Hietalahdessa 'malliksi muille' hattutempun, kun Ilves-Kissat kaatui 3-2.

VPS:n Simo Spoof teki Valkeakoskella erikoisen voittomaalin aivan pelin viimeisillä sekunneilla. Puolustaja Spoof oli pelin aikana loukannut pahasti jalkansa ja hänet oli siirretty ontumaan laitahyökkääjäksi. Niin vaikeaa oli ollut Spoofin kävelykin, etä Hakan puolustajat eivät enää katsoneet häntä vartioinnin arvoiseksi. Sopivan pistosyötön tullessa Hakan tyhjälle kenttäpuoliskolle vain 15 sekuntia ennen pelin loppua Spoof koki kuitenkin 'ihmeparannuksen' ja vammansa unohtaen kirmasi karkuun hölmistyneiltä Haka-puolustajilta ja tekaisi voittomaalin.

(Terho Vuorela, sähköposti 9.8.2013): Muistelen, että olisin ollut katsomassa v. 1957 Vaasan Hietalahdessa pelin, jossa Simo Spoof konkkasi vasemmalla laidalla sivurajan tuntumassa ja teki sitten etelänpuoleiseen maalin lopussa voittomaalin. Muistikuvani tuntuu selvältä. Onkohan näin. Joku muu vaasalainen voisi asian varmistaa. Taisin käydä katsomassa kaikki Hietalahden pelit syyskuusta 1955 syyskuuhun 1963, joilloin muutin Kuopioon ja sieltä 1968 Iisalmeen. Palloiluterveisin (Vanhassa Vaasassa 1955-64).


31.5.1957 sattui ainutlaatuinen jupakka VPS:n ja Kiffenin välillä. VPS oli pelin järjestäjänä määrännyt Helatorstaipäivänä pelatun pelin alkavaksi klo 18.00. Kiffen oli kuitenkin 'luullut' pelin alkavan klo 13 ja hankkinut paluumatkalle lentoliput jo klo 18.20 lähtevään koneeseen.
Palloliiton tuolloiset määräykset olivat yksinkertaiset: arkisin pelit alkavat klo 18 ja sunnuntaisin klo 13. Sotku syntyikin Helatorstaista eli 'arkipyhästä'. VPS tulkitsi Helatorstain olevan kaikesta huolimatta arkipäivän, Kiffen tulkitsi Helatorstain arkipyhänä 'sunnuntaiksi'.
Kiffen käytti hyväkseen suhteitaan helsinkiläisiin Palloliiton pomoihin, jotka pikapäätöksellä määräsivät pelille uuden alkamisajan klo 15 'kompromissina'. Päätös sähkötettiin myös ottelun erotuomarille, joka olikin klo 15 vain Kiffenin miehistön kanssa Hietalahdessa valmiina aloittamassa peliä. VPS-johto oli kuullut Palloliiton pikamuutospäätöksestä liian myöhään, kaikki valmistelut poliisilupineen oli haettu alkamisajalle klo 18, josta VPS piti kiinni. Niinpä klo 18 Hietalahden nurmikolla oli jälleen erotuomari paikalla yksin VPS:n miehistön kanssa. Kiffen oli tuolloin juuri lähtemässä bussilla Hietalahdesta lentokentälle (klo 18.20 oli koneen lähtöaika).
Vaasalaisyleisö kävi hurjana Kiffenin bussin tehdessä lähtöä VPS:n pelaajien ollessa nurmikolla peliasuissaan valmiina aloittamaan ottelua. Kiffenin linja-autoa kivitettiin ja muutamat vaativat jo sen kaatamista.
Peli jäi siis pelaamatta ja asia vietiin luonnollisesti Palloliiton ratkaistavaksi. Kaikki työvaliokuntatason instanssit SPL:ssa (sarja-, sääntö- ja liittohallituksen työvaliokunnat) päätyivät 'esityksissään' tuomitsemaan VPS:n hävinneeksi pelin luovutuksella. Varsinaisessa liittohallituksen kokouksessa äänestyksen jälkeen tehtiin kuitenkin äänimäärin (5-4) eriävä päätös työvaliokuntien esityksistä ja niin peli määrättiin pelattavaksi uudestaan 30.6.1957. VPS tuomittiin kuitenkin maksamaan Kiffenille kaikki 'turhasta matkasta' koituneet kustannukset. Lisäksi Vaasassa pelattavan uuden ottelun katsojatuloista määrättiin puolet annettavaksi Kiffenille.
Vaasalaiset kokivat tulleensa SPL:n 'helsinkiläisyyden' uhriksi - asetelma 'Helsinki-maaseutu' oli tullut jo aiemminkin jalkapalloväelle tutuksi Helsingin ulkopuolella. Kun peli sitten määrättynä uutena päivänä alkoi, paikalla oli 3427 katsojaa ja virkavalta pelkäsi yhteenottoja. Kaikkien yllätykseksi yleisö ja peli olivat säyseitä.
90 minuutin jälkeen peli oli 0-0 ja se jäi SM-sarjauusinnan lopputulokseksi. Uusintapeli oli kuitenkin samalla myös cup-ottelu, joten peli jatkui vielä cup-systeemissä - Kiffen voitti cup-jatkoajan 1-0, SM-sarjapelissä pisteet siis kuitenkin jaettiin (kuten lipputulotkin).

VPS jäi sarjassa seitsemänneksi - parhaat maalintekijät olivat P.Utriainen, E.Tamminen ja R.Malka (4 maalia). Nuorten maajoukkueessa pelasivat kauden aikana Juhani Ollila ja Pertti 'Pekka' Utriainen.

Pertti 'Pekka' Utriainen (s.1937) pelasi VPS:n edustusjoukkuessa kaudet 1954-58. Vuodet 1959-67 hän pelasi Ruotsissa IFK Holmsundin joukkuessa ja palattuaan Vaasaan pelasi vielä kaudet 1968-73 VIFK:ssa toisella ja kolmannella sarjatasolla.

VIFK pelasi kauden 1957 Suomensarjassa ja onnistui nousemaan takaisn SM-sarjaan seuraavaksi kaudeksi.


Maakuntasarjan pohjoislohkon 'I'-ryhmässä 1957 kaksi vaasalaisjoukkuetta:

VPV ~ sijalla 3/9.

Kiisto ~ sijalla 7/9.


Aluesarjan lohkossa # 15 neljä vaasalaisjoukkuetta:

Pallas ~ voitti lohkon ja nousi Maakuntasarjaan.

Sport ~ sijalla 3/6.

Meteor ~ sijalla 5/6.

HuPa ~ viimeisellä sijalla 6/6.

1958:

VIFK SM-sarjassa nousijana kuudes.

SPL:n Jalkapallokirja 1959 kertoi VIFK:n Stig-Göran Myntin olleen SM-sarjan paras maalintekijä kaudet 1930-58 huomioiden - yhdellä maalilla ennen HJK:n Aatos Lehtosta.

VPS putosi SM-sarjasta.

Jalkapallokaudesta 1958 muodostui VPS:lle täysmusta. Nils Wilen ja Nils Lagerström olivat jättäneet seuran, uusista pelaajista tärkeimmäksi osoittautui puolustaja Osmo Lepistö.
Avauspelissä VPS vielä löi Ilves-Kissat 3-0, mutta sitten alkoi alamäki ja edessä oli vain kolmella voitolla ja neljällä tasapelillä (10 pistettä) putoaminen Suomensarjaan. Taakse jäi vain KTP (8 pistettä). Ensimmäinen säilyjä eli Ilves-Kissat kokosi 16 pistettä.

VPS:n parhaat maalintekijät olivat Erkki Tamminen (7) ja Lauri Häyhä (4). Suomen cupissa VPS voitti ensin Pietarsaaren Innon 3-2 ja sitten Sisun 2-0, mutta sitten tie nousi pystyyn kotikentällä 1-2 tappiolla alempisarjalaiselle TPV:lle.

VIFK pelasi sarjanousijana SM-sarjassa kohtuullisesti sijoittuen lopulta kuudenneksi 17 pisteellään.


Vaasan Pallo-Veikot (VPV) Maakuntasarjassa ~ nousi Suomensarjaan.

VPV nousi Maakuntasarjan lohkostaan (1958) Suomensarjaan tällä miehistöllä.

1959:

VIFK SM-sarjassa seitsemäs.

VIFK jatkoi SM-sarjassa kohtuullisen turvallisia suorituksiaan ollen seitsemännellä sijalla (15 pistettä).


VPS pudonneena Suomensarjan pohjoislohkossa ~ 5. sijalla.

VPS:n jalkapallokausi 1959 pudonneena Suomensarjassa muodostui todelliseksi 'vaaran vuodeksi', sillä välillä näytti uhkaavasti, että VPS jatkaa syöksykierteessään suoraan Maakuntasarjaan (kolmannelle sarjatasolle).
Kurjuutta ei selittänyt edes Lauri Häyhän siirtyminen Poriin RU-38:n hopeaa voittaneeseen joukkueeseen. Valmentajana toimi U.Stolpe.
Voidaan täydellä syyllä puhua yhdestä VPS:n historian heikoimmasta miehistöstä, kirjoitti Raimo Vesanto myöhemmin VPS:n juhlakirjassa.
Ainutlaatuinen elämys koettiin myös vaasalaisessa jalkapalloelämässä, kun VPS hävisi sarjapelissä alemmissa sarjoissa aina rämpineelle paikallisvastustaja VPV:lle 2-4. Seuraavaksi kaudeksi SM-sarjan joukkueiden lukumäärää oltiin nostamassa kymmenestä kahteentoista, joten nousu SM-sarjaan oli tällä kyseisellä kaudella helpompaa kuin tavallisesti, mutta VPS oli sarjan väärässä päässä kärkkymässä, eikä VPV myöskään tarttunut tilaisuuteen.

