|
|
1960:
Musan Salama perustettiin 10.4.1960 Paviljongin Metsäpirtillä.
Musan Salaman edustusjoukkue heti piirinsarjoihin Matti Virosen valmentamana.
Porin Våhäraumalle oli perustettu jo vuonna 1929 Vähärauman Viesti-niminen seura. 1900-luvun alussa ei Musan kaupunginosaa Vähärauman eteläpuolella vielä ollutkaan, mutta Tiilimäen kentällä pelattiin jo 1910-luvulla kaupunginosien välisiä poikien jalkapallo-otteluita, jotka useimmiten päättyivät nyrkkitappeluihin. 1920-luvun lopussa Paviljongin alueelle alkoi kertyä uutta asutusta sikin sokin , jolloin Kuudennenosan pojat saivat uuden haastajan uudisalueelta. Paviljonki tunnettiin tuolloin Porissa vasemmistolaisimpana alueena Toejoen ohella.
Varsinaisen Musan tulevan kaupunginosan alueella oli sijainnut aiemmin vain Musapelto-niminen, lähes luonnontilassa ollut aukea alue. Kultaseppä V.E. Tammelin rakennutti alueelle ampumaradan rusthollari A. Liinaharjalta vuokraamaalleen metsäalueelle. Ampumapaviljonki ja siihen kuulunut rata elävöittivät alueen elämää ja pikkupoikiin tarttui voimakas urheiluinnostus.
30-luvun into katkesi kuitenkin kriisiin, 1939 syttynyt talvisota ja sen 1941 alkanut jatke (jatkosota) muuttivat Musan ilmettä. Porin lentokentän käyttöönsä ottaneet saksalaisjoukot rakensivat ympäröiville alueille omia huoltorakennuksiaan ja saksalaisten rakennusinto vaikutti Musaan asti - saksalaisten autopaja ja useita miehistöparakkeja sijoitettiin Musaan. Sodan päätyttyä yhdestä saksalaisten parakista tehtiin tarjouskilpailu uusiokäyttöön - rakennus oli sota-aikana toiminut venäläisten sotavankien sijoituspaikkana. Venäläiset olivat heti sodan päätyttyä ottaneet vihreän rakennuksen käyttöönsä, mutta heidän poistuttuaan parakki siirtyi tarjouskilpailun jälkeen Musan alueen vasemmistolaisten yhdistysten haltuun ja siitä kehittyi Metsäpirtti-nimellä tunnettu kohtaus- ja illanviettopaikka, joka palveli eräänlaisena varhaisena tanssiravintolapaikkanakin.
Vuonna 1950 Musan ja Liinaharjan alueen uudisrakentaminen alkoi toden teolla ja alueen asukasmäärä lähti huimaan kasvuun. Pikkupoikia ilmestyi Vähärauman Viestin toimintaan paljon - niin paljon, ettei kaikille riittänyt ohjaajia ja toimintaa. Pojat kerääntyivätkin omiin pallopeleihinsä, mutta pelialueista (kentistä) oli huutava pula.
Pelipaikkoina olivat lähinnä pienet aukiot paikoilla, joilla nykyisin sijaitsevat Musan parakkikoulu (viipalekoulu) ja Siirtolaisentien päässä ollut muuntaja-aukio.
Metsäpirtin rinnalle nousi v. 1948 SKDL:n kokoontumispaikka Rientola, missä nuorisokin keväästä 1949 alkaen kerääntyi jalkapallon pelaamisen merkeissä. Vähärauman Viesti pelasi tuolloin jo piirisarjatasolla, mutta seuran rahatilanne oli heikko. Koko alueen nuorison ihailema Ismo Ståhlström pelasi Viestissä ja oli tärkeä henkilö Musankin kaupunginosassa jalkapalloinnostuksen ylläpitäjänä.