VPV nousijana Suomensarjan pohjoislohkossa ~ 7. sijalla.

VPV:n puheenjohtajana toimi kaudella 1959 V.Hjärpe ja valmentajana A.Saastamoinen. VPV:n pelipaita oli vihreä ja housut valkoiset.


Pallas (Vaasa) Maakuntasarjan lohkossa #8:

Puheenjohtaja ja valmentaja: A.Wolff, pelipaita keltainen - housut siniset.

Vaasan Kiisto (VaaKi) Maakuntasarjan lohkossa #8:

Puheenjohtaja O.Huhta, valmentaja: M.Tuomi, pelipaita valkoinen, vihreä slipover - housut mustat.


Sparta (Vaskiluoto, Sokeritehdas - Vaasa) Aluesarjan lohkossa #15:

(Wikipedia, 2012): Vaskiluoto (ruots. Vasklot) on saari Vaasan keskustan edustalla. Alue on viimeisiä alueita, jonka Vaasan Kaupunki pakkolunasti Klemetsön suvulta. Nykyisin siellä on Vaasan ulkosatama, leirintäalue, hotelleja ja Wasalandian huvipuisto sekä vesipuisto Tropiclandia. Asukkaita Vaskiluodossa on noin 400. Vaskiluodossa on lisäksi Cultor Oy:n tuotantolaitoksia ja Vaskiluodon voimalaitos.

Meteor (Vaasa) Aluesarjan lohkossa #15:

I.F. Vasa Sport (Vaasa) Aluesarjan lohkossa #15:

1960:

VIFK SM-sarjassa kahdeksas - VPS pysyi Suomensarjassa.

VIFK jatkoi SM-sarjassa kohtuullisen turvallisia suorituksiaan ollen kahdeksannella sijalla (19 pistettä). SM-sarjan joukkueiden lukumäärä oli nyt nostettu kahteentoista entisestä kymmenestä ja putoajiakin oli nyt kolme. VIFK:n ja ensimmäisen putoajan RU-38:n piste-ero oli kaksi pistettä.


VPS Suomensarjassa neljäs:

VPS jatkoi Suomensarjassa - Kuopion ja Kajaanin tilalla oli nyt lohkossa tamperelaisjoukkueita. Nousuvakanssia ei saatu valloitettua, joten kauteen ei voitu olla tyytyväisiä, vaikka sarjasijoitus paranikin. VPS:n Cup-taival päättyi tappioon Rauman Pallolle 1-2.

VPV toista kauttaa Suomensarjassa ~ jäi sijalle 11/12 ja putosi maakuntasarjaan.


Meteor (Karhuntie 38, P.Jewander, Vaasa) ~ ilmeisesti Aluesarjassa:

Tämän kuvan Meteorin ja Ruutupaitojen ottelusta lähetti Meteorin silloinen pelaaja (1957-64) Terho Vuorela 10.8.2013 (kiitos!)

(Terho Vuorela, sähköposti 10.8.2013): Tässä on yksi kuva vuodelta 1960. Ottelu oli Meteor- Ruutupaidat. Meteorin raitapaidat edessä, Ruutupaidat takana. Takarivissä keskellä oleva Ruutupaitojen Paavo Nikko oli lähettänyt kuvan muutama vuosi sitten Vaasanikkunaan. Itse (Terho Vuorela) olen vasemmalla edessä. Jarl Lybeck on maalivahdin takana vasemmalla kädet edessä olevien olkapäillä ~ Meteorissa puuhamiehenä ja valmentajanakin toiminut Jarl (Jali) Lybeck, jonka kanssa käänsimme ruotsinkielisiä valmennusoppaita. Jali käänsi ja minä kirjoitin. Eli kuten huomaat tekstiä tulee vieläkin. Kymmenkunta vuotta sitten kuolleesta Lybeckistä tuli ensimmäinen suomalainen ammattivalmentaja Maarianhaminan piiriin. Oli siinä sivussa piirisihterinä ja muutaman viikon päästä myös sivuhommissa Turistföningenissä, vaikka se oli kiellettyä. Siihen aikaan siellä ei juuri suomea osattu.
Asuin Vanhan Vaasan sairaalalla (Mustasaaren sairaala siloin) nykyisessä päiväkodin talossa 1955-63. Juniorina pelasin kesällä 1954 Oulussa Toppilan Kisassa. Vaasassa pelasin ensin vuoden Kiistossa kaudella 1956 ja sitten Vanhan Vaasan Meteorissa 1957-64, jossa parhaillaan oli kolme miesjoukkuetta ja kaksi-kolme junioriporukkaa. Junioreita valmensin monta vuotta. Miesjoukkueissa pelasin samaan aikaan kaikissa, kuten monet muutkin. Erotuomarina ensin Kuopiossa vuodesta 1965 ja sitten täällä Iisalmessa 1968 alkaen.
Jossain vaiheessa 1970-luvulla sanoin, että olen katsellut älyttömän määrän, melkein eniten mestaruussarjan otteluita Suomessa. Nyt kun olen katsellut historiikkiasi Vaasan joukkueista huomaan, ettei se pidä paikkaansa, kun VPS ja VIFK eivät pelanneet koko ajan mestaruussarjassa. Olivat siellä myös jääpallossa ja Salama koripallossa parina vuonna.
Synnyin 16.9.1941 Alavudella. Nykyisen käytännön mukaan syntymäpaikaksi merkittäisiin Hämeenlinna. Siellä asuimme aluksi linnan muurissa olevassa vankilan virka-asunnossa. 1945 muutimme Naarajärven varavankilalle, sieltä 1948 Kuopion vankilalle ja edelleen pääsiäisen aikoihin 1953 Oulun linnalle. Oulusta elokuussa 1955 Mustasaaren sairaalalle (nykyisin Vanhan Vaasan sairaala). Sieltä Niuvanniemen sairaalalle Kuopioon loma-asukkaaksi v. 1963 syksyllä.
Koulua kävin alaluokat Kuopion Aseman koulussa. Oppikoulua 11 vuotta Kuopion ja Oulun lyseoissa sekä Vaasan yhteiskoulussa. Yo Vaasasta v. 1963. SA:ssa Pohjanmaan Jääkäripatalioonassa Vaasassa ja Sodankylässä. siviiliin vänrikkinä ja nykyisin uran huipulla yliltn. Työelämässä kouluaikana Vaasassa lääninrakennustoimistossa parina kesänä ja Mustasaaren sairaalan taloustoimistossa samoin parina kesänä. Niuvanniemen sairaalalla vipparina parina kesänä lähinnä ulkoryhmän hoitajana.
Oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1964-68. Helsingistä valmistumisesta saakka heinäkuusta 1968 Iisalmessa kaupunginsihteerinä vuoden 2004 loppuun. Urheiluhullu olen ollut koko ikäni.

Kyselin Terho Vuorelalta 12.8.2013 lisätietoja tuosta yllä olevat mielenkiintoisesta kuvasta - kiinnosti tietää peliasujen väreistä, 'Ruutupaidat'-seuran taustoista ja pelaajien/toimihenkilöiden nimistäkin. Sain pikaisen vastauksen:
(Terho Vuorela, sähköposti 12.8.2013): Ruutupaidat oli VPS:n kolmos- tai nelosjoukkue. Selvinnee aikanaan. Paidat taisivat olla puna-harmaa-ruutuiset? Meteorin kolmosen nämä paidat olivat puna-musta-raitaiset. Pelaajien nimien muistelua varten olen pyytänyt apua Vaasan Pekka Mäkelältä ja Jorma Pitkäseltä. Pekka pelasi aikanaan vähän aikaa KuPS:ssakin, jolloin kävi meillä usein kylässä. Pekallekin nämä tutkimuksesi olivat uutta, vaikka on mukana monissa kuvissa. Silloisista vaasalaisista monet pelasivat yhtä aikaa mestaruussarjassa jalka-, jää- ja koripalloa. Ainakin Reijo Malka ja Vesa Räisänen. Mahdollisesti Simo Spoofin kaikkia lajeja - sekä lahjakas jääpallomaalivahti Veli-Heikki Kultti toisena lajina korista. Pylkkä (ehkä Väinö etunimeltään) voisi muistaa paljon, jos on vielä maan päällä. Jorma taas on kuvassa oikealla ylhäällä olevan Eero Pitkäsen veli. Ehkä hänen välityksellän rupeaa nimiä löytymään. Lähetän nimilistan sitten aikanaan kerralla.

Katsoin tietoja Pekka Mäkelästä (12.8.2013): Syntynyt kesäkuussa 1942 ~ VPS 1961-66, KuPS 1967-68 ja VPS 1969-73 (laitahyökkääjä).

1961:

VIFK putosi SM-sarjasta - VPS nousi Suomensarjasta SM-sarjaan.

VIFK sijoittui 12 joukkueen sarjassa kymmenenneksi eli viimeiselle putoajan paikalle - ensimmäiseen säilyjään (KuPS) oli väliä yksi piste.

.

VPS selvitti Suomensarjan pohjoislohkosta 1961 nousun takaisin SM-sarjaan. Pisteitä menetettiin vieläkin keskitason joukkueille kuten GBK, Karihaaran Tenho ja Seinäjoen Sisu, mutta silti kauden pelien varmuus oli eri luokkaa kuin moniin vuosiin.
Sarjan päättyessä VPS ja KPT olivat samassa pistemäärässä jakamassa lohkon ykkössijaa, joten tarvittiin uusintaottelu. Arpa suosi vaasalaisia - KPT joutui matkustamaan Hietalahteen uusintaotteluun - ja niin VPS voitti puhtaasti 3-0. VPS oli noussut kolmen vuoden tauon jälkeen SM-sarjaan takaisin - ja ikäänkuin paikalliskilpailija VIFK:n tilalle.

VPS:n paras maalintekijä kaudella 1961 oli Matti Kontturi 17 maalillaan. Nuori Kari Uusikylä voitti Suomen tekniikkamestaruuden ennen KuPS:n Ari Savolaista.
VPS-pelaajat 1961: M.Liukkonen, R.Hudd, J.Fors, E.Tamminen, R.Saarinen, P.Niemenpää, V.Vesterinen, E.Metsä, P.Mäkelä, R.Leivo, N.Lagerström, P.Talso, R.Kuukari, M.Kontturi, K.Uusikylä ja K.Rauhala.

18.10.1961 kuoli VPS:n pitkäaikaisin toimihenkilö (rahastonhoitaja) Teodor 'Teotori' Törnroos.

.


Sparta (Vaskiluoto, Sokeritehdas - V.Kuivasniemi - Vaasa) Aluesarjan lohkossa #15:

Meteor (Karhuntie 38, P.Jewander, Vaasa) Aluesarjan lohkossa #15:

1962:

Valta vaihtui taas Vaasassa: VPS putosi vuorostaan ja VIFK nousi tilalle.

VPS SM-sarjassa nousijana ~ putosi:

Mestaruussarjakausi 1962 alkoi lupaavasti kahdella voitolla: ensin kaatui kotona Kotirannassa Lahden Reipas 1-0 ja sitten Helsingissä tuli todellinen 'jymypaukku', kun VPS löi HJK:n peräti 3-0. Kaikki palautui kuitenkin nopeasti 'normaaliksi', kun MiPK kaatoi VPS:n 5-0.
Syksyä kohden VPS:n ote alkoi pahasti lipsua. Pahin takaisku tuli Hangossa, missä varma putoaja HIK oli jo 0-2 häviöllä vaasalaisvieraille, mutta sitten tapahtui jotain merkillistä, lopputilanne taululla oli HIK-VPS 6-3. Tämä shokkitappio alkoi ennustella pahaa.
Viimeisellä kierroksella VPS hävisi kotonaan KuPS:lle 1-4 ja kun samanaikaisesti pahin kilpailija KIF 'sensaatiomaisesti' voitti jo mestaruuden varmistaneen Hakan 3-2, oli VPS:lle edessä nopea paluu Suomensarjaan. Kiffenin 'yllätysvoitosta' ei puheista huolimatta saatu mitään todistusaineistoa irti sopupeliväitöksien tueksi.
Lehdistö otsikoi VPS:n putoamista kyynisesti: Mestaruussarjan köyhimmät putosivat.

Toivoa paremmasta tulevaisuudesta kertoi VPS:n A-junioreiden voittama Suomen mestaruus.
Joukkueen pelaajat: Taisto Isonen, Martti-Jukka Hautamäki, Jorma Airenne, Kari Dahlsten, Jukka Järvinen, Kalevi Norrlund, Pauli Laine, Kari Uusikylä, Matti Latvala, Sakari Sundin, Tapio Latva, Lasse Mäkelä, Markku Porkola, Pekka Matikainen ja Matti Rantavirta.

VPS laajensi aikaisempaa lajivalikoimaansa vuonna 1962 - jääpallon ja jalkapallon lisäksi VPS aloitti nyt myös jääkiekon edustusmiehistön (kaudelle 1982-83). VPS pystytti oman jääkiekkokaukalon entisen perinnerikkaan Vöyrinkaupungin Pallokentän paikalle.


VIFK nousi SM-sarjaan takaisin.

VIFK jatkoi vaasalaisjoukkueiden vuorotahtista hissiliikettä ja nousi SM-sarjasta pudonneen VPS:n tilalle SM-sarjaan kaudeksi 1963.

VIFK:n mestaruussarjaan noussut joukkue - vasemmalta: Kuusisto, Nyman, Nyqvist, Krook, Pussinen, (mv) Nabb, Vehkamäki, Westersten, Byholm, Myntti ja Svarfvar.

1963:

VIFK SM-sarjassa selvä 'jumbo' - Suomensarjaan.
VPS Suomensarjassa putoajana - ei noussut.

VPS:n jalkapallon Suomensarjan edustusjoukkuetta valmensi painijana tunnetumpi Niilo 'Nipa' Kinnunen, jonka menetelmät eivät kaikissa pelaajissa herättäneet 'vastakaikua'.
VPS kuitenkin menestyi sarjan alkupuoliskolla ja johti sarjaa jo kolmella pisteellä ennen GBK:ta. Syyspuolella GBK kuitenkin voitti VPS:n Kokkolassa 3-0 ja Oulussa VPS hävisi OTP:lle 2-0. GBK meni menojaan - ja nousi SM-sarjaan. VPS jäi toiseksi 'rannalle ruikuttamaan'.

Reijo Kuukari pelasi B-maaottelussa Ruotsia vastaan ja poikien maaotteluissa esiintyivät Taisto Isonen, Kari Uusikylä sekä Pauli Laine.

VIFK jäi SM-sarjassa kirkkaasti viimeiseksi ja putosi seuraavaksi kaudeksi SM-sarjasta. Kun VPS ei pystynyt nousemaan Suomensarjasta ylimmälle sarjatasolle, merkitsi se sitä, että kaudesta 1964 oli tuleva vaasalaisille jalkapallojännäreille ensimmäinen pelikausi ilman SM-tasolla pelaavaa kotikaupungin seuraa sitten vuoden 1934 (ellei lasketa mukaan sotavuosien 1939-45 'sekavia' jalkapallokausia).
Kausi 1963 jäi samalla VIFK:n viimeiseksi kaudeksi SM-sarjassa (ainakin kirjoitusvuoteen 2010 mennessä).

1964:

VPS nousi SM-sarjaan 40-juhlavuotensa kunniaksi. VIFK pysyi Suomensarjassa.

VPS:n 40-vuotisjuhlakausi oli sikälikin mielenkiintoinen, että pitkästä aikaa 'vuorottaisten hissiliikevuosien' jälkeen vanha 'hasukampraatti' VIFK pelasi nyt samassa sarjassa.

VPS-valmentajana toimi kaudella 1965 Jussi Sillanpää. Kausi alkoi hyvin kolmella voitolla - sitten oli edessä SePS Seinäjoen lyseon hiekkakentällä ja VPS hävisi 0-3. VIFK voitti ensimmäisen kiihkeän paikalliskamppailun 2-1.
Kevätkierroksen jälkeen sarjaa johtivat VPS ja JBK tasapistein. VPS voitti kiistakumppaninsa Pietarsaaressa 2-1. Syksyä kohti VIFK oli kiivennyt myös kärkisijaa tavoittelemaan ja siksi syksyn paikallisoteluun saapuikin 2995 katsojaa. VIFK-maalivahti Lasse Näsman pelasi loistavasti ja hänen ansiokseen voitiin katsoa tasalukemat 1-1.
Kolmella viimeisellä kierroksella VPS voitti kaikki vastustajansa (Virkiä, OPS ja KaPa) ja paluu SM-sarjaan oli tosiasia. VIFK jäi Suomensarjan lohkon kärkipäähän, muttei siis noussut. Eikä ole ylimmällä sarjatasolla sittemminkään esiintynyt.

VPS-joukkue 1964: T.Isonen, M.Liukkonen, R.Kuukari, J.Järvinen, P.Mäkelä, R.Hudd, K.Norrlund, K.Uusikylä, V.Vesterinen, J.Airenne, V.Pylkkä, P.Laine, P.Talso, E.Tamminen, K.Dahlsten, R.Saarinen, S.Sundin, E.Metsä ja R.Toivola.
Parhaat maalintekijät olivat P.Laine ja K.Uusikylä (9). Poikien maajoukkueessa oli mukana Pauli Laine.

VPS:n juhlavuoden otteluksi oli aiottu pelata 6.9.1964 'VPS-muu Vaasan piiri'. Vaasan piiri nimesi joukkueeseensa viisi VIFK-pelaajaa, jotka kuitenkin seuran ilmoituksen mukaan pari päivää ennen ottelua eivät voineetkaan pelata - syynä oli 'VIFK:n halu keskittyä sarjapeleihin'. Todellisuudessa asiassa hiersi pelaaja Curt Svenlin, hän oli pelannut yhden kauden VPS:ssa ja palatessaan VIFK:n riveihin oli saanut niskaansa karanteenin. Sitä ei VIFK voinut sulattaa ja koska Svenlin oli valittujen viiden pelaajan joukossa, VIFK 'osoitti mieltään'.
Muut valitut VIFK-pelaajat olivat olleet E. ja P. Westersten, S.Nyman ja R.-E. Palin. Vaasan piiri antoi VIFK:lle merkityksettömän 'varoituksen' ja juhlaottelussa VPS:n vastustajaksi muuttui yhdellä vaasalaisella pelaajalla (R.Herala, Sport) vahvistettu seinäjokelaisyhdistelmä. VPS ja VIFK pysyivät siis yhä vain 'tukkanuottasillaan'.

1965:

VPS nousijana SM-sarjassa yhdeksäs - säilyi täpärästi.