Kun Vähärauman Viesti ei kyennyt tarjoamaan pelipaikkoja kuin pienelle osalle innokkaista ympäristön pikkupojista, alkoi monet kaveriporukat Musankin alueelta etsiä Porin keskustasta seuraa, johon liittyä. Rosenlewin Urheilijat-38 oli Musasta katsottuna "täysi porvariseura", johon vanhemmat kielsivät liittymästä, samoin Porin Kärpät ei tullut kysymykseen - Porin Palloilijat (PoPa) oli suosittu valinta. PPT tuli myös työläistaustaisena joillekin valintakohteeksi.
RU-38:n kauden 1959 SM-sarjan hopeamitalimiehistön pelaajista Esa Väre asui Paviljongin alueella ja oli nuorison suuri pelaajaidoli. Työpaikkansa menetyksen pelosta Väre ei myöhemminkään voinut liittyä Musan omaan joukkueeseen, sen verran kuumina kaupungissa kävivät poliittiset järjestösuhteet.
RU-38:n menestyksen myötä silloiset kaksi muuta porvariseuraa, Porin Kärpät ja Porin Palloilijat fuusioituivat kaudelle 1960 nimellä Porin Karhut. Yhdistymisestä jäi paljon pelimiehiä Musankin suunnalta uuden seuran ulkopuolelle ja paine uuden oman seuran saamisesta alkoi kasvaa melkoisesti myös Musassa. Vähärauman Viesti katsoi myötämielisesti uuden seuran suunnittelupuuhasteluja - sen oma toiminta oli jässähtämässä seuratoimijoiden ja rahan puutteeseen. Yleisurheilu, hiihto ja voimailu olivat Viestin ykköslajeja, jalkapalloon ei enää juurikaan oltu satsattu, vaikka piirisarjoissa pelailtiinkin.
Huhtikuun 10. päivänä 1960 perustettiin Musan Salama Metsäpirtillä pidetyssä kokouksessa. Toinen nimiehdotus oli ollut Musan Sampo - sekin oli noudattanut ideaa, että lyhenteeksi tulisi "MuSa". Uuden oman kentän rakentaminen aloitettiin talkootöinä matalan mäntymetsikön alueelle, jossa aiemmin olivat viihtyneet lähinnä ratsupoliisien hätyyttelemät korttipeliporukat. Pikkupoikien aiemmin paikalle tallaamasta pikkuaukiosta laajentui täysimittainen kenttä nykyiselle paikalleen Tommilantien eteläpuolelle.
Uuden seuran peliasuksi valikoitui valkoinen paita ja mustat housut - Pertti Junellin ehdotuksen takana oli Mestaruussarjassa pelanneen Valkeakosken Hakan peliuasun värit. MuSa:n ensimmäiseksi jalkapalloilijoiden valmentajaksi nimettiin Matti Vironen (siirtyi myöhemmin RU-38:n pelaajaksi). Perustamiskokouksessa päätettiin Musan Salaman liittyvän TUL-seuraksi, mutta pelaavan kuitenkin SPL:n sarjoissa.
Ensimmäiselle pelikaudelleen 1960 Musan Salama laittoi edustusjoukkueen piirisarjaan ja myös C-juniorien joukkueen ikäistensä piirisarjaan. Kaikkien yllätykseksi MuSa:n C-juniorit voittivat heti piirinmestaruuden Ismo Ståhlströmin valmennuksessa. Joukkueen pelaajia olivat (mv) Esa Vironen, Alpo Kallio, Jouko Salo, Pekka Hammais, Jukka Willman, Heikki Kynäslahti, Uolevi Saarinen, Olli Niinikoski, Seppo Vironen, Juhani Perkiömäki ja Jouko Hurme. Maalivahti Esa Vironen pelasi myöhemmin - 1968-69 - Porin Ässien SM-sarjajoukkueen maalivahtina (lähdeteos: MuSa-kirja * 2022 , Pekka Ruissalo).
Esa Vironen Porin Ässien SM-sarjajoukkueen maalivahtina 1969.
|