Mestaruussarjan nousijakauden 1965 VPS-valmentajana jatkoi Jussi Sillanpää. Avauspelissä Haka voitettiin Vaasassa 4-2, mutta kjatko olikin ailahtelevampaa.
Sarjan keskivaiheilla VPS oli vielä puolivälin yläpuolella, eivätkä mitalisijatkaan olleet toivottoman kaukana. Loppusijoitukseksi jäi kuitenkin yhdeksäs eli juuri putoamisviivan yläpuolella yhden pisteen turvin ennen ensimmäistä putoajaa eli Upon Palloa.
Paras maalintekijä oli Pauli Laine 10 osumallaan. Pauli Laine siirtyi sittemmin kausiksi 1966-72 Ruotsiin ja pelasi uransa loppuun Pietarsaaressa: 1973-77 Jaro ja 1978 vielä JBK.

Kari Uusikylä myöhemmin professorina (kuva: P.Pajuvirta).

Kari Uusikylä jätti VPS:n myös kauden 1965 jälkeen ja siirtyi HJK-paitaan kausiksi 1966-67. Vuodet 1968-70 hän edusti KUV-seuraa ( Käpylän Urheilu-Veikot, Helsinki). Kaudet 1971-72 Uusikylä pelasi vielä VPS:ssa ja pelasi uransa viimeiset vuodet 1973-75 taas Helsingissä, nyt Kiffenissä.
Siviiliurallaan Kari Uusitalo menestyi myös hyvin: (Wikipedia, 2010) Kari Uusikylä (s. 1945) on luovuuden ja lahjakkuuden tutkijana tunnetuksi tullut Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori. Hän on ollut professorina Joensuun yliopistossa ja Tampereen yliopistossa sekä hoitanut professuuria Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolla. Uusikylä on ottanut ahkerasti osaa keskusteluun älykkyyden merkityksestä, tulosvastuusta ja koulutuksen tavoitteista.
Uusikylä on harvoja kasvatustieteilijöitä, jotka ovat nousseet tieteenalaltaan julkisiksi intellektuelleiksi.

Suomen tekniikkamestari jalkapallossa vuosimallia 1961 hallitsi siis 'luovuuden ja lahjakkuuden' myöhemmin myös opiskelujensa ja työnsä merkeissä ja osasi ja halusi sitä myös opettaa muillekin.

VPS:n SM-sarjamiehistö 1965: T.Isonen, M.Liukkonen, J.Airenne, P.Talso, K.Dahlsten, R.Kuukari, R.Hudd, K.Uusikylä, P.Laine, E.Tamminen, V.Pylkkä, S.Sundin, V.Vesterinen, K.Norrlund, R.Saarinen, M.Kontturi, P.Mäkelä, E.Virta ja H.Rantala.

VIFK Suomensarjassa.

1966:

VPS SM-sarjassa jälleen yhdeksäs - säilyi 'rima heiluen':

SM-sarja-avaus oli VPS:lle onneton - Haka voitti 5-0. Kevätkierros kompasteltiin ja sarjan puolivälissä VPS oli sarjan hännillä OTP:n seurana vain 8 pisteellä.
Syksyllä tärkeimmäksi peliksi säilymisen kannalta osoittautui kotipeli GBK:ta vastaan - se ol isuorastaan se kuuluisa viimeinen oljenkorsi. GBK johti jo 1-2, mutta VPS sai jostakin lisävirtaa ja voitti 3-2. Kun viimesissä peleissä vielä saatiin voittoja (Reipas 5-2 ja KuPS 3-2), VPS oli taas selvinnyt nipin napin putoamisviivan yläpuolelle mahdollisimman niukasti.

Nuorten SM-tekniikkakilpailuissa Kari Uusikylän vuoden 1961 menestystä jatkoi nyt Jukka Uusikylä (s.1951) Erkki Aromaan (s. 1950) kanssa.

Nuorten maaotteluissa esiintyi kauden aikana VPS-pelaajista Jorma Airenne, Kalevi Norrlund ja Taisto Isonen.
Poikien maaotteluissa teki vahvasti esiinmarssiaan jo tuleva monivuotinen VPS-maalivahti Timo Nevanperä (s.1948).

1967:

VPS SM-sarjassa edelleen yhdeksäs - sarjapaikka säilyi:

Jussi Sillanpää jatkoi edelleen VPS:n SM-miehistön valmennusta.
Kauden kokoonpano alkuvaiheessa: Liukkonen, Hautamäki, Virta, Norrlund, Kuukari, Hudd, Pörtfors, P.Werstersten, Airenne, E.Westersten ja S.Sundin.
Kauden mittaan pelasivat ensimmäiset SM-sarja ottelunsa myös Timo Nevanperä (s.1948) maalivahtina ja Ari Mäkynen (s. 1949) keskuspuolustajana.

Timo Nevanperä pelasi urallaan 4 A-maaottelua maalivahtina. Hän edusti VPS-seuraa kaudet 1967-76 ja sen jälkeen 'jäähdytteli' vielä seuraavasti; 1977 LappBK, 1978-79 VIFK, 1980 BK-48 ja 1981 VIFK.

Ari Mäkynen pelasi VPS-paidassa vuodet 1967-77. Kaudet 1978-79 LappBK, 1980-82 Sepsi-78, 1983 BK-48 ja 1984 ABK-48. Mäkynen pelasi urallaan 22 A-maaottelua.

Alkukausi 1967 meni hyvin ja yleisökin innostui, ottelua VPS-KTP (2-1) oli seuraamassa jo 3449 katsojaa. Kun KuPS hävisi Hietalahdessa 0-1, katsojia oli jo 4971.
Yleisöennätys nähtiin, kun HJK tuli - 5647 näki kun Kai Pahlman tuli ja ihastutti/vihastutti - HJK voitti joka tapauksessa 3-0.

Syyskierros meni paljon huonommin. Sarjapaikka varmistui kuitenkin jo kolme kierrosta ennen loppua.
Kauden shokki tuli cup-pelissä VPS-Porvoon Akilles - ylimielisyys ja sarjapelien väsymys iski kai yhdessä, tuntematon suuruus Akilles pieksi SM-sarjalaiset kotiyleisön kauhuksi peräti 1-6.

SM-sarja 1968:

VPS putosi SM-sarjan jumbona suomisarjaan.

Kauden 1968 12 joukkueen sarjassa VPS jäi viimeiseksi 10 pisteellään. Toinen putoaja oli Helsingin Ponnistus, jolle kesän aikana siunaantui kaikkiaan 13 pistettä. Viimeinen säilyjä putoamisviivan yläpuolella oli 17 pisteellään Porin Ässät. Mestaruuden 1968 voitti TPS.

SM-sarja osoittautui VPS:lle vastoinkäymisten taipaleeksi. Kevätkierroksella kertyi pisteitä vain neljä ja peli oli jo sillä selvä. Maaleja ei osattu tehdä millään.
Putoamisen myötä päätettiin etsiä apua ulkomaita myöten:

Helsingin Sanomat, 3.12.1968: Jugoslaavi vetää VPS:ää.
Vaasa (LJK). Vaasan Palloseuraa tulee ainakin seuraavat kaksi vuotta valmentamaan jugoslavialainen Jovan Jeftic, jonka kanssa seura on allekirjoittanut Vaasassa 1.11.1970 saakka kestävän valmennussopimuksen.
"VPS:n johto etsi valmentajaa myös kotimaasta, mutta koska sopivaa miestä ei löytynyt, hankittiin valmentaja Jugoslaviasta saakka", totesi VPS:n puheenjohtaja Paavo Nikko sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa. Valmennustyön tehostamisesta oltiin seurassa yhtä mieltä. Jalkapallotasoa on pakko nostaa, sillä VPS putosi viime kauden jälkeen sarjaa alemmaksi.

VPS päätti 3.9.1968 lopettaa jääkiekkotoimintansa. Vaasan Sport sai sarjapaikan ja pääosan pelaajista - varusteista Sport maksoi sovitun summan.


VIFK Maakuntasarjassa (kolmas sarjataso) - nousi Suomensarjaan.

1969:

VPS ja VIFK samassa Suomensarjan länsilohkossa ~ ei nousua. .

VPS pelasi kauden 1969 mestaruussarjasta edelliskaudella pudonneena suomisarjan 10 joukkueen länsilohkossa.
VPS ei noussut takaisin SM-sarjaan, lohkovoittaja TPV ei myöskään tavoiteltua pääsarjapaikkaa lopulta karsinnoissa tavoittanut.

Uusi jugoslavialainen valmentaja Jovan Jeftic kärsi kielivaikeuksista ja hänen ylipursuava tempperamenttinsa aiheutti pelaajille ylimääräisiä ongelmia.
Kuuden kierroksen jälkeen tilanne oli vaasalaisittain mielenkiintoinen ennen paikallisderbyä - VIFK johti lohkoa ja VPS oli kolmantena. VPS-VIFK vetikin Hietalahteen peräti 5212 katsojaa, mikä oli Suomensarjan historian yleisöennätys tuolloin. VIFK voitti 3-2.
Lopullisesti VPS:n toiveet noususta kariutuivat toiseen paikallisotteluun, jossa VIFK oli taas parempi luvuin 2-0. TPV voitti, VPS neljäs, VIFK sijoittui VPS:n edelle.

Ylläolevassa kuvassa VPS:n kahdeksan pelaajaa kyseiseltä kaudelta 1969.
Kesän 1969 lehtiuutisen mukaan VPS:n kokoonpano oli jossakin kauden ottelussa ollut seuraava:
1) Timo Nevanperä, 2) Reijo Kuukari, 3) Esa Virta, 4) Raimo Hudd, 5) Jouko Jokinen 6) Pekka Mäkelä, 7) Pentti Westersten, 8) Ari Mäkynen, 9) Harry Pörtfors, 10) Raimo Olli, 11) Esa Airaksinen, 12) mv. Matti Liukkonen, 13) Arto Kari, 14) Rauno Vahtera ja 15) J.Pörtfors.
Yllättävä kyllä, noista kahdeksasta kuvan pelaajasta puuttuu edellisestä 15 pelaajan kokoonpanolistasta neljä: Martti-Jukka Hautamäki, Kalevi Norrlund, Erik Westersten ja Sakari Sundin.

Löytämäni muistilappusen mukaan olin katsomassa aikaisin keväällä 1969 Porin 'Pallokentän' hiekalla pelattua harjoitusottelua, jossa mestaruussarjan Ässät kaatoi suomisarjaan pudonneen VPS:n selkeästi 4-0 (2-0).

VIFK:n nimimiehet (mv.) Lars Näsman ja Pekka Utriainen. .

VIFK:n Suomensarjajoukkueessa pelasi kaudella 1969 kaksi 'nimimiestä': Vasemmalla maalivahti Lars Näsman (s.1943), joka peliurallaan ehti pelata 34 A-maaottelua ja on yhä monien 'aikalaistensa' mielestä yksi Suomen kaikkien aikojen parhaimmista maalivahdeista.
Näsman pelasi kasvattajaseurassaan (VIFK) aluksi kaudet 1961-64, jonka jälkeen hänet värvättiin lahtelaiseen rahaseuraan Upon Palloon vuosiksi 1965-67. Vuonna 1968 hän palasi Vaasaan (VIFK) ja siirtyi kesken kautta 1969 Hollantiin Cambuur-seuraan (2. sarjataso siellä).
Hollannista Näsman palasi Suomeen HIFK:n mestaruussarjaseuraan kausiksi 1971-72 ja päätti uransa Tammisaaressa EIF-seurassa (kolmas sarjataso) vuosina 1973-76.

Pertti 'Pekka' Utriainen (s. 1937) pelasi uransa ensimmäiset edustusjoukkuepelit Vaasassa VPS-paidassa vuosina 1954-58, niistä neljä viimeistä pääsarjatasolla. Sen jälkeen miestä vietiin kohinalla Ruotsiin IFK Holmsund-seuraan, missä pelikausia kertyikin peräti yhdeksän - niistä vain viimeinen sikäläisellä ylimmällä sarjatasolla.
Utriainen palasi Vaasaan ja pelasi koko loppu-uransa sinisessä VIFK-paidassa (1968-73). Hänen pelaajauralleen ei mahtunut yhtään A-maaottelua - vain kaksi olympiajoukkueen ottelua ja kaksi nuorten maaottelua.

Kauden 1969 aikana olin katsomassa Porissa Suomensarjan länsilohkon ottelua PPT-VIFK 2-2 (1-1).

1970:

VPS nousi Suomensarjasta SM-sarjaan * Myös VIFK ja Sport samassa lohkossa.

Jugoslavialaisella Jovan Jefticilla oli sopimus vuoden 1970 loppuun, mutta jo kesäkuun alussa 1970 VPS-johto myönsi julkisesti, ettei yhteistyö hänen kanssaan ollut sujunut toivotulla tavalla ja tiet erkanivat 'sopuisasti' Jefticin saadessa suoran uuden kiinnityksen Tampereelle Ilves-Kissojen luotsiksi.
VPS-valmentajana jatkoi kesken kauden Kari Dahlsten. Kaudelle 1971 SM-sarjaa oltiin laajentamassa 14 joukkueiseksi, joten nyt nousumahdollisuudet olivat paremmat kuin 'koskaan'.

Peräti kolme vaasalaisjoukkuetta pelasi siis nyt ensi kertaa samassa Suomensarjan lohkossa. Ensimmäisessä paikallispelissä VPS-VIFK tulos oli 1-0 (3077 katsojaa). VPS pelasi 'tempauksena' vanhoissa raitapaidoissaan ja yleisön vaatimuksesta VPS päätti ottaa vanhan perinteisen asunsa vakituiseen käyttöön.
Kevätkieroksen jälkeen VPS ja OTP jakoivat ykköspaikan tasapistein. Syyskierroksella VPS voitti VIFK:n 4-2, mutta tilanne heikkeni Oulussa, missä kärkikamppailussa OTP voitti VPS:n 1-0 Olli Köykän tekemällä maalilla.
VPS äityi hurjaan syysvireeseen - voittoja tuli putkessa: Sport 3-1, KaPa 2-1, Tenho 2-0, KoPS 4-0 ja GBK 5-0. Viimeisessä ottelussa Jämsänkoskella tasatulos 0-0 riitti nostamaan VPS:n suoraan mestaruussarjaan kaudelle 1971.

VPS-miehistö 1970: T.Nevanperä, M.Liukkonen - E.Tuhkanen, J.Jokinen, T.Arela, K.Norrlund, E.Tuomisto, P.Mäkelä, R.Olli, H.Pörtfors, P.Westersten, E.Virta, A.Mäkynen, R.Kuukari, E.Westersten, S.Sundin, R.Hudd ja E.Airaksinen.

Kauden 1970 parhaat maalintekijät olivat H.Pörtfors (11), S.Sundin (9) ja K.Norrlund (6).

1971:

VPS SM-sarjassa (nousijana) - säilyi kahden pisteen turvin.

Mestaruussarjassa nousijana pelannut VPS aloitti tasapelillä (0-0) Kuopiossa (KuPS) ja voitti sitten kotonaan Hietalahdessa Reippaan 2-0.
Sen jälkeen alkoi murheellinen kuuden ottelun tappioputki (OTP, TPS, I-Kissat, MP, KPV ja Haka) - kaikki optimistisimmat unelmat olivat siis jo tässä vaiheessa karisseet. Nyt VPS alkoi pelata vain sarjapaikkansa puolesta.
Syyskaudellekin osui huolestuttava neljän tappion peräkkäinen sarja (Haka, MiPK, HIFK ja HJK), joten VPS oli valumassa putoamiskurimukseen. VPS:lle tärkeä oli vieraspeli Tampereella, minkä VPS voitti 1-0 Raimo Ollin maalilla. Suuri osuus tässäkin voitossa oli maalivahti Timo Nevanperällä.
Viimeisessä sarjapelissä VPS voitti Lahti-69:n 2-1 ja sarjapaikka varmistui.

1972:

VPS putosi SM-sarjasta Suomensarjaan - tappio Cup-finaalissa Reippaalle.

SM-sarjakausi 1972 meni VPS:n kohdalta penkin alle. Neljä voittoa ja kuusi tasapeliä (22 ottelusta) riitti 12 joukkueen sarjassa yhdennelletoista sijalle ja edessä oli putoaminen Suomensarjaan.

Suomen cup sujui paremmin - VPS selvisi finaaliin asti seuraavin voitoin alkukierroksilla: Sisu-VPS 2-3, VaKP-VPS 0-3, VPS-TuWe 4-0, Puotinkylän Valtti-VPS 0-2 ja VPS-KPV 4-2.
Finaali Reipas-VPS pelattiin Olympiastadionilla, missä Lahden Reipas voitti pelin 2-0.

1973:

VPS pudonneena uudessa 1. divisioonassa - ei nousua.

Kaudella 1973 VPS pelasi pudonneena vastaperustetussa uudessa 1. divisioonassa, missä hallitsivat kuitenkin nousukuntoiset Valkeakosken Haka ja Mikkelin Pallo-Kissat, jotka nousivatkin SM-sarjaan. VPS jäi neljä pistettä nousupaikasta.
Edustusjoukkueen valmentajina toimivat Raimo Hudd ja Pekka Mäkelä.

VPS:n parhaat maalintekijät kaudella 1973 olivat Henry Bergström (14) ja Risto Ikola (10). A-maajoukkueessa pelasivat kauden aikana VPS-pelurit Timo Nevanperä, Ari Mäkynen ja Henry Bergström.

1974:

VPS nousi juhlavuotenaan 1. divisioonasta SM-sarjaan:

Vuodesta 1974 muodostui todellakin VPS:lle 50-vuotisjuhlavuoden arvoinen. VPS pystyi nousemaan 1. divisioonasta SM-sarjaan MyPa:n kanssa.
Raimo Hudd oli joutunut työesteiden vuoksi - hänet korvasi Pekka Mäkelän aisaparina Eero Tuhkanen.

1975:

VPS SM-sarjassa - 7.sijalla

1976:

VPS SM-sarjassa - 7.sijalla

1977:

VPS SM-sarjassa - putosi viimeiseltä sijalta suoraan 1. divisioonaan.

VPS:n pudottua Mestaruussarjasta (SM-sarjasta) syksyllä 1977 Vaasassa saatiin odottaa seuraavaa ylimmän sarjatason ottelua aina kevääseen 1995 asti, jolloin puhuttiinkin jo 'Veikkausliigasta'. Alkanut 'Ruususen uni' Hietalahdessa muodostui siis peräti 17 pelikauden mittaiseksi.

1978:

Vaasalaisjoukkueita ei pääsarjassa:
alkoi 17 vuoden poissaolo ylimmältä sarjatasolta (1978-94).

VPS pudonneena 1. divisioonassa (toinen sarjataso).

1979:

Vaasalaisjoukkueita ei pääsarjassa (aikavälillä 1978-1994)

1980:

Vaasalaisjoukkueita ei pääsarjassa (aikavälillä 1978-1994)

VPS 2. divisioonan pohjoislohkossa - putosi 3. divisioonaan.

Huutoniemen Reipas (HuuRe, Vaasa) 3. divisioonan lohkossa #8 - säilyi.

VPV 3. divisioonan lohkossa #8 - putosi 4. divisioonaan.

Sport 4. divisioonan lohkossa #15 - säilyi.

1981:

Vaasalaisjoukkueita ei pääsarjassa (aikavälillä 1978-1994)

VPS 3. divisioonan lohkossa #8.

Huutoniemen Reipas 3. divisioonan lohkossa #8.

VPV ja Sport 4. divisioonan lohkossa #15.

1982:

Vaasalaisjoukkueita ei pääsarjassa (aikavälillä 1978-1974)

1983:

Vaasalaisjoukkueita ei pääsarjassa (aikavälillä 1978-1994)

1984:

Vaasalaisjoukkueita ei pääsarjassa (aikavälillä 1978-1994)

1985:

Vaasalaisjoukkueita ei pääsarjassa (aikavälillä 1978-1994)

1986:

Vaasalaisjoukkueita ei pääsarjassa (aikavälillä 1978-1994)

1987:

Vaasalaisjoukkueita ei pääsarjassa (aikavälillä 1978-1994)

ABK-48 2. divisioonassa.

VIFK 2. divisioonassa - putosi 3. divisioonaan:

1988:

Vaasalaisjoukkueita ei pääsarjassa (aikavälillä 1978-1994)

VPS 2. divisioonassa.

VIFK ja ABK-48 fuusioituivat - uusi nimi BK-IFK (kakkosjoukkue 'Wasa 88'):

(Kim Sund, sähköposti 29.6.2011): Vasa IFK ja ABK-48 yhdistyivät 1988 edustusjoukkuetasolla siten, että BK-IFK otti ABK:n paikan 2 divarissa ja samalla uusi "kakkosjoukkue" Wasa 88 otti kolmosdivari paikan (mihin VIFK oli ed. kaudella pudonnut). Jo muutaman kauden jälkeen Wasa 88 oli jo täysin erillään emoseurasta ja lopetti sitten 1999 toimintansa. BK-IFK:n tarina loppui v.2000.

Uusi fuusioseura BK-IFK 2. divisioonassa:

BK-IFK:n kakkosjoukkue 'Wasa 88' 3. divisioonassa:

1989:

Vaasalaisjoukkueita ei pääsarjassa (aikavälillä 1978-1994)

1990:

Vaasalaisjoukkueita ei pääsarjassa (aikavälillä 1978-1994)

1990-luvulla VIFK yhdistyi toisen vaasalaisseuran ABK-48:n kanssa ja nimeksi tuli BK-IFK. Kannattajat kuitenkin valittivat nimestä, ja 12 vuoden kuluttua palattiin käyttämään vanhaa VIFK:n nimeä.

1991:

Vaasalaisjoukkueita ei pääsarjassa (aikavälillä 1978-1994)

1992:

Vaasalaisjoukkueita ei pääsarjassa (aikavälillä 1978-1994)

1993:

Vaasalaisjoukkueita ei pääsarjassa (aikavälillä 1978-1994)

1994:

Vaasalaisjoukkueita ei pääsarjassa (aikavälillä 1978-1994)

VPS 1. divisioonassa - nousi Veikkausliigaan 17 kauden tauon jälkeen!

1995:

VPS nousijana Veikkausliigassa - 10. sijalla (14 joukkuetta)

1996:

VPS Veikkausliigassa - 7. sijalla (alemman loppusarjan voittaja).

1997:

VPS Veikkausliigassa - voitti HOPEAA.

1998:

VPS Veikkausliigassa - voitti toistamiseen HOPEAA.

1999:

VPS Veikkausliigassa - vältti putoamisen vasta loppusarjan jälkeen karsintasarjassa .

2000:

VPS Veikkausliigassa - sijoittui 10. sijalle .

BK-IFK:n tarina loppui kauden 2000 jälkeen.

Vuonna 1988 VIFK:n ja ABK-48 fuusioituivat uudeksi seuranimeksi 'BK-IFK'. Nimi palautettiin kuitenkin kauden 2000 jälkeen perinteiseen muotoon 'VIFK'.

2001:

VPS Veikkausliigassa - sijoittui 6. sijalle .

2002:

VPS Veikkausliigassa - putosi karsintasarjasta ainoana seurana .

2003:

VPS pudonneena Ykkösessä - sarjapaikka säilyi.

2004:

VPS Ykkösessä - sijoittui 6. sijalle .

>
VIFK Kakkosessa (Pohjoislohko) - kolmas sarjataso.

2005:

VPS Ykkösessä - nousi Veikkausliigaan .

VIFK Kakkosessa (Pohjoislohko) - nousi Ykköseen.

2006:

VPS nousijana Veikkausliigassa - sijoittui 9. sijalle .

VIFK Ykkösessä - sarjapaikka säilyi.

VIFK:n edustusmiehistö kaudella 2006 Ykkösessä.

VIFK - 2006: Maalivahdit: Tomas Kolam, Magnus Eriksson ja Peter Kauppi.
Puolustajat: Joakim Strand, Jukka Rajala, Jani Timonen, Jan Ahlvik, Max Peltonen, Henrik Friberg, Janne Salo, Joakim Södergård ja Ville Ylinen.
Keskikenttä: Sebastian Strandvall, Johnny Glasberg, Miikka Tuovila, Tony Björk, Robin Nordlund ja Tobias Utriainen.
Hyökkääjät: Benny Sjölind, Ville Laakkonen, Rikard Lindroos, Tomislav Krstevski, Andreas Björk ja Emil Strandback.
Valmennus: Tomi Kärkkäinen, kakkosvalmentaja: Petri Vuorinen.

VIFK-pelaajia 2006 (vas.) Sebastian Strandvall, Tomislav Krstevski ja Benny Sjölind.

Sebastian Strandvall (s.1986) siirtyi kaudeksi 2007 Veikkausliigan Hakaan, josta tie vei sittemmin vielä Ahvenanmaalle IFK Marienhamnin riveihin.

2007:

VPS Veikkausliigassa - sijoittui 10. sijalle .

VIFK Ykkösessä - sarjapaikka säilyi.

2008:

VPS Veikkausliigassa - sijoittui 11. sijalle .

VPS liigakauteen 2008 uuden valmentajan Tomi Kärkkäisen opeilla.

Veikkausliigakauteen 2008 VPS lähti uuden VIFK:sta tulleen valmentajan Tomi Kärkkäisen opeilla. Vahvistuksiksi hyökkäykseen VPS hankki Raphael Ederehon sekä Antonio Inutilen, lisäksi keskikentälle naapuriseura VIFK:sta lahjakkaan Tony Björkin. Liigacupissa VPS oli lohkonsa viimeinen eikä näin ollen pääsyt jatkoon.

2.5.2008 seura ilmoitti pitämässään lehdistötilaisuudessa lainanneensa Tim Sparvin Allsvenskanin Halmstadista. Suomen U-21-maajoukkueen kapteeni liittyi joukkueeseen kahden kuukauden lainasopimuksella. Sparvia havittelivat muun muassa Myllykosken Pallo ja Tampere United. Oravaisilta lähtöisin oleva nuorukainen kertoo VPS:n kuitenkin olleen alusta asti ykkösvaihtoehto.

VPS oli kauden päätyttyä Veikkausliigassa sijalla 11. Suomen Cupissa VPS pääsi välierään asti jossa HJK voitti murskalukemin 5-0.

VPS-puolustaja Ansi Agolli (s.1982) Albaniasta. Edusti sittemmin Albaniaa EM-kisojen lopputurnauksessa Ranskassa kesällä 2016.

VPS:n kokoonpano kaudella 2006 SPL:n Jalkapallokirjan 2006 mukaan: Maalivahdit: Janne Ahola, Henri Sillanpää ja Benjamin Slotte.
Puolustajat: Ansi Agolli, Jan Ahlvik (VIFK), Jussi Ekström, Joonas Ikäläinen, Ville Koskimaa, Jens Nygård ja Jyrki Saranpää. Keskikenttämiehet: Tony Björk (VIFK), Toni Hahto, Jyri Hietaharju, Tero Taipale, Joacim Tuuri, Jani Uotinen ja Ville Ylinen. Hyökkääjät: Raphael Edereho (AC Oulu), Miika Ekström, Antonio inutile (KooTeePee) ja Rami Louke.

VPS:sta olivat siirtyneet pois ennen kautta 2008 seuraavat: Mikko-Ville Hyyhönen (TPV), Olli-Pekka Itälä (KPV), Tomas Nygård (FF Norvalla), Patrice Ndoumba Ollo (FC OPA), Markus Paija (JJK) ja Henri Scheweleff (TamU).


VIFK Ykkösessä - putosi 2. divisioonaan (kolmannelle sarjatasolle).


Antonio Inutile (2009)

2009:

VPS jäi Veikkausliigassa 2009 lopulta kahdeksanneksi.

VPS Veikkausliigassa - sijoittui 8. sijalle .

VPS:n alkukausi Veikkausliigassa 2009 alkoi heikonlaisesti. Marraskuussa 2007 valmentajaksi valittu (ex-VIFK-luotsi) Tomi Kärkkäinen irtisanoutui Vaasan Palloseuran päävalmentajan tehtävistä toukokuun puolivälissä 2009.
Vastuun valmentamisesta ottivat Kärkkäisen aisaparina toiminut Petri Vuorinen yhdessä VPS:n urheilutoimenjohtaja Juha Reinin kanssa. Kaksikko sopi keskenään tehtävien ja vastuualueiden jaosta.

Muutos sai VPS:n suunnan muuttumaan - kuten oheinen Ilta-Sanomien uutinen (26.6.2009) kertoo: 'VPS:lle jo viides voitto putkeen'.

VPS - edustusjoukkue 2009 : 1) Henri Sillanpää, 2) Jan Ahlvik, 3) Lawrence Smith, 4) Jussi Äijälä, 5) Joacim Tuuri, 6) Petteri Forsell, 7) Tero Koskela, 8) Jani Lyyski, 9) Jussi Aalto, 10) Antonio Inutile, 11) Toni Hahto, 12) Henrik Moisander, 14) Jens Nygård, 16) Jyrki Saranpää, 17) Juho Alasuutari, 19) Jan Berg, 20) Rikard Lindroos, 22) Tony Björk, 23) Jyri Hietaharju, 24) Benjamin Slotte, 25) Pekka Kainu, 26) Markus Hangelin ja 27) Akseli Juslin.

(24.7.2009) VPS 'turvallisesti' yhdeksäntenä heinäkuun lopulla:

HS-uutinen heinäkuulta 2009 - Juha Reinille varoitus sanavalinnoista.

Yllätysero! Juha Reini jätti VPS:n

(18.9.2009 ~ Iltalehti:) Vaasan Palloseuran urheilutoimenjohtaja Juha Reini on jättänyt tehtävänsä perjantaina.
Juha Reini pelasi aktiiviurallaan Belgiassa ja Hollannissa. Juha Reini irtisanoutui tehtävästään suullisesti kertovat sanomalehti Pohjalaisen verkkosivut. Reinin taival seuran palkkalistoilla kesti vain vuoden.
- Haluan keskustella vielä asiasta Reinin kanssa. Hän on impulsiivinen kaveri ja en vielä usko asian lopullisuuteen, VPS Oyn toimitusjohtaja Eero Karhumäki kommentoi.
Reini toimi myös joukkueen valmennusryhmässä Tomi Kärkkäisen erottua alkukaudesta.

(3.10.2009): Pikkarainen ja Vuorinen VPS:n valmentajiksi:


Vasemmalla Tommi Pikkarainen, oikealla Petri Vuorinen.

2009 ~ KAKKONEN ~ LOHKO C:

VIFK jäi Kakkosen C-lohkossa neljänneksi:

2010:

VPS Veikkausliigassa ~ jäi lopulta kymmenenneksi:

(30.3.2010) VPS:lle italialaismaalivahti:

Vaasan Palloseura on solminut vuoden sopimuksen italialaismaalivahti Alessandro Marzuolin kanssa. Viime kaudella 26-vuotias veräjänvartija edusti bulgarialaisjoukkue PFC Marek Dupnitsaa.
Italialaisseura Pescarassa jalkapallouransa aloittanut Marzuoli saapuu Suomeen ja Vaasaan Bulgariasta, jossa hän edusti viime kaudella PFC Marek Dupnitsaa. Useita maita kiertäneen vahdin CV:stä löytyy esimerkiksi Hollannin divarissa pelaava FC Oss ja kreikkalaisseura Olimpiakos Volos.
Marzuoli tuli Vepsun testiin amerikkalaisvahti Brian Popen loukkaantumisen osoittauduttua leikkaushoitoa vaativaksi. Testattavana oli myös nuori maalivahti Cercle Bruggesta, mutta Palloseuran päävalmentajan Tommi Pikkaraisen mukaan valinta näiden kahden välillä oli selvä.
- Kaikesta tekemisestä näkee kaverin kiertäneen maailmaa. Työmoraali ja asenne tekemiseen olivat kohdallaan ensimmäisestä harjoituksesta lähtien.
Italialainen on Pikkaraisen mukaan täysin toisenlainen pelaaja ja persoona kuin Vepsun toinen maalivahti, korealainen Kwon Jung-Hyuk.
- Kwon on tällainen stoalainen hahmo, kun taas Alessandro on erittäin tyypillinen italialainen, sieltä tulee tulta ja tappuraa. Maalivahtiemme välillä on hieno ja hauska kontrasti, heidän pelityylinsäkin ovat aivan erilaiset.
Reilut parikymmentä ottelua Bulgariassa viime kaudella pelannut maalivahti on ollut iloinen siitä, kuinka hän on päässyt joukkueeseen sisälle, ja uskoo työmoraalin voimaan.
- Minut on otettu vastaan erittäin, erittäin hyvin. Pelaajamme ovat hyviä ja vahvoja. Toivon, että kovan työnteon kautta saavutamme hyviä tuloksia. Olen viihtynyt täällä hienosti, mutta toivoisin lumen sulavan mahdollisimman nopeasti, Marzuoli hymyilee.


Vasemmalla Joacim Tuuri, oikealla Jani Tanska.

VPS ~ pelaajasiirrot kaudelle 2010:
Tulleet: Jani Tanska (FF Jaro), Sami Salmi (Klubi 04), Eetu Kaipio (Klubi 04), Kim Böling (Närpes Kraft), Yannick Ossok (Pallo-Iirot), Jussi-Pekka Savolainen (KuPS), Valtter Laaksonen (Sogndal, NOR), Arttu Seppälä (FC Inter), Brian Pope (VIFK), Nam Ik-Kyung (RoPS) ja Alessandro Marzuolin (PFC Marek Dupnitsa, BUL).
Lähteneet: Petteri Forsell (IFK Mariehamn), Jan Ahlvik (VIFK), Jani Lyyski (Djurgårdens IF, SWE) ja Henri Sillanpää (GAIS, SWE).


2. divisioonan C-lohko: VIFK kuudes ja FC Kiisto kahdeksas.


VIFK 2. divisioonassa toista peräkkäistä kautta (pohjoislohko) ~ kuudes sija.

2011:

VPS Veikkausliigassa kuudetta kautta peräkkäin ~ yhdeksäntenä.

(28.7.2011) Pikkarainen ja VPS purkivat sopimuksen - Vuorinen vetovastuuseen:
Vaasan Palloseura ja Tommi Pikkarainen ovat yhteisymmärryksessä sopineet valmentajasopimuksen ennenaikaisesta purkamisesta. Petri Vuorinen ottaa päävastuun liigajoukkueen valmennuksesta.
Tommi Pikkaraisen valmennustyö Vaasan Palloseurassa päättyy aiottua nopeammalla aikataululla. Pari viikkoa sitten varmistui se, että Tommi Pikkarainen ei enää jatka ensi kaudella VPS:n peräsimessä, mutta tarkoituksena oli että hän jatkaa valmennusvastuussa kuluvan kauden loppuun saakka.
Pikkarainen kokee kuitenkin joukkueen kaipaavan muutoksia ja hänen mukaansa sopimuksen purkaminen mahdollistaa omalta osaltaan loukkaantumisista kärsineen joukkueen vahvistamisen. VPS on pelannut yhdeksän viimeisintä ottelua ilman voittoa.
Pikkaraisen kanssa toisena valmentajana toiminut Petri Vuorinen vastaa tästä päivästä lukien VPS:n valmennuksesta tämän kauden loppuun saakka. Vuorinen toimii neljättä kautta VPS:n valmennusryhmässä. Vuorinen oli mm. VPS:n liigajoukkueen valmentajana loppukauden 2009 yhdessä Juha Reinin kanssa. Junioreiden valmennuspäällikkö ja VPS:n entinen pelaaja Jani Uotinen toimii tarvittaessa Vuorisen tukena.


(26.10.2011) VPS voitti Myllykoskella myöhäissyksyn pelissä MyPa:n 3-2.

VPS:n aloitusmiehistö MyPa-VPS-ottelun alkuesittelyssä (kuva: S&J).

VPS:n avauskokoonpanon pelaajat tässä MyPa-vierasottelussa ~ vasemmalta : Jens Nygård, (mv) Janne Henriksson (Tomer Chencinski), Antti Uimaniemi, Jesper Engström, Kim Böling (Riku Heini), Kevin Peth (Jyri Hietaharju), Jyrki Saranpää, Antonio Inutile, Ville Luokkala, Steven Morrissey ja Tony Björk (valmentaja: Tommi Pikkarainen).

MyPa-VPS 2-3 (0-1) ~ ottelun maalit: 0-1 (35min) Kevin Peth, 1-1 (49min) Ville Oksanen, 1-2 (51min) Steven Morrissey, 1-3 (73min) Antonio Inutile ja 2-3 (76min) Mikko Innanen.

Kahdeksan VPS:n kenttäpelaajaa puolustamassa tiiviisti omaa maaliaan (kuva: S&J).



VIFK 2. divisioonassa kolmatta peräkkäistä kautta (lohko C).

FC Kiisto 2. divisioonassa toista peräkkäistä kautta (lohko C).

2012:

VPS Veikkausliigassa seitsemättä kautta peräkkäin ~ kahdeksantena.


VIFK 2. divisioonassa neljättä peräkkäistä kautta (länsilohko).

FC Kiisto 2. divisioonassa kolmatta peräkkäistä kautta (länsilohko) ~ putosi.

2013:

VPS ~ Veikkausliigassa kahdeksatta kautta peräkkäin.

VPS Olli Huttusen johdolla SM-pronssille:



VIFK ~ 2. divisioonassa viidettä peräkkäistä kautta (pohjoislohko).


FC Kiisto ~ pudonneena 3. divisioonassa (yhd. Vaasa ja Keski-Pohjanmaa).

FC Kiisto/A-Team ~ kolmatta peräkkäistä kautta 3. divisioonassa (yhd. Vaasa ja Keski-Pohjanmaa).

Sundom IF (SIF) ~ neljättä peräkkäistä kautta 3. divisioonassa (yhd. Vaasa ja Keski-Pohjanmaa).


VPS-Jun. ~ 4. divisioonassa toista peräkkäistä kautta (Vaasan piiri).

Akademisk Boll Klubb (ABC) ~ 4. divisioonassa kolmatta peräkkäistä kautta (Vaasan piiri).

Suvilahden Sisu/Young Boys (SuSi Young Boys) ~ 4. divisioonassa neljättä peräkkäistä kautta (Vaasan piiri).

Kungliga Wasa CF ~ 4. divisioonassa viidettä peräkkäistä kautta (Vaasan piiri).


Akademisk Boll Klubb Old Boys (ABC/Old Boys) ~ 5. divisioonassa neljättä peräkkäistä kautta (Vaasan piiri).

Suvilahden Sisu (SuSi) ~ 5. divisioonassa neljättä peräkkäistä kautta (Vaasan piiri).

FC Tervalaakson Teräs (TeTe) ~ 5. divisioonassa viidettä peräkkäistä kautta (Vaasan piiri).

FC Jukola (Vaasa) ~ 5. divisioonassa nousijana (Vaasan piiri).

Sundom IF/2 (SIF/2) ~ kolmatta peräkkäistä kautta 5. divisioonassa (Vaasan piiri).

Vähäkyrön Viesti (VäVi) ~ 5. divisioonassa kolmatta peräkkäistä kautta (Vaasan piiri).

VÄHÄKYRÖ LIITETTIIN VAASAAN 1.1.2013:


BK-48, Vaasa ~ 6. divisioonassa (Vaasan piiri).

Palosaaren Urheiluseura, Vaasa (PUS) ~ 6. divisioonassa (Vaasan piiri).

FC Brandöpojkarna, Palosaari, Vaasa ~ 6. divisioonassa (Vaasan piiri).

Vaasa Vencedor (VaVe) ~ 6. divisioonassa (Vaasan piiri).

Solf IK (SIK); Sulva, Vaasa ~ 6. divisioonassa (Vaasan piiri).

2014:

VPS ~ Veikkausliigassa yhdeksättä kautta peräkkäin ~ sijoitus 4/12.


(5.10.2014): Viidentenä sarjassa (kolme peliä jäljellä) ~ VPS voitti vieraissa hopeamitaleita kärkkyneen SJK:n puhtaasti 3-0:

VPS (5.10.2014): (mv) Henri Sillanpää, Jesper Engström, Ville Koskimaa, Timi Lahti, Keithy Simpson, Cheyne Fowler, Thomas Kula (Tony Björk), Sebastian Strandvall, Jordan Seabrook (Jean Fridolin Ngambe Ngambe), Cornelius Stewart ja Steven Morrissey. Vaihdossa: (mv) Karl-Filip Eriksson, Teemu Honkaniemi, Andrew Barsalona, Jordaan Brown ja Lasse Linjala. Valmentaja: Olli Huttunen. Maalit: Seabrook, Stewart ja Morrissey.

VPS:n aloitusmiehistö hengennostatuksessa Seinäjoen Keskuskentän maamerkin eli "Isonkiven" kupeella 5.7.2014 klo 14 (S&J).

VPS:n Sebastian Strandvall valmistautumassa kulmapotkuun Seinäjoen SJK-ottelussa 5.7.2014 (S&J).

VPS:n pelaajat juhlivat yhtä kolmesta maalistaan Seinäjoen SJK-ottelussa 5.7.2014 (S&J).

Vaasalaiset vyöryivät usein vaarallisiin hyökkäyksiin joukolla puolustaneiden seinäjokisten maalinsuulle ~ 5.7.2014 (S&J).


VIFK ~ 2. divisioonassa kuudetta peräkkäistä kautta (pohjoislohko) ~ nostettiin 1. divisioonaan.


FC Kiisto ~ toista peräkkäistä kautta 3. divisioonassa (yhd. Vaasa ja Keski-Pohjanmaa) ~ nousi 2. divisioonaan.

2015:

VPS ~ Veikkausliigassa 10. kautta peräkkäin. Petri Vuorinen korvasi valmentajana Olli Huttusen kesken kauden (sijoitus 10/12).


VIFK ~ nostettuna 1. divisioonassa.


FC Kiisto ~ nousijana 2. divisioonassa (pohjoislohko).


VPS-Jun. ~ 3. divisioonassa toista peräkkäistä kautta (yhd. Vaasa ja Keski-Pohjanmaa).

FC Kiisto/A-Team ~ viidettä peräkkäistä kautta 3. divisioonassa (yhd. Vaasa ja Keski-Pohjanmaa).

Sundom IF (SIF) ~ kuudetta peräkkäistä kautta 3. divisioonassa (yhd. Vaasa ja Keski-Pohjanmaa).


Kungliga Wasa CF ~ 4. divisioonassa seitsemättä peräkkäistä kautta (Vaasan piiri).

Suvilahden Sisu/Young Boys (SuSi Young Boys) ~ 4. divisioonassa kuudetta peräkkäistä kautta (Vaasan piiri).

FC Jukola (Vaasa) ~ toista peräkkäistä kautta 4. divisioonassa (Vaasan piiri).

Vähäkyrön Viesti (VäVi) ~ 4. divisioonassa toista peräkkäistä kautta (Vaasan piiri) (Vähäkyrö liitettiin Vaasaan 1.1.2013) .


Akademisk Boll Klubb (ABC) ~ pudonneena 5. divisioonaan (Vaasan piiri).

Suvilahden Sisu (SuSi) ~ 5. divisioonassa kuudetta peräkkäistä kautta (Vaasan piiri).

Sundom IF/2 (SIF/2) ~ viidettä peräkkäistä kautta 5. divisioonassa (Vaasan piiri).

Palosaaren Urheiluseura, Vaasa (PUS) ~ 5. divisioonassa (Vaasan piiri).


FC Tervalaakson Teräs (TeTe) ~ pudonneena 6. divisioonassa (Vaasan piiri).

BK-48, Vaasa ~ 6. divisioonassa (Vaasan piiri).

Solf IK (SIK); Sulva, Vaasa ~ 6. divisioonassa (Vaasan piiri).

2016:

VPS ~ Veikkausliigassa 11. kautta peräkkäin ~ sijoitus 4/12.


VIFK ~ pudonneena 2. divisioonassa.


3. divisioona (yhd. Vaasan ja Keski-Pohjanmaan piiri):

FC Jukola ~ nousijana 3. divisioonassa.

FC Kiisto ~ pudonneena 3. divisioonassa.

VPS-Jun. ~ kolmatta peräkkäistä kautta.

Sundom IF (SIF) ~ seitsemättä peräkkäistä kautta 3. divisioonassa.


4. divisioona (Vaasan piiri):

Kungliga Wasa CF ~ 4. divisioonassa kahdeksatta peräkkäistä kautta.

Palosaaren Urheiluseura, Vaasa (PUS) ~ nousijana 4. divisioonassa.

Suvilahden Sisu/Young Boys (SuSi Young Boys) ~ 4. divisioonassa seitsemättä peräkkäistä kautta.


5. divisioona (Vaasan piiri):

Akademisk Boll Klubb (ABC) ~ toista peräkkäistä kautta 5. divisioonassa (Vaasan piiri).

Vähäkyrön Viesti (VäVi) ~ pudonneena 5. divisioonassa (Vähäkyrö liitettiin Vaasaan 1.1.2013) .

Suvilahden Sisu (SuSi) ~ 5. divisioonassa seitsemättä peräkkäistä kautta (Vaasan piiri).

Sundom IF/2 (SIF/2) ~ viidettä peräkkäistä kautta 5. divisioonassa (Vaasan piiri).


6. divisioona (Vaasan piiri):

Akademisk Boll Klubb/Strömsö (ABC/Strömsö) ~ aloitti 6. divisioonassa.

FC Tervalaakson Teräs (TeTe) ~ pudonneena 6. divisioonassa.

Vaasan Pallo-Veikot ~ aloitti 6. divisioonassa..

BK-48, Vaasa ~ 6. divisioonassa.

Solf IK (SIK); Sulva, Vaasa ~ 6. divisioonassa.

2017:

VPS ~ Veikkausliigassa 12. kautta peräkkäin ~ Petri Vuorinen jatkoi päävalmentajana.


Kakkonen:

VIFK ~ toista peräkkäistä kautta Kakkosessa.


Kolmonen (yhd. Vaasan ja Keski-Pohjanmaan piiri):

FC Jukola ~ toista peräkkäistä kautta Kolmosessa..

FC Kiisto ~ toista peräkkäistä kautta Kolmosessa.

VPS-Jun. ~ neljättä peräkkäistä kautta Kolmosessa.

Sundom IF (SIF) ~ kahdeksatta peräkkäistä kautta Kolmosessa.


Nelonen (Vaasan piiri):

Kungliga Wasa CF ~ Nelosessa yhdeksättä peräkkäistä kautta.

Suvilahden Sisu/Young Boys (SuSi Young Boys) ~ Nelosessa seitsemättä peräkkäistä kautta.


Vitonen (Vaasan piiri):

Palosaaren Urheiluseura, Vaasa (PUS) ~ pudonneena Vitosessa.

Akademisk Boll Klubb (ABC) ~ kolmatta peräkkäistä kautta Vitosessa.

Vaasan Pallo-Veikot ~ nousijana Vitosessa.

Suvilahden Sisu (SuSi) ~ Vitosessa kahdeksatta peräkkäistä kautta.

Sundom IF/2 (SIF/2) ~ kuudetta peräkkäistä kautta Vitosessa.


Kutonen (Vaasan piiri):

Akademisk Boll Klubb/Strömsö (ABC/Strömsö) ~ toista kautta Kutosessa.

FC Tervalaakson Teräs (TeTe) ~ toista kautta Kutosessa.

BK-48, Vaasa ~ Kutosessa.

VPS-j./2 ~ aloitti Kutosessa.


Vähäkyrön Viesti (VäVi) ~ ei enää mukana (2016 Vitosessa) (Vähäkyrö liitettiin Vaasaan 1.1.2013) .

Solf IK (SIK); Sulva, Vaasa ~ ei enää mukana (2016 Kutosessa).

takaisin jalkapallon etusivulle.